Eräs mies tuli kaupungilla juttelemaan minulle. Päällisin puolin vaikutti melko normaalilta kundilta jota tapailisin(mustat vaatteet,goottimainen). Noh koska kiinnostuin tyypistä ja mulla oli melko kiire ni lupauduin antamaa tälle mun numeron ja sitte tekstareilla sovittiin tapaaminen. Hän kirjoitti mielettömän kauniita ja runollisia tekstiviestejä.
Tunti ennen treffejä hän soitti minulle ja silloin minulla alkoi valjeta, että täl tyypil ei oo kaikki ihan kotona. Se koko aika kyseli mult, että: "Kerroinks mä sulle jo sen ja sen jutun?" ja se selitti siinä puhelimessa, että se on istunut vankilassa 5vuotta ja käyttän aineita 5vuotta silloin samoihin aikoihin mut nyt siit oli jo sellanen 3 vuotta. En tajua...tylsyyttäni halusin tavata hänet...
Kun tapasin hänet..minä olin siis hienoisiin vaatteisiin pukeutunut(tai no arkivaatteet), mutta kun näin tämän miehen istuvan paikassa jossa sovimme tapaavamme niin hyvä etten juossut karkuun! Hän oli niin aineissa kuin olla ja osasi! Hänen silmänsä olivat ihan lasittuneet. Puhe sujui hyvin ja juttua piisasi, mutta ne sen tyypin silmät ja sen jutut! Se selitti siis ihan kaikesta: omasta munastansa ja siitä kuinka se ajoittain runkkailee kaapu päällä ja ties mitä. Ja selitti taustaansa kuinka oli ollut suljetulla osastolla. Selitti kuinka meidän välillä seksi voisi olla fantastista, koska minulla oli niin sitä ja tätä. OKSETTAVAA!
kaikki ohikulkijat katsoivat säälivästi..
Siis olen ihan traumatisoinut siitä, että miten pystyin lähtemään tuollaisen tyypin kanssa minneen. Käytiin kahvilla ja se tunki kielensä yhdessä vaiheessa kurkkuuni, hyi helvetti! Siis ensitapaaminen siel kaupungil ni en oikee saannu mitää kuvaa siitä, ni annoin sen numeron sille..ei helvetti.
Minä typerä. Aivan, minun ikäänikään ei ole vaikea arvata, olen 17(kohta 18). Huoh. Tästä on siis noin 3kk aikaa.
Tunti ennen treffejä hän soitti minulle ja silloin minulla alkoi valjeta, että täl tyypil ei oo kaikki ihan kotona. Se koko aika kyseli mult, että: "Kerroinks mä sulle jo sen ja sen jutun?" ja se selitti siinä puhelimessa, että se on istunut vankilassa 5vuotta ja käyttän aineita 5vuotta silloin samoihin aikoihin mut nyt siit oli jo sellanen 3 vuotta. En tajua...tylsyyttäni halusin tavata hänet...
Kun tapasin hänet..minä olin siis hienoisiin vaatteisiin pukeutunut(tai no arkivaatteet), mutta kun näin tämän miehen istuvan paikassa jossa sovimme tapaavamme niin hyvä etten juossut karkuun! Hän oli niin aineissa kuin olla ja osasi! Hänen silmänsä olivat ihan lasittuneet. Puhe sujui hyvin ja juttua piisasi, mutta ne sen tyypin silmät ja sen jutut! Se selitti siis ihan kaikesta: omasta munastansa ja siitä kuinka se ajoittain runkkailee kaapu päällä ja ties mitä. Ja selitti taustaansa kuinka oli ollut suljetulla osastolla. Selitti kuinka meidän välillä seksi voisi olla fantastista, koska minulla oli niin sitä ja tätä. OKSETTAVAA!
kaikki ohikulkijat katsoivat säälivästi..
Siis olen ihan traumatisoinut siitä, että miten pystyin lähtemään tuollaisen tyypin kanssa minneen. Käytiin kahvilla ja se tunki kielensä yhdessä vaiheessa kurkkuuni, hyi helvetti! Siis ensitapaaminen siel kaupungil ni en oikee saannu mitää kuvaa siitä, ni annoin sen numeron sille..ei helvetti.
Minä typerä. Aivan, minun ikäänikään ei ole vaikea arvata, olen 17(kohta 18). Huoh. Tästä on siis noin 3kk aikaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
joskus, eikä tuo ollut mikään paha.
Älä ota tuota niin vakavasti, pääasia, että kaikki on kunnossa.
Joo, kaikille sattuu joskus jotain ikävää mitä ei tee edes mieli muistella. Ilmeisesti se tyyppi ei kuitenkaan ole jäänyt sua mitenkään piinaamaan (ja nyt koputetaan puuta), joten eihän tuossa mitään kamalaa loppujen lopuksi tapahtunut. Leuka pystyyn ja kohti uusia seikkailuja!
Oppirahat maksetaan nuorena (parempi niin)...
vaan kokemuksena, jota voi vanhempana naureskella kavereiden kanssa. Tiedän, ettei se nyt sua naurata, mutta joskus vuosien kuluttua kun se on vain kaukainen muisto niin silloin voi alkaa jo hymyilyttää. Ajattele, et pahemminkin olis voinut käydä...ja jos se kerran katosi sen jälkeen, niin mitä siinä sitten...