ystävällä huono itsetunto.

ja sä olet niin hyvä ystävä, ettet oikeasti näköjään ollenkaan tajua, kuinka se ikuisesti *****taa, et aina joku kiinnostuu kaverista, eikä itsestä, senkin ääliö!!

Mikään nimittäin ei ole parempaa mainosta naiselle, kuin epäsuositumpi/tai vähemmän kaunis tai jotenkin muuten huomaamattomampi kaveri. Tehoaa aina. Paljon muuta ei tarvita. JA siihen vaikuttaa sekä se, et suositumpaa suositaan ja sen suositumman itsetunto hyppää pilviin siitä suosimisesta ja sitä suositaan vaan enemmän.. Vastaavasti sen suositumman rinnalla se epäsuositumpi tulee olemaan entistä epäsuositumpi.. sitä alkaa masentaa ja sekin on kierre.
Eri asia täysin olis, jos kumpikin ei kulkis yhdessä, eikä niitä verrattais keskenään, suositumpi ei olis yhtä suosittu, eikä epäsuositumpi niin epäsuosittu.

Se nyt on eri asia sit, ettei tarvi jaksaa kuunnella mitään ruikutusta muista.
Mut ei se aina niinkään ole, et vika on siinä joka ei tule toimeen, musta monet tilanteet on aika pitkälle kakssuuntaisia, joten voithan sä miettiä sitäkin, miten muut edes yrittää vai yrittääkö edes tulla sen kanssa toimeen.

meillä kaikilla on! vaikka kyl välilä muakin otta mun tuttavat päästä oikein tosissaan, mut sit yritän ajatella että kyllähän nekin mua sietää, enkö oo virheetön minäkään! Jos nyt oikein alkaa päästä ottamaan sua niin kannattaa ottaa asiat puheeksi.

Kuulostaa tutulle. Minulla on ollut tuollainen ystävä. Muuttui vuosien mittaan vain pahemmaksi, negatiivisemmaksi, kiukkuisemmaksi ja sai aina vain pahempia marttyyrikohtauksia. Hän valitti itsesäälin kyyneleet silmissä, kuinka häntä oli haukuttu aggressiiviseksi jne.

Lapsellisesti kuvittelin, että minua kohtaan tämä ihminen käyttäytyisi hyvin. Eihän se niin mene. Jos haukkuu muita seläntakana, ei ole todellinen ystävä kenellekään. Sellainen jatkuva muiden haukkuminen on aggressiivista, vihamielistä ja tympeää. Ystävyyssuhteemme loppupamaus oli, kun tämä "ystävä" sai valtavan raivokohtauksen minulle. Sitä yritettiin selvitellä, mutta ei keskustelusta tullut mitään.

Yritä miettiä, mitä itse saat tuosta ihmisestä? Tuleeko sinulle väsynyt ja uupunut olo, kun olet ollut hänen seurassaan?

Tuo minun "ystäväni" alkoi keksimään minustakin arvosteltavaa, ei suoraan, mutta vihjailemalla. Olen tosi tyytyväinen, kun ei enää tarvitse olla tekemisissä. Itseään kannattaa arvostaa, eikä roikkua kenen seurassa tahansa!

Lisäys vielä: et ole minkäänlaisessa vastuussa ystäväsi itsetunnosta. Sinä et sitä edes voisi kohentaa, vaan se on jokaisen ihmisen itse tehtävä! Itsetuntoa ei voi saada ulkopuolelta.

Älä mene siihen ansaan, että alat vähättelemään itseäsi ja tekemisiäsi tuollaisen ala-arvoisen tyypin edessä, vain siksi, että mitättömyys tuntisi olonsa paremmaksi. Se on ihan loputon suo. Ei tuollaisille riitä mikään, toista ihmistä ei saisi olla olemassakaan.

Oikea ystävä iloitsee rehellisesti toisen menestyksestä ja kannustaa sinua. Ei vedä naamaansa happamaan irvistykseen, jos sinulla menee hyvin. Ei ole vahingoniloinen sinulle.

Mieti tarkkaan, ansaitseeko tuo ihminen todella sinun seuraasi.