Ollaan seurusteltu kohta 4 vuotta, eletty oikeastaan koko aika avoliitossa, tehty 2 lastakin.
Nyt tuntuu että tunteet on kuolleet ja että on ihan sama onko mies nurkissa pyörimässä vai ei..
Hän on "vapaudenriistäjä". Olisko niin, et mulle ois vaan tullut mitta täyteen? Ehkä ne tunteet on kuollut just sen takia? Miten herättää suhde uudelleen henkiin, vai onko mitään tehtävissä?
Nyt tuntuu että tunteet on kuolleet ja että on ihan sama onko mies nurkissa pyörimässä vai ei..
Hän on "vapaudenriistäjä". Olisko niin, et mulle ois vaan tullut mitta täyteen? Ehkä ne tunteet on kuollut just sen takia? Miten herättää suhde uudelleen henkiin, vai onko mitään tehtävissä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos tarkoitat vapaudenriistolla että sinun elämäsi kuuluu kotiin miestä ja lapsia palvelemaan niin älä hyvä ihminen tyydy siihen!
Ehkä suhteenne kaipaa kahdenkeskistä aikaa ja uudelleen tutustumista toiseen. Järjestäkää sitä aikaa toisillenne ja puhukaa, ja ennenkaikkea kuunnelkaa mitä toisella on sydämellään.
Palatkaa mielessänne aikaan kun yhteinen elämänne alkoi ja muistelkaa tunnetiloja joita toisen läheisyys sai silloin aikaan. Tunteita ei voi siirtää ajassa mutta voitte toki herättää toisissanne menneen kasvukauden jälkeen uusia, jopa syvempiäkin ajatuksia ja läheisyyttä.
Hanki toki itsellesi harrastus kodin ulkopuolelta, vaikka tunti viikossa jotain mistä todella nautit ja mitä on mukava odottaa, pienikin virkistävä hetki saa näkemään asiat kotonakin uudessa valossa.
Ehkä kumppanisi voisi harrastaa kanssasi, hyvä yhteinen tuokio isommassakin porukassa on virkistävää vaihtelua kotitöistä ja TV:n katselusta. Kannattaa mielestäni aina yrittää korjata ennen kuin hylkää, suhdetta tai muutakaan. Pidän peukkuja!
Meilläkin kohta seurustelua takana nelisen vuotta, ja eletty myös koko aika saman katon alla. "Onneksi" en ole lapsia miehen kanssa tehnyt. Tunteita ei vaan enää ole tässä pahemmin ollut. Tuntuu että olen elänyt miehen elämää, mut nyt siihen tulee muutos!
Mutta en valitettavasti osaa auttaa. En usko että suhdetta voi enää herättää henkiin.
kaikki suhteet näyttää loppuvan 3-5 vuoden yhteiselon jälkeen.
Olemme avopuolisoni kanssa pitäneet yhtä 9,5vuotta ja hän on edelleen myös paras ystäväni!
On välillä laimeita kausia mutta ei kannata heittää hukkaan hyviä vuosia ja mahtavaa yhteisymmärrystä pienten huonojen aikojen takia!
Ehkäpä aika monella tulee tuossa 3-4 vuoden kohdalla se arki vastaan. Asiat on rutinoituneet eikä osata olla enää spontaaneja. Ei keskustella asiasta vaan eletään samaan malliin.
Asioista PITÄÄ PUHUA. Suhdetta PITÄÄ HOITAA. Ihmisten PITÄÄ KEHITTYÄ. Nyt varmaan teilläkin suhde polkee paikallaan. Ukko on tottunut että sinä hoidat esim. kotona kaikki työt kun sinä taas kyllästyt siihen alkuhuuman jälkeen. Nyt istutte keitiön pöydän ääreen, tette listan kotitöistä sun muista asioista mitkä on yhden ihmisen kontolla ja jaatte ne molemmille. Tulette johonkin ratkaisuun asiassa. Ette vaan riitele ja puhu, pitää tulla RATKAISU. Ja jos asiat ei muutu niin sitten mieti mitä itse haluat, tätä vai ihan jotain muuta?
Positiivista erossakin on se,että ainakin opit mitä yhdessä asumisen EI PIDÄ OLLA. :) Nyt tiedät paremmin. ;)