Otin hyvän miespuolisen ystäväni luokseni asumaan/majailemaan, meillä on hauskaa yhdessä ja olemme puhuneet että olemme hyviä kavereita. Kuitenkin ollessamme molemmat kännissä päädyimme samaan punkkaan ja sama toistui seuraavana yönä selvinpäin... Nyt jotenkin tuntuu että tämä "ystäväni" etääntyy koko ajan pois päin.. ei enää tule joka yö ns.kotiin ja nyt pelkään että nämä sekoilut ovat tuhonneet meidän ystävyyden. Voiko kyse olla myöskin siitä että hän pelkää jäävänsä liikaa kiinni minuun koska on kertonut että jos hänen on hyvä olla jonkun kanssa niin hän useimmiten jää tunteistaan liikaa kiinni kyseiseen ihmiseen. Itse haluaisin hänen jäävän luokseni, tosin vain kaverina ilman seksiä.. Mitä miehet olette mieltä ja naisetkin jos kokemusta löytyy vastaavanlaisista jutuista. Kiitz...
Miten tästä?
Tiuku
5578
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
siltä, että olisi palaverin paikka. Tuo tilanne on nyt ihan arvailua kummankin puolelta ja asiat tulisi selvittää. Kannattaa sopia ihan selkeät pelisäännöt, mitä sitten päätättekin tehdä. Fuckbuddy-sopimus on ihan hauska homma, jos molemmat tietävät missä mennään, eikä kolmansia osapuolia jutussa ole. Kämppislinjalle kannattaa palata jos ette olekaan samoilla linjoilla tulevaisuudesta, kumpikaan ei saa hommassa loukkaantua! Mitään ei ole vielä menetetty, puhukaa asiasta, olkaa rehellisiä, eiköhän se siitä!
Kaveri on nyt hiukka hukassa, olisin minäkin. Nyt täytyy tehdä selväksi pelin nimi: oletteko te vain ja ainoastaan ystäviä, vai ystäviä fuck buddeja, vai pelkästään fuck buddeja, vai mitä...
Vähemmästäkin mies menee hämilleen, ties vaikka sillä ois ollu jotain ihan muita suunnitelmia jonkun toisen tytön kanssa ja nyt kaikki on keikahtanut nurinpäin.
Jos minä olisin samassa tilanteessa, niin tekisin just samoin. Todennäköisesti jätkä on jossain baarissa pähkäilemässä. Ja miettii kovasti että pitäisikö tätä touhua jatkaa vai onko kyse jostain vakavammasta. Todennäköisesti hän on myös jo kysynyt tutuilta josko he tietäisivät edullista yksiötä... noin niinkun varmuuden vuoksi, jos tulee nuppi ei enää kestä.
Miehiä risoo naisten irrationaalinen käytös, ja kun se menee näin pitkälle, niin mies ei tiedä mitä tehdä. Jos stressi kasvaa liiaksi, homma siirtyy selkäytimen käsiteltäväksi ja miehestä riippuen tämä joko pakenee tai hänestä tulee panokone joka ei jätä sinua kaupassakaan rauhaan...
Aika soppa, sanoisin.
Kiitz molemmille vastauksista. Oon tosiaan itekkin ihan pihalla et mitä nyt seuraavaks tulee tapahtuun ja eikai siihen muuta voi sanoo kun et aika näyttää..
Asia mikä mua häirittee suunnattomasti on juuri se et ennen ku kaaduttiin samaan punkkaan ni meidän suhde (ystävyys) oli tosi lämmin, nukuttiin toisissamme kii ja halailtiin pitkin päivää jne. Nyt tää kaikki on tyystin loppu.. Kaduttaa niin perkeleesti se "paneskelu" jos se tosiaan pilas meidän ystävyyden... Mitään panokavereita meistä ei koskaan tuu, sitä en halua koska tiedän et loppuviimein se olen minä joka siinä saa siipeensä.
Oon miettiny paljonkin et miten ottaa puheeks sen mitä tapahtu, mut musta tuntuu et saattas vaan pahentaa asioita, siitä esimerkki kun sanoin yks ilta kotona et pitäskö mun mennä vaikka sohvalle nukkuun niin semmosia virheitä ei pääse tapahtuun enään.. Ja vastaukseks sain hiljaasuuden seuraavaan aamuun asti.. En tiedä mitä pitäs tehdä vai pitäskö tehdä yhtään mitään.. Odottaa ja kattoo mitä tulee tapahtuun.. Stressaavaa..
Tee ensin itsellesi selväksi haluatko olla tämän miehen kanssa muuta kuin ystäviä. Panokaveriksi et häntä halua, asia selvä, mutta haluatko seurustella hänen kanssaan ihan oikeasti vakavasti?
Jos vastaus on myöntävä, niin kerro tälle miehelle että olet hänestä kiinnostunut ja jos häntä ei nappaa, niin pyritte olemaan ystäviä.
Jos vastaus on kielteinen (et halua mitään vakavaa), niin mainitse siitäkin miehelle. Ja jälleen pyritte olemaan ystäviä.
Ja sitten se ystävänä olo... Nyt ei kannata luikkia pakoon omaan huoneeseen heti kun ovi käy. Koittakaa ottaa asia huumorilla "sattuipas näinkin käymään, eikös ollut hyvät kyydit, hehehe..." Nauru rentouttaa, pääasiassa että nauratte yhdessä itsellenne, ettekä erikseen toisillenne.
Kun olette ottaneet asian huumorilla ja puhuneet asian selväksi "ookei, ei maha mittää, mutta ollaanhan vielä kavereita...", niin pidätte sitten illan/päivän hauskaa ihan ystävinä (ei viinaa, paitti terassilla tuoppi), vuokraatte videon, tilaatte pizzat ja otatte relax. Sovitte kuka vie huomenna roskat, tai jotain... Hyvää yötä ja kiltisti nukkumaan. Itse tiedät parhaiten miten teillä toimitaan.
Pääasia että palaatte normaaliin järjestykseen kivuttomasti ja pidätte sattunutta hassuna juttuna joka pääsi tapahtumaan. Molempien täytyy hyväksyä asia mielessään tai muuten se jää vaivaamaan.
Samaa terapiaa psykiatritkin käyttää: Tilanne täytyy purkaa, ongelma tuodaan esiin ja hyväksytään, jonka jälkeen on helpompaa. Jos asiat jäävät hautumaan, niistä tulee traumoja.
Asiaa mietittyäni tulin kans siihen tulokseen et siitä on puhuttava. Kävi sitten kuinka tahansa ni parempi se on mun omankin mielenrauhan kannalta et asia on ainakin selvitetty. Seurustelua en tän ystäväni kanssa halua niinkun en seksiäkään ja luulen et tunne on siinä suhteessa molemminpuolinen, mutta kun teistä miehistä ei koskaan ota selvää..
Ainakin sen opin tästä tapauksesta et älä koskaan kaadu samaan punkkaan ystävän kanssa vaikka kuinka tekis mieli..