Avoin kirje hittiradioiden kuuntelijoille sekä ohjelmapäälliköille
6.9.2007 Helsinki
Hei sinä nuori, joka olet jälleen tänä iltapäivänä avannut ”Suomen ainoan hittiradion” tai jonkin vastaavan. Laita se Laura Pausini hetkeksi hiljaisemmalle.
Ja ohjelmapäällikkö, tämä on ennen kaikkea sinulle.
Kanavanne haisee. Se haisee powerpointille.
Valitsette radiossa soitettavan musiikin mainosväen puolivillaisten ”kuuntelijatutkimusten” perusteella. Soitatte samoja kappaleita päivästä toiseen, viikosta toiseen, vuodesta toiseen.
Tietokone määrää soittojärjestyksen. Toimittajan tehtäväksi jää painaa nappia ja lukea studiossa ääneen iltapäivälehtiä. Väliin otetaan kuuntelijapuheluita, mitä mieltä olet Idols-voittajasta?
Radio on vakavassa alennustilassa, ja te olette siitä osavastuussa.
Millä puolustatte soittovalintojanne?
Määrääkö jokin laki soittamaan Joan Jettin ”I Love Rock n Roll”- renkutuksen säännöllisin väliajoin? Vai onko kappaleessa kenties sitä ”kapinallisuutta”, josta markkinointiosasto kehityspäivillä puhui.
Wind of Change – sitä todella kaivattaisiin.
Suomalaisen musiikin kohdalla tilanne on vielä lohduttomampi. Soitatte lähes pelkästään iskelmäheviä ja vanhoja hittejä yhtyeiltä, joiden luovuus alkoi tyrehtyä jo Kalevi Sorsan pääministerikaudella. Eppu Normaalia, Kolmatta naista, Miljoonasadetta.
Miljoona fucking sadetta vuonna 2007. Missä maailmassa te oikein elätte? Sanooko teille mitään sellaiset nimet kuin Joose Keskitalo tai Kemmuru? Rättö ja Lehtisalo?
Niin arvelinkin.
Älkää ymmärtäkö väärin, en halveksi menneitten vuosikymmenten musiikkia. Päinvastoin. Rakastan vanhoja mestareita: Junnu Vainiota, Veikko Lavia, Jaakko Teppoa. Eppu Normaalinkin tuotannosta löytyy helmiä, yhtyeellä ON muitakin kappaleita kuin Tahroja Paperilla ja Baarikärpänen.
Kyse on valinnoista. Teillä on valta soittaa mitä hyvänsä musiikkia, ja te – keitä sitten olettekin – valitsette aina ne samat kappaleet. Aina.
Annan ilmaisen neuvon. Kuunnelkaa kerran vielä Tuomari Nurmion ja Kauko Röyhkän 80-luvun tuotanto, kuunnelkaa keskittyen.
No, vieläkö tekee mieli tuutata eetteriin Lauri Tähkän ja Elonkerjuun turpeaa pohjalaista uhoa?
Ja vielä sananen sinulle, arvoisa nuori, kanavan kohderyhmän edustaja. Tee itsellesi jotain, pian on liian myöhäistä. Ota se olutmäyräkoirapahvi heti pois päästäsi ja hanki parempaa kuunneltavaa. Suomalainen kirjastolaitos on ilmainen ja vielä toistaiseksi kohtuullisen hyvin palveleva.
Tervehtien,
Suomipoika2007
6.9.2007 Helsinki
Hei sinä nuori, joka olet jälleen tänä iltapäivänä avannut ”Suomen ainoan hittiradion” tai jonkin vastaavan. Laita se Laura Pausini hetkeksi hiljaisemmalle.
Ja ohjelmapäällikkö, tämä on ennen kaikkea sinulle.
Kanavanne haisee. Se haisee powerpointille.
Valitsette radiossa soitettavan musiikin mainosväen puolivillaisten ”kuuntelijatutkimusten” perusteella. Soitatte samoja kappaleita päivästä toiseen, viikosta toiseen, vuodesta toiseen.
Tietokone määrää soittojärjestyksen. Toimittajan tehtäväksi jää painaa nappia ja lukea studiossa ääneen iltapäivälehtiä. Väliin otetaan kuuntelijapuheluita, mitä mieltä olet Idols-voittajasta?
Radio on vakavassa alennustilassa, ja te olette siitä osavastuussa.
Millä puolustatte soittovalintojanne?
Määrääkö jokin laki soittamaan Joan Jettin ”I Love Rock n Roll”- renkutuksen säännöllisin väliajoin? Vai onko kappaleessa kenties sitä ”kapinallisuutta”, josta markkinointiosasto kehityspäivillä puhui.
Wind of Change – sitä todella kaivattaisiin.
Suomalaisen musiikin kohdalla tilanne on vielä lohduttomampi. Soitatte lähes pelkästään iskelmäheviä ja vanhoja hittejä yhtyeiltä, joiden luovuus alkoi tyrehtyä jo Kalevi Sorsan pääministerikaudella. Eppu Normaalia, Kolmatta naista, Miljoonasadetta.
Miljoona fucking sadetta vuonna 2007. Missä maailmassa te oikein elätte? Sanooko teille mitään sellaiset nimet kuin Joose Keskitalo tai Kemmuru? Rättö ja Lehtisalo?
Niin arvelinkin.
Älkää ymmärtäkö väärin, en halveksi menneitten vuosikymmenten musiikkia. Päinvastoin. Rakastan vanhoja mestareita: Junnu Vainiota, Veikko Lavia, Jaakko Teppoa. Eppu Normaalinkin tuotannosta löytyy helmiä, yhtyeellä ON muitakin kappaleita kuin Tahroja Paperilla ja Baarikärpänen.
Kyse on valinnoista. Teillä on valta soittaa mitä hyvänsä musiikkia, ja te – keitä sitten olettekin – valitsette aina ne samat kappaleet. Aina.
Annan ilmaisen neuvon. Kuunnelkaa kerran vielä Tuomari Nurmion ja Kauko Röyhkän 80-luvun tuotanto, kuunnelkaa keskittyen.
No, vieläkö tekee mieli tuutata eetteriin Lauri Tähkän ja Elonkerjuun turpeaa pohjalaista uhoa?
Ja vielä sananen sinulle, arvoisa nuori, kanavan kohderyhmän edustaja. Tee itsellesi jotain, pian on liian myöhäistä. Ota se olutmäyräkoirapahvi heti pois päästäsi ja hanki parempaa kuunneltavaa. Suomalainen kirjastolaitos on ilmainen ja vielä toistaiseksi kohtuullisen hyvin palveleva.
Tervehtien,
Suomipoika2007
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei tarvii pakolla kuunnella niitä hittiradioita, vaihda kanavaa!
täyttä asiaa. Amen.