Onko ketään, joka voisi vaihtaa ajatuksia tästä aiheesta? Minua ahdistaa tietoisuus siitä, että tiedän vuorovaikutukseni lapseni kanssa olleen huonoa hänen varhaisina vuosinaan. Olin vauva-aikana masentunut monestakin eri syystä, mutta suurin syy oli kuitenkin oma itsekeskeisyyteni ja haluni olla kaikessa täydellinen äiti ja miellyttää kaikkia -etenkin mieheni sukua. Lapseni oli tietenkin kitisevä, temperamenttinen ja huonosti nukkuva aina, ja on vieläkin.
Luottamus ja vastavuoroinen vuorovaikutus välillämme ontuu edelleen, vaikka oma tietoisuuteni käyttäytymiseni vaikutuksesta hänen luonteeseen auttaa kuitenkin hieman ongelmien sattuessa. Osaan jotenkin ymmärtää, miksi hän suhtautuu minuun siten ja miksei hän ota tarjoamaani apua ja ehdotuksiani vastaan, vaan vänkää ja kiukuttelee. Olemme kuin kehässä.
Nyt kun kuitenkin tiedän, miksi ja missä nämä ongelmat ovat, haluaisin saada luottamuksemme kuntoon. Pelkään, että tuleva murrosikä ajaa hänet huumeisiin tai muihin vallan väärinkäytöksiin. Tai että hän ajautuu ihmissuhteissaan aina karille, eikä selviä elämästään.
Mieheni ei näe olemassa mitään ongelmaa, vaan pitää tilannetta tasapainoisena ja hyvänä. Hän ottaa vertauskohteeksi vaikkapa perheen, jossa on todellisia konkreettisia ongelmia, kuten alkoholia tai väkivaltaa. Perheessämme on muuten asiat kunnossa, minulla tahtoo vain tämän ongelman kanssa usko loppua.
Haluaisin uskoa ja luottaa lapsemme kykyyn selvittää ihmissuhdesolmuja ja kestää elämässä tulevia vastoinkäymisiä, loukatuksi tulemisia ja muita vastoinkäymisiä. Miten voisin auttaa itseäni ja lastani, murrosikään on vielä onneksi jokunen vuosi aikaa?
Kun tietää, että vuorovaikutuksessa ongelmia....
5
1452
Vastaukset
- näkökulmia
Perinteinen miesten tapa saada vuorovaikutus lapsen kanssa kuntoon on ottaa hieman etäisyyttä. Ei yritetäkään olla väkisin lapsen kaveria, turvaa ja läheistä isää vaan annetaan tilaa. Keskitytään ainoastaan perusylläpitoon eli päivän rutiineihin: nukkuminen, syöminen ja pihalle leikkimään/päivähoito/koulu jne.
Lapsi kyllä tulee lopulta luokse kun hänellä on todellinen tarve. Tällöin keskustelukin ja yhdessätekeminenkin on helpompaa.
Ja jos nyt sitten käykin niin, että lapsi itsenäistyy, niin lapsen kehityksen seuraaminen on erittäin antoisaa.
Ja jos perheen sisäinen ilmapiiri on kunnossa, ei lapsen alkoholi, tupakka yms. kokeilut karkaa sitten joskus ihan niin helposti käsistä kuin ilman hyvää kasvuympäristöä olleilla.- vaiteliasmä
Et oikein osannut kuvailla, miten vuorovaikutuksenne oli tai on puutteellista. Mielestäni kirjoituksesi vaikuttaa hyvältä ja pohditulta, niin että on vaikea uskoa kovin suuriin vuorovaikutuksen ongelmiin etenkään kun halua näyttäisi olevan. Olen tavannut työni kautta ihmisiä, joiden vuorovaikutusongelmat vaikuttavat paljon pahemmilta.
Minäkin olen pohtinut samoja ongelmia, koska minullakin oli samanlainen esikoinen ja olin tuoreena äitinä epävarma ja yllättynyt siitä, miten elämäntilanne muuttui lapsen myötä.Tunnistan myös miellyttämisen tarpeen. Oma hätäni ei tehnyt lasta vaikeaksi tapaukseksi vaan hän todella oli "vaikea" lapsi ja on sitä yhä edelleen verrattuna toiseen. Yhtä rakas tietysti.
Olen ajatellut asian niin, että tärkein tehtäväni on nyt vaikuttaa niihin vuosiin, jotka tämä lapsi tulee muistamaan ja yrittää olla kiinnostunut ja turvallinen äiti ennen kuin murrosikä sitten tuo tullessaan uudet vuorovaikutuksen ongelmat.
Menneelle ei voi mitään, eikä sitä kannata lapselle selittää ennen kuin ehkä sitten kun hän itse on aikuinen ja saa perheen. Uskon, että kaikilla perheillä on ongelmia, ja eniten tuottaa ongelmia se, jos niitä kantaa liikaa mukanaan. Se lyö leimansa arkipäiväänkin, jos on huolestunut tällaisesta asiasta ja saattaa vaikuttaa suhteisiinne sitäkin kautta, että syyllisyys on jäänyt sinulle päälle.
Minä pyrkisin unohtamaan nuo asiat ja ottaisin ne puheeksi sitten, jos näyttää, että niistä on joskus hyötyä, kun olet isovanhempi. Lapsen kehitykseen vaikuttaa niin moni asia, että hän saattaa selvitä täysin hyvin vaikka alku olisikin ollut vaikea.
Minä ajattelen näin, mutta myöntää täytyy, että asia palaa mieleeni aina kun näen vaunujen kanssa liikkeellä olevan naisen,joka näyttää siltä, ettei osaa nauttia roolistaan.
Mielestäni voit siirtää syyllisyyden pois itseltäsi. Meidän äitien olisi pitänyt saada aikanaan kunnolla tukea lähipiirin, naapuruston, neuvolan naisilta, muilta äideiltä. Me voimme tehdä toisin. Ja voihan aina mennä juttelemaan jollekin ammattiauttajalle, jos tuntuu, ettei huonosta omastatunnosta pääse.
- mapee
siis oikeastaan tahdot parantaa suhdettasi lapseesi?
Yhteinen tekeminen ainakin tutustuttaa teidät lisää toisiinne ja lisää yhteenkuuluvuutta ja kaveriutta myös. Olisko joku yhteinen harrastus tai reissu vai mikä toimiva juttu? Se voi olal ihan mitä vain kunhan olette yhdessä toistenne kanssa.
Jos tuntuu että olette ihan umpisolmussa niin perheneuvolaan keskustelemaan voi myös mennä. Siinä ulkopuolisen ohjaus auttaa varmasti asiaa monelta osin.
Tärkeintä on että lapsi saa viestin että hänestä välitetään ja hän on sinulle tärkeä. Asia voi ollakin niin, mutta lapsen luonne laittaa kampoihin vain antaa toisen kuvan. Se kehä pitää saada katki kuten tiedät, mutta konsti on löydettävä.
Niin ja seurakunnilla on ainakin jossain joitakin perheleirejä, mutta ne ei ehkä ole ihan kaikille passeli juttu..
Et kerro lapsen ikää (tai no suunnilleenhan se on..), mutta koululaisen kanssakin voi puhua ihan vakavista asioistakin paljon. Vauva-aikaa ja lapsuutta voi myös muistella niin että lapsi ymmärtää että tapahtunut ei johdu hänestä vaan itsestäsi jne. Vauvakirja tai videot on oivia jos niitä on olemassa tai valokuvat jne. - tiedän tunteen!
Moi!
Eli meillä oli sama juttu; vauva oli laitokselta saakka ärtyinen ja pahantuulinen. Minä neuvoton ja masentunut. Masennuin kun huomasin etten osaa pitää vauvaa tyytyväisenä. Totuus oli tuolloin, että en osannut pitää edes itseäni tyytyväisenä. Saatiin vauvan kanssa ihan huono alku kaikelle.
Meilläkään ei mies tajunnut mitään vaan sanoi jatkuvasti kaiken olevan hyvin. Näin silloinkin kun saatiin juosta päiväkodissa keskustelemassa harva se viikkko lapsen käytöksen takia. Miehet ei aina tajua...
Kaikki lähtee kuitenkin siitä että sinä myönnät itselles tosiasiat, annat ne anteeksi ja päätät muutta niitä seikkoja jotka eivät suhteen kannalta toimi.
Munaa pitää nyt löytyä vaikka mikä olisi, niitä huumeita ja huonoa elämää nimittäin on tarjolla enemmän kuin tarpeeksi mutta meidän tehtävä on estää se ja antaa paras alusta lapselle.
On luontaista että lapsi valitsee lähelleen samanlaisia/ja samalla tavalla kohtelevia ihmisiä kuin ne jotka kotona on.
Kirjatietoa sinulla ilmeisesti on jonkun verran kasvatuksesta? Lukeminen on auttanut mua ainakin todella paljon, esim Tommy Hellstenin teokset on tosi hyviä.
Nautin kasvatus opusten selaamisesta ja siitä kun vähitellen huomaa että ei se oma käytös välttämättä olekaan ollut sitä omaa kusipäisyyttä tai masentuneisuutta, vaan yksinkertaisesti sitä ettei ole sillä hetkellä osannut sen paremmin. Olen vasta vanhemmalla iällä huomannut,ettei se minunkaan suhde omiin vanhempiin ole kovin ruusuinen ollut.
Nyt vasta olen alkanut vaatia kunnioitusta myös itseä kohtaan niin ystäviltä kuin mieheltä ja lapselta. Osa ystävistä sitä myötä kadonnut mutta se kai kertoo jo jotain =)
Sanoit että "haluat luottaa lapseesi kykyyn..." Tämäkin lähtee itsestä, eli kun opit luottamaan itseesi ja uskot että lapsesi pärjää kyllä, niin näin luot pikkuhiljaa sitä "peiliä" josta lapsi heijastaa sen sun luottamuksen. Rajat pitää tietty olla ja epäonnistumisia tulee mutta ne selvitetään ja elämä jatkuu.
*juttele lapsen kanssa ja katso häntä
*ole kiinnostunut hänen asioista mutta vältä epäilemästä pahinta
*ole kiinnostunut hänen seurastaan ja koeta nähdä hänessä se puoli, että olet itsekin ollut lapsi ja tahtonut vanhemman hyväksyntää.
*näe silmissäsi lapsen tulevaisuus niin että voit olla itsestäsi erittäin ylpeä kasvattaja!
Käy myös Mannerheimin lastensuojelun sivuilla, siellä on kivoja itsearvio-tehtäviä ja testejä!
**Onnistut varmasti!**- uusi päivä
Rehellisyyttä ja kykyä kantaa vastuuta elämästä on se, että uskallat nähdä taaksepäin ja haluat muuttaa tulevaa. Mutta juuri siinä tuokiossa menee raja, uuteen ja sinun tulisi myös jättää syyllisyys ja kalvavat tunteet taakse, myös ne nakertavat uutta päivää ja uutta sinua äitinä. Se mikä on mennyttä, et voi muuttaa, vain tähän hetkeen voit vaikuttaa.
Jotkut lapset ovat luonteeltaan vetäytyviä, jotkut ovat kasvatuksen tuloksena, mutta se ei enää tavallaan sinun huolesi. Rakastaa tätä lasta, joka sinulla on sellaisena kun on, puhtain mielin on parasta mitä voit antaa.
Jos syyllistät itseäsi ja näet lapsesi ongelmaisena, ehkä tiedostamatta projisoit suhteeseen juuri sinä hetkenä kun voisit olla lähellä elementtejä, joita ei siinä suhteessa tarvitsisi olla.
Jos nyt luotat itseesi äitinä, niin tee se täysillä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1822148
Oletko ymmärtänyt
Oletko ymmärtänyt jotain kaivatustasi lähiaikoina tai oletko muuttanut mielipidettäsi kaivatustasi?1641856Sanna Ukkolan kolumni: Rautarouva, joka unohti joukkonsa - Riikka Purran pitäisi katsoa peiliin
"Historialliset tappiot eivät synny vahingossa. Ne syntyvät, kun johtaja unohtaa, ketä hänen piti palvella, kirjoittaa I451824- 1231533
Ikäero suhteessa
Huomasin äsken Iltalehden tuoreen artikkelin, jossa kerrottiin, että vain 5% parisuhteista on yli 10v ikäero. Millaisia641368Liian paljon hylättyjä ääniä
Ottakaa avustaja mukaan jos ette osaa äänestää oikein. Moni varmaan sekosi kahden listan ja lipun takia. Oliko tarkoitus1721361Tiedän kyllä sen
Että käyt täällä. En kuvittelisi sellaista asiaa. Tiedän kyllä senkin, että olet ainakin ollut minusta kiinnostunut. Sen771181- 711013
Ähtärin vaalitulos ja nyt neuvottelut alkavat
Keskusta voitti yhden paikan Ähtärissä kun oli hyvin ehdokkaita ( 32) ja kansanedustaja veturina keräämässä ääniä. P301005- 15949