Minkähänlainen ihminen itsestäni mahtaa vanhana tulla?
Olenkohan sairauksillaan manipuloiva ovela vanha yksinäinen nainen?
Yksinäinen olen tarvittaessa, juuri silloin kun lähimmäiseni on lähdössä kauan suunnitellulle lomalle?
Olenko kaunainen kun huomaankin ettei minulle ole kerrottu mahdollisista matkoista, mietin miksi on jätetty sivuun, ja alan suunnitella mitä nerokaampia suunnitelmia toisen ihmisen maineen mustaamiseksi?
Olenko kaksinaamainen, puhelimessa juttelen iloisesti ja evään toisen tarjoaman avun, mutta toisaalla juttelen sydäntäsärkevästi kuinka minut on jätetty yksin oman onneni nojaan?
Lähettelen avun tarjoavan lapselle postikortteja jossa vaikerran sairauksiani, vaikka eihän se mitään jos lapsi on vasta 10v niin sellaiseen uppoaa hyvin nämä avunpyyntösäälinsekaiset kissakortit?
Valitan kovaan ääneen kun minulla ei ole ketään joka veisi lähimpään markettiin, toisaalta tunnen epäonnistuneeni jos joku näkee kuinka sutjakkaasti lenkkeilen itse reppu selässä oikopolkua pitkin markettiin?
Mutta koska minä olen minäminäminä niin julistan kaikille juuri sitä että olin aivan nälkäkuoleman partaalla, kun ruokaa ei ole ja minäminäminä lähdin uhmaten matkaan jossa palkintona voi olla noutaja?
Ja kun ei ole kertakaikkiaan ketään joka välittäisi ja sitten minäminäminä alan kotona soitella kaikille jotta sinne polun viereen voi heikkokuntoinen vanhus kuolla niin kuinkahan kauan kestää ennenkuin viranomaiset huomaavat?
Niin, arvaatte varmaan että nyt ottaa koppaan ja kattilaan, toivoisin vaan että itse osaisin olla ihminen vanhana, eikä valittava otus joka ainaisilla samoilla virsillä vuodesta toiseen kulkee selittämässä ja valittamassa.
SE ETTÄ, JOS IHMISELLÄ EI OLE MITÄÄN LÄÄKETIETEELLISTÄ VIKAA NIIN OSAISI OLLA HILJAA.
Mutta (huokaus) kun se "vika" taitaa olla omassa sielunelämässä.
Minkäs teet.
Olenkohan sairauksillaan manipuloiva ovela vanha yksinäinen nainen?
Yksinäinen olen tarvittaessa, juuri silloin kun lähimmäiseni on lähdössä kauan suunnitellulle lomalle?
Olenko kaunainen kun huomaankin ettei minulle ole kerrottu mahdollisista matkoista, mietin miksi on jätetty sivuun, ja alan suunnitella mitä nerokaampia suunnitelmia toisen ihmisen maineen mustaamiseksi?
Olenko kaksinaamainen, puhelimessa juttelen iloisesti ja evään toisen tarjoaman avun, mutta toisaalla juttelen sydäntäsärkevästi kuinka minut on jätetty yksin oman onneni nojaan?
Lähettelen avun tarjoavan lapselle postikortteja jossa vaikerran sairauksiani, vaikka eihän se mitään jos lapsi on vasta 10v niin sellaiseen uppoaa hyvin nämä avunpyyntösäälinsekaiset kissakortit?
Valitan kovaan ääneen kun minulla ei ole ketään joka veisi lähimpään markettiin, toisaalta tunnen epäonnistuneeni jos joku näkee kuinka sutjakkaasti lenkkeilen itse reppu selässä oikopolkua pitkin markettiin?
Mutta koska minä olen minäminäminä niin julistan kaikille juuri sitä että olin aivan nälkäkuoleman partaalla, kun ruokaa ei ole ja minäminäminä lähdin uhmaten matkaan jossa palkintona voi olla noutaja?
Ja kun ei ole kertakaikkiaan ketään joka välittäisi ja sitten minäminäminä alan kotona soitella kaikille jotta sinne polun viereen voi heikkokuntoinen vanhus kuolla niin kuinkahan kauan kestää ennenkuin viranomaiset huomaavat?
Niin, arvaatte varmaan että nyt ottaa koppaan ja kattilaan, toivoisin vaan että itse osaisin olla ihminen vanhana, eikä valittava otus joka ainaisilla samoilla virsillä vuodesta toiseen kulkee selittämässä ja valittamassa.
SE ETTÄ, JOS IHMISELLÄ EI OLE MITÄÄN LÄÄKETIETEELLISTÄ VIKAA NIIN OSAISI OLLA HILJAA.
Mutta (huokaus) kun se "vika" taitaa olla omassa sielunelämässä.
Minkäs teet.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onko tuo "olio" äitylisi kenties...?
Olen jo pitkään suunnitellut lomaa ja varannutkin sen. Nyt uskaltauduin ilmoittamaan asiasta mummolle, että olen viikon päästä lähdössä kahden viikon ulkomaanmatkalle. Kommentti oli, ETKÄ LÄHDE; MITEN HÄN MUKA PÄRJÄÄ SEN AJAN. Mainittakoon että hän asuu palvelutalossa,jossa on täysihoito.
Suurinpiirtein joka asiaan, joka koskee minun elämää, hän vetää aina itsensä mukaan.Miten joku voi ajatella vain itseään ja ihan koko ajan!!! Totesin vaan että lähde mummo mukaan, jos et pärjää ilman minua! Siihen hän totesi, että ei lähde ja hänen mielestään reissaaminen on rahan tuhlausta!!!!! Kiusallaanko hän tätä tekee????
heh, läheltä liippasi, kyseessä on yksi minun kolmesta tädistäni.
Kun niitä tätejä toisiaan on kolme minun äitini, ja kertomukset uppoo niihin kuin häkä konsanaan.
Jollain kumman pelottavalta tuntuu tunne että tämä tätini on kääntämässä laivaa kohti minua.
Kellun ohuella pelastulautalla, pidän reunoista kiinni mutta vesi jo loiskuu uhkaavasti.
Kun me asumme suhteellisen lähekkäin täällä lähiössä ja sitten sattumalta olen se yhteiskunnan lorvi: työtön.
Kun kuulemma minulla ei ole mitään tekemistäkään päivisin, niin ainahan voi tätiä autella, niinhän?
Kun se on kummaa kun hän aina kieltäytyy avusta, arvatkaa miltä tuntuu kun joskus illalla ajelemme miesystäväni kanssa kaupunkiinpäin ja tämä täti siellä pinkoo kauppaan.(melkein tajuttomana).
Seuraavina viikkoina saan äidiltä ja kumppaneilta soittoja jossa kritisoidaan minua voimakkaasti.
Muut kaikki paitsi tätini ja minä ovat työssä.
(onneksi itselläni ei ole kuin polkupyörä).
Viestistäsi tulee mieleen pappani, joka on erittäin huomiohakuinen. Tulee mieleeni myös eräs toinen elämäntilanne, jossa lapsi viedään ensi kertaa päivähoitoon. Moni lapsi jää itkemään ensimmäisinä hoitopäivinä vanhempansa perään, mutta silti hoito on järjestettävä. Vanhus käyttäytyy vähän samoin kuin päiväkotiin ensi kertaa viety lapsi. Ikään kuin elämän sisältönä olisi ainoastaan oma aikuinen lapsi. En ymmärrä, miksi näin on. Surullista ja pelottavaa, jos oma tuleva vanhuus on noin mielenkiinnotonta ja tyhjää.
yksinoloa suurimman osan elämääni - ehkä kestän sen vanhanakin.
Äitini on aina ollut juuri tuollainen, ja hänen oma äitinsä samoin - yhdestä sisarestani on lujaa vauhtia tulossa samanlainen. Ei olla kiitollisia avusta, aina moititaan sitä, ja vaikka kävisi katsomassa joka päivä, kuten äitini kävi omaa äitiään katsomassa, niin kuitenkin valitetaan, kun on niin yksin ja vanha eikä kukaan käy katsomassa!
Lapseni, jotka eivät ole koskaan syntyneet, ovat varmaan siitä onnellisia. Minusta olisi saattanut tulla samanlainen äiti. Nyt minusta tulee vanhus, joka on jo oppinut huolehtimaan omasta huvituksestaan. Jotenkin uskoisin kuitenkin, etten elä kovin vanhaksi. Äksyt naiset elävät valitettavasti usein pisimpään, väitetään.
NO TOTTA PERKELEESSÄ TUOLLAINEN IHMINEN AJATTELEE VAIN ITSEÄÄN!!!
HEI HELOU - HANKKIUDU EROON HULLUSTA MUMMOSTASI!!!
Mummo elätkööt omaa elämäänsä ja kuolkoot sitten pois. Sinulla on OMA elämäsi elettävänä!
Olen omalta kohdaltani pohtinut tuota asiaa ja tullut siihen tulokseen, että jos olen riesa sekä itselleni että yhteiskunnalle, niin "kuula kalloon" -metodi on oikein hyvä siinä vaiheessa...!