Ylhäinen yksinäisyys mä ja tämä punainen tölkki jota koffiksi kutsutaan. Saunan rentouttamana tai oluen turruttamana mietin,mietin ja yritän saada selvyyttä kaikkeen. Koetan saada jostain kiinni,jostain mistä ei voi saada.Mietin itseäni, mietin elämääni, mietin menneisyyttäni, mietin tulevaisuuttani, mietin kaikkea siltä väliltä. Ja en kuitenkaan saa kii mistään. Mietin itseäni,mietin kuka mä oikeesti oon.Tunteeko mua kukaan, tunnenko edes itse itseäni? Ainut asia minkä tiedän tai ainakin jollain tasolla tiedostan etten ole kovin vakaa, en juuri nyt. Ajatuksen virta on valtavaa, laitoin juuri silmät kiinni ja tiedätkö mitä verkkokalvolleni leijui? jostain syystä sekunnin murto-osassa mieleen tuli se hetki kun olin luonasi... hetki kun olit sylissäni,hetki sohvalla, hetki kun olin sisälläsi, hetki jossa oli jotain mitä en osaa selittää.
Onko kuitenkin niin, että meidät on luotu vain haaveilemaan jostain sellaisesta mitä ei ole. Onko niin, että me vain ollaan niitä tyyppejä jotka ei ole tyytyväisiä koskaan. tyyppejä jotka tahtoo aina lisää vaikka kaikki olisi saatu? Tahtoisin vain jonkun rauhan itselleni, tahdon henkisen rauhan,vitut mistään muusta! Onko niin, että me olemme vain lohtu toisillemme meidän paskoihin elämiin? Mietitkö koskaan , että meissä kaikissa on jokin pimeä puoli mitä emme koskaan näytä toisille vaikka ois tuntenut toisen pitkään? Onko asioita, joita emme kuitenkaan näytä? Ehkä on niin, et ei tarvikkaan... ainut asia minkä tiedän on se et nykyisessä suhteessa en voi täysin rinnoin olla se persoona mikä mä oikeesti olen.
Viidennen tölkin kun avaa niin järki alkaa sumenemaan,väsy koettelee kehoa, aivot suttaa, turruttaa...ja neljä ruusua laulaa korvaani..
Mun silmissäni maailmani näyttää
sumuiselta ja kauniilta
jos tulevaisuus haaveeni täyttää
jään lepoon enkä tahdo en syntyä uudelleen
Tahdon viedä sut matkalle ajatuksiini
ja oivallukseni opettaa
haluan avata silmäsi, uudistaa katseesi
ja epätoivon tukahduttaa...
Niinpä,Tiedätkö mitä kuitenkin? Se on sun elämäs kuitenkin, eikä kenekään muun. Tahdommeko ajatella kaiken järjellä, vai elämmekö tunteella. Ja hoksasin just yhden asian.Me olemme inhimillisiä ihmisiä ja me olemme täällä kerran. Ja se jokin saapuu aikanaan jos on saapuakseen.Saapuu se aika et saan olla sun, saan olla sun vieressä.
Rakastan sua!
Onko kuitenkin niin, että meidät on luotu vain haaveilemaan jostain sellaisesta mitä ei ole. Onko niin, että me vain ollaan niitä tyyppejä jotka ei ole tyytyväisiä koskaan. tyyppejä jotka tahtoo aina lisää vaikka kaikki olisi saatu? Tahtoisin vain jonkun rauhan itselleni, tahdon henkisen rauhan,vitut mistään muusta! Onko niin, että me olemme vain lohtu toisillemme meidän paskoihin elämiin? Mietitkö koskaan , että meissä kaikissa on jokin pimeä puoli mitä emme koskaan näytä toisille vaikka ois tuntenut toisen pitkään? Onko asioita, joita emme kuitenkaan näytä? Ehkä on niin, et ei tarvikkaan... ainut asia minkä tiedän on se et nykyisessä suhteessa en voi täysin rinnoin olla se persoona mikä mä oikeesti olen.
Viidennen tölkin kun avaa niin järki alkaa sumenemaan,väsy koettelee kehoa, aivot suttaa, turruttaa...ja neljä ruusua laulaa korvaani..
Mun silmissäni maailmani näyttää
sumuiselta ja kauniilta
jos tulevaisuus haaveeni täyttää
jään lepoon enkä tahdo en syntyä uudelleen
Tahdon viedä sut matkalle ajatuksiini
ja oivallukseni opettaa
haluan avata silmäsi, uudistaa katseesi
ja epätoivon tukahduttaa...
Niinpä,Tiedätkö mitä kuitenkin? Se on sun elämäs kuitenkin, eikä kenekään muun. Tahdommeko ajatella kaiken järjellä, vai elämmekö tunteella. Ja hoksasin just yhden asian.Me olemme inhimillisiä ihmisiä ja me olemme täällä kerran. Ja se jokin saapuu aikanaan jos on saapuakseen.Saapuu se aika et saan olla sun, saan olla sun vieressä.
Rakastan sua!
Vastaukset 3
Vanhimmat
viimeistään seuraavassa elämässä, koska tässä elämässä oli kai tarkoitus ajatella järjellä... :( Hyvää yötä, kuka oletkin, vaikutat siltä mihin joskus rakastuin, olematta kuitenkaan se ihminen. Inhimillisiä ajatuksia täällä saa kuitenkin vaihtaa, vai kuinka?
elämä on inhimillistä ja ajatuksia saa kertoa.Eiks tää ole vapaa maa:)
luulenpa ajautuvani ajatteleman ainoastaan tunteella nyt. jokainen tapaa elämässään joitain ainoita kertoja suuren fiiliksen..uskon niin. Tietyssä pisteissä elämää miettii tehtyjä ratkaisuja ja jossittelu on silloin turhaa.jossittelu siitä,et entä jos oisin silloin siinä pisteessä tai tienhaarassa valinnut toisin? missä oisin nyt,mitä tekisin,olisinko onnellinen? onnellisempi? jne..
Niin uskon ja toivon minäkin...