Mä en enää tiedä. Kertokaa mulle muut, mitä mieltä olette ja miten pitäisi toimia, mä oon hukassa.
Tutustuin n. 1 1/2 vuotta sitten yhteen minua vanhenmpaan mieheen (olen 25). Tutustuimme työn kautta ja numeroiden vaihtaminen tuntui ihan luontevalta kunnes mies alkoi tekstailemaan hyvin tiheään ja soittelemaan. Alussa sekin tuntui ihan normaalilta enkä miettinyt sitä sen enempää, mutta hetken päästä tajusin että kukaan ei soita uudelle "kaverille" 3 kertaa päivässä.
Muutaman kuukauden päästä se kertoikin olevansa rakastunut minuun, samalla selvisi että hänellä on avovaimo ja että hän on kihloissa. Hän kuitenkin sanoi että jättäisi avovaimon minun vuoksi. No, me tapailtiin muutaman kuukauden ajan ja meillä oli todella mukavaa yhdessä. Mies kävi mun luona ja tapailtiin myös muuten usein. Sattuneista syistä (pitkä tarina) meillä meni n. vuosi sitten välit poikki.
Silloin ajattelin että se oli paras mahdollinen tapahtuma ja ulospääsy suhteesta. Mutta puolen vuoden päästä mies soitti taas ja sanoi että haluaisi tavata jne. Tavattiin kaikissa ystävyyden merkeissä ja sen jälkeen hän on lähinnä soitellut tasaisin väliajoin. Viimeksi se olin kuitenkin minä kun soitin ja tapaaminen on suunnitteilla.
En ole koskaan myöntänyt olevani ihastunut tähän mieheen, mutta en kuitenkaan saa häntä pois mielestäni täysin, eikä hän minua. Mihin tämä kaikki vielä johtaakaan? Hän on nykyään ukkomies, mutta sekään ei estä häntä soittamasta eikä mua vastaamasta. Onko tämä sitä rakkautta vai mistä oikein on kyse? Mitä mun pitäis tehdä?
Tutustuin n. 1 1/2 vuotta sitten yhteen minua vanhenmpaan mieheen (olen 25). Tutustuimme työn kautta ja numeroiden vaihtaminen tuntui ihan luontevalta kunnes mies alkoi tekstailemaan hyvin tiheään ja soittelemaan. Alussa sekin tuntui ihan normaalilta enkä miettinyt sitä sen enempää, mutta hetken päästä tajusin että kukaan ei soita uudelle "kaverille" 3 kertaa päivässä.
Muutaman kuukauden päästä se kertoikin olevansa rakastunut minuun, samalla selvisi että hänellä on avovaimo ja että hän on kihloissa. Hän kuitenkin sanoi että jättäisi avovaimon minun vuoksi. No, me tapailtiin muutaman kuukauden ajan ja meillä oli todella mukavaa yhdessä. Mies kävi mun luona ja tapailtiin myös muuten usein. Sattuneista syistä (pitkä tarina) meillä meni n. vuosi sitten välit poikki.
Silloin ajattelin että se oli paras mahdollinen tapahtuma ja ulospääsy suhteesta. Mutta puolen vuoden päästä mies soitti taas ja sanoi että haluaisi tavata jne. Tavattiin kaikissa ystävyyden merkeissä ja sen jälkeen hän on lähinnä soitellut tasaisin väliajoin. Viimeksi se olin kuitenkin minä kun soitin ja tapaaminen on suunnitteilla.
En ole koskaan myöntänyt olevani ihastunut tähän mieheen, mutta en kuitenkaan saa häntä pois mielestäni täysin, eikä hän minua. Mihin tämä kaikki vielä johtaakaan? Hän on nykyään ukkomies, mutta sekään ei estä häntä soittamasta eikä mua vastaamasta. Onko tämä sitä rakkautta vai mistä oikein on kyse? Mitä mun pitäis tehdä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
kiikkuun itsesi.Lopun tarinasta tiedätkin itse.
sanoo toiselle ihmiselle noin!!!
käyttäytyä kuin alkuperäinen kirjoittaja ja tulla vielä tänne kyselemään rakkaudesta? Ihan oikean vinkin sai minun mielestäni. Juu, yks lortto vähemmän, parempi kaikille.
siis toooodella surkee
Ei todellakaan provo. Ihan tosi tarina. Sen voi joku ehkä kokea provona, mut tarkoitus ei ollut mitenkään provosoida ketään. Ihan oikeesti vaan kysyä et mitä tää on.
juupa juu.
tosta suniästä? 25v? Pikemminki 2,5v.
järkeviä vastauksia saa..Sut tuomitaan heti jos sulla on jonkinlaisia tunteita varattua kohtaan,nehän ovat niin helposti vietävissä kun armas vaimo ei ole vahtimassa,ne ihanat,rakastavat ja perheistään välittävät ukkomiehet eivät pettäisi puolisoaan ellei ne hirveät kakkosnaiset niitä viettelisi ja houkuttelisi seksiin...
Vaikeeta mennä sanomaan mitä se on,ihastusta vai rakkautta.
Mutta kyllä sitä aitoa rakkautta on ja se saattaa roihahtaa liekkiin..Naisen ja miehen välillä olivatpa he naimisissa tahoillaan tai ei..ja rakkautta on se kun haluaa/tarvitsee toista ihmistä muuhunkin kun seksiin....