Mistä sen sitten tietää, että välittääkö mies oikeasti? Luulisi sen olevan itsestään selvää, mutta aika monelle naiselle on käynyt pitkänkin suhteen jälkeen niin, että lopulta tajuaa, ettei tuo mies minusta koskaan välittänyt, vaikka niin luulikin. Naiset kai haluavat sitä niin kovasti, että kuvittelevat, että toinen tuntee samoin kuin itse tuntee.... Onko mitään varmoja merkkejä ja mitkä asiat ovat merkkejä siitä, että mies ei välitä? Vai onko kaikki naiset miehelle suunnilleen samanarvoisia, siihen viittaisi ainakin se miten nopeasti mies korvaa kuolleen puolison, kun taas vastaavassa tilanteessa nainen suree vuosia?
Mistä tietää
välittääkö mies?
183606
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kuule tietäisin kertoa sulle varmoja tapoja saada mies kiinnostumaan susta.
Olet vaan sen verran itsesi ettet tiedä, teeskentelysi näkyy läpi. Haet taloudellista hyötyä, et sattumalta valinnut rahamiestä henkilöksi, jonka toivot välittävän sinusta.
En nyt oikein ymmärrä viestiäsi, mutta... Olen aiemmissa suhteissa yhtä lukuunottamatta ollut varakkaampi kuin mies, ei sillä tosin minulle ole merkitystä. Ja tiedän minäkin miten miehen saa kiinnostumaan, mutta kyse olikin välittämisestä.
Miksi sinä haluat tehdä tästä sukupuolikysymyksen? Aivan yhtä hyvin vauvakuumeiset naiset ottavat ensimmäisen siedettävän isäehdokkaan ja vaippaiän jälkeen pistävät miehen pihalle. Selityksenä, että rakkaus loppui. Parin tuopin jälkeen selitys muuttukin totuudenmukaisemmaksi, ettei rakkautta koskaan ollutkaan, oli vain halu perustaa perhe.
Naisleskiä on moninkertainen määrä verrattuna miesleskiin. Mies kun on ylensä vaimoaan vanhempi ja miehet kuolevat lähes vuosikymmenen nuorempana. Niinpä niille 80-vuotiaille ei oikeasti ole miehiä tarjolla.
Paljon parempi esimerkki on eronneet parit, joissa nainenkin osaa pariutua uudelleen alta aikayksikön.
Entä jos me kaikki, miehet ja naiset, keskittyisimme enemmän rakastamaan ja vähemmän vaatimaan rakkautta?
sittenhän onnellisuutemme olisi omissa käsissämme, ja eihän se nyt käy.
Millähän logiikalla naiset päättävät, ettei se mies koskaan välittänytkään? Todennäköisempää on että alussa mies välitti hyvinkin paljon, mutta kun kyllästyminen iski, niin välittäminenkin loppui.
rooli on kyllä todella vaikea ja haastava aina välillä. Ekaks pitää todistaa jollain konstilla heti tavattaessa ettei ole pelkän pillun perässä ja sit vielä erottaessa ettei se kaikki ollu jonkun sortin kusetusta. Miten sä sit saisit mielenrauhan näitten asioiden suhteen, oisko silleen hyvä et tavattaessa mies leikkais irti mulkkunsa ja erottaessa viiltäis ranteensa auki, ei jäis ainakaan mitään spekuloitavaa sullekkaan.
Ja kaikki tämä vain siksi että keskiverto nainen on vaan niin saatanan itsetunnoton ja epävarma pikku ressukka, sad sad little life.
mennä mihinkään äärimmäisyyksiin. Riittää että on toisen luottamuksen arvoinen. Jos mä mieheen luotan, niin en tosiaan ala kyseenalaistamaan sen jokaista sanaa ja tekemistä, ainakaan yleensä. Joskus jos mulla on heikompi hetki, niin silloin voin niin tehdäkin, mutta siis normaalisti en.
Kyllä sen aistii siitä miehestä ja musta, mikä se tunne meidän välillä on.
välitäkään oikeasti, vaikka käyttäytyisikin naisen mielestä siten kuin mies joka välittää käyttäytyy. Mut mitäs väliä sillä enää siinä vaiheessa on, kun mies läks?
Parempi olis kysyä, että miten voisit löytää semmoisen miehen, joka oikeasti välittää sinusta.
Jos viisari on yli 45 asteen kulmassa, on välittäminen jo todella kovaa.
Sen tiedät sitten kun oot kattellut sitä ukkoa 20 vuotta ettekä ole eronneet.
Itse oon ollut suhteessa pitkään ilman välittämistä, asiat vaan... noh. Tapahtui. Havittelin perhe-idylliä järkipohjaisesti kumppanin kanssa joka on toki hyvä äiti lapsilleni ja on parisuhdeorientoitunut... mutta jota en kertakaikkiaan rakastanut ja josta en välittänyt pätkääkään enempää kuin mitä nalkutuksen välttäminen ja lämpimän ruuan saaminen itselleen vaati. Parisuhde-idylliperiaatteesta siis heittelin niitä muruja jos pakko oli. Ironista on että tää nainen kysyi suhteemme alkupuolella monta kertaa että olenko tässä tosissani ja koko sydämmestäni. Eihän sitä voi sanoa "No en ole". Parisuhteessa kuuluu sanoa : "Tietenkin olen" ja niinhän minä sitten asian valehtelinkin.
Ja minä olin tässä muka-välittämisessä todella taitava. Kun tilinteon hetki tuli niin meni todella kauan ennenkuin vaimo alkoi tajuamaan että mä en ihan aidosti ja oikeasti rakasta häntä naisena vaikka en myöskään vihaa tai inhoa (inhosin sitä tilannetta lopulta niin paljon että liukenin pois).
Olen myös joskus rakastanut erästä toista ja se tarkoitti aitoa välittämistä. Se tarkoitti myös silloisessa erossa 2 vuoden raskasta surua jona aikana en todellakaan ollut valmis mihinkään uuteen. Eli en edes ole "tunneköyhä". Lähinnä nähnyt molemmat ääripäätkin :-P
Joten...
Alkuperäinen kysymys: Mistä sen tietää?
Varma ei voi olla koskaan. Valitettavasti. Kaltaiseni ihmisen kanssa sitä ei yksinkertaisesti välttämättä näe mistään, ikinä, ennenkuin se pommi tippuu. Toisaalta jos tunteeni on aito niin sitä pommia ei edes ole mitä tiputtaa.
(ja siis, en enää koskaan vahingossa naimisiin. Lupaan.)
sulla ole olo, et olisit haaskannut elämästäsi vuosia turhaan? Tai no lapset tietysti on, ilman tota ei kai olisi niitäkään, mutta silti.
Mulla oli silloin eräitä muita suuria kriisejä joiden takia tuollainenkin stabiili mutta tunteeton parisuhde oli parempaa kuin mikään mitä muuten oli tarjolla. Se tuntui hyvältä koska elämässä kaikki oli vielä kurjempaa. Oli paikka missä olla pala paikallaan.
Se olo haaskaamisesta tuli vasta myöhemmin, eli silloin nostettiin kytkintä.
"Leikkaamalla valon määrää
varjotkaan ei enää näytä
niin syvän tummilta tai
yhtä selkeiltä"
Tässä näkee, että mies kyllä 'antaa ymmärtää'.
Tuli mieleen ihan toisenlainen muistisääntö: Varjon väri on valon värin vastaväri.
Mielestäni saumattomasti yhteen kuuluu semmoinen nainen ja mies, jotka sitten yhteen laittautuu. Minä voisin pahoin sinun kuvailemassasi liitossa, HUH!
Mistä tietää, että mies oikeesti välittää? Mies ei välitä kuin omasta olemisestaan, jos siihen ei kuulu nainen tai lapsi/lapset ...niin ei kuulu.
taidan ymmärtää.
On itsellänikin ollut elämäntilanteita, jolloin kaikki asiat on ollut huonosti ja silloin on ollut vain pakko valita se vähiten huonoin vaihtoehto just sen vuoksi, että elämä olisi ollut edes vähän siedettävämpää. Ei se silti tarkoita, että olisin aivan täysin onnellinen ollut silloin, mutta verrattuna siihen miten paljon huonommin asiat olisi silloin voineet olla tilanne oli paljon parempi.
Kukkomies onkin siis vässykkä. Siitä puhe mistä puute siis.
Voi voi, pitääkö sua vähän muka sääliä, kun menit vahingossa naimisiin. Ei vaan menit ihan järkeillen naimisiin, tossu.
että silloin jos tykätään toisista, ollaan yhdessä. Jos ei tykätä, niin erotaan.
Välimallia soveltavat ihmiset tekee tosta ongelmallista. Valehtelijat myös.
Kyllä oikeastaan aina tietää, tykkääkö se toinen susta oikeasti vai ei. Sit pitäis vaan reippaasti pistää kannat vastakkain, jos näyttää pahalta. Sen odottaminen ja toivominen, et kyllä se toinenkin musta vielä tykkää yhtä paljon joku päivä, on aika bullshitiä. Onks sillä väliä, tykkääkö toinen enemmän kuin toinen, on hankala kysymys. Sanoisin, että pitemmän päälle alkaa sitä enemmän tykkäävää ottaa pannuun.
kuin epävarma!!! Miehen logiissa ei ole järkeä, jos hän hankkii naisen, se vain tehdään, ei tehdä, tai hylätään!!!