Itse olen juuri vähän aikaa sitten yllättänyt mieheni samasta sängystä vieraan naisen kanssa.
Pahalta tuntuu, mutta silti rakastan ja haluaisin antaa anteeksi. Luonteeni on sellainen että olen liian sinisilmäinen ja hyväuskoinen ja siksi toisaalta en nyt haluaisi antaa niin helpolla anteeksi vaikka siltä tuntuukin.
Ongelma on se että ehkä en olevieläkään sisäistänyt tätä asiaa tai sitten en oikein osaa edes kunnolla reagoida kun näin ei ole koskaan käynyt.
Mutta mikä on teistä riittävä anteeksipyyntö ja mistä voin tietää että jos nyt annan anteeksi niin tätä ei tapahdu toiste. Miten voin ikinä enää luottaa mieheeni? Kun mies vakuuttaa, että rakastan rakastan anteeksi anteeksi en halua menettää sua ja niin edespäin... Mutta minulle ne ovat vain sanoja. Eikö anteeksipyynnön pitäisi olla jotain muutakin? Kun mies sanoo, ettei osaa paremmin pyytää anteeksi.Eivätkö miehet oikeasti osaa pyytää tuon paremmin anteeksi vai onko kyse siitä, että miehelle ei loppujen lopuksi ole väliä saako anteeksi vai ei. Maailmassa on kuitenkin naisia yllinkyllin, miksi ykden pitäisi antaa anteeksi kun aina löytyy kuitenkin loppujen lopuksi uusi.
Itse kaipaisin neuvoa siihen että kuinka helposti pitäisi antaa anteeksi ja mitä voin mieheltä vaatia korvaukseksi. Ja ennen kaikkea, että miten pystyn ikinä enä luottamaan??
Anteeksi tekstini sekavuutta. Tuntuu vain, että pitää kirjoittaa jotakin kun ei ole ketään jolle puhuakaan ja vieläkin tuntuu että olen vähän sekaisin ja shokissa. Enkä tiedä mitä ajatella.
Mutta kommentoikaa kuitenkin asiallisesti ja ennen kaikkea rehellisesti.
Pahalta tuntuu, mutta silti rakastan ja haluaisin antaa anteeksi. Luonteeni on sellainen että olen liian sinisilmäinen ja hyväuskoinen ja siksi toisaalta en nyt haluaisi antaa niin helpolla anteeksi vaikka siltä tuntuukin.
Ongelma on se että ehkä en olevieläkään sisäistänyt tätä asiaa tai sitten en oikein osaa edes kunnolla reagoida kun näin ei ole koskaan käynyt.
Mutta mikä on teistä riittävä anteeksipyyntö ja mistä voin tietää että jos nyt annan anteeksi niin tätä ei tapahdu toiste. Miten voin ikinä enää luottaa mieheeni? Kun mies vakuuttaa, että rakastan rakastan anteeksi anteeksi en halua menettää sua ja niin edespäin... Mutta minulle ne ovat vain sanoja. Eikö anteeksipyynnön pitäisi olla jotain muutakin? Kun mies sanoo, ettei osaa paremmin pyytää anteeksi.Eivätkö miehet oikeasti osaa pyytää tuon paremmin anteeksi vai onko kyse siitä, että miehelle ei loppujen lopuksi ole väliä saako anteeksi vai ei. Maailmassa on kuitenkin naisia yllinkyllin, miksi ykden pitäisi antaa anteeksi kun aina löytyy kuitenkin loppujen lopuksi uusi.
Itse kaipaisin neuvoa siihen että kuinka helposti pitäisi antaa anteeksi ja mitä voin mieheltä vaatia korvaukseksi. Ja ennen kaikkea, että miten pystyn ikinä enä luottamaan??
Anteeksi tekstini sekavuutta. Tuntuu vain, että pitää kirjoittaa jotakin kun ei ole ketään jolle puhuakaan ja vieläkin tuntuu että olen vähän sekaisin ja shokissa. Enkä tiedä mitä ajatella.
Mutta kommentoikaa kuitenkin asiallisesti ja ennen kaikkea rehellisesti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
se on selvää jos tästä ei ole paria viikkoa kaumpaa.En oikeen tiedä mitä sinulle kirjottaisin avuksi mutta ehkä oma kokemukseni auttaa sinua.Vaimoni jäi kiinni uskottomuudesta noin puoli vuotta sitten johon liittyi kuitenkin syvä masennus, mutta eihän se teon julmuutta muuta.Halusin jatkaa suhdetta koska se tuntui kuitenkin helpolta mutta ei ole kyllä sitä ollut helpompaa ois varmaan ollut erota. Tunsin todella voimakasta vihaa ja satutin sanoilla tenttasin tapahtumia ja kuitenkin samalla rakastin.Pettäjä ei voi päättää koska petetty on valmis hyväksymään asian tai koska petetty antaa anteeksi.Itse en ole pystynyt vieläkään antamaan anteeksi.Mutta viha ja toisen solvaaminen on vähentynyt paljon.Jos pettäjä haluaa edelleen olla petetyn kanssa yhdessä ja yrittää hänen on kärsittävä seuraukset koska on osansa valinnut.Suhteemme voi kuitenkin paljon paremmin kuin ennen tätä tapahtumaa.Suhteeseemme on tullut läheisyyttä, rakkautta, hellyyttä, keskustelua, syvyyttä, toisen huomioimista, seksiä... Se anteeksi antaminen ei ole pakollista.Voit toki vaatia mieheltäsi jotain korvaukseksi. Itse en ole keksinyt mitä pitäis pyytää. Ehkä olen tyytyväinen siihen mitä minulla on. Luottamuksen rakentaminen uudelleen vie aikaa. Vaadi ainakin että miehesi on aina tavoitettavissa. Parisuhdeterapia on hyvä vaihtoehto kävimme muutaman kerran ja sielä voitte puhua tai mene yksityiseen terapiaan.Netistä löydät apua esim. www.tukiasema.fi.
Netti osoite oli www.nettituki.net
www.tukinetti.net
www.tukinet.net
Kyllä pettämisen anteeksiantaminen on yksi vaikeimmista asioista parisuhteessa. Se ei kaikilta välttämättä onnistu ikinä. Itse olin niin täynnä vihaa että laitoin heti eropaperit vetämään kun en voinut kuvitella että suhteesta mitään enää tulisi. Nyt olen kuitenkin miehen takia suostunut yrittämään vielä, mutta huonolta näyttää. Minusta ei vaan taida olla siihen. Koko suhde tuntuu menettäneen kaiken hyvän ja jäljellä on vain tuska ja paha olo molemmilla. Emme enää osaa puhuakaan oikein mistään. Ennen oli kuitenkin paljon hyvää; seksiä, huumoria, välittämistä. Asia tulee mieleen milloin mistäkin ja samalla viha...Toinen osapuoli ei käsitä miten jaksan vihoitella asiasta joka ei hänelle merkinnyt mitään, vaan oli kertaluonteinen juttu, ilman tunteita. Enpä tiedä minäkään miksi vaan jaksan...Tiedän, että ihmisen pitäisi antaa jossain vaiheessa anteeksi. Jos ei kenenkään muun, niin itsensä takia. Muuten kai muuttuu aika ikäväksi ihmiseksi ja pilaa katkeruudellaan vain oman elämänsä. Mutta kyllä se on niin hemmetin VAIKEAA. Kostoajatukset pyörii päässä ja häiritsee öisinkin. En myöskään usko itse enää pystyväni uskollisuuteen. Kun kerran on saanut näin pahoin turpiinsa, ei tuota uskollisuutta oikein osaa enää vaatia itseltään. Joka kerran kun tilaisuus tulee kohdalle, pystynkö sanomaan ei, vai muistelenko että näinhän minullekin tehtiin, antaa mennä vaan...Luin jostain, että jos ei osaa antaa anteeksi itse, pitää pyytää apua yläkerrasta, jossa ollaan suorastaan erikoistuttu anteeksiantoon kaikille syntisille. No, eipä ole auttanut ainakaan vielä. Odotellaan...
sinun kirjottama viestisi on kuin suoraan omasta elämästäni. minulle vain kävi niin että kuulin hyvältä ystävältäni että mieheni on pettänyt minua ja mieheni tunnusti, muttei heti kertonut koko totuutta vaan sain kuulla enemmän asiasta ennenkun hän kertoi loputkin. siihen muka syynä se että hän ei halua menettää minua. paskat! ihmiset on julmia ja satuttaa aina toisia ja omaan napaan tuijottaminen on kaikki kaikessa. ikävä totuus..
mutta.. silti rakastan häntä enkä yksinkertaisesti voi elää ilman häntä. ikinä en tule anteeksi hänen tekoa antamaan mutta uskon siihen että vielä joskus voin elää hänen kanssa ilman huolia ja murheita. tietenkin tollanen asia jättäää ikuiset jälkensä.
minulle neuvottiin että pitäisi näyttää miehelle että olen vahva ja pärjään ilman häntäkin. helpommin sanottu kuin tehty. sinun pitää olla itsevarma eikä ajatella että sinussa olisi vikaa, mies on se jonka kuuluu tälläisessä tilanteessa näyttää että haluaa tehdä asian eteen jotakin että suhde voi vielä onnistua.
voimia sinulle!
Hei riikkahjk!
Voin vaan kuvitella miltä sinusta tuntuu kun olet miehesi yllättänyt vieraan naisen kanssa sängystä. Itse olen neljännellä kuulla raskaana ja kuinkas ollakaan mieheni tunnusti su-aamuna aamupala-pöydässä suudelleensa kiihkeästi toista naista, tuntui todella pahalta vaikkei luojan kiitos ollut sängyyn asti pääätynyt. Vaikka tämä on sinun juttuusi verrattuna pieni juttu niin en tiedä kuinka pystyn koskaan unohtamaan ja anteeksi antamaan. Koskaan aiemmin näin ei ole käynyt parisuhteemme aikana ja olemme kuitenkin olleet yhdessä jo reilut kuusi vuotta. Ainut lohduttava asia tässä on se,että hän itse myönsi tekonsa ja katuu syvästi, lupas todistaa,että hänen luokseen kannatta jäädä ja tulee vielä kuulemma todistamaan, että on luottamuksenarvoinen.En tiedä mitä tekisin, olen aivan rikki pelkästä ajatuksesta hänestä toisen naisen syleilyssä, mutta en kuitenkaan haluaisi tälläisen pienen virheliikken pilata kaikkea sitä mitä olemme yhdessä aikaansaaneet ja kokeneet. Sitäpaitsi olisi vähän pikku pakko saada tunteet hillittyä ettei pikku masuasukki tulisi ulos ennenaikojaan, se jos tapahtuisi niin en koskaan antaisi itseeleni ja miehelleni anteeksi ja olenpa melko varma et se jos mikä saattaisi olla suhteemme loppu! Koitahan sinäkin siellä jaksaa, juttele miehsei kanssa asiat halki ja tee selväksi kuinka pahasti hän on sinua loukannut... Tee niinkuin sydän sanoo ja mikä parhaalta itsestäsi tuntuu!