Hei! Ongelmani on se,että pari aikasempaa parisuhdettani on päättynyt siihen,että naiseni on pettänyt minua. Nyt seurustelen ja kaikki pitäisi olla ok.,mutta olen haluamattani ja aivan aiheetta mustasukkainen tyttöystävästäni ja kovin usein pelkään hänen pettävän minua vaikkei hän varmastikan niin tekisi ikimaailmassa. Tuntuu kuin menneisyyteni pitäisi minua otteessaan ja luulen kaiken tuon taas tapahtuvan uudelleen minulle. Tää on aivan sairasta! Rakastan häntä kovin,mutta välillä tuntuu etten enään pysty seurusteleen kenenkään kanssa ilman kaikenlaisia epäilyjä!..En todella tiedä mitä pitäisi tehdä!?
Menneisyys kummittelee
mies kolme kypää
5826
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minua petti vaimoni yli 10 vuoden jälkeen, oli vaikeata, löysin uuden, petti ja nyt olen siinä tilassa että minä en ryhdy suhteisiin. En usko niihin enää. Tämä menee ohi sitten joskus kun menee ohi ja pystyn taas luottamaan parisuhteisiin.
Tiedän tuon tilan missä olet nyt, tuo on todella kettumainen tilanne koska jos et saa sitä kuriin niin se tulee tuhoamaan suhteesi, been there, done that, got the t-shirt.
Jos minä saisin tehdä jotain eri tavalla näin jälkeenpäin niin ottaisin tuon asian puheeksi naisen kanssa, kertoisin että rakastan todella paljon ja toivoisin hänen ottavan huomioon ne aikaisemmat kokemukset ja että yrittäisi jaksaa rinnalla kunnes tuo vaihe menee ohi. Yrittää kertoa naiselle että ei halua että tämä suhde menee piloille aikaisempien kokemuksien takia ja pyytää kärsivällisyyttä. Se luottamus parisuhteisiin tulee kyllä mutta mitä vähemmän aikaa petetyksi tulemisesta on niin sen vaikeampaa uskoa mihinkään toimivaan suhteeseen.
Muista että jos naisesi ymmärtää tuon ja voitte asiasta keskustella, se ei "anna sulle lupaa" olla sairaan mustasukkainen tai käyttäytyä miten tahansa vaan ainoastaan kasvattaa hieman naisesi ymmärrystä sinua kohtaan. Sinun käyttäytymisesi on kuitenkin se joka päättää sen miten suhde jatkuu riippumatta siitä mitä olet kokenut aikaisemmin.
Itse olen päättänyt lähteä täysin itsenäiselle linjalle toistaiseksi, kunnes tunnen ja tiedän itsestäni että olen valmis suhteeseen taas. Tällä hetkellä tiedän ja huomaan itsestäni että en kykenisi suhteeseen. Minulla on yksi aivan herttainen nainen joka on umpirakastunut minuun mutta olen ollut täysin suorapuheinen ja rehellinen hänelle näistä asioista, minä en kykene suhteeseen ja on turha odotella minua, siinä voi kestää todella kauan ennenkuin olen valmis, se ei tule tapahtumaan huomenna, ei ensi viikolla, ehkä vasta vuosien päästä. En ole niin hieno saalis että minua kannattaisi odotella vuosia.
Viestissäsi kiinnitti huomiota tämä sinun päätös olla ryhtymättä suhteeseen ennen kuin "tunnet ja tiedät itsestäsi että olet valmis uuteen suhteeseen". Nykypäivänä on valitettavan yleistä että ihmiset ovat menettäneet uskonsa suhteisiin ikävien kokemusten vuoksi. Minä kuitenkin olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että jos jäät vain itse "odottelemaan" että tulee vielä se kaunis päivä jolloin olet valmis suhteisiin, hukkaat kallista aikaasi ja ennenkaikkea elämääsi odottelemalla yksin.
Olen itsekin ollut tilanteessa jossa en kyennyt suhteeseen, vaikka minulla oli edessäni ihana mies jonka kanssa tulevaisuus näytti ja tuntui ihanalta. Mutta en uskaltanut aikaisempien kokemusteni jälkeen alkaa suhteeseen. Tiedän miltä sinusta tuntuu.
Mutta niitä aikaisempia kokemuksia on käytävä läpi jotta ne saa käsiteltyä ja kykenee jälleen ottamaan uutta vastaan elämässään. Ihminen voi itse vain vaikuttaa elämäänsä, ei kukaan muu. Aika ei poista pelkoja. Ne on vain kohdattava. Se vaatii luonteelta paljon ja se vaatii myös kykyä käsitellä omia tunteitaan, uusia pettymyksiä saattaa tulla mutta sitä elämä on.
Vaikka entiset naisesi ovat pettäneet sinua, eivät kaikki naiset ole samanlaisia. Nämä naiset eivät ole olleet arvoisiasi. Itse en antaisi minua pettäneen miehen "pilata" elämääni, vaikka hänen takiaan onkin suuret arvet. Sinulla on oikeus onneen, älä anna näiden naisten viedä sitä sinulta.
Ja mitä tähän naiseen tulee joka on sinuun umpirakastunut, sinuna en päästäisi häntä käsistäni mikäli sinä itse vain tunnet häntä kohtaan jotain.. et kirjoittanut siitä mitään?
Mikäli et mistään keinoista huolimatta pääse yli pettymysten tuottamista peloista, ainoa tapa päästä niistä on keskustella niistä jonkun ihmisen kanssa, joka jaksaa kuunnella.
Tsemppiä ja rohkeutta!
Olen kokeillut parisuhdetta tämän jälkeen ja huomannut että minä en pysty rakastamaan vielä täydellä sydämmellä. Pystyn välittämään ja tekemään kaikki asiat mitä suhteessa normaalisti tehdään mutta minä en saa sitä sielunystävyyden yhteyttä mikä minulla oli vaimoni kanssa. Minä en voi elää kulissisuhteessa, minä tarvitsen sen ehdottoman pintaa syvemmältä sähkön tavoin kulkevan kemian ja sielunystävyyden. Tottakai minä voisin olla suhteessa ihan normaalisti ja "elää onnellisena" mutta koska olen kokenut sen kertaalleen mitä se tarkoittaa kun kaksi ihmistä todella rakastaa toisiaan enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa, se sielunystävyys ja yhteenkuuluvuus on jotain mikä ylittää kaikki perinteiset käsitykset parisuhteesta ja ihmisistä, niin en tule koskaan ryhtymään mihinkään vähempään kuin tähän jatkossakaan.
Nimenomaan aika on tässä minun "parantava tekijä", minä en etsi itselleni mitään parisuhdetta enkä naista vaan sitten kun minun nainen tulee eteeni, tiedän sen, tunnen sen ja tulen kokemaan saman mitä olen kokenut aikaisemmin, ensimmäisestä sekunnista viimeiseen yhdessäolosekuntiin asti. Minä en pysty pettämään enkä jättämään suhdetta joten en myöskään semmoiseen ryhdy ellen tunne että nainen on se "oikea" jonka vuoksi silmänräpäyksessä jätän minkä tahansa taakseni, luovun mistä tahansa ja kävelen vaikka helvetin liekkeihin hänen puolestaan hetkeäkään epäröimättä.
Siinä olet väärässä, vaimoni oli ehdottomasti minun arvoinen. Hän ei nöyristellyt, hän ei ollut hiljainen hissukka. Hänessä oli tulta ja tempperamenttiä, hän oli persoonallisuus ja vahva ihminen. Sain elää parhaimmat vuodet hänen kanssaan ja siitä olen todella iloinen, olen ylpeä tuosta ajasta että sain näinkin pitkään jakaa ja kokea pieniä ja suuria seikkailuja näin hienon ihmisen kanssa.
Tämä nainen joka on minuun umpirakastunut, ikävä sanoa näin mutta hänessä ei ole sitä mitä vaaditaan että pysyisi minun kelkassani. Hän on liian nöyristelevä, alistuva, surkuttelee vastoinkäymisiä. Minä tarvitsen hullun sielunystävän joka tulee kanssani myrskyiltana kalliolle, ojentaa kädet ilmaan ja huutaa "ANTAA TULLA VAAN! MINÄ KESTÄN!". En halua naista joka haluaa pysytellä sisällä sateella koska siellä voi tulla märäksi ja siellä on kylmä. En halua naista joka sanoo "okei" kun minä keksin jotain typerää. Haluan naisen josta on minulle vastusta myös silloin kun minä muutun dominoivaksi. Tämä nainen ei ole sitä.
En minä sinänsä pelkää pettymyksiä, pelkään sitä että minä en tule löytämään sielunystävää joka jakaa minun arvomaailmaani, joka on yhtä itseppäinen kuin minä, joka on yhtä hullu kuin minä, joka pistää hanttiin, joka rakastaa yhtä tulisesti ja intohimoisesti minua kuin minä häntä. Jolle minä olen kaikki kaikessa, ja joka on minulle kaikki kaikessa. Pelkään sitä että minä ajaudun normaaliin kulissiavioliittoon missä kinastellaan siitä syödäänkö makaroonilaatikkoa vai lihapullia, missä rutiininomaisesti äiti käy hakemassa kaupasta ruokaa ja isi tulee töistä kotiin kello 16:30.
Olen kokenut mitä se on kun nauttii suhteesta yli 10 vuotta, jokaisesta sekunnista, myös vastoinkäymisistä koska tietää että sun rinnalla on ihminen joka on määrätietoinen, rehellinen itselleen, tietää omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Jokainen sekunti on jännittävä, mielenkiintoinen ja elämästä tulee sponttaani hienojen kokemuksien sarja eikä rutiininomainen "mennään töihin, tullaan kotiin, katsotaan telkkaria, harrastetaan seksiä, mennään nukkumaan, mennään töihin" rytmi.
Nyt ymmärrän paremmin. Käsittääkseni odotat vain sitä "oikeaa" ihmistä, jonka kanssa olisit valmis suhteeseen.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi ettei suhteita kannatakaan aloittaa mikäli ei todella tunne löytäneensä sitä "oikeaa".
Tiedän nuo tunteet, kokemusta on.
Yksi keino vähän vähentää tuskaa on ensinnäkin
harjoitella tiedostamaan että se nainen ei ole ainoa maailmassa, vaikka siltä tuntuukin. Jos on mustasukkainen niin ajatusmaailma kapenee. Minusta naista pitää rakastaa kohdella hyvin mutta ei liikaa kunnioittaa ja palvoa.
Opi myös luottamaan ja arvostamaan itseäsi miehenä mm. että saat myös muita naisia jos yhden olet saanut.
Yritä oppia tuntemaan sitä tuskaa ja jollain tavalla tulla tutuksi sen kanssa. Kannattaa myös opetella itkemään, saa tuskan ulos ja samalla tulee henkisesti vahvemmaksi. Kehitä itseäsi hiljalleen.
Kyllä se siitä helpottuu ja aurinko rupeea paistamaan.
T.MIES