Suruttaa ja masentaa

Olemme tyttöystäväni kanssa seurustelleet jo yli 3 vuotta ja hän ei enää tiedä rakastaako minua. Mutta päädyimme kuitenkin ensin pitää pienen tauon ja miettiä asiota. Rakastan häntä valtavasti, enemmän kuin itseäni. Tuntuu niin kurjalta ajatella ettei meitä enää olisi. On niin paljon muistoja.
On nyt jo niin hirveä olo että en saa nukuttua tai syötyä. Eikä oikein mistään meinaa tulla yhtään mitään.

Kyllä on kurjaa. Voisiko joku auttaa jaksamaan?
61336
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

..voimia ja jaksamista sinulle. Tiedän tunteen, minkä kanssa painiskelet juuri. Ei ole helppoa sillä hetkellä kun suru ja epätoivo on kovimmillaan. Mutta sinä päivänä kun huomaat, että olet edes hetken pystynyt ajattelemaan jotain muuta, tai saanut edes hetken olla kokematta sitä puristavaa ahdistusta ja ehkä hymyillyt... Sillon tiedät että tulee parempia aikoja.

Itse olen tänä kesänä kokenut samaa surua kuoleman kautta, mutta tunne on yhtä karmea.
Tiedän sen myös eroja kokeneena.

-Voimia sinulle-

Äänestä
  • Kiitos lohdutuksesta. Se helpotti. Mutta nyt sitä vaan tarvittaisiin paljon lisää sillä tyttöystäväni jätti minut.
    Tuntuu todella kurjalta. Yöllä ei pysty nukkumaan eikä saa syötyä mitään. Mutta kait se aika paranataa haavat.

    Äänestä

  • Surullinen.. kirjoitti:

    Kiitos lohdutuksesta. Se helpotti. Mutta nyt sitä vaan tarvittaisiin paljon lisää sillä tyttöystäväni jätti minut.
    Tuntuu todella kurjalta. Yöllä ei pysty nukkumaan eikä saa syötyä mitään. Mutta kait se aika paranataa haavat.

    Tuttua toimintaa. Omat tunteet vielä korkeella mut naisella ei kun ottaa ja jättää. Aika parantaa haavat mut omalla kohdallani kesti aika kauan eikä vieläkään yli päässeenä. Masennukseen verrattavissa mutta naisia tulee ja menee.

    Äänestä

  • Surullinen.. kirjoitti:

    Kiitos lohdutuksesta. Se helpotti. Mutta nyt sitä vaan tarvittaisiin paljon lisää sillä tyttöystäväni jätti minut.
    Tuntuu todella kurjalta. Yöllä ei pysty nukkumaan eikä saa syötyä mitään. Mutta kait se aika paranataa haavat.

    taas jotenkin lohduttaa.. Olen todella pahoillani että teille kävi näin. :(
    Kyllä tiedän tuon erittäin kipeän tunteen... Se todellakin tekee ihan oikeasti kipeää jonkun aikaa. Kurkkua kuristaa, rinnassa on puristava tunne ja tuntuu ettei saa edes henkeä.....

    Mutta kaikki se kertoo siitä, että tämä ihminen on ollut sinulle todella rakas ja merkinnyt paljon. Ja että pystyt tuntemaan suurta rakkautta, iloa ja myös surua. Nykypäivänä tuntuu että monet eivät kykene tuntemaan mitään noista..

    Nyt on vaikea ajatella tulevaisuutta tai ketään toista, mutta uskon että jonain päivänä myös sinä olet jollekin yhtä tärkeä ja rakas.
    Varmasti tulee vielä sen aika, mutta suru on ensin surtava. Suuren surun jälkeen pienetkin ilon ja onnen asiat tuntuvat suurilta.

    -Vieläkin enemmän voimia ja jaksamista sinulle-

    Äänestä

  • Yritän.. kirjoitti:

    taas jotenkin lohduttaa.. Olen todella pahoillani että teille kävi näin. :(
    Kyllä tiedän tuon erittäin kipeän tunteen... Se todellakin tekee ihan oikeasti kipeää jonkun aikaa. Kurkkua kuristaa, rinnassa on puristava tunne ja tuntuu ettei saa edes henkeä.....

    Mutta kaikki se kertoo siitä, että tämä ihminen on ollut sinulle todella rakas ja merkinnyt paljon. Ja että pystyt tuntemaan suurta rakkautta, iloa ja myös surua. Nykypäivänä tuntuu että monet eivät kykene tuntemaan mitään noista..

    Nyt on vaikea ajatella tulevaisuutta tai ketään toista, mutta uskon että jonain päivänä myös sinä olet jollekin yhtä tärkeä ja rakas.
    Varmasti tulee vielä sen aika, mutta suru on ensin surtava. Suuren surun jälkeen pienetkin ilon ja onnen asiat tuntuvat suurilta.

    -Vieläkin enemmän voimia ja jaksamista sinulle-

    Suuri kiitos noista sanoista.

    Äänestä

  • KIITOS!! kirjoitti:

    Suuri kiitos noista sanoista.

    Toivottavasti olosi on edes vähän helpottanut. Voimia ja uskoa tulevaisuuteen!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kaikkiko ohi? kirjoitti:

Olemme tyttöystäväni kanssa seurustelleet jo yli 3 vuotta ja hän ei enää tiedä rakastaako minua. Mutta päädyimme kuitenkin ensin pitää pienen tauon ja miettiä asiota. Rakastan häntä valtavasti, enemmän kuin itseäni. Tuntuu niin kurjalta ajatella ettei meitä enää olisi. On niin paljon muistoja.
On nyt jo niin hirveä olo että en saa nukuttua tai syötyä. Eikä oikein mistään meinaa tulla yhtään mitään.

Kyllä on kurjaa. Voisiko joku auttaa jaksamaan?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu