Kiitos ja näkemiin taas vaan...Alkaa viimesimmän tempauksen myötä olemaan selvää minulle, ettei mua ole tarkoitettu elämään parisuhteessa. Ihmettelen, että näinkö kauan kesti huomata se. Kaipuu omasta toisesta puoliskosta, perheestä ja yhdessäolosta on tähän mennessä saanut pysymään positiivisena asian suhteen.
Toisaalta mulle on joku "katkos" päässä, mitä tulee miehen valintaan. Suhteen loppumisen jälkeen osaan sanoa, että eihän mies kyllä ollutkaan sen tyyppinen, mikä mulle passais. Suhteen aikana en huomaa asiaa. Eli näillä meriiteillä, jotka mulla on miesten suhteen, niin mitä olette mieltä, kannattaako oikeasti käydä tutustumassa ja pettymässä uusia kertoja? Vai voiko sitä ihminen antaa tavallaan luvan itselleen luopua miesjutuista (en ole lesbo enkä bi, vaan hetero :) siitä syystä, ettei kykene tunnistamaan tai valitsemaan itselleen sopivaa puoliskoa? En tiedä, onko mun järkevää etsiä ketään.
Tässä on se dilemma, että seksiä, lapsia ja yhdessäoloa haluaisin ihan normaalissa määrissä eli noi asiat ei häviä elämästä, vaikka sinkkunapysymispäätöksen tekisin. Toisaalta olen kolemkymppiseksi jo noiden asioiden kanssa tottunut elämään ettei nuo ole uutta auringon alla minulle. Ehkä myös haluan miehen sentapaiseen suhteeseen, mihin kukaan ei halua alkaa (ihan tavallinen, musta on tärkeetä olla hyvät kamut ja rakastavaiset, ajatusten ja tiettyyn pisteeseen asti omien tekemisten vapaus on mulle tärkeää ja on hyvä jos mies käyttäytyy samoin noiden asioiden suhteen).
Toisaalta mulle on joku "katkos" päässä, mitä tulee miehen valintaan. Suhteen loppumisen jälkeen osaan sanoa, että eihän mies kyllä ollutkaan sen tyyppinen, mikä mulle passais. Suhteen aikana en huomaa asiaa. Eli näillä meriiteillä, jotka mulla on miesten suhteen, niin mitä olette mieltä, kannattaako oikeasti käydä tutustumassa ja pettymässä uusia kertoja? Vai voiko sitä ihminen antaa tavallaan luvan itselleen luopua miesjutuista (en ole lesbo enkä bi, vaan hetero :) siitä syystä, ettei kykene tunnistamaan tai valitsemaan itselleen sopivaa puoliskoa? En tiedä, onko mun järkevää etsiä ketään.
Tässä on se dilemma, että seksiä, lapsia ja yhdessäoloa haluaisin ihan normaalissa määrissä eli noi asiat ei häviä elämästä, vaikka sinkkunapysymispäätöksen tekisin. Toisaalta olen kolemkymppiseksi jo noiden asioiden kanssa tottunut elämään ettei nuo ole uutta auringon alla minulle. Ehkä myös haluan miehen sentapaiseen suhteeseen, mihin kukaan ei halua alkaa (ihan tavallinen, musta on tärkeetä olla hyvät kamut ja rakastavaiset, ajatusten ja tiettyyn pisteeseen asti omien tekemisten vapaus on mulle tärkeää ja on hyvä jos mies käyttäytyy samoin noiden asioiden suhteen).
Vastaukset 7
Vanhimmat
Muuten tarjonta laskee.. Kysyntää riittää aina, sen voin luvata sillä miehiä on tässä maassa naisia enemmän varsinkin omassa ikäluokassasi
sitä kenestäkään voi etukäteen tietää, onko se sellanen ihminen, et sen kanssa voi olla pidempäänkin yhdessä. Sen takia just toiseen tarvii tutustua ensin ja siihen just se kavereina oleminen on mun mielestä ihan hyvä vaihtoehto.
Kyllä sitten kun toisen on jo kauemmin tuntenut niin sitten tietää jo paljon paremmin onko sen ihmisen kanssa hyvä olla ja tuleeko sitä ikävä, jos menee pitkiä aikoja jollei nähdä.
Mutta ei kannata suhdetta aloittaa ihan tosta noin vaan. Aika pieni onnistumismahdollisuus on pidemmän päälle jos kaksi toisilleen melkein vierasta ihmistä aloittaa suhteen.
kerran tulee todistettua se, että nainen on ainoa nisäkäs, joka ei opi kokemastaan. Mikä helvetin "katkos" päässä? Eikö sille voi tehdä mitään, vai onko asennoitumisesi tyypillisen avuton (naisellinen): "Mä nyt vaan oon tällainen".
Kiapuu omasta perheestä.
Siis kaipuu omasta vauvasta. AMMUUUUUUU!!!!!!
Susta ei ole muun asian miettimiseen kuin siihen kuinka tulsit tiineeksi ja saisit elää elämäsi vasikkasi kanssa.
Pysy loitolla kenen kannsa tahansa tiineeksi kaipaava vasikan kaipaaja!
etsiä joku kunnon mies?
Ei tuolla asenteella pitkälle pötkitä miesten kanssa, vaikka ulkonäkö olisikin kohdallaan. Olet aivan liian itsekeskeinen etkä edes viitsi mainita mitään siitä, mitä tarpeita miehellä voisi olla. Tosin tuo on tyypillistä naisille, joille biologinen kello kilkattaa.
Ei tuolla asenteella pitkälle pötkitä miesten kanssa, vaikka ulkonäkö olisikin kohdallaan. Olet aivan liian itsekeskeinen etkä edes viitsi mainita mitään siitä, mitä tarpeita miehellä voisi olla. Tosin tuo on tyypillistä naisille, joille biologinen kello kilkattaa.