Mikä on mielipiteenne... miten mun tulisi toimia?
Meillä on 1,5v poika joka on todella kiintynyt isäänsä. No töidensä lisäksi isi harrastaa kuntosalia 5-6 kertaa viikossa. Ja nyt vielä suunnittelee siihen lisäksi yhtä uutta harrastusta. Eli kotonaoloaikaa ei tahdo löytyä.
Itse olen työtön ja siis kaiken aikaa lapsen kanssa.
Saliharrastukseen en paljon uskalla puuttua koska mies on panostanut siihen tosi paljon, tähtää sm-tasolle.... mutta nyt alkaa pinna palaa. Itselläni ei oo mitään harrastuksii tällähetkellä ja sillon kun oli niin harrastin silloin kun miehelle sopi. Joskus mainitsin, että vois kotonakin olla enemmän niin suuttui ja huusi, että no enkö muka oo..???!!!
Nyt kun mainitsi aloittavansa uutta harrastusta niin sanoin suoraan, että sitten jää ainakin yksi salipäivä pois ja piste!! Mitään vastausta ei tullut...
Meillä on 1,5v poika joka on todella kiintynyt isäänsä. No töidensä lisäksi isi harrastaa kuntosalia 5-6 kertaa viikossa. Ja nyt vielä suunnittelee siihen lisäksi yhtä uutta harrastusta. Eli kotonaoloaikaa ei tahdo löytyä.
Itse olen työtön ja siis kaiken aikaa lapsen kanssa.
Saliharrastukseen en paljon uskalla puuttua koska mies on panostanut siihen tosi paljon, tähtää sm-tasolle.... mutta nyt alkaa pinna palaa. Itselläni ei oo mitään harrastuksii tällähetkellä ja sillon kun oli niin harrastin silloin kun miehelle sopi. Joskus mainitsin, että vois kotonakin olla enemmän niin suuttui ja huusi, että no enkö muka oo..???!!!
Nyt kun mainitsi aloittavansa uutta harrastusta niin sanoin suoraan, että sitten jää ainakin yksi salipäivä pois ja piste!! Mitään vastausta ei tullut...
Vastaukset 11
Vanhimmat
sitä tänä vuonna.
Minunkin nykyinen ex- mies harrasti ja vähät välitti perheestään. Oma napa oli tärkein. Miksiköhän se halusi lapsia.. sitä usein olen miettinyt.. me .. minä ja lapset vain häiritsimme ja olimme riesana kun oli monenmoista harrastusta ja menoa.. ja perhe sai joustaa ei hän.
Nyt onneksi seison omilla jaloillani.. erosin kunhan sain lapseni suhteellisen isoiksi (12v oli nuorin). Tulemme hyvin toimeen lasteni kanssa sillä pääsin hyväpalkkaiseen työhön enkä enää tarvi lastenhpitopalveluja esim päiväkotia kun olen töissä.
On ihanaa tulla kotiin kun koti ei ole täynnä exän jättämiä hikisiä vaatteita, likaisia ruokaastioita jne.. ja ruokakulut ovat penenmmät ja vesikulut. Emmekä tuhlaa rahojamme kalliiseen autoon vaan nyt kun minäpäätän niin matkustelemme jonkin verran ja ostelemme kivoja vaatteita. Ihan kivasti tullaan toimeen ja "verenpaineeni" on laskenut huomattavasti kun ei enää ärsyt toisen lapsellisuus ja itsekeskeinen, urheilijaelämä.
Mitään hän ei tehnyt perheensä eteen.. hän oli aina se joka otti.. mutta koskaan häneltä ei saanut mitään.. paitsi pahanmielen..
Yleisesti ottaen nämä ovat asioita jotka tulisi käsitellä kun lapsen hankintaa vasta harkitaan. Että minkä verran kumpikin joustaa omista harrastuksistaan ja menoistaan. Yleisesti ottaen itsestäänselvyytenä pidetään että lasten tultua kuvioihin aiempi itsekeskeinen elämä toki saa väistyä.
Minun harrastukset, minun menot ja minun asiani tilalle vastuulliselle vanhemmalle pitäisi tulla automaattisesti ajatusmaailma lapsen harrastukset, menot ja lapsen asiat.
Jos näin ei käy täytyy asiasta yrittää keskustella. Jos muutosta ei kaikesta yrittämisestä, pyytämisestä ja uhkailusta huolimatta tapahdu on sinulla vaihtoehtoja tasan kaksi.
a) Hyväksy nykyinen tilanne, elä siinä äläkä tee elämästänne taistelua jatkuvalla syyllistämisellä vaan kuten sanoin _hyväksy_ tilanne, jotta voisitte elää niin onnellisina kuin mahdollista. Itsehän olet _valinnut_ jäädä suhteeseen.
b) Eroa ja aloita oma elämäsi yksinhuoltajana. Joissain tapauksissa helpottaa merkittävästi koska erotilanteessa miehestä sitten kuitenkin saattaa hyvinkin löytyä kanttia haluta säännölliset tapaamiset sen sijaan että jäisi täysin lapsensa elämän ulkopuolelle. Tyyliin joka toinen viikonloppu, joka toinen juhannus, joulu jne. Tämä tarkoittaa että toisin kuin yhdessä eläessänne sinä saat kokonaan itsellesi joka toisen viikonlopun, juhannuksen, joulun jne.
Siinäpä ne. Päätös on sinun.
Minäkin siis se jonka nuorin oli 12 kun erosin niin ehdin jo etukäteen kuvitella että lapset sitten , joita on kaksi kappaletta viettäisivät aikaa siellä isänsä luona. Ja näinhän sitä erotessa sovittiin.
Mutta käytäntö osoittautui ihan erilaiseksi. Mies urheilee menee menojaan, bailaa ja seurustelee eikä jaksa olla lastensa kanssa kun he ovat siellä. Jättää valmismakaroonia jääkaappiin ja sanoo että lämmittäkää itse kun nälkä tulee. Itse katoaa kuin pieru saharaan. Ja kun on paikalla niin ei keskustele lainkaan lastensa kanssa vain uuden tyttöystävän kanssa ja jättää lapset huomioimatta.
Tämä on aiheuttanut sen etteivät lapseni mene isälle eli ovat täällä kotona 100%.
Itsekin seurustelen ja olisi kiva joskus viettää kahdenkeskistä aikaa uuden tuttavuuden kanssa mutta minun lapset ovat aina kotona eikä kahdenkeskistä aikaa juuri ole paitsi kun sitä työllä yritetään järjestää.
Onko naiset yksin päättäneet lapsenteosta kun ei luulis noin välinpitämättömien miesten edes lapsia haluavan. Hehän saa onnensa harrastuksistaan ja onhan se hyvä keino päästä kotoo pois jos siellä ahdistaa.
Monet miehet kai tekee lapsia että vaimo olis tyytyväinen ja hotelli toimii. Sitten onkin hyvä elää vain omia tarpeitaan tyydyttäen. Taitaa olla yleinen ilmiö urheilijoilla täydellinen itsekkyys. Sitä saa hyvällä omallatunnolla laiminlyödä perhettään minkä ehtii. Älkää hyvät naiset alistuko sellaiseen!!!!
ONNEKSI meillä on yhteinen harrastus (suunnistus), jonne myös lapset voi ottaa mukaan. Äidit, olkaa niin itsekkäitä, että vaaditte myös itsellenne jonkun harrastuksen! Kenenkään pää ei kestä vuodesta toiseen pelkkää lapsen hoitoa. Aion todellakin lähteä myös itse metsään, kunhan imetysaika vähän helpottaa, voihan sitä vaikka vuorotella, ja muksulatkin on onneksi keksitty, sinne voi viedä yli 1-vuotiaan.
Ja hei, jos pelkät miehet päättäis lasten hankinnasta, ei lapsia syntyisi puoliakaan siitä, mitä nyt syntyy. Monet miehet ei vaan yksinkertaisesti halua lapsia, ja siihen on vain joko sopeuduttava tai sitten otettava itse enemmän vastuuta. Toinen vaihtoehto on erota, mutta ainakin oma suhteeni on muuten niin hyvä, että ei kannata tuollaisen asian takia.
ymmärsi, ku jonku aikaa jankkasin, että itselleni kuuluu myös oikeus harrastaa yhtä paljon kuin hänkin harrastaa. että töitten jälkeinen aika on molempien vastuulla, siis koti ja lapset.
Ehdotappa miehellesi että tulisi töistä kotiin, olisi poikanne kanssa ja menee salille vasta illalla, kun poika käynyt nukkamaan.
Kun mies tulee töistä kotiin, lähde sinä omiin harrastuksiisi.
Hoidatte pojan iltatouhut yhdessä ja sen jälkeen miehesi voi lähteä hyvillä mielin "perheiltapäivän / -illan" jälkeen salille. Harrastusvapaina päivinä sitten lisää yhteistä aikaa perheen parissa.
Tai sitten ehdota, riippuu tietysti miehesi työajasta, että kävisi salilla ennen töihin lähtöä.
Molemmat vaihtoehdot onnistuvat kivuttomasti jos esim. miehesi käy avainkortillisella salilla.
Toimii meillä loistavasti näin.
...meillä yhdessä vaiheessa tehtiinkin, että mies meni salille vasta illalla lapsen käydessä nukkumaan. Mutta jostain syystä ei sitten pidemmän päälle tykännyt iltatreeneistä.
No höh. Illalla salilla käyminen saattaa tietysti vaikeuttaa miehesi nukkumaan menemistä, energia viertaa vielä suonissa, kun salilta tulee kotiin ja unenpäästä vaikea saada kiinni.
Ei muuta kun nostat "kissan pöydälle" ja keskustelette asiasta. Teette "lukujärjestyksen" viikko-ohjelmistanne, huomioitte molempien oman ajan (siis sinun harrastukset sekä miehesi harrastukset), yhteisen perheajan ja molempien työn. Sinä kuitenkin ns. teet töitä kotona samaan aikaan kun miehesi käy päivisin töissä, lapsen hoitamista ei voi rinnastaa äidin omaan aikaan.
Turha tollaisen ongelman takia minun mielestäni nyt miehestä on erota tmv. Ongelmasi kuulostaa musta ihan vaan normaalin perhearjen yhteensovittamiselta. Keskustelkaa ja tuo oma kantasi selkeästi esille, "vaadi" omaa aikaa. Ja selitä miehellesi että lapsi on vain kerran pieni, että kannattaisi nauttia siitä nyt kun mahdollista.
..Harrastaminen o ihan jees,mut toi kuulostaa jo työltä (5-6krt). Ettet vaan olis sekaantunu niin sanottuun hormoonipelleen? Jos niin,ni sun o turha edes yrittää kääntää sen miehen päätä.Sitä ohjaa pillerit,eikä mies itse.Toivottavasti olen väärässä..