Mistä tietää

Kuule tietäisin kertoa sulle varmoja tapoja saada mies kiinnostumaan susta.

Olet vaan sen verran itsesi ettet tiedä, teeskentelysi näkyy läpi. Haet taloudellista hyötyä, et sattumalta valinnut rahamiestä henkilöksi, jonka toivot välittävän sinusta.

Miksi sinä haluat tehdä tästä sukupuolikysymyksen? Aivan yhtä hyvin vauvakuumeiset naiset ottavat ensimmäisen siedettävän isäehdokkaan ja vaippaiän jälkeen pistävät miehen pihalle. Selityksenä, että rakkaus loppui. Parin tuopin jälkeen selitys muuttukin totuudenmukaisemmaksi, ettei rakkautta koskaan ollutkaan, oli vain halu perustaa perhe.

Naisleskiä on moninkertainen määrä verrattuna miesleskiin. Mies kun on ylensä vaimoaan vanhempi ja miehet kuolevat lähes vuosikymmenen nuorempana. Niinpä niille 80-vuotiaille ei oikeasti ole miehiä tarjolla.

Paljon parempi esimerkki on eronneet parit, joissa nainenkin osaa pariutua uudelleen alta aikayksikön.

Entä jos me kaikki, miehet ja naiset, keskittyisimme enemmän rakastamaan ja vähemmän vaatimaan rakkautta?

Millähän logiikalla naiset päättävät, ettei se mies koskaan välittänytkään? Todennäköisempää on että alussa mies välitti hyvinkin paljon, mutta kun kyllästyminen iski, niin välittäminenkin loppui.

rooli on kyllä todella vaikea ja haastava aina välillä. Ekaks pitää todistaa jollain konstilla heti tavattaessa ettei ole pelkän pillun perässä ja sit vielä erottaessa ettei se kaikki ollu jonkun sortin kusetusta. Miten sä sit saisit mielenrauhan näitten asioiden suhteen, oisko silleen hyvä et tavattaessa mies leikkais irti mulkkunsa ja erottaessa viiltäis ranteensa auki, ei jäis ainakaan mitään spekuloitavaa sullekkaan.

Ja kaikki tämä vain siksi että keskiverto nainen on vaan niin saatanan itsetunnoton ja epävarma pikku ressukka, sad sad little life.

välitäkään oikeasti, vaikka käyttäytyisikin naisen mielestä siten kuin mies joka välittää käyttäytyy. Mut mitäs väliä sillä enää siinä vaiheessa on, kun mies läks?

Parempi olis kysyä, että miten voisit löytää semmoisen miehen, joka oikeasti välittää sinusta.

Jos viisari on yli 45 asteen kulmassa, on välittäminen jo todella kovaa.

Sen tiedät sitten kun oot kattellut sitä ukkoa 20 vuotta ettekä ole eronneet.

Itse oon ollut suhteessa pitkään ilman välittämistä, asiat vaan... noh. Tapahtui. Havittelin perhe-idylliä järkipohjaisesti kumppanin kanssa joka on toki hyvä äiti lapsilleni ja on parisuhdeorientoitunut... mutta jota en kertakaikkiaan rakastanut ja josta en välittänyt pätkääkään enempää kuin mitä nalkutuksen välttäminen ja lämpimän ruuan saaminen itselleen vaati. Parisuhde-idylliperiaatteesta siis heittelin niitä muruja jos pakko oli. Ironista on että tää nainen kysyi suhteemme alkupuolella monta kertaa että olenko tässä tosissani ja koko sydämmestäni. Eihän sitä voi sanoa "No en ole". Parisuhteessa kuuluu sanoa : "Tietenkin olen" ja niinhän minä sitten asian valehtelinkin.

Ja minä olin tässä muka-välittämisessä todella taitava. Kun tilinteon hetki tuli niin meni todella kauan ennenkuin vaimo alkoi tajuamaan että mä en ihan aidosti ja oikeasti rakasta häntä naisena vaikka en myöskään vihaa tai inhoa (inhosin sitä tilannetta lopulta niin paljon että liukenin pois).

Olen myös joskus rakastanut erästä toista ja se tarkoitti aitoa välittämistä. Se tarkoitti myös silloisessa erossa 2 vuoden raskasta surua jona aikana en todellakaan ollut valmis mihinkään uuteen. Eli en edes ole "tunneköyhä". Lähinnä nähnyt molemmat ääripäätkin :-P

Joten...

Alkuperäinen kysymys: Mistä sen tietää?

Varma ei voi olla koskaan. Valitettavasti. Kaltaiseni ihmisen kanssa sitä ei yksinkertaisesti välttämättä näe mistään, ikinä, ennenkuin se pommi tippuu. Toisaalta jos tunteeni on aito niin sitä pommia ei edes ole mitä tiputtaa.

(ja siis, en enää koskaan vahingossa naimisiin. Lupaan.)

että silloin jos tykätään toisista, ollaan yhdessä. Jos ei tykätä, niin erotaan.

Välimallia soveltavat ihmiset tekee tosta ongelmallista. Valehtelijat myös.

Kyllä oikeastaan aina tietää, tykkääkö se toinen susta oikeasti vai ei. Sit pitäis vaan reippaasti pistää kannat vastakkain, jos näyttää pahalta. Sen odottaminen ja toivominen, et kyllä se toinenkin musta vielä tykkää yhtä paljon joku päivä, on aika bullshitiä. Onks sillä väliä, tykkääkö toinen enemmän kuin toinen, on hankala kysymys. Sanoisin, että pitemmän päälle alkaa sitä enemmän tykkäävää ottaa pannuun.

kuin epävarma!!! Miehen logiissa ei ole järkeä, jos hän hankkii naisen, se vain tehdään, ei tehdä, tai hylätään!!!