Monesti olen vain huomannut että tutustun kuin magneetti sellaisiin ihmisiin jotka on epäluotettavia ja hyväksikäyttäjiä! Tiedän olen ehkä liian kiltti. mutta kyllä mun sydäntä raastaa kun ei ole ystävää jolle kertoa kaikki rehellisesti ja olla vaan, eikä pelätä milloin "puukotetaan selkään" tai aina vedotaan mun hyvyyteen! Joku voi ajatella että taas joku teini vuodattaa yksinäisyyttä, mutta tosiasiassa olen 21 vuotias ja avoliitossa elävä ja kaikki asiat ulkopuolisen silmissä näyttää hyvältä ja minulle sanotaan kuinka onnenlikka olen kun on kaikkia mitä tarvitsee! kuinka silloin voin sanoa että kuule just sain taas kuulla vaan pahaa. ja uskoin kaiken ja autoin enemmän kuin itseäni!! vika voi olla minussa kun löydän aina "huonoja" ystäviä. Luottamus on vain mennyt ja kyynisyys iskee ja tietenkin itkun kanssa kun yksin miettii mielessä että miksi näin? Olen katsonut peiliin vaikka kuin monesti ja silti löydän vain yhden vastauksen; olen liian kiltti ja auttavainen. Kuinka ihmiset luulee että meitä "hyviä" tyyppejä tulisi enää kovin montaa vastaan kun kohdellaan kaltoin!?
Viimeisin ystävyyteni meni näin; meni 2vuotta ennenkun päästin hänet lähelleni niin että luotin kuin kiveen ja sokeasti. Aina oli vain apua vailla ja autoin! eikä hälytys kellot soineet päässä vaikka mieheni varoitti! ikinä hän ei meille tullut käymään vaan me hänen luokseen. vein jopa töihin hänelle tekemääni kotiruokaa kun hän soitti ja pyysi! autoin myös rahallisesti ja kaiken sen aikaa kun autoin ja olin hänen seurassa"kuin koira" niin hän puhui minusta pahaa ja huolehti siitä ettei kukaan muu halunnut edes tutustua minuun. Sattuman kautta sitten kaikki paljastui.. ja voi sitä masennusta ja itkua minkä koin! vieläkin on paha olo, mutta opin ainakin ettei keneenkään voi luottaa ellei omaan parisuhteeseensa. ja sanotaan että ystävyydessä pitäisi osata antaa anteeksi? mä en pysty antamaan! hän loukkasi minua todella pahasti! miten voisin olla edes aito hänen edessään. Ehkä hänellä oli syynsä kohdella mua kaltoin, muttei ajatellut seurauksia mitä se toisi.
Jos joskus uskon vielä johonkin ihmiseen niin se vaatii paljon! ja uskokaa pois ei tosiaan ollut ainoa tapaus mun elämässä, enkä usko olevani ainoa kenelle on näin käynyt?!
valitkaa ystävänne järjellä! ei tunteella!
Viimeisin ystävyyteni meni näin; meni 2vuotta ennenkun päästin hänet lähelleni niin että luotin kuin kiveen ja sokeasti. Aina oli vain apua vailla ja autoin! eikä hälytys kellot soineet päässä vaikka mieheni varoitti! ikinä hän ei meille tullut käymään vaan me hänen luokseen. vein jopa töihin hänelle tekemääni kotiruokaa kun hän soitti ja pyysi! autoin myös rahallisesti ja kaiken sen aikaa kun autoin ja olin hänen seurassa"kuin koira" niin hän puhui minusta pahaa ja huolehti siitä ettei kukaan muu halunnut edes tutustua minuun. Sattuman kautta sitten kaikki paljastui.. ja voi sitä masennusta ja itkua minkä koin! vieläkin on paha olo, mutta opin ainakin ettei keneenkään voi luottaa ellei omaan parisuhteeseensa. ja sanotaan että ystävyydessä pitäisi osata antaa anteeksi? mä en pysty antamaan! hän loukkasi minua todella pahasti! miten voisin olla edes aito hänen edessään. Ehkä hänellä oli syynsä kohdella mua kaltoin, muttei ajatellut seurauksia mitä se toisi.
Jos joskus uskon vielä johonkin ihmiseen niin se vaatii paljon! ja uskokaa pois ei tosiaan ollut ainoa tapaus mun elämässä, enkä usko olevani ainoa kenelle on näin käynyt?!
valitkaa ystävänne järjellä! ei tunteella!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kertomuksesi osui minuun. Tiedän tarkalleen miltä sellainen tuntuu. Itse luulin jo osaavani katsoa ketkä ystävikseni otan, taas joudun pettymään. Nyt vain kauhea kiire koulutukseen niin jää tämä lyhyeksi, mutta palaan kertomaan tarinani. Sen sanon, että ei meitä hyviä kyllä paljon ole! Olen minäkin virheitä tehnyt, en koskaan pahalla tarkoituksella vaan siinä sivussa kun minua on käytetty. Ymmärrän kantasi enemmän kuin hyvin ja palan halusta kertoa omani. Palaan asiaan! Voimia ja jaksamisia sinulle!
Vuosien varrella tullut paljon pettymyksiä kavereiden sekä ystävien suhteen ja luulin jo oppineeni valitsemaan ne tosi ystävät muiden seasta. Väärin meni! Nyt olen onnellisesti naimisissa neljättä kuukautta, mutta sain tietää eräästä hyvin tärkestä ystävästäni pienen seikan vuoden takaa. Silloinen poikaysätäväni ei ollut kovin kehuttava, mutta en olisi ensimmäiseksi uskonut että tämä kyseinen ystäväni pettäisi minut sillä että käy välillä harrastamassa seksiä poikaystäväni kanssa. Ei kertonut minulle. Tiedän että ensimmäinen kerta tapahtui humala-tilassa, mutta vielä senkin jälkeen? Ja siinä sivussa kuunteli huoliani ja hymyili. Niin väärin! Nyt vuosi myöhemmin sain kuulla tämän. Meni maku koko ihmiseen ja en tiedä mitä tekisin. Luottamus meni totaallisesti kun aviomieheni vielä kertoi muutaman viikon takaisesta baari-illasta, että kyseinen ystäväni olin yrittänyt suudella suulle. Tämä nyt ei niin vakava, koska hetkeä aikaisemmin suuteli minua poskelle ja luulen että tämä oli vahinko. Mutta pistää miettimään! Haluan sanoa asiasta henkilölle, mutta kasvokkain juuri sen ilmeen takia minkä haluan nähdä hänellä kun kuulee että tiedän. Minutkin on niin helppo ylipuhua ja saada uskomaan johonkin, jos oikein kunnolla uskottelee. Nyt myös vähän kiirus ei kerkiä niin sanatarkkaan kertomaan, mutta luulen että ymmärrät helpommastakin kertomuksesta. Eräs toinen ystäväni on tehnyt vuosia sitten saman ja nyt nämä kaksi ystävää ovat erittäin hyvää pataa ja näkevät usein. Siihen voin vaion sanoa, että sopivat hyvin toisillensa! Katkera olen, mutta syynsä siihenkin.
Ovatko nämä kaikki ns. ystäväsi olleet naispuolisia, vai onko joukkoon mahtunut myös miespuolisia hyväksikäyttäjiä ja selkäänpuukottajia?
naispuolisia.. miesten kans ei ole ikinä ollut ongelmia.
Aika usein olen lukenut ja kuullut, että naiset on "ystävinä" nitä pahimpia tapauksia. Kateutta, selän takana paskanpuhumista, pinnallisuutta...jne.
Tämä on totta, että naiset ovat pahimipia selkäänpuukottajia, pinnallisia sekä paskan-puhujia! Onko se ollut aina näin? Itse sanoisin olevani ihan vilpitön, luotettava ystävä joka ajattelee toisen parasta. Voin sanoa että 1,5v sitten löysin saman kaltaisen ystävän, mutta se onkin ainut kenet voi yhdistää vilpittömyyteen, luottamukseen ja aidoksi ystäväksi.
Mistä tunnet sä ystävän...
Mutta mukavaa kuulla että tuollaisiakin ihmisiä vielä on. Nykyään ollaan enemmän itseen keskittyneitä ja jos ei oo aina hauskaa tai kaverista on vaivaa niin senhän voi vaihtaa!
Tälläisiä kokemuksia minulla taas on, kun olen käynyt läpi todella vaikean masennuskauden.
Olen oppinut ettei kaikkia kannata niin vakavasti ottaa, ihan vaan hauskan seuran vuoksi voi nähdä.Ihmisiä ihmissuhteita on niin erilaisia. Mutta en minäkään hirveästi noita pinnallisempia ihmisiä kaipaa. Sitten se oikea ystävyys tulee kyllä ajan kanssa jos on tullakseen.
Olen saman ikäinen, kuin sinäkin ja samassa elämäntilanteessa(avoliitto). Itse olen tullut siihen tulokseen, etten enää usko mihinkään "best friends forever" meininkiin. Olen kerran elämässäni tällaisen kokenut, eikä se päättynyt kovin nätisti. Oma parisuhde ja elämänkumppani on se, johon kannattaa satsata ja luottaa. Perustuuhan tämä rakkaudelle, jota ei tietenkään ystävyyssuhteissa ole (eri tasoista välittämistä). Kun katsoo ihmisiä ympäriinsä, ei voi todeta muuta, kuin kaikkien kykenevän tilanteessa kuin tilanteessa puukottavan selkään. Vähintäänkin jonkin tasoista naljailua ilmenee kaikissa kaveri- kuin ystävyyssuhteissa. Yksikään ei ole osoittautunut vilpittömäksi ja aidoksi. Nykyään en edes kuvittelekkaan luovani tai aseta odotuksia syvällisen ystävyyden luomiseen. En edes usko, että nykyiset tai tulevat kaverisuhteet voisivatkaan muuttua ystävyyden tasolle. Nämä ihmiset oikein huokuvat mahdollista puukotusta, vaikka ovat muuten ihan jokapäivän tuttuina ok tyyppejä. Tällainen on todella ärsyttävää. En oikein usko, että koskaan tulsin mieheni lisäksi kenellekään "kaverille" uskoutumaan liian syvällisesti. Tuntuu vain, että kaikki nykyään tapaamani ihmiset ovat toiselta planeetalta tulleita, eikä ole paljoakaan yhteistä tai saa muuten yhteentuntuvuuden tuntoa herätetyksi. Ainoastaan sellaista pinnallista hengailua, joka pitemmän päälle on puuduttavaa. Siksi olenkin keskittynyt elämässini toimimaan lähinnäkin yksikseni, omana yksilönäni, välittämättä muiden elämästä mitään. En jaksa itseäni toimittaa tilanteisiin, jossa tiedän olevani kuitenkin ulkopuolinen ja edustavani erilaista ajattelu- että käytöstapoja. Nämä saavat ahdistumaan ja lopulta vain suunnattoman vihaiseksi. Keskittymällä siis toimimaan enemmän subjektiivisena yksilönä, olen huomannut saavuttavani elämässä paljon enemmän ja olevan paljon helpottuneempi, kuin onnellisempi, ilman tätä liikaa keskittymistä muihin ulkopuolisiin ihmisiin. Kannattaisin tätä sinullekin.
Itse en kuitenkaan ole koskaan noinkaan sokeasti ja kiltisti tehnyt liikaa palveluksia tms. yhdellekään kaverille, koska todellakin tiedän sellaisen olevan turhaa kyykytystä ja epäkunnioittavaa käytöstä. Älä missään tapauksessa toimi noin sokeasti! Liika kiltteys tässä maailmassa on vain pahasta. Tervettä itsekeskeisyyttä täytyy olla olemassa suhteessa, kuin suhteessa.
kiitos kun vastasit:)
Minusta minun "sokeasti" toiminen on ihan mun omaa syytä ja omaa uskoa parempaan. Mutta kiltteyttäni vielä tarvitaan siitä olen varma, Mutta silloin en anna enään käyttää itseäni hyväksi. Jos me kaikki "kiltit" ihmiset muutumme kyyniseksi ja skeptiseksi niin silloinhan alennumme samalle tasolle "pahojen" kanssa. anteeksi jos vertauskuvani loukkasi joitakin ihmisiä. Tämä on vain minun yleinen ajatus.
Olet oikeassa siinä ettei minun kannata enään ajatella muita niin paljoa vaan myös itseäni ja satsata tosiaan parisuhteeseen, jossa kuitenkin olen onnellinen ja saan tukea ja rakkautta ja etenkin LUOTTAMUS on kohdillaan.
Mä oon tehnyt paljon virheitä elämässäni, mutta on yksi sanonta jota arvostan ja kunnioitan." ihmisellä on vain sanansa, jos ei ole sen arvoinen niin ei ole mitään" tämä pätee niihin joita kuvittelee ystävikseen tai joilla on myös ystäviä ja eritoten se kuvaa minua.
teksti oli sekalainen, jos saitte selvää niin hyvä:)
Tuli myös mieleen, että hae ihmeessä (ellet jo olekin) sellaiseen ammattiin, jossa kiltteytesi pääsee oikeuksiin ja kukkoistamaan! Juuri sellaiset ammatit, tai vaikka harrastuskin, joissa pääset auttamaan toisia ihmisiä ja luonteestasi on hyötyä OIKEASTI apua tarvitseville. Lisäksi näin luonteesi pääsisi oikeuksiin ja saisit kokea positiivisia kokemuksia, kun huomaat siitä olevan hyötyä muille ja itsellesi tämän myötä :)!
olen jo sellaisessa ammatissa ja harrastukset on taas ihan mun omaa vapaa-aikaa.
auttamaan itse itseäsi. kiltteydessä ja auttamisessa takana on, joku sinun ihan oma tarve, petyt, koska tämä tarve ei toteudukaan. tuskin sinäkään olet sen pyyteetömämpi, kuin kukaan muukaan? miksi olisit? ehkä et vain näe sitä. siksi kuvio toistuu, eikä siinä auta, kuin peili.
ongelmasi siiryvät myös miessuhteisiisi. tämä nykyinen tuskin jää viimeiseksi. puhun kokemusksesta.
vai niin.. kyllä sinne peiliin on katsottu ja monesti ja tiedän kyllä noi psykologiset ajatuskiemurat niin että niitä on turha syöttää minulle:) tottakai minussakin on virheitä, mutta kyllä mä ajattelen enemmän muita kuin itseäni! ja se on pienestä pitäen ollut minun luonteenpiirre. Tuskin "ongelmani" siirtyy mieheeni ja kuten vihjaat että hän ei tulisi olemaan ainut mieheni niin otan sen loukkauksena! Suhde on ainut mihin luotan ja olen siinä onnellinen! enkä ammattianikaan ala vaihtamaan missä olen hyvä ja tykkään olla. Harmi että näet asian noin. Sä taidat olla niin pettynyt ihan itseesi kun noin sanot! mua kiinnostaisi että mikä sut sai kommentoimaan minulle?!
minulle on käynyt aika lailla samoin pitää mennä jo kirjoita [email protected]
samanlaisia kokemuksia minulla ex-bestiksestä sekä parista muusta ent. ystävästä. Jos oikeita ystäviä on tarjolla mistäpäin vaan suomea niin saa kirjoittaa [email protected]. Olen turusta, mutta teen muuttoa kalajoki-nimiseen kaupunkiin. En halua enää pettymyksiä ihmissuhteissa joten jos tykkäät että ystävyys on vastavuoroista huomioimista ja pitkäaikaista niin kirjoita mulle.
hei joo kirjota mulle päin ei onnistunu oikeen
mulla on ystävyydet ollu ihan kummallisa koska mulla on sairaus mutta tulen toimeen sen kanssa ja ystävät tekee mulle konnan koukkuja kaiken aikaa sain viimeksi kun tapasin kesällä nin jonkun infektion.
mun sähköposti on [email protected]
pitäs ottaa ihan uusi osoite.......yritetään jakssaa kirjoitan!!!