Olen ollut kumppanini kanssa yhdessä kohta vuoden. Tämä on molempien pisin suhde, molemmilla takana satunnaisia seksisuhteita sekä muutama kunnollinen seurustelusuhde jotka ovat olleet muutaman kuukausien luokkaa kestoltaan.
Jotenkin vain itsestäni tuntuu, että nyt olisin löhtänyt miehen kenen kanssa voisin viettää loppuelämäni. Kuulosta kyllä varmasti pelottavalta, mutta toisaalta, pystyin näkemään meidät asumasa yhdessä kivassa talossa, naimisissa ja että olisi lapsi/lapsia.
Emme tosiaan ole vielä puhuneet mistään tällaisesta mutta mies on kertontu suhteemme alussa, että hän ei tulevaisuudessa halua koskaan naimisiin mennä eikä lapsia hankkia.
Itse kun olen kotoisin suuresta perheestä ja muutenkin olen pikkutytöstä asti haaveillut miehestä jota rakastan ja lapsista.
Olen nyt vain löytänyt miehen kennen kanssa voisin jakaa koko loppuelämäni. En tiedä kuinka vakavissan mies on suhteemme kanssa, olemme kyllä puhuneet yhteenmuutosta, että hän muuttaisi minun asuntooni ehkä tulevana talvena.
Muutenkin olen kyllä aika romanttinen naisihminen, tykkään romanttisista ilallisista, rakastelusta pitkään ja ihanasti, haluan lapsia tulevaisuudessa, mennä naimisiin jne.
Mieheni on toista maata ja hä ei niinkään romantiikasta piittaa.
Olemme molemmat kyllä vielä nuoria, itse 17, mies 20.
Jotenkin vain itsestäni tuntuu, että nyt olisin löhtänyt miehen kenen kanssa voisin viettää loppuelämäni. Kuulosta kyllä varmasti pelottavalta, mutta toisaalta, pystyin näkemään meidät asumasa yhdessä kivassa talossa, naimisissa ja että olisi lapsi/lapsia.
Emme tosiaan ole vielä puhuneet mistään tällaisesta mutta mies on kertontu suhteemme alussa, että hän ei tulevaisuudessa halua koskaan naimisiin mennä eikä lapsia hankkia.
Itse kun olen kotoisin suuresta perheestä ja muutenkin olen pikkutytöstä asti haaveillut miehestä jota rakastan ja lapsista.
Olen nyt vain löytänyt miehen kennen kanssa voisin jakaa koko loppuelämäni. En tiedä kuinka vakavissan mies on suhteemme kanssa, olemme kyllä puhuneet yhteenmuutosta, että hän muuttaisi minun asuntooni ehkä tulevana talvena.
Muutenkin olen kyllä aika romanttinen naisihminen, tykkään romanttisista ilallisista, rakastelusta pitkään ja ihanasti, haluan lapsia tulevaisuudessa, mennä naimisiin jne.
Mieheni on toista maata ja hä ei niinkään romantiikasta piittaa.
Olemme molemmat kyllä vielä nuoria, itse 17, mies 20.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo, ettei miehesi halua naimisiin tai lapsia ja sinä haluat, on kyllä melkoinen vedenajakaja. Mies on tosin vielä nuori, joten mieli saattaa muuttua, mutta mikäli parin vuoden kuluttua on edelleen samaa mieltä, kehottaisin luopumaan suhteesta. Väsytystaistelu harvemmin tuottaa tulosta ja vaikka toinen ehkä lopulta myöntyisikin, ei se silti hyvää lupaa jatkon kannalta. Toinen alkaa helposti kantamaan kaunaa tilanteesta, johon tuntee joutuneensa väkisin, ja kaataa tämän sitten sinun niskaasi - kunnes lähtee. Tai sinä lähdet.
Nuorena helposti kuvittelee, että kaikki ongelmat ja ristiriidat halujen, arvojen ja tavoitteiden suhteen ovat ratkaistavissa, vanhemmiten huomaa, ettei näin ole, vaan on ehkä sittenkin helpompaa perustaa yhteinen elämä samansuuntaisille toiveille ja arvomaailmalle (ei tarkoita, että kaikesta olisi oltava samaa mieltä).
Iän karttuessa myöskin noita kahden-kolmen kuukauden suhteita ei välttämättä enää pidä kunnon seurustelusuhteina, vaan ainoastaan tapailuna ja toiseen tutstumisena.