Hei!
Mielenkiinnosta kyselisin, että minkähän takia ihmiset eivät enää mene naimisiin ennen kuin "hankkivat" lapsia? Siis koetaanko se jotenkin hankalaksi, vai miksi naimisiin ei voisi mennä, jos joka tapauksessa toiseen loppuelämäkseen sitoutuu? (Lapsihan on oikeasti paljon "sitovampi" asia kuin kirjallinen sopimus.) Vain harvat omista ystävistäni ovat avioituneet ennen lapsia, monet heistäkin juuri ja juuri ennen raskautumista tai lapsen syntymää. Ja sitten löytyy niitä, jotka saavat lapsen, toisenkin, ja avioituvat vasta sitten. Onko tälle järjestykselle jokin syy? Kertokaahan omia ajatuksianne ja kokemuksianne!
Mielenkiinnosta kyselisin, että minkähän takia ihmiset eivät enää mene naimisiin ennen kuin "hankkivat" lapsia? Siis koetaanko se jotenkin hankalaksi, vai miksi naimisiin ei voisi mennä, jos joka tapauksessa toiseen loppuelämäkseen sitoutuu? (Lapsihan on oikeasti paljon "sitovampi" asia kuin kirjallinen sopimus.) Vain harvat omista ystävistäni ovat avioituneet ennen lapsia, monet heistäkin juuri ja juuri ennen raskautumista tai lapsen syntymää. Ja sitten löytyy niitä, jotka saavat lapsen, toisenkin, ja avioituvat vasta sitten. Onko tälle järjestykselle jokin syy? Kertokaahan omia ajatuksianne ja kokemuksianne!
Vastaukset 23
Vanhimmat
minä en ole mennyt naimisiin. Rahan takia, sen että ei se nykyään ole niin tärkeää, virallisuus saattaa hieman arvelluttaa.siis mielestäni se vaan ei ole enään niin tärkeä juttu nykypäivinä. Olo tuntuu paljon vapaammalta. Ja jos suhde tuntuu jotenkin epävakaalta sittenkin vaikka se lapsi olisikin jo tulossa tai tullut. itse olemme kyllä joskus menossa naimisiin ja yksi lapsi on jo ja toinen tulossa :)
...rahan puutteen takia!!!
Maistraattivihkiminen ei vaatisi rahaa mutta minä kyllä haluan kirkkohäät. En mitään suuria mutta ne pienetkin vaatii ylimääräistä....
pukuvuokraamoista.
Myös tuomari vihkii avioliittoon ilmaiseksi. Monissa maistraateissa vihitään nykyisin myös lauantaisin. Ei vihkiminen ole mitenkään kallista. Kalliiksi tulevat ne hääjuhlat vihkimisen jälkeen.
Jos on rahan puutteessa, voi toimia tällä tavalla: Vihitään maistraatissa hiljaisesti vain kahden todistajan läsnä ollessa. Myöhemmin, kun on rahaa, järjestetään hääjuhla kirkollisine siunauksineen, johon kutsutaan suku ja ystävät.
Jos olet -75 syntynyt, olet jo aika vanha morsiameksi. Nykyiset morsiamet eivät ole enää yhtä kauniita hääkuvissaan, kuin me aikoinaan 70-luvulla, kun nykymorsiamet ovat jo reilusti yli kolmekymppisiä, ja me oltiin vasta 20 täyttäneitä. Tämäkin on yksi puoli, joka kannattaa huomioida. :)
Kyllähän kirkollisen vihkimisenkin voi saada kahden todistajan läsnäollessa. Ja pappi voi tulla vaikka kotiin vihkimään.
Minusta taas vanhojen hääkuvien ihmiset näyttävät ihan lapsilta. Ja kun tietää muutamankin sukulaisen avioitumisen taustatarinat, niin ei voi kuin ajatella: "lapsiparat".
Minusta on vain hyvä, että nykyään ei ihan untuvikkoina lähdetä perhettä perustamaan, vaan ensin kunnolla aikuistutaan, nähdään maailmaa, opitaan samala itsestään ja tustutaan toiseen kunnolla.
70-luvun nuoret morsiamet näyttävät ihan vanhoilta tantoilta. Ja voi kamala niitä hääpukuja... Että makunsa ja mielipiteensä kullakin.
sen takia että on helpompaa pitää pakoreitti avoimpana. Tai sen takia, että nykyään on melkeimpä muotivillitys asua avoliitossa ja hankkia siihen lapsia.
Ihmettelen kovasti sitä jos rahaa pitää joku esteenä naimisiin menolle. Lapsi kuitenkin vie jo ennen syntymäänsä ison osan siitä mitä kohtuuhintaisten häiden järjestäminen maksaa. Mutta se onkin sitten eri asia jos haluaa häät, juhlamielessä... vaikka ennemminkin pitäisi ajatella avioitumista toisen kanssa ja sitä sitoumusta toiseen. Avioliitto on kuitenkin rakkauden symbolisointia...
Itse en ikinä olisi voinut hankkia lasta ennen naimisiin menoa... olenkin vanhanaikainen ;)
Mutta niin se mua justiinsa ihmetyttää, että mikä "pakoreitti"?? Jos lapsia yhdessä tehdään, eikös sen pitäisi olla oikea muuri pakoa estämässä, verrattuna mitättömään paperiin, jossa tehdyn sopimuksen (avioliiton) saa peruttua vuoden viiveellä. Lapsen ja perheen kohdallahan tällaista "takaovea" ole, miksi avioliittoa sitten kuitenkin pidetään sitovampana? Ei pysty ymmärtämään.
kun, asia on näin (eli useasti lapset tehdään ennen naimisiin menoa), niin miksei olla voitu mennä ensin naimisiin?
Onko avioliitto yksinkertaisesti 'out'? Ja onhan se tietenkin sitovampi kuin avoliitto, vaikka monet toisin väittävätkin. En vaan ymmärrä miksi avioliiton merkitystä yritetään niin kovasti halventaa ja aliarvioida? Ketä ottaa niin pahasti päähän jos joku haluaa naimisiin? Ja miksi aina väitetään että avoliitto on yhtä hyvä asia kuin avioliitto?
halventaa koittaa. En muista nähneeni ketjuja, joissa kysyttäisiin "miksi ihmiset menevät naimisiin, mitä järkeä, ihan turhaa..", sen sijaan toisin päin kyllä: ihmetellään avoliitossa elävien motiiveja ja "sitoutumiskammoisuutta".
Summa summarum: avoliitossa elävät ovat suvaitsevampia. Eivät he käy kyseenalaistamaan, halveeraamaan tai aliarvioimaan avioliiton valinneita - niinkuin tunnuttiin väittävän..
Jos noita nyt voi laittaa jotenkin järjestykseen, niin kyllä itse laitan mieluummin vähät rahani lapsiin ja perheeseen kuin häihin. Lapsia meillä on syntynyt avo- ja avioliitossa, eikä sillä ole mitään merkitystä ollut, ollaanko oltu naimisissa. Kyllä ne naimisiin menon syyt olivat muualla kuin lapsissa. Yhtä sitoutuneita ollaan oltu perheeseen alusta asti molemmat. Paljon kosintaa tärkeämmäksi olen kokenut sen, että olemme saaneet yhdessä rakentaa yhteistä elämää, jakaa arjen iloja ja suruja. Siihenkään ei tarvita papin aamenta.
puhun täysin kokemuksesta, enkä halvenna puoleen enkä toiseen. Suurin osa tutuista ja kaverereista elää avoliitossa ja saan harvasen päivä kuulla ihmettelyjä, kummaksuntaa ja kyseenalaistamista avioliitostani. Olen kuullut jos jonkinlaista ihmettelyä ja kiukuttelua siitä ettenkö tiedä että ei se ole enää niin tärkeetä tai olisitte nyt eläneet avoliitossa ja tutustuneet kunnolla.
En siis itse ole täälä halventamassa avoliitossa eläviä, vaan ihmettelen kovasti sitä puolustautumis tarvetta ja toisen valinnan tehneet haukkumista mitä saa monelta taholta kuulla. Olen myös jutellut asista muiden avioliitossa elävien kanssa ja monen kokemukset ovat samoja. En siis tempaa tuulesta näitä vaan puhun omasta kokemuksesta (sekä lukuisien muiden).
Eli tämä vähän kumoaa väitteesi siitä, että avoliitossa elävät ovat suvaitsevampia. Minun HENKILÖKOHTAINEN mielipide on täysin päinvastainen. Monet ovat katkeria, kateellisia, pahansuopia ja hyvinkin arvostelevia toisten valintoja kohtaan. En ole vielä yhtäkään avoliittolaista tavannut joka olisi osannut perustella miksi avoliitto on TÄYSIN sama asia kuin avioliitto, vaikka niin kuitenkin väittävät.
se ihmetyksen aihe... Jos olette olleet yhtä sitoutuneita avoliitossa, eikä ole ollut mitään merkitystä oletteko naimisissa vai ette, niin miksi sitten olette kuitenkin siihen ratkaisuun päätyneet?
Eli jos avoliitolla ja avioliitolla on niin vähäiset erot, ei vaikuta sitoutumiseen tai mihinkään muuhun, niin miksi silti suuri osa avoliittolaisista päätyy naimisiin jossain vaiheessa? Miksi muuttaa jo niin hyvää, täydellistä suhdetta menemällä naimisiin jos sillä ei ole mitään merkitystä?
aihe se nyt on, kun yhteiskunta vanhanaikaisuudessaan ei anna avoliitolle sen ansaitsemaa statusta! Eli naimisiin mennään asioiden helpottumisen vuoksi. Rakkauden ja sitoutumisen kanssa sillä EI OLE mitään tekemistä! Päinvastoin itselle tulee naimisiinmenosta lähinnä päinvastainen mieleen, jos pitää hirveä sirkus järjestää ja lehdissä ilmoitella yms. että minäpä olen nyt ROUVA. Silkkaa näyttämisen makua.
Niin ja en ole edellinen kirjoittaja..
Naimisiin mentiin ennen isoja asuntolainoja. Toinen tärkeä asia on yhteiskunnan vanhanaikaisuus, eli kyllä lesken (ja sitä kautta myös lasten) asema on turvatumpi avioliitossa. Ja koskaanhan ei voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Taustalla oli meillä hyvin pitkälti ihan käytännön asiat siis. Ja miksi ei olisi menty naimisiin, kun ei se tilannetta ainakaan huonontanut.
Kaikki avoliitossa asuvat eivät välttämättä halua avoliitolle samaa statusta kuin avioliitolla, joten olisi järjetöntä antaa sille sellainen. Avoliitolle on kuitenkin olemassa vaihtoehto, jonka kautta yhteiselämän viralliset osiot järjestyvät suoraan. On oma valinta, elääkö avo- vai avioliitossa. Eikä avioliiton solmimiseksi ole mikään pakko järjestää suuria ja kalliita häitä, joten raha tai haluttomuus olla juhlimisen keskipisteenä eivät ole mikään todellinen este avioliitolle. Rakkautta ja sitoutumista avioliitto ei välttämättä lisää, mutta ei se niitä vähennäkään.
ennen kuin lapsi oli jo saanut alkunsa, tulin raskaaksi kuukauden sen jälkeen kun tavattiin. Virallisesti ei vielä edes seurusteltu vaan oli sellainen "koeaika" meneillään ryhdytäänkö seurustelemaan vaiko ei. Yhdessä ollaan ja perheenä elellään edelleenkin, häät voisi järjestää mutta kun en ole sellainen "juhla" ihminen. Joskus sitten tulevaisuudessa
avioliitto on niin iso juttu, että sen kerran kun menen naimisiin, en halua erota. En vuoden, enkä kahdenkymmenen vuoden jälkeen.
Meillä on yksi vuotias lapsi. Hän vie ns. säännöllisin väliajoin rahaa pieniä summia. häät olisivatkin kallis 'kertaosto', sitä ei voi maksaa 'erissä'. Ja meillä ei esim. edes olisi varaa laittaa kerralla sellaisia rahoja häihin. Toki, voi järjestää halvat ja pienet häät, mutta ongelma ainakin minulla on siinä, etten halua halpoja ja pieniä, vaan suuret, koska aion pitää ne vain kerran. Haluan tehdä asiat 'kunnolla'.
En sano, että avoliitto on parempi, kuin avioliitto tai toisin päin. Se on jokaisen pariskunnan oma valinta. Mutta sitä mieltä olen, että lapsi on paljon sitovampi kuin avioliitto. Vaikka ero tulisi, joudumme toisiamme katselemaan väh. sen 17 vuotta vielä. Mutta jos meillä ei olisi lapsia ja muuten eroaisimme, meidän ei välttämättä tarvitsisi nähdä toisiamme enää ikinä sen jälkeen.
Minulle pääasia on, että rakastan ja kunnioitan miestäni, kuten hän minuakin. Annamme lapsellemme (ja tulevaisuudessa ehkä lapsillemme) turvallisen ja rakastavan pohjan elämälle. Emme tarvitse papin aamenta siihen.
Ennen mentiin heti kihloihin ja naimisiin. Jos ei muuten, niin lapsi oli tulossa. Silloin naiset elivät sitä varten, että saivat (hyvän) miehen, pääsivät naimisiin ja saivat lapsia.
Nykyään naisen (ja miehenkin) rooli on erilainen.
Ja kun katsoo noita nykyajan avioerotilastojakin. Ennen ei uskallettu avioeroja paljonkaan ottaa, olipa millainen parisuhde hyvänsä.
En usko, että se avioliitto millään lailla vaikuttaisi meidän elämään. Mies on tunnustanut isyytensä, poika on automaattisesti laillinen perijä. Helpompihan se sinänsä meillä näin, koska miehellä on omissa nimissään jonkin verran velkaa. Itse en olisi perijänä, joten en joutuisi maksamaan, ja kun poika on perijänä, pääsee velkasaneeraukseen, eikä tarvitsisi maksaa.
Mutta jokatapauksessa, avoliitto ja avioliitto on jokaisen oma valinta. Minä olen ihan tyytäväinen omaan elämäntilanteeseeni, ja ei sillä ole väliä, kummassa elää, kunhan itse on onnellinen valitsemallaan tiellä!
erikoisesti esitetty asia. Sanoit "sen kerran kun menen naimisiin, en halua erota"... miksi olet sitten hankkinut jo lapsen tähän suhteeseen jos et vielä ole varma edes sen kestävyydestä?
Tässä ei edes puhuta avo- tai avioliitosta, vaan siitä miksi et ole halunnut varmistua suhteen kestävyydestä ennen lapsen hankintaa? Ja ehkä jos et aio koskaan erota kun menet naimisiin (ja mielestäni tämä on hieno asenne ja äärimmäisen kunnioitettava), niin miksei mennä ensin naimisiin ja hankkia sitten lapsi/lapset?
En halua ketään arvostella, enkä siksi yleensä ota näihin kantaa koska joku aina vetää herneen nenään, mutta en vaan ymmärrä avoliiton ideaa. Minullekin avioliitto oli iso asia. En mennyt naimisiin hetken mielijohteesta, mutten myöskään halunnut mitään pidennettyä avoliitto/kotileikkiä, enkä vuosia kestävää kihlausta.
En henkilökohtaisesti ymmärrä myöskään sitä, että rahan takia olisi helpompaa hankkia lapsi kuin mennä naimisiin. Itse voin kokemuksesta sanoa että omat, hienot, isot häät maksoivat paljon vähemmän kuin mitä lapsi tarvitsi jo ensimmäisen elinvuotensa aikana.
Ehkä suurimpana syynä myös siihen miksi halusin naimisiin oli se, että halusin sitoutua... sanan jokaisessa merkityksessä! Ja minulle avoliitto ei koskaan olisi voinut olla yhtä sitovaa kuin avioliitto... mutta tiedän että nämä ovat vain minun ajatuksiani asiasta!!!
Olemme molemmat akateemisesti koulututettuja, opiskelijoita siis pitkään. Mies teki samaan putkeen vielä väitöskirjan, joten hänen opintonsa olivat valmiit vasta 30-kymppisenä. Karonkka maksoi 3000e, eikä edes pitänyt isoja juhlia.
Saimme esikoisen opiskeluaikana, koska halusimme tehdä lapset alle 30-vuotiaana. Rahat riittivät elämiseen ja jos jotain pientä jäi säästöön, niin sillä helpotettiin sitten arkea, esim. ostettiin uudet kengät tai parempi ulkoilupuku. Ei meillä olisi ollut varaa silloin edes hääpuvun vuokraan. :D Kummankaan vanhemmat eivät tukeneet meitä taloudellisesti missään vaiheessa. Esikoinen ei juuri vienyt rahaa: käytettynä varusteet ihan pikkurahalla ja paljon saimme lainaksi ja vaatteita kierrätettynä ilmaiseksi.
Kun valmistuimme ja menimme töihin, niin ensimmäinen hankinta oli oma asunto. PIkkuhiljaa sitten saimme säästettyä häärahat, budjetti oli 3000e eli halvat nekin nykymaailman mittapuulla. Haaveilimme toki häistä tuon tuosta ja halusimme tehdä ne oman tyylin mukaisesti, emme piipahtaa maistraatissa vanhoja normeja ja instituutioita pönkittääksemme.
En näe, että missä vaiheesa meidän olisi pitänyt/olisimme voineet mennä aiemmin naimisiin. Lapsi sitoi meidät jo toisiimme ja olimme henkisestikin täysin sitoutuneita. Naimisiin menimme, koska halusimme siunauksen liitolle ja juhlistaa tätä elämänvaihetta läheistemme kanssa.
Varmaan joku nyt pahastui ratkaisustamme. Sellainen elämä sitten sinulla. Meillä toisenlainen.
Ps. Nykyiset 30-kymppiset näyttävät entisaikojen 20-veeltä. :) Ennen vanhaan kolmikymppiset näyttivät jo aika tädeiltä, kun kuvia katselee. Äideillä on "lupa" satsata toisella tavalla hyvinvointiinsa ja isät osallistuvat kotitöihin toisella tavalla.
Minusta hääjuhlien järjestäminen siinä vaiheessa kun on jo useampikin lapsi on aika hassua. Polttarit, hääjuhla, morsiuspuku..hah..Itse näen hääjuhlan tilaisuutena, jossa juhlitaan parin sitoutumista toisiinsa, ja heidän yhteisen matkansa alkua, päätöstä elää ja ehkäpä perustaa perhekin yhdessä. Sitten taas, no, voihan sitä kolmen lapsen äitikin juhlia polttareissa viimeistä vapaata iltaansa ja pukeutua valkoiseen morsiuspukuun. Hääjuhlassa voidaan toki juhlia näyttävästi paria, jonka jaloissa pyörii useampi lapsukainen :) En missään tapauksessa ajattele kriittisesti lasten hankkimisesta ennen aviolitttoa, tai avioitumisesta sitten myöhemmin. Ajatus näistä oheisseremonioista näissä tapauksessa vaan tuntuu oudolta. Itse elän vielä lapsettomassa avosuhteessa, ja haluan kyllä mahdolliset häät ennen lapsia. Avioliitto symboloi mulle sitä, että olemme mieheni kanssa valinneet toisemme elämänkumppaneiksi, muita ei ole eikä tule..ja no..haluan häiltä tietynlaista "glamouria", häämatkoineen ja hääöineen yms, joita pienet lapset eivät mahdollista. Naimisiin voin mennä kyllä miten vain, jos vaikkapa vahinkoraskaus yllättää,mutta jos pidän häät, niin sitten pidän ne ennen lapsia.
ei nyt ei koskaan eikö niin ei tehdä tästä vaikeaa..
Me ei olla menty naimisiin ja tuskin mennään. Ei nähdä mitään syytä sellaisien juhlien järjestelyyn, hirveetä hössötystä olis vain. Kyllä sitä voi toiseen sitoutua täysin ilman huntua ja smokkiakin.. lapsi meillä on :)
Kyllä sitä voi naimisiin mennä ilman huntua ja smokkiakin ja täysin ilman hössötystä. Hassua, miten suurelle osalle ihmisistä on avioliitto on yhtä kuin hääjuhla, kun todellisuudessa naimisiin voi mennä vaikka verkkareissa maanantaiaamuna ja jatkaa sen jälkeen työpäivää normaaliin tapaan. Avioliiton oikeudelliset vaikutukset yhteiselämään ja esim. lesken turva puolison kuollessa eivät ole yhtään sen vähäisemmät, vaikka ei olisikaan järjestetty kymppitonnin pirskeitä.
Me menimme naimisiin ennen kuin lapsi oli edes suunnitteilla. Päätös avioliitosta perustui järkisyille, mutta tietenkään asiaa ei olisi edes harkittu, ellei pohjana olisi ollut rakkaus ja sitoutuminen.