Olin vasta 21-vuotiaana ekaa kertaa treffeillä (kuvitelkaa :/). Tapasimme kahvilassa, enkä ollut valmistautunut henkisesti oikein mitenkään. Järkytys oli kova, kun kumpikin tuntui jännittävän eikä juttua riittänyt tarpeeksi… Tuli hiljaisia hetkiä… Sanoin kyllä miehelle olevani ujo. Tapasimme toisen kerran, baarissa, ja olimme silloin hieman ottaneet. Juttu luisti silloin paremmin kun olimme rennommat, mutta ei silti tarpeeksi. Kolmatta tapaamista ei tullut…
Helvetti että nolotti. Mitähän mies lie ajatellut minusta. Menin niin lukkoon, ettei kukaan voi kuvitella. Tarvitsen varmaan ammattiauttajaa, sillä tämä ei ole normaalia, että vastakkaisen sukupuolen edessä menen ihan kipsiin. Olen miettinyt jopa masennuslääkityksen aloittamista tämän ongelman poistamiseksi. Enhän minä humalassakaan voi aina miestä mennä tapaamaan.
Itse asiassa, ihme että uskalsin ylipäätään mennä siihen tapaamiseen! Ylitin kyllä itseni...
Helvetti että nolotti. Mitähän mies lie ajatellut minusta. Menin niin lukkoon, ettei kukaan voi kuvitella. Tarvitsen varmaan ammattiauttajaa, sillä tämä ei ole normaalia, että vastakkaisen sukupuolen edessä menen ihan kipsiin. Olen miettinyt jopa masennuslääkityksen aloittamista tämän ongelman poistamiseksi. Enhän minä humalassakaan voi aina miestä mennä tapaamaan.
Itse asiassa, ihme että uskalsin ylipäätään mennä siihen tapaamiseen! Ylitin kyllä itseni...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei, teit tosi hyvin. Älä ala ottaa viinasta tai lääkkeistä rohkaisua, se vie väärään suuntaan.
Jokainen meistä on ujo joskus. Ei sitä tarvitse hävetä tai edes ottaa siitä sen suurempia paineita. Kyllä se siitä karisee. Sitä paitsi, oikea ujous on tosi söpöä! Moni mies haluaa mieluummin oikean ujon naisen kuin jonkun kouliintuneen baarihuoran.
Ekat treffit voi mennä paljon huonomminkin. Sinulla meni ihan hyvin. Onnea jatkoon!
Mä olen vieläkin samanlainen, tuun aina varmaan olemaan. Takana on jo paljon treffejä ja nykyään mä hallitsen tilannetta sen verran että jos kumppani EI ole kiinnostava niin ei mitään ongelmaa.
Mutta auta armias jos sellainen joka kiinnostaa...
Juu. Sitten on suu heti ummessa. En tajua itseäni, päästä karkaa kaikki järki heti... Ja tiedän etten ole mikään umpi oikean ihmisen kanssa jos voin tutustua... muutamia vuosia sitten olin ihastunut/rakastunut työkaveriini jonka kanssa oli kiihkeä suhde jossa mitään kommunikaatio-ongelmia ei ollut. Koskee siis vain tutustumisen alkumetrejä.
Jos vaan vois joskus sopia sellaiset että tutustutaan ensin kirjeitse tai sähköpostitse ja sitten... ollaan läsnä. Jos toinen miellyttää niin mennään kainaloon ja pidetään pää kiinni ja ollaan lähekkäin. En tiedä, ehkä jotenkin sellainen hyväksyntä avaa paremmin ihmisen, musta ainakin tuntuu siltä. Mut tuntuu että hullunahan ihmiset pitäis jos moista ehdottaisi.
Ensinnäkin onnittelen varsin onnistuneista ekoista treffeistä. Mitään noloa ei tapahtunut.(ja nyt sitten se mielikuvitus lentämään mitä kaikkea voisi tapahtua!)
Mitä ujouteen tulee niin eihän kaikki pysty edes tapaamaan vieraita ihmisiä tuohon tyyliin. Se on täysin mahdotonta, ainakin ilman lääkkeitä.
Itse olen joutunut ylittämään itseni monasti, suorastaan kiduttanut itseäni ja pinnistellyt paniikkihäiriön oireita vastaan joita nyt tässä en kerro.
Ja mitä tuon iän kokemattomuuteen tulee niin eipä ole kaikki pitäneet edes kenenkään kädestä kiinni.
"Ensinnäkin onnittelen varsin onnistuneista ekoista treffeistä. Mitään noloa ei tapahtunut"
Itse asiassa tapahtui (hiljaisten hetkien lisäksi). Keskustelun aikana selvisi, että asumme melko lähellä toisiamme, ja sanoin treffien lopussa että mehän voimmekin kävellä yhtä matkaa (meillä oli siis ihan sama suunta ja olimme kävellen liikkeellä). Itse en naiivina ja kokemattomana tajununnut ollenkaan, miten tyhmästi tein. Mies meni aivan hämilleen tästä. Menimme kuitenkin yhtä matkaa ja hän jatkoi omaan kotiinsa.
Vasta jälkikäteen tajusin miten pahan mokan tein.
Eikös se olisi ollut vielä nolompaa kävellä peräkkäin koko matka..
Minä olen ujo ja tulen aina olemaan. Ei se niin vakavaa ole. Mulla ainakin auttaa se, että pikku hiljaa hakeudun vaikeilta tuntuviin tilanteisiin -ja etenen omassa tahdissani.
Jo se, että sanoo jännittävänsä ja olevansa ujo auttaa. Useimmat meistä varmasti tietävät, mistä puhut.
Jos et menisi viihdyttämään vaan viihtymään? Tarkoitan: voihan se toinen kannatella tilannetta jos sinä hämmennyt, ei se kaikki ole vain sinun vastuullasi..
Etsivät nimen omaan ujoa naista rinnallensa kuten allekirjoittanut :) Jos kerroit olevasi ujo ja mies ei halua kolmatta kertaa tavata voisin vannoa miehen tavoitelleen jotain muuta kuin suhdetta kanssasi. Jokainenhan tietää että ujous häviää mitä enemmän henkilöön tutustut. Elä siis syytä itseäsi turhaan pieleen menneestä jutusta. Miehiä on suomessakin niin paljon että valitset vain tahtomasi ja mieleisesi.