Heippa
Tässä Tero Pitkämäen kuvia katsellessani rupesin hmmm erään muun asian lisäksi mietiskelemään isänmaallisuutta. Onko porukka vielä nykyään isänmaallista kun maailma on verkostunut yhdeksi kyläksi? Minä tunnen harvoin tätä isänmaallisuutta. Lähinnä koen ylpeyttä suomalaisuudestani silloin kun olen ulkomailla, ja sellaisessa maassa missä jokin asia kusee.
Oletko sinä isänmaallinen ja millaisissa tilanteissa?
Toinen juttu, miksi miehet ovat omineet valtion itselleen, siis miksi puhutaan isänmaasta eikä äidinmaasta? Kuitenkin maa on äitimaa. Onko siis niin että kun fyysiseen, villiin luontoon liitetään lait ja byrokratia niin siitä tulee miesten valtakunta?
Tässä Tero Pitkämäen kuvia katsellessani rupesin hmmm erään muun asian lisäksi mietiskelemään isänmaallisuutta. Onko porukka vielä nykyään isänmaallista kun maailma on verkostunut yhdeksi kyläksi? Minä tunnen harvoin tätä isänmaallisuutta. Lähinnä koen ylpeyttä suomalaisuudestani silloin kun olen ulkomailla, ja sellaisessa maassa missä jokin asia kusee.
Oletko sinä isänmaallinen ja millaisissa tilanteissa?
Toinen juttu, miksi miehet ovat omineet valtion itselleen, siis miksi puhutaan isänmaasta eikä äidinmaasta? Kuitenkin maa on äitimaa. Onko siis niin että kun fyysiseen, villiin luontoon liitetään lait ja byrokratia niin siitä tulee miesten valtakunta?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ei tule nyt ainakaan yhtään asiaa mieleen, josta olisin ylpeä Suomessa tai suomalaisuudessa.
Olin ulkomailla silloin kun meillä oli sekä presidenttinä ja pääministerinä nainen. Sillä oli hieno pröystäillä muslimipojille!
olis kuningas, niin sit olisin ylpeä...
...parempia aikoja odotellessa :)
"Toinen juttu, miksi miehet ovat omineet valtion itselleen, siis miksi puhutaan isänmaasta eikä äidinmaasta? Kuitenkin maa on äitimaa. Onko siis niin että kun fyysiseen, villiin luontoon liitetään lait ja byrokratia niin siitä tulee miesten valtakunta?"
Nämä on näitä samoja, kuin miksi englannissa merialus on suvultaan nainen jne. Ei niissä valitettavasti ole mitään järkeä. Miksei siis kysyttäisi toisinpäin: miksi maa on naisen, kun se on villi, ennalta-arvaamaton ja mielivaltainen? ;)
Nooh, jos kuitenkin leikitään mukana ja sanotaan sitten näin, että tehdään vaikka ihmismaa, kun naisetkin osallistuvat täysin rinnoin siihen viimekädessä tärkeinpään valtion ylläpitäjään eli armeijaan. Sitä ennen täyttäkööt naiset maan ja pitäkööt miehet se hallinnassa.
Kyllä mä pidän itseäni isänmaallisena. Mitä se nyt pitääkään sisällään. Tunnen ylpeyttä Suomesta ja suomalaisuudesta. Mielestäni olemme sittenkin ihan perkeleen kova kansa, vaikka yhteiskunnastamme toki räikeitäkin epäkohtia löytyy. Globalisaation jaloissakin olemme onnistuneet säilyttämään identiteettimme ja 100-prosenttisen autonomian. Mielestäni on hienoa, että niin moni taho haluaa tehdä yhteistyötä tällaisen viiden miljoonan asukkaan tuppukylän kanssa. On hienoa, että pystymme yhteistyöhön säilyttäen silti sitoutumattomuutemme ja itsemääräämisoikeutemme. Koulutus on korkeatasoista ja korruptio on nollassa. Suomen imago maailmalla on hyvä ja mielestäni kansan syvistä riveistä löytyy oikeaa asennetta ja selkärankaa. Suomalainen arvomaailma on yleisesti ottaen kohdallaan.
Ja kyllä tiedostan, ettemme elä missään utopiassa. Suomessakin on paljon asioita päin prinkkalaa, mutta helvetin paljon asioita täällä myöskin tehdään oikein. Mielestäni kotimaastamme kannattaa olla ylpeä ja terveeseen isänmaallisuuteen kuuluu se, että kunnioitetaan menneisyyttä ja nykyisyyttä sekä rakennetaan tulevaisuutta siten, että tulevat sukupolvet voivat puolestaan olla ylpeitä meistä.
"Toinen juttu, miksi miehet ovat omineet valtion itselleen, siis miksi puhutaan isänmaasta eikä äidinmaasta? Kuitenkin maa on äitimaa. Onko siis niin että kun fyysiseen, villiin luontoon liitetään lait ja byrokratia niin siitä tulee miesten valtakunta?"
Tämä oli taas jotain femakkoshittiä. Kirjoittaja ilmeisesti elää jonkinlaisessa harhakuvitelmassa, että "byrokraattiset ja rationaaliset" miehet yrittäisivät jotenkin kontrolloida ja alistaa "fyysisiä ja villejä" naisia.
Nainen ei ole mikään pitelemätön luonnonvoima, mitä tylsä ja autoritaarinen patriarkaalinen yhteiskunta yrittäisi lannistaa ja hallita. Tällainen on pelkkää pitkästyttävää vastakkainasettelua. Kaikkialla maailmassa naisen asema ei ole kehuttava, mutta varsinkin täällä Suomessa moiset puheet voisi unohtaa. Kukaan ei yritä sortaa naisia. Ei Suomi olisi päässyt näin pitkälle, jos miehet ja naiset eivät olisi halki aikojen tulleet keskenään toimeen.
Enempi mua ärsytti se että toimittaja sanoi että Tero on nostattanut suomalaisten itsetuntoa. Siis täh? Siitäkö se itsetunto on kiinni että Tero(tai kuka tahansa) heittää keihästä pitkälle? Harvempia kiinnostaa se että joku suomalainen taiteilija(oli taiteen ala sitten mikä tahansa)saa mainetta ulkomailla. Perusjuntti suomalainen ei ole tietoinen näistä asioista.
Otetaanpa taas yksi esimerkki:
Olin Berliinissä eräässä pienehkössä kauppahallissa viiniä ja ruokaa ostamassa. Puhuin englantia koska saksankieli ei ole kovin hyvin hallussa. Myyjä oli aika tyly ja jossain vaiheessa mainitsi sanan brittiläinen. No kerroin että olen suomalainen ja johan alkoi tyyli muuttua. Myyjä hihkaisi että voi miten ihanaa! Aki Kaurismäki on loistava! Sen jälkeen melkein halattiin...
ei oikein kolahda. En ymmärrä miten minun pitäisi tuntea suurempaa ylpeyttä Teron keihäskaarista kuin Makarovin tai Abdullahin. Ketään en tunne omakohtaisesti ja panokseni kaikkien suorituksiin on sama.
Mitä taasen maapalaan tulee niin rajojen veto ei sekään oikein perustu mihinkään tunnenasiaan siis et tämän viivan sisällä olisi kaikki tunnepohjaisesti toisiinsa sitoutuneet ja ulkopuolella on ... ööö .. ulkopuolisia.
Voitte sitten siellä ulkopuolisella joutomaallanne katsoa miten hyvin tulette toimeen kun kenelläkään ei ole paskan vertaa intressiä pitää mitään kunnossa kun kaikkihan tässä on yhteistä ja kaikkien omaa.
Miltä tuntuu olla yksin joukossa? No ei vainkaan, on täysin selvää ettet ole kykenevä tähän vastaamaan.
mä en oikein ymmärtänyt viestistäsi mitään. Tai siis sanat ovat tuttuja, mutta viesti jäi hämärään. Ja ainakin kadotin yhteyden omaan viestiini esim. miten tuo kaikkien oma ja yhteinen liittyi asiaan. Ja kuinka isänmaallisuus liittyy taas yhteiseen hiileen puhaltamiseen? Yritätkö aidosti väittää, että vain isänmaallisuus ja rajat voivat synnyttää tarpeen tehdä yhteistyötä ja välittää myös muista?
"Yritätkö aidosti väittää, että vain isänmaallisuus ja rajat voivat synnyttää tarpeen tehdä yhteistyötä ja välittää myös muista?"
Touché
Teron "keihäskaari" kyllä kiinnostaa mua mutta ei tuo voitto minkäänsortin ylpeyttä herätä. En usko että urheilijat miettii kauheasti Suomea kisatessaan, vaan rahaa ja mainetta.
Jos katsoisin kisoja ulkomailla niin ehkäpä koti-ikävä saisi aikaan isänmaallisuutta.
hyvistä urheilusuorituksista. Mutta ei sen tarvitse olla suomalainen urheilija ja useimmiten ei olekaan. Tärkeintä on, että joku alunperin altavastaaja pärjää. Ennakkosuosikkien menestyminen ei niinkään liikauta. Varsinkin, jos jonkin pienen, köyhän tai sorretun maan urheija menestyy ennakko-odotusten vastaisesti isojen maiden urheilijoita vastaan, niin tunnen vahvaa sympatiaa.
Joskus sotien jälkeen suomalaisillakin urheilijoilla oli tärkeä rooli kansallisen itsetunnon kehittymisessä, muttei mielestäni enää. Suomi on jo sellainen hyvinvointivaltio, ettei kilpaurheilulla ole enää tuollaista merkitystä.
Afrikan kehittyvien maiden urheilijoiden menestyksestä olen otettu. Ja luulen, että kun tsetsenialainen painija voittaa venäläisen painijan joissakin tulevien olympialaisten välieräottelussa, niin liikutun kyyneliin. Kunhan saavat ensin sen itsenäisyytensä.
Koen olevani isänmaallinen mutta se tarkoittaa että osittain vastustan nykyistä järjestelmää ja sen suuntia (en ole lojaali valtiolle jota johdetaan väärin periaattein, olen lojaali isänmaalle ja sen tarpeille ja velvoitteille). Toisaalta koen olevani myös maailmankansalainen ja tän maailman ongelmat koskettaa myös mua - tai ainakin tulevien sukupolvien kohtaloa - jotain kautta.
Isänmaallisuus on sitä että tahtoo paskan määrän vähenevän sekä lähellään että vähän kauempanakin eikä lisääntyvän joka yleensä on seurausta kaikenlaisesta äärinationalisistesta hörhöilystä tai välinpitämättömyydestä oman alueensa asioita kohtaan tai ryhmän X stumppaamista kantapäällä suohon koska ne nyt ei vaan satu miellyttämään itseä.
Kaikkein eniten minua yököttää se hyssyttely jota maassa harrastetaan kaiken mahdollisen suhteen. Miksi suomelaiset ei ole etenkin sisä- ja ulkopolitiikassaan suorapuheisia ja suoraselkäisiä? Hyi helvetti. Hävettää katsella sitä sakkia joka vääntelee ja kääntelee vaikeita asioita kierrellen ja kaarrellen ja pistää ne sitten paperipinkan alimmaiseksi ettei sitä tarvi kohdata tai edes oikeasti purra ja keskustella. YÄKS, heikkoa. Surkeaa.
Tälleen ajattelen.
Jos isänmaallisuus merkitsee rakkautta omaa isänmaataan kohtaan (kuten ainakin minä asian ymmärrän), niin eiköhän melkein jokainen ihminen ole melko isänmaallinen. Onhan ihan luonnollista, että eniten ihminen rakastaa itseään ja perhettään, sitten muita läheisiä ja lähiympäristöään ja sitten kaikkea muuta tuttua kuten kotimaata, sen kansaa ja kulttuuria.
Olkoot maailma verkottunut kuinka paljon tahansa, suomalaisen hyvinvointi on ainakin minulle tärkeämpää kuin jonkun eskimon. Vaikka olenkin aika huolestunut esimerkiksi ilmastomuutoksesta ja muista uhista jotka on koskettavat kaikkia kansoja ja ovat torjuttavissa vain yhteisin ponnistuksin, ne huolettavat minua kuitenkin vain itseni ja läheisteni vuoksi.
Jollain urheilusankarien ihailulla taas ei ole mielestäni yhtikäs mitään tekemistä isänmaallisuuden kanssa, se on vain pelkkää tyhjää uhoa ja joukkohurmosta. Ei urheilijat kilpaile maansa vaan ihan itsensä puolesta ja jos säännöt vaan sallisivat, niin ne kantaisivat omaa vaakunaansa eikä Suomen lippua.
olen eri mieltä. Vaikka en mikään urheilufanaatikko olekaan... eikö se urheilijan oma vaakuna ja suomenlippu voi nousta samaan tankoon? Uskoisin että ainakin osa urheilijoista kunnioittaa juuriaan ja valtiota joka on mahdollistanut kisauran. Varmasti voitto buustaa eniten urheilijan egoa, mutta luulisin että jotain heille merkitsee myös EDUSTAMANSA kansan tuki ja tuntemukset.
Tunnen väärän puun kautta yhden mitalistin. Pitänee juottaa se känniin ja riipiä rehellinen vastaus. ;)
>"...luulisin että jotain heille merkitsee myös EDUSTAMANSA kansan tuki ja tuntemukset."
Niin, se merkitsee narsistisen egon pönkitystä. Urheilusankaria hivelee ajatus siitä, että miljoona Suomalaista katsoo ilon kyyneleet silmillä hänen voitonjuhliaan ja lehdet kirjoittavat isoin lööpein hänen suorituksistaan.
Joka muuta väittää, se valehtelee. "Kyllä tällainen vetää nöyräksi"... my ass... ;)
Nyt meni kyllä pullat väärään kurkkuun..köh, köh... Siis että Emma kirjoitti ihan asiallisen viestin, joka ei sisällä sitä samaa vanhaa jaarittelua S asioista.
sanomaisillaan, että se muu asia oli seksikkyys ;)?
Hmm....isänmaallinen, ehmä itsenäisyyspäivänä on sellainen juhlallinen fiilis, kun sytyttelee kynttilöitä itsenäisyyden kunniaksi ja siinä samassa jo joulun tunnelmat lähenee.
En oikeen osaa täsmentää isänmaallisuuttani ja se lienee kulminoituu siihen, että olen valmis puolustamaan isänmaat kuolemaan saakka.
Kyllä se suomalaisuus on lähempänä arkipäivää.
Ei miehet ole omineet valtiota itselleen, mutta en kiellä, etteikö "isänmaa"-termi juontaisi nimeään miesten maailmasta. Maa on isännän.
Miksi naiset haluaa sitten olla nyky päivänä isäntiä talossa?
tietty että millainen se Teron keihäs olisi lähemmässä tarkastelussa :) Varmaan moni nainen haaveillut siitä lähiaikoina ;)
Niin, miksi nainen haluaisi olla isäntä? Eiköhän nainen halua olla emäntä eikä isäntä, sillä edellytyksellä että emännällä on yhtäläiset oikeudet.
isänmaalinen vaikka jonkin sortin rasistiksi tunnustaudunkin
osoittaa oikeaa ajattelun ylevyyttä!...
tosi...pystytkö noin sanomaan
Tämä voi nyt kuulostaa hömppäviestiltä mutta isänmaallisuus on minulle sitä että koen olevani kotona tässä maassa. Rakastan matkailua, olen mieltynyt useisiin erilaisiin kulttuureihin, tavannut upeita ihmisiä, ihaillut satoja vuosia vanhaa arkkitehtuuria, maistanut eksoottisia ruokia ja haluan nähdä maailmaa vielä paljon enemmän elämäni aikana, mutta jokin sydäntä lämmittävä tunne siinä on kun pääsee taas kotiin. Ei sille mikään vedä vertoja, täällä on koti ja perhe ja täällä on hyvä.
Muistan elävästi sen tunteen kun erittäin rankan pitemmän ulkomailla olon jälkeen palasin Suomeen. Silmiini nousi kyyneleet Lontoon lentokentällä kun kuulin ensimmäiset suomalaiset sanat viikkokausiin. Tähän saattaa tosin vaikuttaa se että olin väsynyt pitkästä matkustelusta ja takana oli tosiaan henkisesti erittäin raskas reissu.
Minähän varoitin että tämä on hömppäviesti... ;)
Ymmärrän hyvin, mulla on ihan samanlaisia tuntemuksia ollut!
Mutta en ajattele sitä isänmaallisuutena, vaikka sitähän se tavallaan on.
Olin tuossa hieman pidempään ulkomailla, kun palasin oli ihana nähdä kaikki Kallion rupuiset kuppilat rupuisine asiakkaineen ja Seurasaari ja Hietsu ja kaikki! Tuntui että olen kotona.
En ole pohtinut varsinaisesti mitä sana isänmaallisuus pitää sisällään. Minusta on aina tuntunut että se on jokin sisäänrakennettu juttu, rakkaus omaa maata, juuria ja kansaa kohtaan. Tämä ei tietenkään sulje pois sitä etteikö välittäisi muusta maailmasta, toki kaikkien kansojen tulee pyrkiä yhteiseen hyvään yhteistyön avulla ja edesauttaa koko maailman hyvinvoinnin edistämistä (kuulostipa mahtipontiselta) mutta näin pienemmässä mittakaavassa isänmaallisuus on minulle juuri sitä että tunnen olevani kotona täällä. Se pitää sisällä arvostuksen suomalaista luontoa, kulttuuria, urheilua yms kohtaan.
Minulla on muutama ystävä jotka ovat muuttaneet Suomeen meren takaa ja heidän vakiosanontoihinsa kuuluu "Only in Finland". He sanoivat näin kun heidän bussiin unohtunut lompakkonsa palautettiin ilman että mitään oltiin viety, kun ihmiset nostavat maahan pudonnen kaulaliinan kaiteelle eivätkä vie sitä, kun näkevät autolautoilla itsepalvelukioskeja joihin saa jättää rahan ja ottaa tavaran ilman että siellä on myyjää. Mahtuuhan tännekin toki ties minkämoista epärehellistä ja ikävää touhua kuten kaikkialle maailmaan mutta ainakin heidän mielestään suomalaiset ovat rehellistä kansaa ja kieltämättä se saa jonkinlaisen ylpeydentunteen nostamaan päätään Suomesta ja suomalaisista.
On mahtavaa kun tajuaa täysin mitä ympärillä puhutaan!
Suomenkielestä on kyllä valtavan paljon hyötyä täällä asuessa :) Sitä on hiukan haasteellista muuten opettaa ulkomaalaisille kun on päässyt unohtumaan kieliopin perusteet, en millään osaa selittää että miksi suomen sanat taipuvat kuten taipuvat. Tarvitsisi vissiin kaivaa lukion äikän kirjat esille...
Vieraskielisille kun opetetaan Suomen kielioppia eri tavalla kuin suomenkielisille. Minä en ainakaan tullut lukion äidinkielenkirjoista hullua hurskaammaksi, kun yritin niistä vastauksia löytää.
Taidan jättää siis lukion kirjat edelleen pölyttymään.
Mun kielioppi on kyllä niin hakusessa kuin olla ja voi, loppuu keinot kun yritän selittää tällaisia vivahde-eroja mutta hauskaa siitä ainakin saa aikaiseksi. Suomen kieli on kuulemma äärimmäisen epäloogista. No mun selittämänä se takuulla on sitä :)
isänmaallinen. Arvostan kuitenkin suomalaista yhteiskuntaa: maailman vähiten korruptoitunut maa (ainakin jokin aika sitten), demokratia toimii ja vieläpä hyvinvointivaltio. Tästä huolimatta en sytytä sinivalkoista kynttilää itsenäisyyspäivänä tai tunne mitään, kun Suomen lippu kohoaa salkoon.
Mulle sana 'isänmaallisuus' on liian tiukkaa hehkutusta, melkeinpä propagandaa, joka ilmenee Leijona-kaulakoruina ja/tai vastaavina t-paitoina. Tästä touhusta sanoudun irti.
Itsenäisyyspäivänä poltan kynttilää ja kuuntelen Finlandian kerran läpi. Arvostan mm. Sibeliusta ja von Wrightin, Gallen-Kallelan ja HIMin töitä.
En hyväksy huonosti käyttäytyviä maahanmuuttajia tai turisteja (kuten nämä samat ihmiset eivät varmasti sietäisi huono käytöstä kotimaassaan).
Inhoan sitä, että suomesta myydään kaikki hyvä ja kannattava pikkuhiljaa ulkomaille, ja valtion omistusosuus yrityksistä on todella vähäinen.
Olen huolissani suomen nuorista ja heidän asenteistaan päihteisiin ja seksiin. Välitän tämän kansan terveydentilasta ja toivoisin enemmän moraalista selkärankaa.
Näin isänmaallinen minä olen.
Isänmaallinen muttei ole enää sitä itsenäistä isänmaata josta olisi ylpeä. Isänmaallisuus on nyttemmin muuttunut sellaiseksi ylpeydeksi omista juuristaan.. olen siis isänmaallinen ilman sitä konkreettista isänmaata, kuin virolaiset venäläisten miehittämällä aikakaudella. Tälläistä eö-pelleilyä en kykene pitään omanani enkä arvosta/kunnioita jne sitä yhtään joten se puoli isänmaallisuudesta on häipynyt.
Sillä voin hyvinkin kuvitella muuttavani huitsan nevadaan ja ottavani vaikka jonkun muun maan kansalaisuuden ja alkaa oleen ylpeä sitten siitä maasta (edellyttää että se valtio on itsenäinen). Suomalaisuutta ei saa minusta pois enkä haluakkaan mutta se on enää henkisen puolen juttuja ja seuraa helposti mukana vaikka lähtisi pois eikä palaisi ikinä enää.
Johan on sekavaa.. siis on kahdenlaista isänmaallisuutta, henkinen ja fyysinen. Eö:n myötä lähti pois se fyysinen osuus eli oma itsenäinen isänmaa jota voisi vaikka hengellään puolustaa. Tätä nykyistä onnetonta viritystä en todellakaan puolusta, en laita tikkua ristiin sen eteen.. päin vastoin :D