Niin mitä miehen malli pitää sisällään lapsia ajatellen?
Mihin loppujen lopuksi poikalapsi tarvitsee miehen mallia?
Ja mihin tyttölapsi tarvitsee miehen mallia?
Kuinka/miten/millainen/kuka/missä voi miehen mallia lapselle tarjota?
Onko miehen mallilla ja isän mallilla eroa vai ei?
Kuinka tärkeää se loppujen lopuksi on ja kumpi tarvitsee miehen mallia enemmän tyttö vai poikalapsi vai onko sillä ylipäätänsä eroa?
(kun kuiteskin puhutaan tasa-arvosta, niin paljon)
-Niin itse jälleen mietiskelen näitä asioita ja minusta lapsen isä antaa lapsilleen enemmän isän mallia kuin miehen mallia ja muut lapselle läheiset ihmiset antavat enemmän miehen mallia ei isän mallia. Kuten äiti lapselle äidin mallia enemmän, kuin naisen mallia. Minä erittelen nuo, no tietyistä syistä, että annetaan sen olla. Toivon asiallisia vastauksia ja luen jokaisen vastauksen mitä tulee, vaikken kommentoisikaan, kun en välttis edes kerkiä, mutta kiitän jo etukäteen :))
Miehen malli, mitä se on?
26
1665
Vastaukset
- Hossi
Se niin mahtane olla et poika imee itseensä toimintamallin mieheltä ja tyttö naiselta ?
Mitä tuo miehen malli sit pitääkin sisällään, kait se pitkältikkin määrää tunnepuolen asioita sekä jonkinlaisia käyttäytymismalleja.
Ainakin mitä on nähnyt poikia joilta on tuo miehen malli jäänyt puuttumaan niin kovinkin on naismaisia piirteitä heissä havaittavissa.
Tuskin miehen tai isän malli juurikaan eroaa toisistaan, Isän mallin kautta tietysti oppii kaikkia perhe-elämään liittyviä asioita, yhtälailla sieltä löytyy tuota miehenkin mallia. Näitä asioita opikseen perheessä ottaa niin poika kuin tyttökin joten molemmat tarvitsevat kyllä miehen sekä naisenkin mallia. - ...
Oman sukupuolen mallista katotaan miten itse pitää käyttäytyä.
Ja toisen sukupuolen mallista katitaan millaista käytöstä toiselta sukupuolelta odotetaan.
Mitä enemmän kontaktia muihin ihmisiin niin sitä vähemmän isän/äidin malleilla on sosiaalisesti väliä. Mutta jos pentu kasvaa jossain korvessa tynnyrissä eikä tapaa muita ihmisiä ja jompikumpi vanhemmista puuttuu niin aikuistuttuaan ja maailmalle jouduttuaan se voi olla aika hukassa ihmisten keskellä. - malli...,,,.
Kun kysyt miehen mallia...
esim. tytär imee itselleen mallin miehestä isänsä kautta - ts. se miten isä kohtelee naisia, ei vain äitiä ja tytärtä, vaan pikemminkin muita naisia, on suorassa suhteessa siihen miten tyttö itseään arvioi.
Tyttö siis arvostaa itseään yhtä paljon kuin isä arvostaa naisia yleensä.
Ei riitä että isä arvostaa vaimoaan ja tytärtään, hänen on myös arvostettava kaikkia muita naisia (myös niitä joita hän ei kykene saamaan), tytär nimittäin lukee isäänsä jatkuvasti, varsinkin mitä tulee hänen suhtautumiseensa naisiin.
Nyrkkisääntönä isäehdokasta etsiessä voi pitää sitä miten mies kohtelee/suhtautuu omaan äitiinsä ja niihin entisiin tyttöystäviin jotka hänet on jättänyt. Jos puhuu näistä alentavaan sävyyn, mies ei ole hyvä isäkandidaatti, ei pojalle eikä tytölle.
Myös poika tietenkin imee isältään sen mallin miten tämä suhtautuu naisiin, toisiin miehiin, perheeseen, elämään yleensä.
Noin yleesä luulen että lapset ottavat mallia parisuhteeseen omien vanhempiensa suhteesta. Näitä malleja ei tietenkään aina suoraan kopioida, ´monet tekevät sitten aikuisena omat johtopäätöksensä siitä mikä on oikein, mikä väärin.- Taasnäitä
Äiti hyväksyy lapsensa kaikkine puutteineen isältään lapsi saa hyväksyntää jos tekee jotain hyvää. Tämä tekee pojasta miehen, miehen maailma on suorituskeskeinen. Nykyään tosiaan näkee kaiken maailman naisten kasvattamia hulttioita joita pitäisi vetää oikein kunnolla turpaan.
Avioerolapsena pidän niin miehen- kuin naisenkinmallia tärkeänä lapselle. Yhä enenevissä määrin kuulen puhuttavan, että pääasia lapselle on, että on joku rakastava aikuinen. Minä suvaitsen olla eri mieltä ja sisareni vasta onkin.
Meillä on ollut hyvä viikonloppuisä, mutta hän ei ole ollut läsnä arjessa, joten murrosiässä miehenmalli olisi ollut tarpeen. Koimme tarpeen sisareni kanssa hieman toisin. Minä olisin tarvinnut konkreettista tekemistä, sisareni enemmän henkistä läsnäoloa ja hyväksyntää.
Vaikka äitimme hoitikin hommansa kunnialla, ei se ollut sama kuin perinteinen ydinperhe. Ja kyllä, miehenmalleja oli muuten elämässä tarjolla. Sukulaismiehiä, äidin miesystävä, tuttavia, valmentajia ja jopa harvinainen miesopettaja ala-asteella.- vili
sen huomaa jos miehen tai isänmallia ei ole ollut. pojasta tulee helposti pehmeä/vässykkä. mielestäni tytöt oppii noi järkevyys asiat aikalailla helpommin ja järkeä ei tarvitse päähän takoa. pojille se on huomattavasti tärkeämpi. en osaa sanoa isän ja miehen mallin eroa, mutta jonkun pitää näyttää miten asiat hoidetaan. kaikki muutkin asiat opitaan matkimalla.
- scale
eri mieltä tuosta isättömyyden vaikutuksesta.
Väittäisin että omalla kohdalla se pikemminkin näkyi siinä, että oltiin taloudellisesti niin tiukilla, että oppi ainakin sen, että läheskään kaikkea mitä haluaa, ei saa, ellei sitä tienaa rahaa ensin jostakin.
Omalla kohdalla tuo tarkoitti sitä, että 14v asti tuli kesätöillä tienattua polkupyörä, sitten mopo, moottoripyörä ja kevarikortti sekä lopuksi auto ja ajokortti.
Lisäksi yh-äidin lapsena oppi senkin, että sitä on paarialuokassa ainakin naapureiden aikuisten silmissä. Tämä taas kasvatti luontoa sen verran, että omassa ikäluokassa ei todella viittinyt kuunnella paljon vittuiluita. - Nytten
scale kirjoitti:
eri mieltä tuosta isättömyyden vaikutuksesta.
Väittäisin että omalla kohdalla se pikemminkin näkyi siinä, että oltiin taloudellisesti niin tiukilla, että oppi ainakin sen, että läheskään kaikkea mitä haluaa, ei saa, ellei sitä tienaa rahaa ensin jostakin.
Omalla kohdalla tuo tarkoitti sitä, että 14v asti tuli kesätöillä tienattua polkupyörä, sitten mopo, moottoripyörä ja kevarikortti sekä lopuksi auto ja ajokortti.
Lisäksi yh-äidin lapsena oppi senkin, että sitä on paarialuokassa ainakin naapureiden aikuisten silmissä. Tämä taas kasvatti luontoa sen verran, että omassa ikäluokassa ei todella viittinyt kuunnella paljon vittuiluita.vaikuttais vähän siltä, että oot vielä omissa pumpulilinnoissasi :) Ei ole sun vika, että perheesi ei ole pysynyt kasassa tai että isä on esim. kuollut. Kaikkea kokemaansa tosin on hyvä suhteuttaa muuhun maailmaan. Sun perhe oli poikkeusellinen, ei muu maailma. Näin on. Onko ollut oikein ja hienoa, ettei ole ollut rahaa samaan malliin kuin muilla perheillä. No ei varmaan ole. Toki siitä syntyy ylpeyden aihe ja hyvää säästämisen ja tekemisen meininkiä, mutta mieti haluatko tosiaankin siirtää lapsillesi yh-perhemallia. Teitä on kuitenkin 2 vanhempaa sun perheessä. Nyt sulla on tuhannen taalan paikka joko siirtää sun entinen kasvuympäristö lapsille tai antaa ydinperheenmalli lapsillesi. Suosittelisin jälkimmäistä, koska lapset tosiaan asuvat ydinperheessä, vaikka sinä asuit yh-perheessä...ei sun lasten kuulukkaan kokea samaa kuin sinä. Ja sitä paitsi sinäkin olet nyt ydinperheen isukki, et yh-perheen isä. Sun pitää ottaa elämäsi mukainen rooli...ja se on vain hyväksi lapsillesi kun nuo niiden kohtalle ajatellut yh-mallit on riisuttu pois eli lapsesi oppivat ydinperheen mallin :)
- scale
Nytten kirjoitti:
vaikuttais vähän siltä, että oot vielä omissa pumpulilinnoissasi :) Ei ole sun vika, että perheesi ei ole pysynyt kasassa tai että isä on esim. kuollut. Kaikkea kokemaansa tosin on hyvä suhteuttaa muuhun maailmaan. Sun perhe oli poikkeusellinen, ei muu maailma. Näin on. Onko ollut oikein ja hienoa, ettei ole ollut rahaa samaan malliin kuin muilla perheillä. No ei varmaan ole. Toki siitä syntyy ylpeyden aihe ja hyvää säästämisen ja tekemisen meininkiä, mutta mieti haluatko tosiaankin siirtää lapsillesi yh-perhemallia. Teitä on kuitenkin 2 vanhempaa sun perheessä. Nyt sulla on tuhannen taalan paikka joko siirtää sun entinen kasvuympäristö lapsille tai antaa ydinperheenmalli lapsillesi. Suosittelisin jälkimmäistä, koska lapset tosiaan asuvat ydinperheessä, vaikka sinä asuit yh-perheessä...ei sun lasten kuulukkaan kokea samaa kuin sinä. Ja sitä paitsi sinäkin olet nyt ydinperheen isukki, et yh-perheen isä. Sun pitää ottaa elämäsi mukainen rooli...ja se on vain hyväksi lapsillesi kun nuo niiden kohtalle ajatellut yh-mallit on riisuttu pois eli lapsesi oppivat ydinperheen mallin :)
mun isukki elää, kai. Se ei ole kiinnostunut meistä pätkääkään, se löysi aikoinaan uuden muijan ja sillä on uusi perhe. En todella aio toistaa hänen virheitään.
Ei todella ollut mitään hienoa siinä persaukisuudessa, paitsi näin jälkikäteen ajateltuna oppi ainakin että raha ei kasva puussa.
Mitä ihmeen pumpulilinnaa siinä on?
Enkä mä oikeestaan usko, että se mitenkään poikkeuksellista on, että yh-perheet ovat taloudellisesti tiukemmilla, kuin perheet, joilla on molemmat vanhemmat. - N28-
scale kirjoitti:
mun isukki elää, kai. Se ei ole kiinnostunut meistä pätkääkään, se löysi aikoinaan uuden muijan ja sillä on uusi perhe. En todella aio toistaa hänen virheitään.
Ei todella ollut mitään hienoa siinä persaukisuudessa, paitsi näin jälkikäteen ajateltuna oppi ainakin että raha ei kasva puussa.
Mitä ihmeen pumpulilinnaa siinä on?
Enkä mä oikeestaan usko, että se mitenkään poikkeuksellista on, että yh-perheet ovat taloudellisesti tiukemmilla, kuin perheet, joilla on molemmat vanhemmat.Tilanteesi kuulostaa hieman samankaltaiselta kuin miehellä jonka kanssa minulla on takana pitkä taival ja meillä on meneillään vakavat keskustelut tulevaisuudesta. Hänen isänsä lähti myös aikoinaan eikä ole koskaan ollut mitenkään tämän miehen elämässä mukana. Olen miettinyt paljon sitä että millä tavalla tämä on vaikuttanut mieheen, kuinka paljon hänen itsetuntonsa yms on kärsinyt tästä. Olemme toki puhuneet asiasta mutta mies tuntuu jotenki heittävän tämän asian sivuun enkä tiedä miten kysyisin asiasta lisää etten loukkaisi hänen tunteitaan tai repisi liikaa haavoja auki.
Jokainen on tietty yksilö, jokaisen perheen tilanne on erilainen eikä kukaan voi tähän vastata muuta kuin tämä mies itse mutta kysyn sinulta (mikäli olet halukas vastaamaan) että miten isäsi poissaolo on vaikuttanut sinuun? Onko se vaikuttanut oman perheen perustamiseen millään tavalla? Oletko ollut aina sinut asian kanssa? Jos tämä avartaisi hiukan omaa tapaani käsitellä asiaa... - scale
N28- kirjoitti:
Tilanteesi kuulostaa hieman samankaltaiselta kuin miehellä jonka kanssa minulla on takana pitkä taival ja meillä on meneillään vakavat keskustelut tulevaisuudesta. Hänen isänsä lähti myös aikoinaan eikä ole koskaan ollut mitenkään tämän miehen elämässä mukana. Olen miettinyt paljon sitä että millä tavalla tämä on vaikuttanut mieheen, kuinka paljon hänen itsetuntonsa yms on kärsinyt tästä. Olemme toki puhuneet asiasta mutta mies tuntuu jotenki heittävän tämän asian sivuun enkä tiedä miten kysyisin asiasta lisää etten loukkaisi hänen tunteitaan tai repisi liikaa haavoja auki.
Jokainen on tietty yksilö, jokaisen perheen tilanne on erilainen eikä kukaan voi tähän vastata muuta kuin tämä mies itse mutta kysyn sinulta (mikäli olet halukas vastaamaan) että miten isäsi poissaolo on vaikuttanut sinuun? Onko se vaikuttanut oman perheen perustamiseen millään tavalla? Oletko ollut aina sinut asian kanssa? Jos tämä avartaisi hiukan omaa tapaani käsitellä asiaa...Tilanne oli se, että kun isä lähti (toisen naisen kanssa), hän kävi meitä katsomassa yhden kerran.
Isä lähti naisensa kanssa ulkomaille eikä hänestä sen koommin kuulunut mitään.
Tuossa kun tulin täysi-ikäiseksi, niin etsin äijän ja löysinkin hänet Suomesta.
Tutustuin häneen ja hänen uuteen perheeseensä, mutta milloinkaan tuo ei käynyt meillä kylässä, vaikka oli usein ajellut ohi.
Jossakin vaiheessa kun meille syntyi lapsia, ei tuo vaivautunut lastenlastensa kastajaisiin, ei joulukortteja, eikä niin yhtään mitään.
Mä sitten kyllästyin ja lakkasin pitämästä yhteyttä yksipuolisesti ja eipä tuo ole tuntunut häntä vaivaavan.
Tämä kaikki on kyllä naiseni tiedossa, emme ole paljon tästä puhuneet, kaiketi mä haluan unohtaa koko jutun, kun ei tunnuta kaipaavan yhteydenpitoa.
En enää lähettele joulukortteja, enkä isänpäiväkortteja, mulle se on kuollut,kai mä olen vähän katkera ja se on arka aihe, mutta olen mä tottunut olen näyttämättä heikkouksiani, koska jostakin syystä luulen ainankin, että mun pitää olla perheeni edessä vahva.
Sen mä ainakin olen päättänyt, että niitä sen virheitä mä en toista. - edellistäedellinen
scale kirjoitti:
Tilanne oli se, että kun isä lähti (toisen naisen kanssa), hän kävi meitä katsomassa yhden kerran.
Isä lähti naisensa kanssa ulkomaille eikä hänestä sen koommin kuulunut mitään.
Tuossa kun tulin täysi-ikäiseksi, niin etsin äijän ja löysinkin hänet Suomesta.
Tutustuin häneen ja hänen uuteen perheeseensä, mutta milloinkaan tuo ei käynyt meillä kylässä, vaikka oli usein ajellut ohi.
Jossakin vaiheessa kun meille syntyi lapsia, ei tuo vaivautunut lastenlastensa kastajaisiin, ei joulukortteja, eikä niin yhtään mitään.
Mä sitten kyllästyin ja lakkasin pitämästä yhteyttä yksipuolisesti ja eipä tuo ole tuntunut häntä vaivaavan.
Tämä kaikki on kyllä naiseni tiedossa, emme ole paljon tästä puhuneet, kaiketi mä haluan unohtaa koko jutun, kun ei tunnuta kaipaavan yhteydenpitoa.
En enää lähettele joulukortteja, enkä isänpäiväkortteja, mulle se on kuollut,kai mä olen vähän katkera ja se on arka aihe, mutta olen mä tottunut olen näyttämättä heikkouksiani, koska jostakin syystä luulen ainankin, että mun pitää olla perheeni edessä vahva.
Sen mä ainakin olen päättänyt, että niitä sen virheitä mä en toista.dilemma on siinä, että niistä pitäisi puhua, jotta ne saa purettua pois mielestä. Mutta kun se puhuminen ja asian sörkkiminen ottaa kipeää. Voi verrata vaikka haavan puhdistamiseen, onhan se hyvä puhdistaa jotta se parenee hyvin mutta siihen koskeminen sattuu. Sulla tuntuu olevan hyvät välit vaimon kanssa. Te voitte varmaan jutella hiljakseen asiasta. Oma taakkas kevenee huomattavasti ja saat uusia näkökulmia asiaan.
Yleensä isät ja äidit rakastaa lapsiaan. Tosin se huolenpito ja muu äitiys ja isyys saattaa olla joskus vähän mitä sattuu. Yleensä kun kysytään vanhoilta ihmisiltä, että mitä asioita ne katuu, niin usein ne liittyy omiin lapsiin. Ei ole tullut tehtyä sitä ja tätä.
Ajattele asiaa isäsi kannalta. Jos sä olisit tehnyt itse niin, että olisit lähtenyt pois vaimosi ja lasten luota, koska et ollut tyytyväinen liittoosi (eli vaimoosi...kai siksi lähdetään vieraisiin) ja perustanut hiljalleen uuden perheen ja et olisi pitänyt yhteyttä edellisen liiton lapsiin. Mitä ajattelisit. Olisit elänyt toista mahdollisuuttasi vuosia. Saattaa olla, että uusi perhe lienee ehkä valitettavasti se tärkeimmän ja todellisen perheen tuntuinen. Miten hyvin uskaltaisit ottaa yhteyttä vanhan perheen lapsiin vuosien jälkeen? Rakastaisitko vanhan perheen lapsiasi? Miten luulisit katkeran ex-vaimon suhtautuvan sinuun, jos ilmestyt takaisin? Mitä riskejä tilanteeseen liittyy?
Sun isä on sun isä aina, vaikka ette olisi yhteydessä. Ei sitä asiaa kannata unohtaa. Olet aina hänen poikansa, vaikka ette olisi yhteydessä. Ok, kuulostaa siltä, ettei teistä ehkä tule ylimpiä ystävyksiä tai kovin läheisiä pakosta enää, mutta onko jokin taso mikä olisi riittävän hyvä? Tilanteita tulee vastaan elämässä...sun lapsien rippijuhlat, valmistujaiset, kastejuhlat, läheisten hautajaiset. Noi on sellasia tilanteita, joissa varmaan tulee puolin ja toisin mietittyä mitä tehdään. Mitä toivoisit itse, jos olisit sun isä, että suhun suhtauduttaisiin? Et voi tehdä mitään sun isän puolesta, voit halutessas pitää ovea hänelle auki, josta hän voi tulla sisään jos/kun joskus haluaa niin tehdä. Sanoisin, että se kannattaa. Mitä luulet katuvasi myöhemmin enemmän, sitä ettet pitänyt ovea auki vai sitä että laitoit sen kiinni. - scale
edellistäedellinen kirjoitti:
dilemma on siinä, että niistä pitäisi puhua, jotta ne saa purettua pois mielestä. Mutta kun se puhuminen ja asian sörkkiminen ottaa kipeää. Voi verrata vaikka haavan puhdistamiseen, onhan se hyvä puhdistaa jotta se parenee hyvin mutta siihen koskeminen sattuu. Sulla tuntuu olevan hyvät välit vaimon kanssa. Te voitte varmaan jutella hiljakseen asiasta. Oma taakkas kevenee huomattavasti ja saat uusia näkökulmia asiaan.
Yleensä isät ja äidit rakastaa lapsiaan. Tosin se huolenpito ja muu äitiys ja isyys saattaa olla joskus vähän mitä sattuu. Yleensä kun kysytään vanhoilta ihmisiltä, että mitä asioita ne katuu, niin usein ne liittyy omiin lapsiin. Ei ole tullut tehtyä sitä ja tätä.
Ajattele asiaa isäsi kannalta. Jos sä olisit tehnyt itse niin, että olisit lähtenyt pois vaimosi ja lasten luota, koska et ollut tyytyväinen liittoosi (eli vaimoosi...kai siksi lähdetään vieraisiin) ja perustanut hiljalleen uuden perheen ja et olisi pitänyt yhteyttä edellisen liiton lapsiin. Mitä ajattelisit. Olisit elänyt toista mahdollisuuttasi vuosia. Saattaa olla, että uusi perhe lienee ehkä valitettavasti se tärkeimmän ja todellisen perheen tuntuinen. Miten hyvin uskaltaisit ottaa yhteyttä vanhan perheen lapsiin vuosien jälkeen? Rakastaisitko vanhan perheen lapsiasi? Miten luulisit katkeran ex-vaimon suhtautuvan sinuun, jos ilmestyt takaisin? Mitä riskejä tilanteeseen liittyy?
Sun isä on sun isä aina, vaikka ette olisi yhteydessä. Ei sitä asiaa kannata unohtaa. Olet aina hänen poikansa, vaikka ette olisi yhteydessä. Ok, kuulostaa siltä, ettei teistä ehkä tule ylimpiä ystävyksiä tai kovin läheisiä pakosta enää, mutta onko jokin taso mikä olisi riittävän hyvä? Tilanteita tulee vastaan elämässä...sun lapsien rippijuhlat, valmistujaiset, kastejuhlat, läheisten hautajaiset. Noi on sellasia tilanteita, joissa varmaan tulee puolin ja toisin mietittyä mitä tehdään. Mitä toivoisit itse, jos olisit sun isä, että suhun suhtauduttaisiin? Et voi tehdä mitään sun isän puolesta, voit halutessas pitää ovea hänelle auki, josta hän voi tulla sisään jos/kun joskus haluaa niin tehdä. Sanoisin, että se kannattaa. Mitä luulet katuvasi myöhemmin enemmän, sitä ettet pitänyt ovea auki vai sitä että laitoit sen kiinni.koskaan ovea kiinni laittanut, olen vaan lakannut 100% yksipuolisen yhteydenpidon.
Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta mä vaan en yksinkertaisesti halua ruotia tätä asiaa naiseni kanssa.
Mulla vaan sellainen tarve olla ulospäin sellainen peruskallio, jota ei oikeen mikään heiluta.
Mun pitää pitää pokka, vaikka kuinka sisällä myllertäisi.
Tämä ei sitten tarkoita sitä, ettenkö pystyisi näyttämään läheisilleni, miten tärkeitä he mulle ovat.
Kyse on enemmänkin siitä, että kun kaikenlaista pahaa sattuu, vaikkapa kuolemantapaus lähipiirissä, niin mun pitää olla se, joka pitää homman kasassa. Mä oon se joka lohduttaa, en se jota pitää lohduttaa.
En mä mikään herra täydellisyys ole, oon tehny miljoona mokaa elämässäni ja ihmissuhteissani ja varmaan teen niitä lisää. Se mikä sitten kaduttaa, se jää nähtäväksi. - N28-
scale kirjoitti:
Tilanne oli se, että kun isä lähti (toisen naisen kanssa), hän kävi meitä katsomassa yhden kerran.
Isä lähti naisensa kanssa ulkomaille eikä hänestä sen koommin kuulunut mitään.
Tuossa kun tulin täysi-ikäiseksi, niin etsin äijän ja löysinkin hänet Suomesta.
Tutustuin häneen ja hänen uuteen perheeseensä, mutta milloinkaan tuo ei käynyt meillä kylässä, vaikka oli usein ajellut ohi.
Jossakin vaiheessa kun meille syntyi lapsia, ei tuo vaivautunut lastenlastensa kastajaisiin, ei joulukortteja, eikä niin yhtään mitään.
Mä sitten kyllästyin ja lakkasin pitämästä yhteyttä yksipuolisesti ja eipä tuo ole tuntunut häntä vaivaavan.
Tämä kaikki on kyllä naiseni tiedossa, emme ole paljon tästä puhuneet, kaiketi mä haluan unohtaa koko jutun, kun ei tunnuta kaipaavan yhteydenpitoa.
En enää lähettele joulukortteja, enkä isänpäiväkortteja, mulle se on kuollut,kai mä olen vähän katkera ja se on arka aihe, mutta olen mä tottunut olen näyttämättä heikkouksiani, koska jostakin syystä luulen ainankin, että mun pitää olla perheeni edessä vahva.
Sen mä ainakin olen päättänyt, että niitä sen virheitä mä en toista.Jokainen tilannehan on tosiaan omanlaisensa, ei kenenkään kokemuksia voi verrata toisiinsa koska jokainen kokee ne omalla tavallaan.
Tämän miehen suhtautuminen omaan isäänsä kuulostaa melkolailla samalta kuin sinulla. Hän on sanonut että hänellä ei ole isää koska oikea isä ei hylkää lastansa noin ja hän on vannonut ettei toista isänsä virheitä. Silti joskus mietin sitä että onko hän todella käsitellyt asian kunnolla niin ettei siitä tulisi tulevaisuudessa mitään ongelmaa. Tiedän että asia on arka hänelle enkä halua missään nimessä painostaa tai ahdistaa asialla, toivon vain että hän olisi sinut asian kanssa. Täytyy yrittää kuitenkin keskustella jossain vaiheessa uudelleen näistä asioista.
Hienoa ettet ole laittanut vahinkoa kiertämään, lapsesi ansaitsevat parhaan mahdollisen isän mikä takuulla oletkin. Tuo että haluat olla perheesi edessä vahva on mielestäni ymmärrettävää, vaikka perheen jos minkä edessä voi joskus olla heikkokin. - N28-
scale kirjoitti:
koskaan ovea kiinni laittanut, olen vaan lakannut 100% yksipuolisen yhteydenpidon.
Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta mä vaan en yksinkertaisesti halua ruotia tätä asiaa naiseni kanssa.
Mulla vaan sellainen tarve olla ulospäin sellainen peruskallio, jota ei oikeen mikään heiluta.
Mun pitää pitää pokka, vaikka kuinka sisällä myllertäisi.
Tämä ei sitten tarkoita sitä, ettenkö pystyisi näyttämään läheisilleni, miten tärkeitä he mulle ovat.
Kyse on enemmänkin siitä, että kun kaikenlaista pahaa sattuu, vaikkapa kuolemantapaus lähipiirissä, niin mun pitää olla se, joka pitää homman kasassa. Mä oon se joka lohduttaa, en se jota pitää lohduttaa.
En mä mikään herra täydellisyys ole, oon tehny miljoona mokaa elämässäni ja ihmissuhteissani ja varmaan teen niitä lisää. Se mikä sitten kaduttaa, se jää nähtäväksi.Minulla on hyvin vaikea perhetausta ja jollain omituisella tavalla minusta tuli teinivuosina se joka meidän perheessä piti asiat kasassa. Minulla on sisaruksia, joista toinen sekoili ja teki kaikkea mahdollista joka lisäsi perheemme paineita ja toinen oli liian nuori tajutakseen missä mentiin. Otin jonkinlaisen roolin sitten joka hoiti asiat koska vanhemmistamme ei siihen tuntunut olevan.
En oikeastaan ollut tajunnut että olin ottanut tällaisen roolin ennenkuin perheeni vuosikausia myöhemmin sanoi että onneksi minä edes pidin järkeni noina vuosina. Siitä jäi jonkinlainen tarve olla aina vahva, olla se joka hoitaa kun muut eivät pysty. Tiedän että jokaisella on oikeus olla heikko mutta perheeni edessä olen edelleen se joka pärjää, se joka hoitaa asiat, se joka ei tarvitse apua. Joskus kuitenkin jokainen tarvitsee apua mutta välillä kynnykseni myöntää se on ehkä liian korkea...
Mielestäni päätöksesi isäsi suhteen on ymmärrettävä. Tekisin varmaan itsekin samalla tavalla vaikka en tietenkään pysty tietämään mitä olet käynyt läpi jne, en pysty asettumaan toisen asemaan tässä asiassa mutta kertomasi perusteella päätöksesi on vähintäänkin ymmärrettävä. Mikään suhde, ei ystäviin tai perheisiin, toimi jos yhteydenpito on yksipuolista.
- Emmanuele
Mun mielestä vanhempien pitäisi opettaa lapsilleen
kuinka ajatella viisaasti ja avarasti, sukupuolesta riippumatta. Vanhempien pitäisi osoittaa kiintymistä lapsiinsa, siten esim. tyttö saa kokemuksen että mies voi pitää hänestä ja hän on tärkeä. Jos isukki ei koskaan osoita välittämistään, ja suosii poikia, tytölle voi tulla arvottomuuden tunne. Ja sama toisinpäin. - ole jatke...,.
Vanhempien tehtävä on olla oppaana tässä mailmassa, ja näyttä lapsille miten täällä toimitaan,ja miten tämä maailma toimii.
turhan usein näkee vanhempia jotka kokevat lapsen olevan heidän jatkeensa, ts. he häpeävät huonosti käyttäytyvää lasta ja ovat ylpeitä hyvin käyttäytyvästä. Koen tämän hieman ristiriitaisena sillä lapsihan ei ole kenenkään omaisuutta - ei kenkeään virhe tai saavutus...toisaalta lapsi tarvitsee hyväksyntää vanhemmiltaan määritelläkseen omat tekonsa oikeiksi.
Tämä vanhemmuus on aikamoinen taitolaji!
Olenkin päätynyt siihen että erilaiset aikuiset lasteni (poka ja tyttö) elämässä ovat erittäin hyvä kasvatustapa. Paljon erilaisia miehen ja naisen malleja siis. En toitota omaa tapaani ainoana oikeana, totean vain että näin teen minä, joku muu toisella tavalla, valitkoon lapset sitten aikuisena mikä heille on se oikea tyyli. Pyrin näyttämään heille että yhtä oikeata mallia ei ole. - scale
näyttää varmasti omalla esimerkillään lapsilleen jonkinlaisen miehen mallin, joko hyvän tai huonon.
Tuohon poikalapsi juttuun en oikein osaa vastata, kun itsellä on vaan 2 tytärtä.
Luulisin kuitenkin, että sekä tyttö, että poika ottavat mallia siitä, miten oma isä/äiti käyttäytyy.
Malli saattaa helposti periytyä, mutta ei aina.
Molemmat lapseni ovat sellaisia isän tyttöjä äidin harmiksi :) Emme tosin kilpaile lasten suosiosta, vaan yritämme olla aina samoilla linjoilla mitä tulee kasvatukselliseen puoleen
Mielestäni hölmöintä kasvatusta on se, että toinen kieltää ja toinen antaa periksi, siinähän lapsi menee ihan sekaisin.- rivien välistä
miksi kirjoitit "vaan"?
- scale
rivien välistä kirjoitti:
miksi kirjoitit "vaan"?
on pelkkää valkoista.
Jos mulla olisi kaksi poikaa, olisin kirjoittanut, "mulla on vaan 2 poikaa, joten en voi ottaa kantaa siihen miten asia on tyttöjen kohdalla".
Siksi kirjoitin vaan olisiko ollut parempi "pelkästään, ainoastaan, pelkkiä"?
Pilkunussintaa, vai olisinko sittenkin piilosovinisti? Ihan miten vaan.
Sen verran äijä olen, että rivien välistä ei kauheesti asiaa löydy. - sitten
scale kirjoitti:
on pelkkää valkoista.
Jos mulla olisi kaksi poikaa, olisin kirjoittanut, "mulla on vaan 2 poikaa, joten en voi ottaa kantaa siihen miten asia on tyttöjen kohdalla".
Siksi kirjoitin vaan olisiko ollut parempi "pelkästään, ainoastaan, pelkkiä"?
Pilkunussintaa, vai olisinko sittenkin piilosovinisti? Ihan miten vaan.
Sen verran äijä olen, että rivien välistä ei kauheesti asiaa löydy.ei siinä olisi tarvinnut olla mitään lisäsanoja. Kyllähän moni mies mielellään haluaa poikalapsia.
- scale
sitten kirjoitti:
ei siinä olisi tarvinnut olla mitään lisäsanoja. Kyllähän moni mies mielellään haluaa poikalapsia.
nyt ne lapset, jotka on mulle tärkeitä, sukupuolesta viis.
- ~nainen~
se miehen ja naisen malli on saatava. Ei musta siinä ole mitään ihmeellsistä, että jos vaikka isä puuttuu, niin se miehen malli saadaan joltain toiselta läheiseltä mieheltä, vaikka isoisältä, äidin veljeltä, joltain ystävämieheltä tai joltain toiselta sukulaiselta. Sama juttu tietenkin, jos äiti puuttuu. Joskus joku toinen ihminen voi jopa olla paljon parempi malli lapselle, kuin toinen lapsen omista vanhemmista onkaan.
- .................
Kuinkahan paljon nykyajan muksut ottavat mallia telkkarista? Vanhemmat elävät kiihkeää ja kiireistä elämää ja lapsi istutetaan jo pienestä pitäen teeveen turruttavaan ja epätodelliseen maailmaan. Miehen malli ja naisen malli on vääristynyt ja vääristyy yhä edelleen. Alle kymmenvuotiaat tytöt laihduttavat ja myös pojilla alkaa olla yhä enemmän samanlaisia ongelmia itsensä hyväksymisessä. Vanhemmilla on kiire elää omaa elämäänsä, luoda uraa ja käydä kuntosalilla, koska olisihan se ihan naurettavaa olla pullantuoksuinen kotiäiti tai -isä. Lapset hoitoon ja eikun menoksi!
- rusalkaa
Pitää olla riitävän läheiset välit lapseen, jotta voi jotenkin vaikuttaa...puhevälit on hyvä säilyttää.
Jokainen on jollain tavalla malli lapsille. - bebs
Kyllä miehen mallia tarvitsee niin poika- kuin tyttölapsikin. Itsellä on sellainen isä, joka otti ja lähti kun olin pieni. Yhteyttä pidettiin toisinaan useammin,toisinaan harvemmin riippuen hänen naissuhteistaan. Uusiin naimisiin paukattuaan ja kaksi lasta hänen kanssaan saatuaan ei miehestä kuulunut kuin kerran vuoteen ja sama on jatkunut yli 20v. Kova on myös lupailemaan,asiasta kuin asiasta,lupauksiaan ei koskaan pidä.
Eli näin ollen koen,että isä valitsi ennemmin uuden perheensä enkä minä ollut kyseiseen perheeseen sopiva. Tämä taas aiheuttaa nykyelämässäni sen,että en luota jos minulle jotakin luvataan,en tiedä riitänkö omana itsenäni tai olenko kenenkään muun miehen arvoinen jos en edes isälleni kelvannut. Karvat nousee vieläkin pystyyn kun huomaan,että tyhjiä lupauksia on ilmaan ladeltu. Joten kyllä isä miehen mallinakin vaikuttaa moneen asiaan niin tytön kuin pojankin kasvaessa,tuossa omasta elämästä mainittu murto-osa.
Ehkä muut läheiset taasen näyttävät ennemminkin sitä miehen/naisen mallia. Mutta toisaalta hyvin paljon saattaa myös oppia perheensä ulkopuolisilta vanhemmilta,että eihän sitä noin ehkä pidäkkään tehdä kuin meidän isä tekee..vaan noin kuinka kaverin isä tekee.
Tärkeää on se,että lapsen elämässä on niin vahva tukiverkosto koostuen niin miehistä kuin naisistakin, että lapsi kokee olonsa turvalliseksi,hyväksytyksi ja ehdoitta rakastetuksi.
Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1212306
Teemu Keskisarja (ps) loisti- ja hurmasi MTV:n tentissä.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kommentti-keskisarja-sekoitti-pakan-suomiareenan-puheenjohtajatentissa/9180380 Kuten4252170Sinun ja kaipaamasi törmääminen
Missä sinä haluaisit sen satunnaisen kohtaamisen mieluiten tapahtuvan?971186Ammuskelua Eliaksenkadulla
Mikä homma? Hirven metsästykseen vielä lähemäs 3kk. Oliko lie puuman metsästystä..?13975- 44804
Olen pahoillani jos kärsit.
Mutta meidän välejä ei voi korjata. Rakastin sua tiedoksi. Älä tee itelles mitään vaan hae apua.34800Ymmärrätköhän nainen
Etten halua että ottaisit sitä suuhusi. Minusta se on ällöttävää, vaikka kivalta se kai tuntuisi, mutta vain minusta. Mi109776Kamalaa! Ketä tappoi vanhempansa Huittisissa? Ketkä tapettiin?
Kamalaa! Ketä tappoi vanhempansa Huittisissa? Ketkä tapettiin? Shokki!15774Sinkkujen lapset ja kesäloman pituus
Tuli mieleeni kysyä oletteko huolissanne lasten ja nuorten tulevaisuudesta, tai siitä mitä he nyt joutuvat kokemaan yhte166706Luvattiin työpaikka, mutta mitään ei kuulukaan
Kuinka yleistä tällainen on? Ehdin jo iloita työpaikasta, turhaan, kun mitään ei kuulukaan työnantajasta, joka ilmoitti32699