Kertoisiko joku asiasta tietävä, mitä laki sanoo tästä? Etävanhempi muutti muutaman sadan kilometrin päähän ja nyt haluaisinkin tietää, täytyykö minun alkaa maksaa matkoja, että hän voi edelleen tavata lastaan?
Tapaamisista aiheutuvista matkakuluista...
kysyisin...
173684
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Teidän täytyy sopia asiasta keskenänne.
Tuo on sovittavissa oleva asia, mutta kummallakaan ei ole "velvollisuutta" maksaa tapaamisesta aiheutuvia kuluja. Ellei kumpikaan niihin osallistu, tapaamisia ei ole... mistä oma lapsi eniten kärsii...
Eikö olisi mahdollista että toinen hoitaa/vastaa/maksaa tuonnit, toinen viennit... tai että tapaatte puolessa matkaa.... tms.?
tärkein tieto, ettei laki määrää tuota asiaa, kuten ex väitti. Nyt on parempi alkaa neuvotella, koska hän taas ei ole muihin "epänormaaleihin" kuluihin osallistunut näiden erovuosien aikana.
Kiitoksia.
Normaalisti tapaamisoikeus toteutetaan niin että etävanhempi noutaa lapsen sovittuun tapaamiseen lapsen kotoa tai päiväkodista. Lähivanhemmalla ei ole velvollisuutta toimittaa lasta etävanhemmalle ja harvemmin lapsi omin päin etävanhemman luokse lähtee. Vastuu lapsesta siirtyy etävanhemmalle, kun hän ottaa lapsen tapaamiseen. Tästä ajankohdasta lukien hän vastaa lapsesta aiheutuvista kuluista, ruuasta yms, mukaan lukien matkat. Vanhemmat voivat toki sopia toisinkin.
Aika omituista on lapsen vanhemmalta valita asuinpaikkansa niin, että etäisyyttä omaan lapseen tulee satoja kilometrejä. Liekö tuommoinen vanhempi kovin sitoutunut vanhemmuutaan, kun tuollaisen ratkaisun tekee...?
Juu, hän on sitoutuneempi nykyiseen perheeseensä ja siksi muutti.
>
Usein näin, kun ei olla lastenvalvojalla tajuttu kirjata tapaamisiin viemisistä mitään. Tokihan oikeudenmukaisinta on jakaa ko. kustannus, koska ne ovat osa eroperheissä lapsen elatuksen tarvetta.
>
Tämä on totta, mutta ei tuota velvollisuutta ole etävanhemmallakaan. Paimmassa tapauksessa tapaamiset lakkaavat.
Matkojen osalta sovittavissa oleva asia, muiden listaamiesi kulujen osalta juuri noin tapahtuu. Joka on peruste sille, että "kaavalla laskettuja" elareita kohtuullistetaan alaspäin... niidelareiden määrittämisessä lapsen kulut kun on huomioitu sen mukaan että hän lähivanhemmalla 30 vrk/kk.
hmmm... oletan että sinnusta aivan yhtä outoa käytöstä lähivanhemmalta joka muuttaa paikkakunnalta, joka aiheuttaa sen että lapsella satoja kilometrejä matkaa etävanhemmalleen joka ei ole muuttanut ja joka joutuu kustantamaan lapsensa "noudot" yksin.
Ei, sinun ei täydy alkaa maksamaan matkakuluja. Asiasta ei ole kirjoitettua lakia, mutta siitä on oikeudenpäätöksiä, jotka on tulkittavissa ennakkopäätöksiksi ja ovat siten enemmän kuin se kirjoitettu laki.
Jos meillä etäisä muuttaisi, en osallistuisi kuluihin mitenkään. Oletan, että ihminen, jolla on lapsia, ottaa lapset huomioon tehdessään ratkaisujaan. Jos sitten etäisä ei suostuisi maksamaan matkakuluja, katsoisin, että hän on valintansa tehnyt ja jättänyt lapset hakematta.
"Jos meillä etäisä muuttaisi, en osallistuisi kuluihin mitenkään."
Ja jos sinä muuttaisit? Miten se eroaa lasten kannalta asiassa?
"Jos sitten etäisä ei suostuisi maksamaan matkakuluja, katsoisin, että hän on valintansa tehnyt ja jättänyt lapset hakematta. "
Ajatteletko tässä itseäsi ja omia tulojasi vai lapsiasi ja heidän tarpeitaan? - Rehellisesti?
- mun mielestä vanhempien on tuettava toistensa vanhemmutta. Antakoon laki millaisen sanan tahansa, niin mä väitän että vanhemmuuden toteutumisen suhteen vanhemmat tukee toisiaan, oli takana mitä tahansa heidän välillään.
Yks tapa jakaa kustannukset olisi nettotulojen mukaan.
Se on lasten etu.
HYVÄN JA TOIMIVAN TAPAAMISSOPIMUKSEN LAADINNAN PÄÄPERIAATTEET
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 2§ mukaisesti ”tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu.
Lapsen vanhempien tulee keskinäisessä yhteisymmärryksessä ja pitäen silmällä ennen kaikkea lapsen etua pyrkiä siihen, että tapaamisoikeuden tarkoitus toteutuu 1§:ssä säädettyjen periaatteiden mukaisesti”.
Tapaamissopimuksen on oltava sosiaalitoimen tai oikeusistuimen vahvistama ollakseen täytäntöönpanokelpoinen ja turvatakseen lapsen oikeudet kumpaankin vanhempaansa.
Lisäksi tapaamissopimuksen tulee olla täsmällinen, ajallisesti tarkka ja toteuttamiskelpoinen kummankin vanhemman osalta ja huomioiden vielä lapsen erityispiirteet.
Täytäntöönpanolain 2§ mukaisesti ”jos lapsi on täyttänyt 12 vuotta, täytäntöönpanoon ei saa ryhtyä vastoin lapsen tahtoa. Täytäntöönpanoon ei myöskään saa ryhtyä vastoin 12 vuotta nuoremman lapsen tahtoa, jos lapsi on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota”.
Tapaamissopimus on nimenomaan lapsen oikeus.
Huoltomuodolla ei ole mitään tekemistä tapaamissopimuksen laajuuden kanssa, vaan tapaamissopimus voi olla erittäin laaja vaikka lapsen huolto olisi uskottu yksin lähihuoltajalle.
Tapaaamisia vahvistettaessa ei lapsen iällä ole olennaisen rajoittavaa merkitystä, mikäli lapsi ei ole rintaruokinnassa. Ei ole tutkimuksin osoitettu, että nuoren lapsen paikka olisi enemmän äidin luona.
Luonnollisesti tapaamissopimus perustuu asianosaisten henkilökohtaiseen tilanteeseen ja mahdollisuuksiin tavata ja pitää lasta luonaan.
Mallisopimus
Isällä on oikeus tavata ja pitää lasta luonaan vähintäänkin seuraavasti:
Viikonlopputapaamiset
Parillisina viikonloppuina perjantai-illasta klo 17.00 sunnuntai-iltaan klo 19.00.
Arkitapaamiset
Parittomien viikkojen tiistai-illasta seuraavaan aamuun. Isä noutaa lapsen päiväkodista ja palauttaa seuraavana aamuna päiväkotiin. Jatkossa, kun lapsi aloittaa koulun niin lapsi tulee suoraan koulusta isän luo ja menee seuraavana aamuna suoraan kouluun.
Vuosilomat
Talvella 1 vk ja syksyllä 1 vk koulun alkuun asti. Isä ilmoittaa ajankohdat vähintään 1 kk ennen loma-ajankohtaa. Koulun alettua talvi,- ja syyslomat vuorovuosin, siten että talvella 1 viikko koulun talviloman ajankohtana isällä parittomina vuosina ja koulujen syyslomien ajankohtana isällä parillisina vuosina.
Kesällä 4 viikkoa yhdessä tai kahdessa jaksossa isän luona. Ilmoitettava 30.04. mennessä.
Juhlapyhät vuorovuosin
- Pääsiäisenä kiirastorstaista klo 16.00 2. pääsiäispäivään klo 19.00 alkaen isällä
2004 (parilliset)
- vapunaatosta klo 16.00 vapunpäivään klo 19.00 alkaen äidillä 2004 (parilliset).
- juhannusaatosta klo 16.00 juhannuspäivän jälkeiseen sunnuntaihin klo 19.00
alkaen 2004 isällä (parilliset)
- joulun aatonaatosta klo 16.00 Tapaninpäivän iltaan klo 19.00 alkaen 2004 äidillä
(parilliset)
- uudenvuoden aatonaatosta klo 16.00 2.uudenvuodenpäivään klo 19.00
alkaen 2004 isällä (parilliset).
Äitienpäivänä äidin luona ja isänpäivänä isän luona koko viikonlopun tapaamisen puitteissa alkaen perjantaista klo 17.00 ja päättyen sunnuntaihin klo 19.00. Mahdollista viikonlopun menetystä ei korvata.
Muuta huomioitavaa
Jos lapsi sairastuu tapaamisella niin tapaava vanhempi hoitaa lapsen terveeksi. Pienet sairaudet (flunssa jne.) eivät ole tapaamisten este.
Tapaamissopimusta vahvistettaessa tai sovittaessa lapsen iällä ei ole ainakaan rajoittavaa merkitystä. Varsinkin kun tutkimustulokset eivät puolla tietyn ikäisten lasten tapaamisten rajoittamista.
Mikäli vanhemmat asuvat lähekkäin ei ole mitään estettä sille, että lapset tapaavat muualla asuvaa vanhempaansa vuoroviikon (vrt De vuxna skillsmässobarn berättar).
Lomaviikko käsittää 7 vuorokautta.
Matkakustannukset
Vanhemmat vastaavat puoliksi lapsen kustannuksista tapaamisiin ja pois.
olisivat olleet mallin mukaisia, niin en varmastikaan tässä näin protestoisikaan matkakulujen puolitusta. Mutta meillä nuo tapaamiset, sairaiden lasten hoitovastuu, ylim. koulumaksut (jotka syntyneet aikanaan yhteisellä päätöksellä) yms. toimii kaikkea muuta, kuin tasapuolisesti.
Mistähän tämäkin ohje on otettu?
Meillä on käräjäoikeuden vahvistama päätös, joka sananmukaisesti menee näin: "Lasten tapaamisoikeus isäänsä kohtaan on lasten tahdon mukainen. Molemmat vanhemmat sitoutuvat noudattamaan lasten tahtoa". Mitään muuta ei ole sovittu, ei ensimmäistäkään päivämäärää. Erovaiheessa notaari soitti, ja sanoi, että ko. lauseen täytäntöönpano riitatilanteessa on vaikeaa, sillä siinä ei anneta yksiselitteistä vastausta etävanhemman tapaamisoikeuteen. Sekä minä, että exäni vastasimme hänelle, ettei meillä kummallakaan ole tarvetta ottaa lasta/antaa lasta toisen luokse vastoin lasten tahtoa, vaan pyrimme toimimaan lasten tahdon mukaan. Käräjäoikeus vahvisti kertomani tapaamisoikeussopimuksen.
Näin jälkikäteen on muodostunut tapa, jolloin etä tapaa lapsiaan n. joka toinen vkl, ottaen huomioon lasten harrastukset yms. Viikonloppuja vaihdellaan, jos lapsilla on sellaista menoa/tekemistä, joka olisi mahdotonta tehdä etän luota. Lisäksi etä pitää lapsia kesälomallaan pari viikkoa ja silloin tällöin erikseen sovittavina juhlapyhinä.
Tämä on toiminut meillä, mutta edellyttää toki "puhevälejä" exän kanssa. Ainakaan lapset eivät kärsi, vaan tapaavat molempia vanhempia, mikä on lain alkuperäinen tarkoituskin.
Vastaan lyhyesti:
- Minä en muuttaisi. Siten se eroaa lasten kannalta asiassa. Ajattelen lapsia ENNEN kuin teen, enkä vasta jälkeenpäin.
- Jos etäisä muuttaa, eikä maksa matkakuluja, hän tekee valintansa itse. En ole vastuussa siitä, että isästä ei ole isäksi.
Menneisyydestäni löytyy ex-mies ja lasten isä, joka todella tarvitsisi tukea vanhemmuudessa. Tukeminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että toista voi käyttää häikäilemättä hyväkseen. Elin pitkään miehen kanssa, joka ajatteli ensin ja viimeksi aina itseään. Erosin koska halusin erota ja viimeinen ratkaiseva asia oli se, että lapset pyysivät, että eroaisin ja lähtisimme isän luota pois.
Nettotulojen mukaan voi tietysti jakaa kustannuksia ex-puolison kanssa lopun ikäänsä ja joillakin tyypeillä jaettavaa vain tahtoo kertyä enemmän kuin toisilla. Meillä ex ei edes tiedä nettotulojani, eivätkä ne hänelle kuulukaan.
PS. Nettotuloja tarvitaan elatusmaksun määrittämiseen, jos haluaa elatusmaksua; minä en halunnut.
Kun kaikki menee hyvin exien (lapsen vanhempien) välillä, ja asiat hoidettavissa ei tuollaisessa hyvin avoimessa sopimuksessa ole ongelmaa... mutta kuten teille kerrottiinkin, riitatilanteessa olisi.
Jos lähivanhempi vaikeuttaa tai estää tapaamiset, hänelle voidaan määrätä uhkasakko. Kun sopimus tuollainen, sitä ei voida tehdä kovin yksinkertaisesti.
Hyvä jos homma toimii teillä, ja siihen varmasti vaikuttaa myös lasten iät. Meillä on taustalla "pahan päivän varalle" hyvinkin tarkka tapaamissopimus, jonka lopussa klausuuli jossa todetaan että vanhemmat voivat vapaasti sopia tästä sopimuksesta poikkeavista järjestelyistä tapauskohtaisesti. Tapaamissopimukseen kirjattu myös se, että toinen vanhemmista vastaa viennit tpaamiseen, toinen haut.
Lapsen tahdon vastaiset tapaamiset tietenkin "mahdottomuus" ja olisi luonnolliseti kohtuutonta lasta kohtaan... joskin silloin syytä selvittää miksi lapsi ei tahdo tavata etävanhempaansa, ja ettei lapsen tahtotilaan ole vaikuttanut lähivanhemman motiivit esim. "kostolle".
Nyt voin varmemmalla mielellä alkaa hoitaa asioita taas kuntoon. Meillä sujui jo ihmeen hyvin asiat ainakin noin lasten kannalta ja jopa puheyhteys toimi, joten kyllä yllätti tämä matkakulujen vaatiiminen :(
Mutta mukavaa päivää kaikille ja jatketaan elämää parempaan suuntaan :)
Hei,
Tässä yksi esimerkki, jossa lastenvalvoja uutta tapaamissopimusta laadittaessa VELVOITTI lähivanhemman tuomaan/hakemaan lapset tapaamisen puoliväliin (etäisyys n. 400 km) eli kustannukset ja matka-aika oli jaettava (yhdelle olisi jäänyt 1600 km ajoa ja 24 t autossa/viikonloppu).
Tämä perustuu siihen, että myös lähivanhemman tulee tukea lapsen oikeutta tavata etävanhempaansa. (nettotulojen suhde 50:50).
Olen erinäisistä lähteistä lukenut, että tapaajavanhempi maksaa tapaamiskulut n. 100 - 150 kilometriin saakka, tämän jälkeen asiasta voidaan neuvotella ja sovitella kustannusten jakamisesta (esim. tulojen suhteessa, samoin kuin elaritkin).
>
Tuo ei voi pitää paikkaansa. Lastenvalvoja ei voi velvoittaa yhtään mitään, hän voi olla mukana neuvotteluissa ja kertoa kantansa... ja sitten vahvistaa vanhempien SOPIMUKSEN.
Ellei sopimusta synny, vain käräjäoikeuden tuomari voi VELVOITTAA ja "sanella" mm. tapaamissopimuksen ehdoista ja sisällöstä.
Yllättävän monet kuvittelee sossuilla ja lastenvalvojilla olevan valta määrätä ja päättää asioista. Tavattuani yhden lastenvalvojan en ihmettele miksi. Naisehkon henkilön tyyli oli päällepäsmäävä ja saneleva. Jollen olisi niin julmetun itsepäinen ja vahvatahtoinen, olisin helposti tehnyt just niinkuin täti komensi. Mutta suutuin hänelle ja sanoin että sinä et meidän perheen tulevaisuutta määrää, voit korkeintaan antaa neuvoja, ja siihen tädin uho sitten tyssäsi. Miten mahtaa olla niiden ihmisten kohdalla jotka on arempia tai luottavat tätien "arvovaltaan". Kun täti sanoo " en minä voi määrätä, mutta oikeus kyllä on ollut samaa mieltä". Vahvistaa sanomisiaan kertomalla miten on käynyt itsepäisille oman edun puolustajille: oikeus on määrännyt enemmän kuin lastenvalvoja on suosittanut, exän vaatimuksesta tietty. Kun vielä samassa tilassa on kiukkuinen ex tai tuleva ex joka myötäilee tätiä tai toisinpäin.
Niin en ihmettele miksi sossun ohjeet ja neuvot on ymmärretty määräyksiksi ja velvoitteiksi.
Se on vähän kuin jos poliisi sanoisi että suosittelen hyppimään yhdellä jalalla. Sitähän uskotaan, vaikka jokaisen PITÄISI ymmärtää ettei poliisi sellasta voi määrätä.