Nyt se sitten tapahtui mieheni pidätettiin juomareissullaan ja eilen soitettiin poliisista et toisitko vaatteita yms. tänne laitokselle. Jotenkin on vaa niin kamala olo ku se lähtö tuli yllättäen. Piti lähteä vasta kesäkuussa. Ainakin puoli vuotta on nyt sitten pois. Kyl on tyhjä olo. Onko kellään samalaisia kokemuksia ja miten jaksoitte ilman kyyneleitä??
Mies vankilaan apua!
minä81
191395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin...
Hyvä kysymys??? Miksei kunnon mies kelpaa?? Elämään jännitystä vai?? Ei ymmärrä.
Oletteko huomanneet minkälaiset naiset aina itkevät rakastuvansa renttuihin? Juurikin sellaiset naiset jotka eivät muuta saa. Itse en tunne yhtään fiksua naista joka olisi paria viikkoa pidempään hengannut luuserin kanssa. Tottakai voi olla muutama hassu tapaus joissa poikkeus vain vahvistaa säännön.
Mutta pääsääntöisesti juurikin renttu-naiset rakastuvat renttu-miehiin. Lehdestä luin kuitenkin hauskan jutun jossa oli kyselty miltä tuntuu seurustella kumppanin kanssa jonka koulutus on selvästi omaa alempi. Joku nainen siihen kirjoitti että pääsääntöisesti menee hyvin, mutta sillontällön joutuu häpeemään silmät päästään. Esim. kun oli miehensä kanssa täyttämässä jotain työttömyyskaavaketta oli mies vastannut koulutuksensa kohdalle amattikoulu.
Mutta ehkä muutama fiksukin huonon itsetunnon omaava voi haluta pönkittää sitä seurustelemalla yksinkertaisten kanssa.
Ei todellakaan ole kyse siitä että ei saisi muita. Ne kunnon miehet ei vaan kiinnosta. Niis ei oo mitään hohtoa!! Ite oon ammattikorkeakoulus opislekemas ja mieheni on työtön täl hetkel. Renttuhan se on mut itteäni en todellakaan pidä renttuna. Kai sitä jotenkin haluaa "hoivat" renttua.
Ehkä sitten kuulut luokkaan "haluaa pönkittää huonoa itsetuntoaan". Ja eipä ammattikorkeassa opiskelukaan vielä mitään fiksuutta takaa, eikä välttämättä korkeakoulussakaan. Kyllä kai ne lahjat nähdään vasta sitten kun pitäis alkaa uraa luomaan.
Ihmeelliseltä kuulostaa, jos saisit fiksun, empaattisen ja menestyvän miehen; epärentun, mutta ei kelpaa. Ai niin joo, huono itsetunto. Ehkä se hohto alkaa sinultakin rentuista katoamaan kun alat miettiä että onko sinulla yh-äitinä varaa sekä shampooseen että vaippoihin, eikä sillä renttumiehellä ole varaa maksaa edes elatusmaksuja. Ja samaan aikaan fiksut miehet vievät perheitään ulkomaille, tai vaimojaan oopperaan.
Olen huomannut kuinka monella ulkoisesti normaalilla, mutta elämässä menestyvällä on uskomattoman kauniita naisia, joten kyllähän loppupeleissä se on menestys joka ratkaisee, ja se on aivan oikein. Joten jos haluat menestyvän miehen täytyy sinunkin olla menestyvä, tai sitten todella hyvän näköinen. Löytyykö kumpaakaan, vai joudutko vastakin tyytymään renttuihin?
Sinulle taitaa olla vieras ilmiö, että ihmisen viehätys saattaa piillä jossain muussakin kuin koulutuksen asteessa, tittelissä tai yhteiskunnallisessa asemassa.
Erilaisista yhteiskuntaluokista muodostuvat suhteet kertovat enemmänkin osapuolien mielen rikkaudesta, suvaitsevaisuudesta ja avarakatseisuudesta sekä oikeanlaisesta epäsovinnaisuudesta tympäisevän sisäsiittoisten luokkanormien edessä, kuin kenenkään luuseriudesta.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. En ole koskaan voinut ymmärtää puolison tai ystävien valitsemista aseman tai koulutksen perusteella. Ärsyttävää ja suorastaan lapsellista.
En kuule todellakaan pönkitä itsetuntoa sil et mul on renttu mies. Selvinpäin tää mies on kaikkea muutakun renttu, mut juominen kuuluu suurena osana sen elämään. Sä taidat olla joku erittäin fiksu ja filmaattinen sovinistisika!!!
Tottakai ulkonäkö myöskin näyttelee suurta roolia parinmuodostuksessa. Mutta mitä kypsemmiksi ihmiset tulevat, sitä paremmin he ymmärtävät että ulkonäkö on rapistuvaa, toisin kuin pääsääntöisesti menestyminen ja varallisuus ja älykkyys.
Nyt ehkä mentiin liiaksi puhumaan luokkayhteiskunnasta jne, vaikka alunperin kommentoin renttuutta. Koska se ei vaan mene päähän, kuinka yksikään JÄRKEVÄ nainen haluaisi säälittävän surkuttelijan, ja kaljakoppafilosofin ennenkuin järkevän ja päämäärätietoisen miehen. Ja suurin osa ei varmasti haluakkaan. Ja tähän myös voisin kommentoida kuinka monella ei niin viehättävällä, mutta menestyvällä miehellä on nuoria ja kauniita vaimoja. Mutta moniko ei niin viehättävä luuseri pystyy samaan? Kyllä, se oli vain retorinen kysymys johon ei tarvitse vastata.
..allekirjoittaisin tuosta sinun syväluotauksestasi kaksi kolmesta, mutta että sovinistisika. Se ei todellakaan pidä paikkaansa. Jo tässäkin keskustelussa olen tuonut julki ihmetykseni kuinka jotkut naiset alentuvat renttuihin; naisen parastahan tässä vain ajatellaan.
Olet harvinaisen oikeassa. Olen itse renttukierteestä pelastunut nainen. Nyt kun minulla on kunnollinen ja hyvä mies, jota rakastan koko sydämelläni, minua oksettaa ajatus jostain luuseri juoposta miesystävänä. En todellakaan ymmärrä mikä minua vaivasi kaikki ne vuodet, kun siedin ihan uskomatonta paskaa ja ajattelin, että miehen kuuluukin olla vaikea ja "hohdokas", vähän vaarallinen ja seikkailija. Tunnen syvää myötätuntoa (sanoisin sääliä, mutta se on sairautta) esim. tuota alkuperäistä kirjoittajaa kohtaa, miksi pitää hassata oma elämänsä.
Olet oikeassa. Usein mietin normaalia elämää ihanan miehen kanssa, mutta irtautuminen on todella vaikeaa varsinkin kun ollaan kersoista asti seurusteltu eli 6 vuotta. Pitää olla niin helvetin tyhmä et uskon ihmisen muuttumiseen, joka on todella epätodennäköistä. Mut kantapään kautta.
Niinpä, samaa olen itsekin miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että ainut selitys tälle on tämä naisen ajattelutapa "kyllä se muuttuu kun mä sitä tarpeeksi rakastan".
Tietenkään ei koulutustaso ole se ratkaiseva pointti parisuhteessa, mutta olen huomannut tietyntasoisen koulutuksen takaavan eräänlaista yleissivistystä ja avarakatseisuutta, joita ei välttämättä ammattikoulussa opi. Eipä siinä kyllä sitten kovakaan yleissivistys paljon pelasta jos mies on esim. juoppo.
Niin minäkin uskoin, että kun vaan tarpeeksi rakastaisin niin saisin miehen ryhdistäytymään. Seurustelin usean eri rentun kanssa; yksi oli kova tappelija, yksi oli pikkurikollinen, yksi käytti aineita ja kaikki enemmän ja vähemmän viinaan ja naisiin meneviä. Jokainen heistä oli oikea enkeli ja kullanmuru sille päälle sattuessaan, mutta rakastamaan heistä ei yksikään kyennyt, vaikka niin itse väittivät. Sana oli kyllä hallussa, mutta lupauksiin ei voinut luottaa, koskaan et tiennyt mikä olisi seuraava loukkaus, ikuista anteeksipyytelyä ja lupauksia kunnostautumisesta. Ja jokaikinen osasi olla todella vakuuttava, saivat minut tuntemaan itseni huonoksi ihmiseksi, kun en aina uskonut ja luottanut. Nuo rentut puhuivat minut pyörryksiin. Elämäni oli yhtä tunteiden hullunmyllyä melkein 10 vuotta kunnes silmäni vain yksinkertaisesti aukesivat. Nyt vasta melkein 30-vuotiaana olen löytänyt tosi miehen. Hän on kiltti, hauska, vastuuntuntoinen, jännittävä, huolehtiva, hellä, älykäs, seksikäs ja elämäni mies. Hänestä ei ole mitään renttuun viittaavaakaa ja hän on hohdokkain tuntemani mies.
Arvaapa mikä on surullista? Se että saatat haaskata elämääsi jonkun rentun vuoksi ihan vain typeryyttäsi. Minä ymmärrän sinua todella hyvin, koska olen itse tuntenut samoin. Aikanaan minäkään en edes olisi vilkaissut kunnollista miestä....voi että kun olin tyhmä!
Lapseni isä oli fiksu ja varakas työssäkäyvä mies. Itse olin opiskelija ja minimiäitiyspäivärahalla. Mies vaati, että kaikki kulut puoliksi. Ei siinä samppoota saanut "kunnon miehen" puolisonakaan kun yritti saada sitä híukan yli tonnia riittämään puoliin kuluihin. Asumistukea ei saanut miehen tulojen takia. Erohan siitä tulee kun laitetaan liian tiukkaan nurkkaan ihminen.
Ehkä ihmisen on parempi ilman miestä?
Merkitseekö alhainen koulutustaso (eli ammattikoulu) muka automaattisesti sitä, että on renttu, tyhmä ja yksinkertainen? Korkeakouluissahan niitä pellejä ja luusereita vasta pesii...vuosikausia notkutaan koulunpenkillä eikä valmistumisesta tietoakaan. Ei se koulutus aina sitä fiksuutta takaa.
Yleisesti kommentoisin koko keskustelua sen verran että jonkunhan niitä renttujakin on rakastettava...
Mutta Aku Ankan siteeraaminen voi olla ainakin hyvä viite..
miehesi vankilareissulla kestät varmasti ilman kyyneleitä. Tai sitä seuraavalla. Miehesi sitä apua tässä tapauksessa tarvitsee enemmän kuin sinä.
Kyl mä sen tiedän et se on sille paljon kauheampaa kun minulle. Mut itse itsensä sinne laittoi. Itseasiassa lähtee tänään enkä ole edes itkenyt ihme kyl. Ottaahan se kipeää, mut...kamalaa aan kun ei tiedä tarkalleen kuinka kauan se siellä on mut pääsehän se lomille.