Olen ollut mieheni kanssa yhdessä kohta 12 vuotta. Nuoresta asti. Meillä on kaksi lasta, alle kouluikäisiä. Ollaan soudettu ja huovattu jo pari vuotta. Minä haluasin vielä yrittää, mutta hän ei usko enään mahdollisuuteemme. Hän ei suostu ulkopuolisille keskustelemaan. Itse olen menossa kriisityöntekijän luokse. Oloni on aivan hirveä! kuristaa kurkkua, tuntuu että henki loppuu.
Minä olen ajatellut ottaa itselleni velkahelvetin sen takia, että lapset saavat asua omassa kodissaan. Tuntuu liian kauhealta, että perhe hajoaa, ja samalla tulisi kaksi kotia. On edes jotain pysyvää. Katsotaan sitten myöhemmin, jos emme täällä pärjää.
Voisitteko kertoa vinkkejä, miten kerto 3 ja 6v että vanhemmat eroaa? jos mitään hyvää tapaa sitä on tehdä. Kuinka elämä voi, olla näin vaikeaa? Luulin että.....
"meille ei koskaan vois käydä niin" Jani Wickholmin sanoin
Minä olen ajatellut ottaa itselleni velkahelvetin sen takia, että lapset saavat asua omassa kodissaan. Tuntuu liian kauhealta, että perhe hajoaa, ja samalla tulisi kaksi kotia. On edes jotain pysyvää. Katsotaan sitten myöhemmin, jos emme täällä pärjää.
Voisitteko kertoa vinkkejä, miten kerto 3 ja 6v että vanhemmat eroaa? jos mitään hyvää tapaa sitä on tehdä. Kuinka elämä voi, olla näin vaikeaa? Luulin että.....
"meille ei koskaan vois käydä niin" Jani Wickholmin sanoin
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kertokaa lapsille vasta kun ajatuksenne ja aikomuksenne ovat selkiytyneet valmiiksi suunnitelmaksi.
Tässä hyvä linkki ohjeeseen lapsille kertomisesta
Miten kerromme lapselle avioerosta?
http://www.lskl.fi/showPage.php?page_id=43#miten_kerr
Voimia sinulle!
Lasten takia pitäisi yrittää jaksaa. Mutta hyviäkin puolia on, saat enemmän vapaata aikaa kun lapset ovat isällää, pääset tapaamaan ystäviäsi tai vaan olemaan yksin.
Mieti vielä velan ottamista, tai jos ostaisit vähän pienemmän asunnon sinulle ja lapsille? Muistojen keskellä asuminenkin voi olla hankalaa..
Ja vielä lapsille kertomisesta, kirjastossa on aiheesen liittyviä lastenkirjoja, yhtä lapselleni luinkin, kertoo susiperheestä jonka isä muuttaa toiseen luolaan... :)
Kaikki menee varmasti hyvin, voimia sinulle
niin pitäisi ! Jotenkin sitä vaan itseään ei osaa kuvitella nyt asuvansa muualla, kuin näiden muistojen keskellä... toivoo toisen muuttavan mieltään.Ja lapsille jotain pysyvää, ettei kaikki hajoo kerralla!
Mutta onneksi mitään kauppoja ei tarvitse vielä hieroa, kun eroa ei ole haettu ja nekin tehdään, sen harkinta-ajan jälkeen... ehtii näkeen kuinka täällä pärjää ja jos tuntuu ettei pärjää, niin myydään sit pois!
kirjan nimi ja kuka on kirjoittanut sen? Siltä varalta, jos kirja on lainassa, niin voin varata sen. Kiitti vinkistä:).
kirjan nimeä mutta ainakin meidän kirjaston lastenosastolla on osa kirjoista järjestelty aiheittain (esim. terveys, suru ja kuolema, avioero, uusi vauva yms).
Kyselepä kirjastontädeiltä ja -sediltä, varmasti osaavat auttaa. Muitakin kirjoja löytyy, kuin tämä susikirja.
Eyen, Cécile: Pikkusuden kaksi kotia / Cécile Eyen ; suomentanut Terhi Leskinen JULKTIEDOT Karkkila : Kustannus-Mäkelä, 2005 ULKOASU [25] s. : kuv. ; 29 cm
ISBN 951-882-465-7 (sid.)
Saarenvirta, Sinimarja
Älkää huutako! : satu perheen ero- ja muutostilanteisiin / tarina ja runot: Sinimarja Saarenvirta ja Petteri Ponsimaa ; kuvitus: Sinimarja Saarenvirta
Helsinki : Kirjalito, 2004
Holmberg, Tiina
TEOS Ville Vilkastuksen tunneseikkailu / Tiina Holmberg ; kuvat: Johanna Moisio
JULKTIEDOT Jyväskylä : Pesäpuu, lastensuojelun erityisosaamisen keskus, 2003
tiedän tunteen miltä susta tuntuu. meillä sama tilanne. tosin lapset nuorempia. tuntuu että räjähdän ja pää täynnä ajatuksia. mies ei suostu ammatti auttajan luokse lähteä.enkä enää tiedä itsekkään että mitä tehdä..
Meillä on miehen kanssa yhteinen 13v historia, 5v naimisissa. Kesällä mies lähti ja haki eroa. Alkuun minäkin olin sitä mieltä että lunastan meidän kodin itselleni ja lapsille, mutta sitten laskin taloudellista selviämistäni ja luovuin ajatuksesta. Kipeää se teki. Onneksi löysin meille ihanan kolmion,jonka ostin meille. Nyt kun olemme asuneet tässä reilun viikon,huomaan kuinka oma oloni on helpottanut. Täällä ei ole niitä yhteisiä muistoja jotka tekevät kipeää. Tämä on meidän perheen uusi alku. En väitä että ratkaisu sopii kaikille, meille tämä on oikea suunta kohti parempaa huomista.Lapsille 1v ja 3v kerroimme miehen kanssa yhdessä että iskä muuttaa nyt omaan kotiin.(Vaikka mieli olisikin tehnyt kerto totuus että iskä muutta nyt yhdenillan tuttavuutensa,pienen teinitytön luokse. Onneksi olen pystynyt hillitsemään itseni) Lapset kyllä ovat vielä niin pieniä etteivät kunnolla ymmärrä tilannetta mutta kerrottu on.Tästä taisi nyt tulla oman elämän vuodatusta. Tiedä kuitenkin että maailmassa on valitettavasti muitakin jotka ovat kokeneet saman. Kyllä me selviämme, jotenkin ja joskus!