elämän kumppaniaan niin ei 100% takuuvarmasti pysty pettämään äärimmäisen tärkeää ja läheistä ihmistä. Varsinkin jos tietää petetyn jättävän pettäjän ikuisiksi ajoiksi.
Voihan sitä aina ottaa riskin ja kokeilla. Jos ei kokeile ei voi tietää.
Sittenpähän saa pettäjä tietää kun kiinni jää ja kärähtää.
Voihan sitä aina ottaa riskin ja kokeilla. Jos ei kokeile ei voi tietää.
Sittenpähän saa pettäjä tietää kun kiinni jää ja kärähtää.
Vastaukset 11
Vanhimmat
jos jää kiinni ja nainen ei siltikään tajua mitään ja mies vaan jatkaa, kerran vielä
Eli siis rakkaus on yhtä kuin seksin harrastaminen vain yhden henkilön kanssa. Eli jos harrastaa seksiä jonkun muun kanssa, ei rakasta enää. Eli käytännössä toinen osapuoli ei merkitse enää mitään, kaikki yhdessäolemisen ilo lakkaa.
Mutta jos tekee mieli kokeilla vierasta ja toteuttaa tämän halun, sammuuko rakkaus uutuuden viehätyksen edessä, vai onko rakkaus sammunut aiemmin ja uutuuden viehätys tulee tilalle?
Onko sitten rakkautta jättää kumppani, jos toinen käy vieraissa? Onko se koskaan ollutkaan rakkautta, vai vain sukupuolista kahlitsemistä ja omistushalua?
Määritelläänkö siis rakkaus niin, että se on samaan aikaan seksuaalisesti omistautumista vain yhdelle, sekä toisen kahlitseminen seksuaalisesti vain itselle? Mun mielestä aika ahdistava ajatus. Miksi rakkaus ei voi olla vapautta?
se vain on. Ehkä kunnon naisen täytyy pitää mies kurissa. Se on osoitus muille naisille siitä, kuinka hyvä ja onnistunut on naisena kun ukko ei juokse vieraissa. Eli täyttä vallan käyttöä.
Miehet ei tunnu ymmärtävän että naisten välinen valtataistelu saattaa olla todella raakaa! Siinä unohtuu rakkaudet, lapset ja muut, kun aletaan tapella miehestä. Ellei sitä miestä muuten saada kuriin, hänet ulkoistetaan perheestä ja miehen kanssa ollutta naista syytetään tästä tapahtuneesta.
Kun miehet tämän ymmärtäsivät, mihin päänsä panevat pettäessään! Varsinkin kun naiset saavat tietää toisistaan. Alkaa sotatila, jossa oikeus sinuun on päämäärä. Sinä olet siis se voitto, eikä sinulta kysellä mitä itse ajattelet tai haluat. Siitä päättävät naiset keskenään. Siitä on seksi kaukana.
Olet oikeassa siinä, että jos todella rakastaa, ei toista hylkää satunnaisen pettämisen takia. Mutta jos pettäminen johtuu suhteen ongelmista, olisi kuitenki viisaampaa yrittää ratkaista se ongelma muutenkuin pettämällä. Aina ei niin käy, mutta eihän se ongalma ratkea eroamallakaan.
ei mitään armoa. Ero ratkaisee asian.
Vastakysymyksiä: Onko vapauden oltava pettämistä? Voiko se edes olla sitä? Eikö pettäminen ole vapauden - kumppanin valinnanvapauden - vastakohta? Siis rakkauden ja toisen kunnioittamisen vastakohta.
On eri asia, jos puhutaan yhteisesti sovituista, vaikka väljistäkin pelisäännöistä. Silloin seksi muiden kanssakin voi - ehkä - sopia samaan kuvaan rakkauden kanssa. Pettäminen ei koskaan.
Vapaus ei ole vapautta, jos se on vapautta vain sinulle, ei kumppanillesi.
Vaikka tulinkin "vastanneeksi itse", odotan mielenkiinnolla kannanottoasi, 2GoodMan4U.
"Vastakysymyksiä: Onko vapauden oltava pettämistä? Voiko se edes olla sitä? Eikö pettäminen ole vapauden - kumppanin valinnanvapauden - vastakohta? Siis rakkauden ja toisen kunnioittamisen vastakohta."
Pettämisessä on hankala määritellä vapautta. Ainakin itsellä pettämisen yksi iso motiivi on vapauden tunne. Tai oikeammin sanottuna hetkellinen vapautuminen arjesta. Vähän kuin känni, selvinpäin on kiva olla, mutta välillä pitää vetää kännit.
Mutta pointti oli se, että onko rakkauden perimmäinen tarkoitus kahlita ihminen seksuaalisesti? Lähestytään asiaa siitä, että mikä aiheuttaa mustasukkaisuuden ja uskollisuuden vaatimuksen tunteen. Niin, mikä? Ja onko tällä tunteella jotain tekemistä rakkauden kanssa? Sen romanttisen, ihanan ja lämpimän käsitteen kanssa, joka mielletään sanasta rakkaus. Jos rakkaus on sitä, en halua rakastaa. Enkä olla rakastettu.
"Vapaus ei ole vapautta, jos se on vapautta vain sinulle, ei kumppanillesi."
Tietenkin kumppanillani on yhtälainen vapaus, kuin minullakin. Vapaus siihen tietoon, että vaikka joskus vähän lipsahtaisikin, niin on edelleen rakastettu, haluttu ja kunnioitettu.
"Olet oikeassa siinä, että jos todella rakastaa, ei toista hylkää satunnaisen pettämisen takia."
Voi jumalauta... Jos todella rakastaa, laittaa välit heti poikki pettämisen jälkeen! Sekä petetty että pettäjä! Pettäminen on suurin loukkaus mikä toiseen ihmiseen voi kohdistua. Pettäminen ei kuulu rakkauteen. Myös pettäjän pitäisi välittömästi tunnustaa tekonsa, se on velvollisuus kumppania kohtaan. Jos pystyy pettämään, ei pidä olla parisuhteessa lainkaan.
"Onko sitten rakkautta jättää kumppani, jos toinen käy vieraissa?"
Onko sitten raukkautta käydä vieraissa? Pettäminen ei kuulu rakkauteen. Pettäminen pitää tunnustaa toiselle, sillä tämä toinen mahdollisesti haluaa tietää asiasta ja jättää kumppanin, koska haluaa uskollisen miehen tai naisen.
Tietenkin jos rakastaa toista, petetyksi tuleminen on hirveää. Jättäminen on varmasti myös hirveää, mutta niin on tehtävä jos ei halua olla suhteessa missä toinen on pettänyt.
"Onko se koskaan ollutkaan rakkautta, vai vain sukupuolista kahlitsemistä ja omistushalua?"
Ei se mitään sukupuolista kahlitsemista ole. Seksi on osa rakkautta ja parisuhdetta, mutta suhteen ulkopuolelle se ei kuulu. Pettäminen ei kuulu rakkauteen... Tietenkin, jos on jonkun kanssa jota rakastaa, haluaa olla vain tämän kanssa ja haluaa myös että toinen osapuoli on uskollinen.
"Miksi rakkaus ei voi olla vapautta?"
Olet varmaan mies...
Muista, että toinen osapuoli voi olla sellainen, joka ei hyväksy pettämistä, ei anna anteeksi edes yhtä kertaa. Se toinen osapuoli voi haluta parisuhtee, jossa ei ole koskaan petetty. Siksi pettäminen on aina kerrottava, jotta toinen saa tietää.
Niin, ja otitko huomioon sukupuolitautien mahdollisuutta...?
Ehkä näkemyseromme johtuu siitä, että määrittelemme rakkauden hieman eri tavoin. Sinä - jos tulkitsen oikein - ajattelet rakkautta nimenomaan tunteena. Luonnollisesti rakkaus merkitsee minullekin tunnetta - välillä hämmentävän voimakastakin tunnetta ;) -, mutta pitkässä parisuhteessa en usko sen oikein riittävän. Parisuhteessa rakkauteen liittyvät kiinteästi myös tahto, vastuu, toisen huomioiminen - joskus omalla kustannuksellakin. Tämän määritelmän mukaan ihmisen on osattava valita, osattava luopua, osattava jakaa, jos haluaa rakastaa. Kaikkea ei voi saada. Kun jotain valitsee, on jostain luovuttava.
Mutta tietenkään ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa elää ja rakastaa. Vaikka seksisuhteet muiden kanssa eivät minusta sovi rakkauden määritelmään, jos ne selvästi kumppania satuttavat, pidän tärkeimpänä sitä, että ollaan rehellisiä. Jos ei halua muista suhteista luopua, on oltava rohkeutta kertoa se kumppanilleen. Näin kumppani voi valita haluaako jatkaa suhdetta olemassa olevilla ehdoilla vai ei. Jos oikein ymmärsin, sinä olet tämän puolisollesi kertonutkin. Se on teko, jota arvostan.
Kuten muista kirjoituksistani näet, olen pitkälti kanssasi samoilla linjoilla. Pettäminen ja rakkaus eivät sovi yhteen. Ulkopuoliset seksisuhteet (avoimesti) ja rakkaus voivat joskus - tosin harvoin - sopia.
"Tietenkin, jos on jonkun kanssa jota rakastaa, haluaa olla vain tämän kanssa..."
Tätä lainausta sinulta en kuitenkaan aivan allekirjoita. Kyllä parisuhteeseen sitoutuneellekin tulee melkoisella varmuudella hetkiä, jolloin haluaa myös muita. Silloin vaaditaan sitä tahtoa ja valintaa - rakkautta tekoina, ei vain tunteena.