Kertokaa esimerkkejä. Tämähän on on tosi tärkeä asia, joka valitettavan usein unohtuu arjen pyörittämisessä. Ja sitten pähkäillään eroa.
Kuinka hoidatte parisuhdettanne?
.........
142314
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
yllätän miehen siivoamalla ja tekemällä hyvää ruokaa ja sytyttämällä kynttilöitä. Mukavaa on myös tehdä yhdessä ruokaa ja sen jälkeen istua kynttilänvalossa viiniä maistellen ja jutellen. Tehdään myös "retkiä" esim. eri kaupunkiin ja käydään jossain kahvilassa aamupalalla ja ylipäätään kaikkea, joka eroaa täysin normaalista arjesta.
Normaalista arjesta poiketen keksitään jotain molemmille mieluista tekemistä.. Saatetetaan joko lähteä kaupungille pyörimään tai sitten pelataan yhdessä jotain pelejä (lautapelejä tai esim. nintendoa).. Me hoidetaan parisuhdetta nimenomaan tekemällä yhdessä jotain..
ja tietysti tekemällä toiselle aamupalaa tai iltapalaa tai ruokaa...tai siivoamalla jos toisella on pitkä päivä töissä tai sitten ihan vaikka hieromalla hartioita...ylipäätään huomioimalla..
Meillä parisuhdetta ei juurikaan hoideta - ja sen kyllä huomaa! Eroajatukset käyvät mielessä viikoittain. Kaikki pienikin huomaavaisuus on lasten myötä jäänyt pois. Yleensäkään yhteistä aikaa tai tekemistä ei ole. Tai sitten mies ehdottaa sellaista, joka häntä kiinnostaa (ja hän tietää etten minä ole kiinnostunut samasta). Myöhemmin sitten kiukutellaan kun "en koskaan lähde mihinkään". Että näin ;-(
Teillä ei ole lapsia vai mitä ? Meillä 4 . Nuorimman ja vanhimman ikäero 12 vuotta. Ei koskaan yhteistä aikaa, ei lapsille hoitajaa, ennenkuin nyt alkaa löytymään.
Lopuksi parisuhde alkoi kaatumaan. Koska ainut meno oli kun vaimo kävi ryyppyjuhlissa työkavereiden kanssa. Ole nyt ottamatta siitä pulttia, Ei yhdessä, vaan työkavereiden kans. Sehän kuuluu työsuhteeseen ryypätä pelkästään työkavereiden kanssa.
Sain vaimoni "yli" puhuttua ja järjestettyä vihdoin matkan joka häiden jälkeen jäi tekemättä. Siis häämatkan hopeahääpäivänä. Se oli tosi "Amerikkaa". Nyt vielä kahden vuoden jälkeenkin muistelen sitä A-matkaa haikeasti, kunpa vielä joskus voisi saman toteuttaa uudelleen.
Aamupalan tekeminen on toiselle on rakkautta. Hieronta on valitettasti kortilla niin hyvää kun se tekeekin.
Vaan kun ei yli 30 yhteisen vuoden jälkeen ole edes puhumista,ei edes riitely kiinnosta,vaan kumpikin hommailee omiaan.Ei JAKSA alkaa hoidella suhdetta ja se on tosi ikävää.Kumminkin jotakin odottaa ja haluaa.Sauna on yhteinen huvi.Se ei ole paljon.
Mulla on yksi pieleen mennyt suhde takana vaikka nuori olenkin. Nyt ajattelin olla fiksumpi ja vielä kun juttu on tuore ja ollaan niin huumassa toisistammen, kirjoittelin ylös mikä hänessä ja hänen seurassaan tekee mut iloiseksi ja sitten utelin häneltä samaa.
Ajattelin ettei enää kävis niin et miettii jossain kohtaa et mitäköhän tuossakin on nähnyt ja mitä sen kanssa tekis, vaan olis keinot ylhäällä, jolla näyttää toiselle et välittää ja tahtoo ilahduttaa.
Hoidan suhdetta siten, että aina uusi suhde parin viikon välein.
Nuo hää-ohjelmat TV;ssä ovat todella oksettavia. Säälittää ne kaikki morsiametkin, jotka sanovat "tämä on elämäni ihanin asia".
miksi nykyään on parisuhteen hoitaminen nostettu ikäänkuin erilliseksi asiaksi. Minä olen ymmärtänyt että elämä on etupäässä sitä arjen ja pyhän vaihtelua ja myös parisuhde.
Tuntuu että nuoret pari nykyään odottaa niiden ihanien häiden jälkeen jotain ohmeellistä, mutta kllä se elämä on melkoisen yksitoikkoista töihin kotiin nukkumaan ja lapset jossain vaiheessa johonkin väliin. Sitähän elämä on ja siitä pitäisi se onni löytää.
Koskaan emme ole sen kummemmin hoitaneet parisuhdetta. työnjako on ollut enemmän tai vähemmän perinteinen, kummallakaan ei ole ollut tili velvollisuutta joka ainoasta menosta tai eurosta. Todellisia riitoja ei ole ollut, kaksi poikaa on kasvatettu ihmisiksi, yhteydet sukuihin olleet kunnossa ja 25 vuotta tätä taivalta on yhdessä tehty. Ja näillä geeneillä olisi jäljellä hyvinkin 30-35 vuotta
mitä eroa se tekee jos menee naimisiin? Elämä ei muutu sen ihmeellisemmäksi..tai minkä takia ajatellaan, että arkinen työ, kotihommat, lapset yms. olisi vain arjen raatamista... Miksei sitä onnea ja iloa voi ottaa niistä arjen pienistä asioista, vaan aina pitää valittaa...?!?!?!
21 vuotta yhdessä, 16 naimisissa, 2 lasta. Seurusteluaikoinan tiskattiin yhdessä ja se oli romanttista, sitä tehdään joskus vieläkin, vaikka kone onkin. Halaillaan ohi kulkiessa. Pidetään kädestä lenkillä. Nukutaan halausasennossa. Istutaan sylikkäin katsomassa tv:tä ja annetaan sotkujen olla, sitten siivotaan nopsaan koko perhe yhdessä.
Meillä ns. erityislapsi, jolle on ollut vaikea pienenä löytää hoitajaa, nyt on jo teini ja voi jättää kotiin yksin tai veljen kanssa, joten joskus käydään syömässä kahdestaan. Lapsille järkätään jotain "herkkuruokaa" sitä ennen.
Ei siis tehdä oikeastaan mitään, ollaan vaan. Mutta ei stressata sen eteen, että pitäisi tehdä jotain erikoista. Se jokin löytyy hyvin arjen pienistä asioista, kun osaa sen sieltä etsiä. Eikä halaus tai yhdessä siivoaminen maksa mitään, kaikille tulee vain hyvä mieli.
jos ymmärsit kirjoitukseni valitukseksi, olen ilmaissut asian väärin. Ajoin takaa juuri samaa kuin sinä kirjoitit
Parisuhdetta on tärkeä hoitaa, koska emme ole vain isejä ja äitejä. Kun on pieniä lapsia, se rooli on tietenkin kovin hallitseva. Siksi siitä onkin otettava kaikki irti, eivät ne lapset aina ole niin ihania pieniä ja tarvitsevia mussukoita. Vapaapäivät ovat perheaikaa. Joskus se käytetään siivoiluun, joskus yhdessä eväsretkeilyyn.
Tärkeintä on mielestäni parisuhteen ja koko perheen kannalta se, että asioita tehdään yhdessä. Mitä sitä nyt tarvitsee niin kovin pingottaa? Väliäkö sillä, jos muutama vuosi asutaan kuin pakolaisleirillä kun niin harvoin ehditään siivoamaan? Tärkeintä on se, mitä yhdessä jaamme. Nämä ovat muistoja, joita luodaan vanhuuden varalle.
Relax, tahtokaa toisillenne hyvää, kosketelkaa halikaa. Ottakaa joskus kerran kuussa hoitajia apuun ja tehkää ihan mitä vain kaksistannekin.
Yhteinen aika.
Yhteiseen hiileen puhaltaminen.
Pienet kohokohdat ja huomioinnit.
Onnellisuus tässä ja nyt, ei sitten kun.
Joka päivä pieniä hellyyden osoituksia. Joskus vähän isompiankin. Sanoja ja tekoja tai toisia vain. Toisen kunnioittamista. Uskollisuutta. Näin on eletty. Arjet ja pyhät. Yli 25 vuotta. Onnellisina. Yhdessä. Tänäänkin. Arki voi olla elämän suola, meillä sen jakaja on Luoja.
Pienillä jutuilla me sitä hoidetaan. Yritetään pyhittää esim. puoli tuntia illassa toisillemme ja toistemme kuunteluun ja hellimiseen. Lisäksi osoitamme arjessakin jatkuvasti toisillemme kunnioitusta ja välittämistä. Välillä tehdään jotain yhdessä, vaikka mennään ravintolaan, mutta se on kuitenkin harvinaisempaa. Välillä laitetaan jotain hyvää ruokaa ja korkataan pullo viiniä. Olennaisinta kuitenkin ovat ne pienet hetket ja teot toisen kanssa. Ihan niin kuin joku sanoi: onni pitää löytyä arjesta, ei vain jostain aivan spesiaalihetkistä.
paljon parisuhteen hoitamisesta. Ei ennen vanhaan, sitä mentiin naimisiin ja siinä sitten oltiin. Ne onnen hetket löytyi arjesta, kuten myös epäonnen. Nykyään suurin ongelma onkin se, että parisuhteelta odotetaan liikaa. Eihän se jumaliste voi olla ruusuilla tanssimista vuodesta toiseen! Järki käteen hyvät ihmiset. Intohimo haihtuu jössain vaiheessa ja suhde muuttuu enemmän toveruudeksi. Eikö se riitä? Että 20 vuoden kuluttua se oma kulta on paras ystäväsi? Hempeily on silti sallittua, vaikka sitä vähemmän olisikin.