Miksi ihmeessä laihduttajat haluavat kärsiä ja rankaista itseään. Hyvä ettei mennä ja ruoskita itseä, kun on tullut nassuteltua ylimääräistä!
Olenpa vaan tässä jo pitkään seurannut painonpudottajia, ja huomannut, että kun aloitetaan laihduttaminen, ei ajatusmaailmaan mahdu kuin kalorien laskeminen ja tappavan tylsien ja mauttomien aterioiden suunnittelu. Eli mikä onkaan päällimmäisenä ajatuksissa: Ruoka ja syöminen. Päähän ei mahdu kuin kieltäytyminen ja itsensä rääkkääminen.Ja sitten kun ohjemaan lisätään liikuntaa, niin sekin tehdään veren maku suussa tappotahtiin.
Miksi ei painon hallintaa voi tehdä nautiskellen?
Nautuitaan aamulla kevyt aamupala, joka sisältää leipää, sokerittomia ja vähärasvaisia tuotteita. Jätetään leikkeleet ja rasvaiset juustot pois, kahvista/teestä sokeri pois. Nautitaan aamupalasta kiireettömästi ja pureskellaan pitkään ja hartaasti. Välipalaksi hedelmiä tai vihanneksia, aina kun vatsa narisee nälkää.
Lounaaksi kunnon ruokaa, kunhan muistaa täyttää lautasestaan yli puolet kasviksilla. Ja tummaa leipää ilman leikkeleitä ja margariineja.
Kahvitauolla iso lasi hedelmämehua, C-vitaminoitua ja kuitupitoista, omena tai päärynä ja ehkäpä se kuppi kahvia tai teetä...ilman lisukkeita.
Illalla sitten töiden jälkeen kevyt keitto, leipää ja vihanneksia. Ja sitten reippaalle iltakävelylle. Sauvoila tai ilman ja mukavaa juttuseuraa mukaan. Hyvien keskustelujen siivittämänä reipas kävelylenkki saattaa hyvinkin venahtaa suunniteltua pidemmäksi.
Illalla ennen nukkumaan menoa iltapalaksi leipää ilman leikkeleitä ja levitteitä. Täydellä vatsalla unikin tulee paremmin.
Ja kaikkein tehokkainta tässä on se, että saat kaiken mitä tarvitset ilman ihmedieettejä ja kalorien laskemisia. Nyt (kirkastuneet) ajatuksesi suuntautuvat muhunkin kuin ruokaan ja huomaat että paino lähtee putoamaan. Hitaasti mutta varmasti. Äläkä hyppää vaaálla kuin max. kerran viikossa. Mitä enemmän ihminen kieltää itseltään, sitä enemmän hän himoitsee juuri niitä kiellettyjä asioita..
Jätetään vaan listoilta oluet, viinit, makeiset, chipsit ja limut pois, niin varmasti tapahtuu positiivisia asioita. Ja voihan sitä sopia itsensä kanssa, että menee vaikka kerran kuukaudessa ravintolaan syömään ja juo lasin viiniä tai olutta ruuan kanssa. Ei se paino pilviin pomppaa vaikka joskus vähän palkitsee tai hemmottelee itseään. Tai päättää että joka kerta kun vaikkapa paino on pudonnut kolme kiloa,niin voin hyvällä omalla tunnolla kerran kuukaudessa nauttia suklaata tai chipsejä. Eikä sitten etukäteen päätä, koska nautintopäivä on, vaan tekee sen silloin kun siltä tuntuu!
Toinen asia, mitä en alkuunkaan ymmärrä on nämä kuntosalit! Juostaan juoksumatolla!!! Herraisä, ulkona juostessa saa edes oikeata raitista ilmaa, ja maisematkin vaihtuvat.
Kaikille painonsa kanssa painiville suosittelen tätä systeemiä: hiljaa hyvää tulee! Tässä asiassa ei vauhdilla ja ihmedieeteillä saa aikaiseksi kuin kiukkua ja hammasten kiristystä: ja entäs sitten kun paino on saatu pudotettua? Palataan takaisin vanhaan systeemin, sillä ei kukaan jaksa loppuikäänsä laskea kaloreita. Tekemällä kunnon ruoka/elämäntaparemontin on tulokset taattu loppuiäksi! Eikä tarvitse kiukutella ja lähimmäisilläkin on mukavampaa. Puhumattakaan siitä, että koko ruokakunnan maailma kirkastuu!
Lykkyä vaan kaikille, nyt ulos ja marja/sienimetsään kisailemaan hirvikärpästen kanssa!
Olenpa vaan tässä jo pitkään seurannut painonpudottajia, ja huomannut, että kun aloitetaan laihduttaminen, ei ajatusmaailmaan mahdu kuin kalorien laskeminen ja tappavan tylsien ja mauttomien aterioiden suunnittelu. Eli mikä onkaan päällimmäisenä ajatuksissa: Ruoka ja syöminen. Päähän ei mahdu kuin kieltäytyminen ja itsensä rääkkääminen.Ja sitten kun ohjemaan lisätään liikuntaa, niin sekin tehdään veren maku suussa tappotahtiin.
Miksi ei painon hallintaa voi tehdä nautiskellen?
Nautuitaan aamulla kevyt aamupala, joka sisältää leipää, sokerittomia ja vähärasvaisia tuotteita. Jätetään leikkeleet ja rasvaiset juustot pois, kahvista/teestä sokeri pois. Nautitaan aamupalasta kiireettömästi ja pureskellaan pitkään ja hartaasti. Välipalaksi hedelmiä tai vihanneksia, aina kun vatsa narisee nälkää.
Lounaaksi kunnon ruokaa, kunhan muistaa täyttää lautasestaan yli puolet kasviksilla. Ja tummaa leipää ilman leikkeleitä ja margariineja.
Kahvitauolla iso lasi hedelmämehua, C-vitaminoitua ja kuitupitoista, omena tai päärynä ja ehkäpä se kuppi kahvia tai teetä...ilman lisukkeita.
Illalla sitten töiden jälkeen kevyt keitto, leipää ja vihanneksia. Ja sitten reippaalle iltakävelylle. Sauvoila tai ilman ja mukavaa juttuseuraa mukaan. Hyvien keskustelujen siivittämänä reipas kävelylenkki saattaa hyvinkin venahtaa suunniteltua pidemmäksi.
Illalla ennen nukkumaan menoa iltapalaksi leipää ilman leikkeleitä ja levitteitä. Täydellä vatsalla unikin tulee paremmin.
Ja kaikkein tehokkainta tässä on se, että saat kaiken mitä tarvitset ilman ihmedieettejä ja kalorien laskemisia. Nyt (kirkastuneet) ajatuksesi suuntautuvat muhunkin kuin ruokaan ja huomaat että paino lähtee putoamaan. Hitaasti mutta varmasti. Äläkä hyppää vaaálla kuin max. kerran viikossa. Mitä enemmän ihminen kieltää itseltään, sitä enemmän hän himoitsee juuri niitä kiellettyjä asioita..
Jätetään vaan listoilta oluet, viinit, makeiset, chipsit ja limut pois, niin varmasti tapahtuu positiivisia asioita. Ja voihan sitä sopia itsensä kanssa, että menee vaikka kerran kuukaudessa ravintolaan syömään ja juo lasin viiniä tai olutta ruuan kanssa. Ei se paino pilviin pomppaa vaikka joskus vähän palkitsee tai hemmottelee itseään. Tai päättää että joka kerta kun vaikkapa paino on pudonnut kolme kiloa,niin voin hyvällä omalla tunnolla kerran kuukaudessa nauttia suklaata tai chipsejä. Eikä sitten etukäteen päätä, koska nautintopäivä on, vaan tekee sen silloin kun siltä tuntuu!
Toinen asia, mitä en alkuunkaan ymmärrä on nämä kuntosalit! Juostaan juoksumatolla!!! Herraisä, ulkona juostessa saa edes oikeata raitista ilmaa, ja maisematkin vaihtuvat.
Kaikille painonsa kanssa painiville suosittelen tätä systeemiä: hiljaa hyvää tulee! Tässä asiassa ei vauhdilla ja ihmedieeteillä saa aikaiseksi kuin kiukkua ja hammasten kiristystä: ja entäs sitten kun paino on saatu pudotettua? Palataan takaisin vanhaan systeemin, sillä ei kukaan jaksa loppuikäänsä laskea kaloreita. Tekemällä kunnon ruoka/elämäntaparemontin on tulokset taattu loppuiäksi! Eikä tarvitse kiukutella ja lähimmäisilläkin on mukavampaa. Puhumattakaan siitä, että koko ruokakunnan maailma kirkastuu!
Lykkyä vaan kaikille, nyt ulos ja marja/sienimetsään kisailemaan hirvikärpästen kanssa!
Vastaukset 18
Vanhimmat
JA MIKSI PUHUA KOKO AJAN LAIHDUTUKSESTA KAHVITAUOILLA/RUOKATAUOILLA JNE ! Grr, grrr !!!!!!!!!!!
ikuisten "painonvartijoiden" terrorismin uhriksi ;).
Sitten ne vikisee, että voi kun tekis mieli sitä ja tätä, mutta kun tulee taas kJ tai kaksi liikaa päivän satsiin!!!!
Ja oletkos huomannut, että ne jotka vinkuu eniten niiden kaloreidensa kanssa on niitä luuviuluja ryppynaamoja? Sitten sellaiset sileäposkiset, hyvän pyöreät ihmiset: ne ei juurikaan kitise!
yleensä niitä lihavimpia. Niistä puhutaan kaikilla tauoilla ja jopa töissä. Kukaan heistä ei minun työssäolo aikana ole laihtunut kuin kilon tai pari jotka on saatu sit takaisin korkojen kera.
Oiskohan aika vaihtaa laihdutusmetodia jos ei laihdu kaloreita laskemalla??
Ongelmana on nykyaikana tuttuakin tutumpi ilmiö jossa kaikki olisi saatava heti ja mieluummin ilman ponnisteluja, eli rahalla tai korttia vilauttaen. Tätä mallia muussa elämässä käyttävät ihmiset eivät voi, eivätkä pysty pitkäjänteiseen ja ajoittain rasittavaankin toimintaan jos puntarin toisessa kupissa löytyy nopeasti toimivaksi mainostettu huuhaa-tuote tai ihmedieetti jonka jälkeen ollaan tyhjän päällä ja lihotaan extrat päälle.
Olen täällä ihmetellyt eräiden ihmisten kykyä antaa itselleen "narua" ja uskotella asioiden olevan joko liian vaikeita tai peräti mahdottomia. Juhlat tai bailaaminen koetaan tilaisuuksina joissa kontrolli on menetetty jo viikkoa aiemmin, mutta etukäteen ei tietenkään tehdä asialle mitään kun asiaa voi vain surkutella. Liikunnan vaikeutta korostetaan ja omaa vartaloa häpeillen vältellään kuntosaleja ja uimahalleja. Juokseminen on tylsää tai epäsopivaa ja parin kilometrin kävely muutaman kerran viikossa saa toimia liikuntana, että kysyttäessä tätäkin harrastetaan.
Kenelläkään ei läskit ole "tiukassa" vaan kyse on omien, huonojen elintapojen tiukasta juurtumisesta ja kyvyttömyydestä siirtyä nautintoihin joista nauttiminen ei tapahdu välittömästi, vaan pitkällä aikavälillä.
tästä vallitsevasta tilanteesta, nopeasti! kaikki! ja mule!
Omaa painoani pudottelen tuolla tyylillä kuin ketjun aloitin, ja olen tosi virkeä ja tyytyväinen!
Me kaikki perheessämme noudatamme tätä systeemiä ja olemme vielä sellaisia keskinkertaisia. Ei lihavia, mutta keskivartalosta on uuma hieman hukassa niin minulla kuin miehellänikin.
Ennen oltiin hoikkia, sitten "löydettiin" saunaoluet. Ja lisättiin saunomiskertoja, että saatiin sitä saunajuomaa....Ja sitten otettiin illalla vaan muuten olut tai kaksi. Ja vähän chipsejä kyytipojaksi.
Kuntoremppa on alkanut, ja nyt nautitaan vain yksi saunaolut ja vain kerran viikossa. Voi pojat, että se maistuukin hyvältä.
Niin, syy miksi tämmöistä kerron, on se että mieheni puolelta kaikki anopista lähtien lasten lapsiin asti (ei meidän, tietenkään;)) ovat oikeasti todella lihavia. Kummipoikamme painoi sinä päivänä kun täytti 12 v tasan 100 kiloa...
Mutta koska kaikki ovat lihavia, niin arvatkaapas ketkä eivät kuulu joukkoon? Meidän perhe. Anoppi nimittäin väittää, että lihavuus on heillä perinnöllistä, ei siihen voi vaikuttaa! He nyt vaan sattuvat olemaan sen mallisia!!! Haloo! Miten ne hoikkana sukuun tulleet vävypojatkin ovat sattuneet sairastumaan perinnölliseen sairauteen.
Olen heittänyt kirveen kaivoon heidän kanssaan, mutta kummmipoikaa yritän ohjailla. Voi kun te näkisitte, mitä sen pojan ruokavalioon kuuluu. Jo pelkkä juomapuoli: vähintään kaksi isoa pulloa Lidlistä ostettua cokista. Aina on chipsipussi avoinna! Ja poika lappaa kaksinkäsin herkkuja naamaan.
Apua!!! Nyt pitää rynnätä töihin...JAtkan kauhisteluja vielä myöhemmmin!
pitää ensimmäiseksi sisältää leipää? Mikä nautinto se on ja miten kevyttä vetää hiilareita heti aamusta ja tietysti lounaalla taas leipää ja vielä iltapalaksikin.
Ei leipä lihota jos sen syönnissä on edes joku tolkku ja kaupassa skippaa nuo pullamaiset vehnähöttö-tuotteet tyystin.
Aamupalalla pari palaa 100% ruisleipää ja keittolounaalla yksi tai kaksi. Riippuen päivästä. Joskús ei lainkaan jos esim.aamu alkaa täysjyväpuurolla.
Näillä eväillä mennään normaalimitoissa ja vatsa toimii kuin kello. Juoksen 15-20 km lenkkejä 3-5 krt viikossa joten huono eväs kostautuu polulla nopeasti. Kokeilin VHH:ta mielenkiinnosta parin viikon ajan ja voin kyllä todeta, ettei ole missään nimessä minun ruokavalio. Tunkkaisia ja rasvaisia makuja yhdistettynä rajoituksiin ja kieltoihin. Näitä ei minun elintavoillani tarvita. Pahin sivuvaikutus ummetuksen lisäksi oli palautuminen uerheilusuorituksen jälkeen. Ei sovi minulle lainkaan. Valitsen hiilihydraatit raffinoimattomien joukosta ja voin hyvin.
Jos juoksee about 100km viikossa, on painonhallinnan suhteen aivan sama mitä sinne naamaan työntää. Kaikki palaa!
leivästä! Enkä ole vielä keksinyt, minkä muun päälle olisi tarkoituksenmukaista tempaista salaatinlehti ja kurkkua. Mitään riisleipäsössöjä en saa menemään kurkusta alas. Ja sitäpaitsi on tutkittu juttu että kotimainen ruisleipä on vatsalle kunnia-asia!
Minen edelleenkään laske hiilareita enkä haalareita, vaan käytän ruokavaliota laskiessani maalaisjärkeä!
Tjaah, mielestäni lihoamisen syynä on tämä "hetimullekaikkitänne-ajatus" ja esittämäsi hampaat irvessä, verenmaku suussa laihduttaminen edustaa taas enemmän toista yhteiskunnassamme vallitsevaa ajatusta, nimittäin suorittamista.
Kaikki pitää suorittaa ja kaikesta pitää saada mahdollisimman hyvät kvartaaliluvut. Ihmisen pitää osoittaa niin työelämässä kuin siviilissäkin, että tekee kaiken 100 prosenttisesti, täysillä, nopeasti ja tehokkaasti. Aika on rahaa ja tehokkuus tuo lisää aikaa...tosin voidaan miettiä, että mihin piruun sitä aikaa sitten enää tarvitaan?
Totta, ja tämä yhdistelmä - mahdollisimman nopeasti näkyviä tuloksia - on esillä myös tv-ohjelmissa, joissa muuten annetaan ihan hyviä ja järkeviä ohjeita, esimerkiksi "Olet mitä syöt" (Suomi-versio). Kahdessa kuukaudessa ei painon suhteen voi paljon tapahtua, itse asiassa se on kovin lyhyt aika uusien elämäntapojen opetteluun, oli kyse sitten syömisestä, liikunnasta tai vaikkapa tupakoinnista tai alkoholinkäytöstä.
Samanlainen kiire on myös torstaina alkavalla uudella kotimaisella sarjalla "Elämä pelissä", sekään ei kestä kuin kaksi kuukautta. Ymmärrän tv-ohjelmien tekemisen aikataulut, mutta silti toivon, että joskus tulisi sellainen elämäntaparemonttiohjelma, jossa seurattaisiin tilannetta vuoden tai kahden kuluttua. Oikea viesti kaikille tapojaan muuttaville nimittäin olisi: "Anna itsellesi aikaa, ole itsellesi armollinen, ja tee vain sellaisia muutoksia, joita voit ajatella noudattavasi vielä vuosien kuluttuakin."
Useimmat laihdutusyritykset kaatuvat epärealistisiin odotuksiin ja liian tiukkoihin sääntöihin. Ei sellaisia kukaan jaksa pitkään noudattaa - jos jaksaa, niin voidaan puhua jo masokismista. Minun mittarini onnistuneeseen elämäntapamuutokseen on Patrik Borgin kysymys: "Paraniko fiilis?"
Ne itsensä rankaisijat ovat yleensä niitä joilla ei ole kokonaiskuvaa siitä miten laihdutus oikeasti tapahtuu, realistisesti, ja kuinka tärkeä vaikutus myös henkisellä vireydellä on asiaan.
Rentoa painonhallintaa harrastavat laihtuvat pysyvämmin. Pikadietit yleensä vain sekoittavat aineenvaihdunnan. Kilo, pari saattaa pudota mutta kuurin lopetettua ne palaavat takaisin. Liikuntaa on hankala harrastaa täysipainoisesti jos elimistö ei saa tarpeeksi polttoainetta.
On toki hyvä, että pystyy kieltäytymään ylenmääräisestä herkuttelusta ja roskaruuan syömisestä. Totaalikieltäytyminen vaan yleensä johtaa sortumiseen ja mässäilyyn. Tiedän tämän omasta kokemuksesta. Minulla on ollut (ja on varmasti ikuisesti) naposteluongelma joka riistäytyy välillä käsistä. Tältä palstalta olen kuitenkin saanut hyviä vinkkejä sen aisoissa pitämiseen ja yksi niistä on ettei kiellä itseltään täysin mitään.
Ruoan ja yleensäkin kaikkien ruoka-aineiden syönti lähtee korvien välistä. Onnistuneen laihtumisen avaimia ovat mm.
1) pitää ymmärtää, että kyse ei ole dieetistä vaan elämäntapa muutoksesta. Paluuta entiseen ei ole.
2) Selvitetään mikä laihduttaa, on terveellistä ja on kevyttä ja mikä on "kevyttä" ja "terveellistä". Netti on täynnä tietoa eri ruoka-aineista. Mainostettu kevyt-tuote ei aina ole kevyt, eikä terveellinen.
3) Maalaisjärki. Mihin se on kadonnut laihduttajilla?? "Syön vain porkkanoita kuukauden ja laihdun varmasti!" Tavallinen kotiruoka pitää ihmisen terveenä jos sitä ei syödä ylettömästi, unohdetaan kauppaan sokeri- ja rasvapitoiset lihottavat herkut ja harrastetaan liikuntaa RIITTÄVÄSTI.
4) Oikoteitä ei ole. Se kilomäärä mikä on elimistöön kerääntynyt vuosien aikana pikku hiljaa ei viikossa taikka kahdessa liikahda tasan minnekään. Elimistö saattaa jopa aluksi tarrautua hädissään vararavintoonsa jos laihdutus aloitetaan liian pienellä energiamäärällä. Nälkäkuuri ei laihduta ketään, harvemmin pysyvästi ainakaan.
5) Ruokavalioita monia, samoin laihdutustapoja. Kokeilemalla löydät sen itselle sopivimman. Miksi tuijottaa ja laskea kaloreita jos paino vain nousee?? Naapurin laihdutusmetodi ei välttämättä sovi juuri Sinulle.
6)Unohda tekosyyt!! Jokainen voi ja pystyy laihduttamaan. Omasta itsekurista kiinni millainen tyyppi peilistä kurkistaa. Selkärangattomuus on yksi pahimmista sudenkuopista, myös laihdutuksessa. Annetaan liian helposti periksi eikä tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmaa.
7) Monet menevät sekaisin erilaisten ruokavalioiden ja diettien kanssa. Ennen kuin aloitat, ota kunnolla selvää mitä ja miksi syöt.
8) Pienillä valinnoilla on väliä.
Kirjoititko jonkinlaiset ruusunpunaiset lasit silmilläsi? Tekstistä vois kuvitella kuinka hyppelet kukkaniityllä heinänkorsi suussa hidastetussa filmissä... :D
Kaikki reippaasti ylipainoiset ja kilojensa kanssa kamppailevat tietävät kuinka mahdotonta on vanhoista huonoista elintavoista ja ruokavaliosta yhdessä yössä siirtyä tuohon mainitsemaasi "pikkasen leipää ja keittoa"- linjalle. Tottakai himot ja halut jylläväät pääkopassa kauan ja makeannälkä kiljuu suolistossa. Laihduttaja tuskin on ensimmäiset kaksi viikkoa kovin mukavaa jutusteluseuraa kenellekään. Se elämäntapojen muuttaminen vaatii totisesti ihmiseltä paljon eikä silloin mietitä kuinka onnekas olenkaan kun saan tämän yheden omenan nyt syödä.
Laihduttaminen on psykologiaa ja asennemuutosta. Kuten jo sanoin; ei kukaan yhdessä yössä muutu kiukkuisesta rasvaklöntistä mukavaksi porkkanan puputtajaksi.
Ei ole painosta kiinni onko kiukkuinen ja ylipainoinen ja kevyt ja hyvän tuulinen vaan ihan asenteesta millä itse haluaa maailmaa katsoa. Jos on pessimisti pysyy sellaisena.
Eikä kevyempien ruokien syöminen tarvi olla mitään kidutusta vaan uusien makunautintojen etsimistä. Samalla tulee uusia tuulia muiltakin elämänosa alueilta.
Eikä laihduttaminen ole mikään yhden yön tarina vaan kestää pidempään ;D
Ihan asiaa juttelet! Laihduttamisesta on tainnut tulla sellainen trendi-juttu, johon lähdetään vaikkei oikein edes tiedetä mitä pitäisi tehdä! Pelkästään huhupuheiden perusteella jätetään kaikki rasvat pois ja sitten ihmetellään miksi hiukset tippuvat tai ruokamäärä vähennetään kitudieetiksi ja paino ei putoa "vaikka kuinka yritetään". Kalorilaskennan tohinassa kilokaloritkin sekoitetaan tuhannesosiensa eli kaloreiden kanssa! Ihmekös, jos ollaan sekaisin.
Laihdutukseen kuuluu psyykkaaminen, mutta ei sitä saisi tehdä rankaisumeiningillä! Ehkä tuo itsensäruoskiminen johtuu siitä, että ylipaino on yleisesti paheksuttua, hävettyä ja tietysti haitallistakin. Laihtumisen lähtökohta on siis tavallaan negatiivinen, vaikka laihtumisen pitäisi nimenomaan olla positiivista! Lieneekö negatiivinen lähestymistapa laihdutusta kohtaan siis siinä miten ajattelee itsestään ja ylipainostaan? Onko mukana kenties itseinhoa ja -sääliä?
Toisaalta mietin, että meissä suomalaisissa asuu liian usein pieni kateuden kärpänen. Meillä ei arvosteta toisen saavutuksia, vaan ennemminkin ollaan kateellisia, mikä on varsin turhaa ja julmaakin. Monille ison pudotusurakan tehneille läheisten/työkavereiden/ystävien nuiva suhtautuminen saavutettuihin tuloksiin voi olla pettymys, kun nimenomaan tarvittaisiin henkistä tukea, iloista tsemppausta ja vanhojen haukkujen tilalle kehuja upeista tuloksista!
Pois siis meistä kateuden kärpäset ja tsempataan läheisiämme iloisella mielellä eteenpäin! Pieni kehu ja kohteliaisuus toiselle ei vie meiltä mitään pois.
Olipa kerrassaan huvittavaa luettavaa. Pari pointtia allekirjoitan, muu olkoon ainoastaan sinun mielipiteesi. Aikamoisia yleistyksiä esitit.
"huomannut, että kun aloitetaan laihduttaminen, ei ajatusmaailmaan mahdu kuin kalorien laskeminen ja tappavan tylsien ja mauttomien aterioiden suunnittelu."
Laihduttamisen alkuvaiheessa ei tosiaan ajatuksiin paljon muuta mahdu. Se on sillä hetkellä mielenkiinnon kohde nro 1. Ja niin saa ollakin. Motivaatiota tarvitaan. En oikein ymmärrä kantaasi kalorien laskennan turhuudesta. Kuten olet varmaankin huomannut näistä keskusteluista, monella on järkevä käsitys laihdutuksesta ja muutenki omasta syömisestään aivan hukassa. Selvittämällä peruskulutuksensa, vähentämällä siitä 500 - 1000 kcal ja syömällä/juomalla sen mukaan tajuaa sen kuinka paljon tulisi syödä päivittäin. En itsekkään ymmärrä näitä 500 kcal/pv kuureja tai joitain kaalikeitto-diettejä. Laihduttajat saavat syödä aivan samoja ruokia kuin normaalipainoisetkin kunhan päivän kalorit vain pysyy aisoissa. Mistä keksit mauttomat ja tylsät ateriat? Mitä esimerkkipäivääsi tulee, syön mielummin jotain kunnon ruokaa tuolla 6:n leivänpalasen sisältämällä energiamäärällä (väh 500 kcal) kun mutusta huonosti nälkää poissa pitävää leipää. Ai niin, kalorin laskahan oli ihan turhaa...
Sitten ajatuksesi liikunnasta...
"Toinen asia, mitä en alkuunkaan ymmärrä on nämä kuntosalit! Juostaan juoksumatolla!!!"
Tämä oli hauska. Kuinka monesti olet käynyt kuntosalilla?? :) Kuntosalille mennään pääsääntöisesti treenaamaan vartalon eri lihaksia eri suuruisilla painoilla, ei juoksemaan juoksumatolle. Juoksumatot, kuntopyörät yms. ovat lähinnä alkulämmittelyä ja loppuverryttelyä varten (toisilla näme kestää kauemmin kuin toisella). Kuntosali- ja lihaskuntoharjoittelu yleensäkin on suotavaa jopa sauvakävelijöille :)
Uuden elämäntavan oppiminen on parempi vaihtoehto kuin laihdutuskuuri joka päättyy joskus. Siinä olemme samaa mieltä. Mutta edelleen puolusta kaloreiden laskemista. Kun tavoite painoon on päässyt on fiksua laskea edelleen kalorit hetken aikaa, tällä kertaa vain normaalin peruskulutuksen kalorimäärälle. Näin oppii sen, kuin paljon tulee syödä/voi syödä jotta pysyy tavoitepainossa. Ruokaremonttin onnistumiseksi täytyy selvittää itselle mitä ruokaa voi syödä surutta ja minkä ruuan ei tulisi kuulua joka päiväiseen syömisiin. Se onnistuu parhaiten vertailemalla eri ruokien kalorimääriä. Miten muuten ruokaremontti onnistuu?
Kalorit laskemalla, hyvää ja terveellistä ruokaa syömällä ja reippaasti (ei kävelyä-liian hidasta minulle...) liikkumalla olen keventynyt jo 20 kg. Joten aivan väärässä en voi olla.
P.S Ei vatsa täynnä voi mennä nukkumaan. Silloin tulee vain liskojenyö.... ;)
tämän ajan paradoksaalisuudesta, kaikesta kun pitäisi voida vain nauttia. Nautitaan syömisestä ja liikunnasta ja samalla laihdutaan ihannemittoihin. Näinhän se ei juuri koskaan mene. Asennekasvatusta tosiaan tarvitaan, mutta ihmisille pitäisi myös kertoa, ettei tämä elämä ole aina ruusuilla tanssimista ja jos jotain haluaa, niin sen eteen pitää tehdä työtä, ja se jos jokin, on palkitsevaa.
osuvin luonnehdinta elämäntyylistäni on tämä: "Kirjoititko jonkinlaiset ruusunpunaiset lasit silmilläsi? Tekstistä vois kuvitella kuinka hyppelet kukkaniityllä heinänkorsi suussa hidastetussa filmissä... :D" Vähän truohon tyyliin, mutta miksi ei?
Minusta vain tuntuu, että suurin osa painonpudottajista yrittää kiivetä perse edellä puuhun, epätoivoisina ja vain omaan napaansa tuijottaen. Ymmärrän kyllä hyvinkin epätoivon tuossa asiassa!! Mutta miksi asenteessa ei voi ihan hiukkasen hellittää? Ottamalla asia hieman lunkimmin, edeten remontoimalla elämän eri osasia vähitellen ,uskon, että tulokset ovat varmasti pysyvämpiä ja tyydyttävämpiä kuin se, että pyritään mahdolisimman nopeasti saavuttaa haluttu paino tai muu tavoite.
Kun työ ja yhteiskunta asettaa jatkuvasti kasvavia paineita ihmispolon harteille, niin eikö jostain saisi nauttia? Miksi joka osa-alueella pitää suorittaa? Tuntuu edelleen, että ihmisen yhteiskuntakelpoisuus mitataan vain suoritusten kautta: on se sitten työ, lapsiluku/lastenhoito, seksi, kuntoilu, parisuhde....Ei saa repsahtaa! Epäonnistumisia ei sallita. Ja tämän mallin seurauksista saamme lukea jatkuvasti lehdistä ja kuulla tiedotusvälineistä . Lisääntynyt väkivalta on ihmisen hätähuuto: minä en enää pysty vastaamaan odotuksiin!
Ohhoh, kylläpäs meni kauas painonpudotuksesta tämä juttu. Sorry!
Sen veran vielä, että minä nautin elämästä. Pudotan painoani pikuhiljaa, olen tyytyväinen kun tuloksia tulee. Saan luonnossa vaeltassani paitsi raitista ilmaa, myös lihaskuntoa, marjoja, sieniä ja luontokokemuksia. Yhteikunnallinen asema, raha ja materialistinen "hyvinvointi" eivät ole asioita joita pyrin haalimaan, vain jokapäiväinen leipä ja tyytyväinen perhe ovat tavoitteni. Olen perusonnellinen maalaispöljä ja junttura! Hih, ja kehtaan vielä olla tyytyväinenkin...