Olen parikymppinen nainen ja kihloissa poikaystäväni kanssa. Olemme seurustelleet n.2 vuotta. Kihlattuni on tällä hetkellä armeijassa, ja on ollut siellä viimeiset 4kk. Alussa tuli yksinäisyys ja pelko toisen menettämisestä jne. Ehkä juuri edellämainituista syistä, olemme riidelleet lähes viikottain (puhelimitse) aivan tyhjänpäiväsistäkin asioista. Kuitenkin hänen lomillaan on ollut aivan mahtavaa (yleensä) ja olemme olleet kuin uudelleen rakastuneita. Meidän suhteessamme minä olen ollut se osapuoli, joka pelkää ja on pelännyt petetyksi tulemista ja olen ollut ajoittain erittäin mustasukkainen aivan mitättömistäkin syistä. Viime viikonloppuna olin kaverini kanssa baarissa ja pöytäämme istui kaksi miestä, joiden kanssa siinä sitten juttelimme ja päätimme vaihtaa baaria heidän kanssaan. Loppuillasta toinen miehistä yritti iskeä (oli oieastaan alunperin kiinnostunut, mutta näki sormukseni) minua. Alussa tietenkin torjuin kaikki iskuyritykset, olinhan vannonut itselleni ja muille etten koskaan pettäisi, mutta loppuillasta "annoin mennä" ja suutelin tätä miestä. Olin "aika" kännissä, mutta se ei TODellakaan ole mikään tekosyy!!! Suudelma ei ollut mikään känninen syljenvaihto, vaan tuntui erittäin hyvältä.. Nyt kieriskelen täällä samalla omantunnon tuskissani ja en voi antaa anteeksi itselleni, mutta toisaalta mietin, että haluan tavata tämän miehen uudestaan (sain puh. numeron). Mitä helvettiä voin tehdä!? En halua erota poikaystävästäni.....mutta...
uskoton(ko)
toivoton tapaus
121927
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tyypilistä. Jos et osaa pitää yhtä miestä kerrallaan, älä seurustele! Vehtaamisesi on merkki siitä, että et ole kypsä parisuhteeseen. Olet läheisyysriippuvainen eli sinulla on koko ajan oltava joku. Suosittelen olemaan seurustelematta siihen saakka kunnes opit olemaan myös yksin ja, ettei seurustelua pidä aloittaa pelkän seurustelun vuoksi.
Täytät hyvin yhden pettäjä tunnusmerkin eli olet itse sairaan mustasukkainen miehestäsi, mutta petät kuitenkin itse.
Auts!!Toi kuulosti aika pahalta vaikka tuli ihan ventovieraan suusta. Ehkä olet jollain tasolla oikeassa että olen läheisriippuvainen tai jotain, mutta en seurustele seurustellakseni, EN todellakaan!!!Nyt vaan on tapahtunut tällanen asia, jota ei saa enää tekemättömäksi ja mietin miten jatkaa tästä eteenpäin. On täällä pahempiakin asioita kuullut ja kun lukee esim. edellisiä viestejä ja niissä joku varattu kehoittaa ottamaan kondomit jo varmuudeksi mukaan et jos tulee pettäneeks. Mun mielestä se on sairasta ja erittäin törkeää..
Kiva nähdä taas yksi onneton, joka ei näe omaa tilaansa eikä uskalla edes kurkistaa sinne.
Kun joku uskaltaa rehellisesti kertoa mielipiteensä, aletaan etsimään niitä VIELÄ KURJEMPIA, ...ottaa kondomit mukaan, todella törkeää...-tyyliin.
Kuulepa neitiseni, paljaallako aioit paneskella. Tuliaisiksi sitten sulhaselle kenties vaikka HIV? Se olisikin lahja, jota kaikki rakastavat morsiamet eivät kykenekään miehelleen antamaan..
Huomasin myös tekstisi rivien välistä, että et oikeasti ymmärrä, mitä tarkoittaa läheisriippuvuus. Jos tiedät, missä lähin kirjasto on, kannattaisi hakea sieltä tietoa, tai vaikka netistä.
Oman itsen tunteminen on tie harmoniseen elämään. Silloin vapautuu siitä, että tämä-mitä-minä-teen-on-pientä-muiden-tekoihin-verrattuna---
Kun on luonnevika, se täytty tunnistaa, myöntää ja sitten ryhtyä sitä korjaamaan. Emme me kukaan virheettömiä ole, mutta älä ala kasvaa kieroon..
Olisiko kiva olla sulhasesi tilalla? Epäilevä akka ja ymmärrys siitä, että pettäjä toista pettäjäks luulee. Niinhän ne tenavat vieläkin sanovat. - Valehtelija toista valehtelijaks luulee jne. jne.. Koita ryhdistäytyä ja hävitä sen sällin puhnro. Sano minun sanoneen, että pi'''a se vain vonkaa. Ei sitä kiinnosta SINÄ. Sun arkielämän tuskas ja hikiset lenkikutees. Vain perä.
Oma tilanteeni on tällä hetkellä lähestulkoon samanlainen.
Minä ja poikaystäväni olemme olleet yhdessä nyt kolme vuotta, siitä ajasta
kihloissa 1,5 vuotta. Hän on tällä hetkellä armeijassa neljättä kuukautta.
En voi todellakaan kirkkain silmin uskotella ettenkö olisi pettänyt häntä sinä
aikana tai sitä ennenkään, en niin itselleni saati poikaystävälleni.
Muistan kuinka kärsin kauheita omantunnontuskia kun ensimmäisen kerran
petin häntä. Mutta voin vain kokemuksella sanoa, että se ei loppunut siihen.
Kun kerran pettää, pettää aina. Kysyin monta kertaa itseltäni, kannattiko
tällaista suhdetta jatkaa ja vastaushan oli selvä kenelle tahansa. Ei tietenkään.
Päädyin siihen toiseen vaihtoehtoon. Kerroin hänelle vähän aikaa
sitten kaiken tekemisistäni. Vain niin onnistuin saamaan mielenrauhan.
Joku saattaisi pitää minua tyhmänä, mutta toden totta se auttoi. Sain samalla
tietää, ettei hänkään ollut ollut mikään puhdas pulmunen suhteemme aikana.
Joskus ajattelen, että pääsin todella helpolla. Olisin ansainnut paljon
pahemman rangaistuksen.
En neuvo sinua tekemään samalla tavalla, mutta kuitenkin lopettamaan alta
aikayksikön.
Uskottomuudesta voi tulla tapa. Tarpeeksi monen kerran jälkeen et edes
osaa enää katua tekemisiäsi. Olet vain täydellisessä umpikujassa itsesi
kanssa. Vaihtoehdoksi jää ero tai totuuden selvittäminen. Vain siten saat
mielenrauhan.
Ottaa päähän tuommoiset tekopyhät ihmiset, kuten myös Enkelityttö, jonka kommentti oli tuolla alapuolella. Sinun sanojesi mukaan kannattaa tunnustaa, sillä vain siten saa itselleen hyvän olon. Eli tunnustus ei lähde sen takia että kumppanisi saisi tietää totuuden, eikä sen takia että haluasit kertoa kuinka paska tyyppi olet, vaan siksi että itse saisit mielenrauhan.
Niin perinteistä paskamaisen ihmisen käytöstä, johon olen itsekin törmännyt. "Mähän pyysin jo sulta anteeksi, joten kuin sä nyt vielä oot vihanen!". Eikä tullut ollenkaan mieleen että toinen ei halua antaa anteeksi. Jos olet pettänyt ja tuntuu pahalta ja haluaisit tunnustaa itsesi takia, älä tunnusta. Kärsi ne morkkikset ja kivut niin kauan kuin sitä kestää.
Noh, mä en tiedä auttaako tämä yhtään, mutta ajattelin kertoa yhden jutun. Itse olen vasta seurustellut 8 kuukautta, mutta meidän yhteisen taipaleen alussa petin omaa poikaystävääni. SE oli todella väärin, tiedän sen nyt. Mutta minulla kävi onni. Vaikka en tuntenut omaa poikaystävääni vielä silloin juurikaan, silti hän antoi anteeksi. ja nyt olemme hankkimassa yhteistä asuntoa, kihlat kenties syksyllä ja jne. Yritän tässä sanoa, että sinulle itsellesi olisi helpompaa jos itse kertoisit kihlatullesi, kertoisit totuuden. Sinä kuitenkin rakastat kihlattuasi! Ja varmaanki haluat elää hänen kanssa loppu elämäsi, joten ehkä kannattaisi kertoa hänelle tapahtuneesta. Mutta jos pystyt elämään asian kanssa, niin älä kerro! Tästä ei varmaankaan ole mitään apua, yritin kuitenki!
"varmaan haluat elää hänen kanssa loppuelämäsi", salli mun nauraa:D Ihme lässytystä tuollaiselle tyttöystävälle, joka haluaa pettää poikaystäväänsä, tuo on just sitä 20vuotiaiden täydellistä kypsymättömyyttä ja analysointia. Sinulla ei ole minkäänlaista todellisuudentajua. "Sinä kuitenkin rakastat kihlattuasi", lässytilässyti, joo, tuohan se rakkautta on, tuolla lailla rakkautta osoitetaan! Opetelkaa hyvät nuoret elämään myös ITSENNE kanssa ja YKSIN, että osaatte arvostaa kumppanianne ja parisuhdetta!! Jos muut kiinnostavat, niin ihan turha jatkaa seurustelua, mitä järkeä on pettää?? Vituttaa noin naiivit pennut, jotka eivät tiedä elämästä mitään.
Haluaisin vähän komentoida kirjoitustasi. Ensinnäkin ei se ole niin että vaan nuoret pettää vaan niitä pettäjiä löytyy joka ikäryhmästä. Yleensä miehillä on se 50- kympin villitys ja sillon petetään vaimoa eikä edes tunneta syyllisyyttä siitä. Silloin ollaan sentään oltu n. 30 v yhdessä ja silti petetään. Nuorena on vielä kokematon ja sillon voi tulla tekeneeksi tyhmyyksiä, joita katuu mutta elämä on vain elämää!!
Voit varmaaankin olla vain ystävä tämän kyseisen miehen kanssa. Pieni/iso suudelmakin on pettämistä... Kannattaa miettiä haluaako lopettaa pitkäaikaisen suhteen jonkin yhden illan huuman takia. Kannattaa kertoa poikakaverillesi tapahtumasta.
Oscar Wilde sen sanoi: "Paras tapa välttää kiusausta on langeta siihen". Jos tekee mieli pettää, petä ihmeessä. Yhden kuuman hetken takia otat niskoillesi rakkaasi surun, vihan, raivon, katkeruuden, oman huonon omantuntosi, rikkoutuneen suhteen aiheuttamat haavat ja satuttavan yksinolon.
t. yhdestä kerrasta oppinut
Mulla ei omatuntoa soimaa, elä ja anna muidenkin elää! Anna palaa, ei siihen kuole! Säilyypähän innostus myöhemminkin. Hiton moralistit ja nipottajat =p blaah! Ei meän kroppa käytössä kulu =)
OK, here we go again...
Mä en päästä sua helpolla, sillä tollanen uskottomuuteen yllyttäminen on alhaista. Sä siis haluat muidenkin toimivan samalla lailla kuin sinä, jotta syyllisyydestä tulisi jaettu?
Tässä näkyy tämän päivän trendi: "Ole uskoton, mäkin oon, ja se on niinku just SIISTII!"
Miksi sun pitää aina polkea "moralisteja" ja "nipottajia"? Ethän sä silloin ole varma itsestäs, jos pitää aina polkee muita... "Noku toiki ni sit mäkin..."
ARGH. Kasva aikuiseksi, senkin omahyväinen nulikka. X