Olen huomannut nettideittailun antavan väärää kuvaa. Moni tekee todella tyhmiä päätelmiä viestittelyn aikana toisesta hyvin negatiivisesti. Lauotaan suoraan päin, haukutaan ja loukataan vastapuolta minkälaisen kuvan on saanut. Ei viestittely kerro koko totuutta. Se antaa ensi vaikutelman. Ei pidä ajatella mitä päähän pälkähtää ja tehdä vääriä johtopäätöksiä. Kumppani ei olekaan se minkälaisen negatiivisen kuvan olet saanut. Voi menettää juuri sen oikean. Kannattaa tavata henkilö johon tutustuu. Kun näkee ja juttelee silmätysten kahvikuppi kädessä se antaa vaikutelman minkälainen kumppani on. Samalla näkee tärpääkö vai ei.
Sama se on työnhaussa. Työnantaja ei ota sikaa säkissä näkemättä hakijaa. Työhakemus antaa ensi vaikutelman ja haastattelu lopullisen vaikutelman.
Mitä mieltä olette?
Sama se on työnhaussa. Työnantaja ei ota sikaa säkissä näkemättä hakijaa. Työhakemus antaa ensi vaikutelman ja haastattelu lopullisen vaikutelman.
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 9
Vanhimmat
No joo kannatis eka tavata livenä ja silleen voi saada jotain käsitystä ,mutta ihmisethän eroavat jotkut heti jotkut 20v avioliiton jälkeen, että ei sitä aina voi toista tuntea ja ihminen voi muuttua.
Mutta joo livenä sitä pitää tavata.
Varmaan antaakin. Itse kuvittelin, että täällä voisi mahdollisesti kohdata ihmisen, jonka kanssa olisi myös jotain henkistä yhteyttä. Nyt on todettava, että kyllä pahasti erehdyin.
Osa miehistä on kyvyttömiä ilmaisemaan itseään sanoilla (tässä joukossa voi mennä hukkaan ihan hyviäkin tyyppejä), ja osalla on luulot itsestään vähintään omituiset. IRL kukaan parikymppinen pikkujätkä ei tulisi kaltaiselleni 40v-naiselle ehdottelemaan, ei myöskään ne yli-ikäiset, joilla täällä näkyy kovasti toivoa riittävän.
Tämänkin palstan jutut liikkuvat pääosin äo-kentässä alle 65. Vakiaiheita on läski, läski ja läski ja sitten läski. Toinen vakiaihe on miehet sitä ja sitä ja naiset tätä ja tätä.
Suoraan sanottuna ihmettelen, miten IRL kohtaankin niin paljon tasapainoisempaa, fiksumpaa ja älykkäämpää väkeä kuin täällä. Olen varhaisteinienkin keskustelupalstoilla tavannut älyllisempää elämää.
IRL tunnen vain yhden nettideittailun tunnustavan. Hän on nykyisellään keskivaikeasti masentunut. En enää lainkaan ihmettele miksi. Kyllä maailmankuva supistuu pahasti, jos täältä joutuu kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen hakemaan.
Menkää nyt hyvät ihmiset ihmisten ilmoille, yllätytte. Ellette työn, välimatkojen tms. vuoksi pääse, olen pahoillani.
"Osa miehistä on kyvyttömiä ilmaisemaan itseään sanoilla (tässä joukossa voi mennä hukkaan ihan hyviäkin tyyppejä), ja osalla on luulot itsestään vähintään omituiset. IRL kukaan parikymppinen pikkujätkä ei tulisi kaltaiselleni 40v-naiselle ehdottelemaan, ei myöskään ne yli-ikäiset, joilla täällä näkyy kovasti toivoa riittävän."
Elän kuvitelmassa, jonka mukaan ihmisten sosiaalinen käyttäytyminen on yhä aika paljon eleiden, ilmeiden, äänenpainojen ja ruumiinkielen varassa. Jo puhelimessa puhuttaessa ihmiset sanovat asioita hieman eri malliin kuin naamatusten, saati sitten täällä jos kaikki kommunikaation on tekstin varassa. Ei siis ihme, että tälläisissä järjestelmissä pullahtelee esiin tapauksia, jotka kasvokkain osaisivat pitää suunsa supussa ja mölyt mahassaan, ja tekisivät ehkä fiksunkin vaikutelman, mutta täällä sitten suoran palautteen puuttuessa päästelevät näppäimistöltään ihan mitä sattuu.
Mun kaksisenttinen, sen kummempaa.
rumat ihmiset menkää itseenne
Ton nyt pitäis olla kaikille lapamatoa korkeammille elukoille päivänselvää.
Kun lukee noita viestejä niin mieluiten kylmän rauhallinen ote. Jos kaipaa jotakuta viereensä niin turha ottaa kainaloon heti sitä unelmakuvaa joka päähän muodostuu ja odottaa ihan oikeasti kunnes tapaa sen ihmisen oikeasti ja sittenkin vielä malttaa mielensä.
"Ihastua ajatukseen toisesta" on helvetin typerä temppu. Siinä loppuu kaikki totuus heti itseltä, tulee vaan odotuksia joita kaikkia ei voi millään täyttää. Sen kannattaisi olla "Ihastua johonkuhun johon on oikeasti tavannut, tutustunut ja alkanut tottua".
Paras esimerkki on opiskeluajoilta kaksi tuttavaani jotka laitoimme meneen yhdessä ulos koska mun ja parin muun hepun mielestä ne olis just sopiva pari. Oikeasti, ei niistä ensimmäisistäkään treffeistä meinannut mitään tulla. Toinen käveli pois, "Toi ei oo mun ihminen, en mä tunne sitä." (Joo, eihän se treffien tarkoitus suinkaan ole tutustutua?!).... mut laitettiin ne vaan tapaan toisiaan uudestaan. Nykyään ne on onnellinen pari, ihastuivat vasta kun avasivat itsensä toisilleen, siis kertoivat keitä oikeasti ovat ja mitä tahtovat... Lähinnä kai aluksi siksi että niillä oli tylsää istua kaksin kun me painostettiin. Oli ainakin yhteinen kohtalo siinä suhteessa... :D
Semmosia me ihmiset ollaan. Kannattaa tiedostaa mistä se kemia lähtee ja mitä kannattaa etsiä.
Se on juuri hankalaa, kun ihmiset eivät onnistu tai halua olla omia rehellisiä itsejään. Minä en ole koskaan etsinyt täydellistä miestä kumppanikseni vaan inhimillistä kaveria. Mikään ei ole minusta niin tylsää kuin "täydellinen" ihminen tai sellainen joka yrittää esittää sitä... Ainakin minä olen tavannut nettideittien kautta lukuisia fiksuja ja mielenkiintoisia miehiä, joista yksi on nyt kolahtanut aivan erityisesti:)
Pikku vinkki: Tosi mielenkiintoisia keskusteluja syntyy, kun ei yritä esittää mitään.
Jos sen näkee jo hakemuksesta, että hakee itselleen täysin sopimatonta työpaikkaa ja koko hakemus jo naurattaa niin miksi helvetissä semmosta haastatteluun ottamaan???
Hyväksykää pakit ihmiset. Ei jokaista voi miellyttää. Ja kyllä sen epämiellyttävyyden huomaa useasti jo ennen tapaamista.
Jos toisen jutut eivät ole minusta kiinnostavia kirjoitettuna, niin kuinka todennäköistä on, että hän on livenä kiinnostava ja säkenöivä keskustelija, jonka kanssa minulla synkkaisi hyvin? Minä uskon että todennäköisyys on hyvin pieni, enkä ole tällöin halunnut jatkaa kirjoittelua alkua pidemmälle, enkä varsinkaan tavata. Hyvin on mennytkin eli livenä tapaamani ihmiset ovat vastanneet aika hyvin sitä mielikuvaa, joka heistä on kirjoittaessa syntynyt.
Jos jollakin on todellinen ongelma siinä, ettei osaa yhtään ilmaista itseään kirjoittamalla, eikä siten saa yhtään livedeittejä tai kokee tapaavansa jatkuvasti vääränlaisia ihmisiä, niin ei semmoisen ihmisen tietenkään kannata roikkua tällaisilla foorumeilla! Ei kuin oikeaan elämään sitten, jos se on itselle luontaisempaa.
Sehän siinä onkin kun täällä saisi melkein työpäiviä viettää että saisi karsittua ne kaikki epäsopivat alta pois. IRL vastaavat tyypit eivät varmasti edes uskaltaisi lähestyä.
Itse tiedostan jopa sen, ettei kaikki fiksutkaan miehet ole mitään sanan säilän heiluttajia. Esim. exäni oli surkea kirjoittaja, postikortitkin oli minun kirjoitettava. Silti mies luki ja ymmärsi mm. ranskalaista filosofiaa kuin vettä vaan. Tyhmää siitä ei saa tekemälläkään.
Sääli sääli, mutta oikeasti toivoisi, että nää miehet, jotka ei mielestään osaa kirjoittaa, ihan tosissaan yrittäsi laittaa jotain muutakin itsestään kuin pari sanaa. En halua olla jatkuvasti tilanteessa jossa olen vaihtanut päivätolkulla joutavanpäiväisiä jonkun himouskovaisen, humppamaakarin, arvokonservatiivin tms. itselleni täysin sopimattoman tyypin kanssa (rauha heidän sielulleen silti). Usein nää tyypit ei edes vastaa suoriin kysymyksiin.
Tosielämässä on vain se mutta, että ainoita ns. sallittuja tapaamispaikkoja on kapakat ja itselläni on kyllä jo se vaihe jo nähty. Nykyisin käyn niissä vain isossa kaveriporukassa hauskaa viettämässä, en notkumassa. Lenkkipolulla ja saleilla saa kyllä pitkiä katseita, mutta kukaan ei ole vielä pysäyttänyt.
No mutta mä päätin nyt sitten ensiksi katsoa, oisko niistä työpaikan ahkerimmista lirkuttelijoista vakavampaan menoon. Eli aion härskisti syödä kuormasta, mitä ennen pidin periaatteitteni vastaisena.