Herään aamulla ankeasta lähiöstä. On harmaata ja vettä sataa, ulkona on niin kylmää, että pipo pitää laittaa melkein päähän kesän alussa.
Olen kuitenkin onnellinen, koska tiedän kohta saavani auton Saksasta. Näin olen suunnitellut jo pitkään ja säästänyt jopa ruokakuluissa, että olen kyennyt saamaan jotain sukanvarteen.
Vituttaa, vanha Opelini ei käynnisty. Yritän pyytää naapurilta vähän lisävirtaa, mutta ei naapuri ole huomaavinaankaan ja ajaa äkkiä pois. Pitää soittaa kaverille kymmenen kilometrin päähän, että saadaan Opel käyntiin.
Sitten vaan töihin masentumaan. Pomon valitusta koko päivä ja duunikaverien uhoa selän takana, että miten pitäisi vetää turpaan pomoa. Onneksi työ loppuu kello 16:00. Ja taas se saatanan Opel on hajalla. Nyt kuitenkin sain virtaa työkaverilta, jolle jäin kiitollisuudenvelkaan ja hän taatusti perii velkansa.
On perjantai. Pää sekaisin kossupullon kera. Kaikki on niin mahtavasti, on rahaa, on kavereita, on naisia, on hauis kuin bodarilla - nousuhumalassa... Laskuhumala tulee ja saan turpaani nakkijonossa kun ravintolat sulkeutuvat. Seuraavana aamuna herään kotona paskaiset vaatteet päällä ja naama verillä. Lompakko tyhjä ja olo on kuin haudassa käyneellä. Ei ole rahaa, ei kavereita, ei naisia ja hauis on kuin hyppynaru.
Pankista nöyristelemään lainaa, että saisi autonhakumatkaa varten rahaa. Kyllähän sitä tulee, kun vaan ensin saa jonkun onnettoman takamaan omaa lainaa. Ja muistaa sen, että kohta sama tyyppi on kysymässä itseä takaajaksi paljon suurempaan lainaan.
Mutta sitten. SITTEN! Sitten elämä repeää... Saan sen käytetyn auton Saksasta, jota olen mobile.de:n palvelimen kautta haikaillut kaksi vuotta!
Ei muuta kuin tuulipuku päälle, rahat vyötärölaukkuun ja lippis päähän. Laivaan mars, mars.. Perseet olalle välittömästi ja räkä poskella baariin nuokkumaan. Joku 40-vuotias huora tyrkyttää itseään, käyhän se ja sen huoran muistaakin vähän aikaa alapään kutinasta päätellen.
Seuraavana päivänä kietelyä Hampurin autoliikkeissä. Hups... Ei olekaan samanlaisia autoja tyrkyllä kuin mobile.de:ssä näytti olevan ja ne halvimmat tyrkyllä olleet autotkin ovat mielenkiintoisia tapauksia kolarikorjauksineen. Yritän olla niin bisnesmies, niin bisnesmies... Onhan minulla rahaa vyölaukku täynnä ja olen ostamassa MERSUA! Ihmettelen kun autokauppiaat eivät ole nuolemassa varpaitani ja suorastaan kilpaile siitä keneltä Mersuni ostan. Kiertely jatkuu ja lopulta löytyy sopiva. Ei onnistu, juuri väärän kuukauden auto ja verot nousevat liikaa! Myyjä ihmettelee, että mitä helvettiä.. Räjähtää nauruun kun kerron miksi pitää saada juuri oikean kuukauden auto. Pian räjähtää koko kauppa kun muutkin kuulevat suomalaisen karusta kohtalosta. Häpeissäni lähden toiseen kauppaan.
Toisessa kaupassakin minulle nauretaan naama vääränä. Olen kuitenkin jo tottunut häpeään, joten olen tyytyväinen kun sopiva auto löytyy turkkilaiselta mieheltä. Auto on ollut yhden sokean miehen käytössä saaressa, mies on syntynyt vuonna 1902. Siinä vaiheessa minä en suomalaisena muistanut sitä, että Saksassa autot ovat lähes aina vanhempien ihmisten nimissä johtuen vakuutusmaksujen edullisuudesta vanhemmille. Pienen neuvottelun jälkeen päästään koeajolle. Ihan hyvältä tuntuu, tosin mikä vaan tuntuisi vanhaan Opeliini verrattuna. Yhtäkkiä huomaan, että ei ole montaa tuntia aikaa paluulaivan lähtöön. Nyt paniikki on päällä! Äkkiä kaupat lukkoon, myyjä suosittelee mittarinruuvaajaa minulle kysyttäessä. Maksan vielä extraa, että myyjä hoitaa kaikki paperiasiat. Ei tosin hoitanut, kuten myöhemmin selvisi.
Mittarinruuvaja ryhtyy heti töihin ja ylpeänä esittää, että noin tippui mittarista 200 000 kilometriä pois. Olen raivoissani, kun halusin nimenomaan 200 000 kilometriä lisää! Mittarinruuvaja repeää nauruun ja sanoo minun olevan ensimmäinen joka haluaa lisää kilometrejä ja alentaa oman auton arvoa. Säälistä mies ei ota uutta maksua, kun hän hoitaa homman kuntoon ja lisää kilometrejä.
Tässä vaiheessa huomaan tuulipuvussani harmaata maalia. Mistä se on tullut? Saman väristä kuin ostamani auto... PERKELE! Autohan on maalattu ja sen takia se näytti hyvältä. Mittarinruuvaja naureskelee minulle ja sanoo, että hän heti katsoi auton olevan fiksattu vähemmän ajetuksi kuin onkaan. Ratti on vaihdettu, pedaalit on vaihdettu, kepin pää vaihdettu ja penkkien päälle vedetty uusi verhoilu. Turkkilainen veti tyhmää suomalaista 6-0. Mittarinruuvaja kertoo, että alkuperäisestä väristä päätellen auto oli taksi ja oikeasti kilometrejä on varmasti lähellä miljoonaa. Nyt mittarissa on 400 000km.
Ei auta mikään. Laivaan on ehdittävä. Auto on laivassa ja pää sekaisin taas, vituttaa sen verran. Onneksi on kohtalotovereita.
Tullissa sitten seison asennossa kuin armeijassa ja tullimies, anteeksi, herra tullimies tutkii autoa ja toteaa auton olevan priimakuntoinen. Varovasti koitan esittää sen olevan entinen taksi, paikkamaalattu ja muuta vastaavaa. Eivät kuulemma vaikuta mitään ja auto on priimakuntoinen. Kilometrejä hän ei kuitenkaan hyväksy, koska en pysty niitä todistamaan oikeiksi. Perkele, totean, maksoin turhaan mittarinruuvaajalle. Tullimies laittaa kilometrit 18 800km/vuosi mukaan.
Onneksi minulla on 3 kuukautta ajoaikaa totean tullista päästyäni. Sen jälkeen katsastuskonttorille. Ei mene läpi, koska sivuvilkut puuttuvat ja päästöt ylittää sallitun. Sivuvilkut vaan poralla autoon ja uudestaan kokeilemaan onnea toiselle konttorille, no nyt menee läpi kun nuolen kieli ruskeana katsastusmiestä. Ei saatana, auto hyytyy kolmansiin liikennevaloihin. Ei muuta kuin hinuri paikalle ja lähimpään korjaamoon. Mersun korjaajalla on ruuhkaa ja lähden kotiin taksilla. Ilmoittelee kuulemma sitten kun on kunnossa. Kaksi viikkoa myöhemmin puhelin soi ja hän kertoo, että auto on kunnossa. Remonttilasku on 25% Saksassa autosta maksamastani summasta! Iso remontti kun autolla on ajettu paljon enemmän kuin mitä mittarissa on, korjaaja toteaa. Ei muuta kuin pankista hakemaan lisää lainaa.
Vihdoinkin on sitten Mersu alla. Olen kova mies. Helkkarin kova. Mersumies. Parranpärinää kuuluu joka suunnalla, kusi on noussut päähän mersumiehelle. Ihmettelen mistä nyt kenkä puristaa. Seuraavana aamuna joku kateellinen on puhkaissut renkaani. Perkele. Uudet renkaat vaan alle ja taas rahaa palaa. Samassa yhteydessä minulle kerrotaan, että autosta puuttuu esimerkiksi lohkolämmitin. Taas palaa rahaa. Tässä vaiheessa lasken ja huomaan, että olisin saanut samanlaisen auton halvemmalla Suomesta. Vituttaa. Olisin saanut täältä auton ja myyjät olisivat nuolleet minua, kun Saksassa minulle naureskeltiin ostaessani vanhaa Mersua.
On lottovoitto syntyä Suomeen tai ainakin sitä lottovoittoa täällä tarvitaan, jos haluaa muutakin kuin vitutusta elämäänsä.
Olen kuitenkin onnellinen, koska tiedän kohta saavani auton Saksasta. Näin olen suunnitellut jo pitkään ja säästänyt jopa ruokakuluissa, että olen kyennyt saamaan jotain sukanvarteen.
Vituttaa, vanha Opelini ei käynnisty. Yritän pyytää naapurilta vähän lisävirtaa, mutta ei naapuri ole huomaavinaankaan ja ajaa äkkiä pois. Pitää soittaa kaverille kymmenen kilometrin päähän, että saadaan Opel käyntiin.
Sitten vaan töihin masentumaan. Pomon valitusta koko päivä ja duunikaverien uhoa selän takana, että miten pitäisi vetää turpaan pomoa. Onneksi työ loppuu kello 16:00. Ja taas se saatanan Opel on hajalla. Nyt kuitenkin sain virtaa työkaverilta, jolle jäin kiitollisuudenvelkaan ja hän taatusti perii velkansa.
On perjantai. Pää sekaisin kossupullon kera. Kaikki on niin mahtavasti, on rahaa, on kavereita, on naisia, on hauis kuin bodarilla - nousuhumalassa... Laskuhumala tulee ja saan turpaani nakkijonossa kun ravintolat sulkeutuvat. Seuraavana aamuna herään kotona paskaiset vaatteet päällä ja naama verillä. Lompakko tyhjä ja olo on kuin haudassa käyneellä. Ei ole rahaa, ei kavereita, ei naisia ja hauis on kuin hyppynaru.
Pankista nöyristelemään lainaa, että saisi autonhakumatkaa varten rahaa. Kyllähän sitä tulee, kun vaan ensin saa jonkun onnettoman takamaan omaa lainaa. Ja muistaa sen, että kohta sama tyyppi on kysymässä itseä takaajaksi paljon suurempaan lainaan.
Mutta sitten. SITTEN! Sitten elämä repeää... Saan sen käytetyn auton Saksasta, jota olen mobile.de:n palvelimen kautta haikaillut kaksi vuotta!
Ei muuta kuin tuulipuku päälle, rahat vyötärölaukkuun ja lippis päähän. Laivaan mars, mars.. Perseet olalle välittömästi ja räkä poskella baariin nuokkumaan. Joku 40-vuotias huora tyrkyttää itseään, käyhän se ja sen huoran muistaakin vähän aikaa alapään kutinasta päätellen.
Seuraavana päivänä kietelyä Hampurin autoliikkeissä. Hups... Ei olekaan samanlaisia autoja tyrkyllä kuin mobile.de:ssä näytti olevan ja ne halvimmat tyrkyllä olleet autotkin ovat mielenkiintoisia tapauksia kolarikorjauksineen. Yritän olla niin bisnesmies, niin bisnesmies... Onhan minulla rahaa vyölaukku täynnä ja olen ostamassa MERSUA! Ihmettelen kun autokauppiaat eivät ole nuolemassa varpaitani ja suorastaan kilpaile siitä keneltä Mersuni ostan. Kiertely jatkuu ja lopulta löytyy sopiva. Ei onnistu, juuri väärän kuukauden auto ja verot nousevat liikaa! Myyjä ihmettelee, että mitä helvettiä.. Räjähtää nauruun kun kerron miksi pitää saada juuri oikean kuukauden auto. Pian räjähtää koko kauppa kun muutkin kuulevat suomalaisen karusta kohtalosta. Häpeissäni lähden toiseen kauppaan.
Toisessa kaupassakin minulle nauretaan naama vääränä. Olen kuitenkin jo tottunut häpeään, joten olen tyytyväinen kun sopiva auto löytyy turkkilaiselta mieheltä. Auto on ollut yhden sokean miehen käytössä saaressa, mies on syntynyt vuonna 1902. Siinä vaiheessa minä en suomalaisena muistanut sitä, että Saksassa autot ovat lähes aina vanhempien ihmisten nimissä johtuen vakuutusmaksujen edullisuudesta vanhemmille. Pienen neuvottelun jälkeen päästään koeajolle. Ihan hyvältä tuntuu, tosin mikä vaan tuntuisi vanhaan Opeliini verrattuna. Yhtäkkiä huomaan, että ei ole montaa tuntia aikaa paluulaivan lähtöön. Nyt paniikki on päällä! Äkkiä kaupat lukkoon, myyjä suosittelee mittarinruuvaajaa minulle kysyttäessä. Maksan vielä extraa, että myyjä hoitaa kaikki paperiasiat. Ei tosin hoitanut, kuten myöhemmin selvisi.
Mittarinruuvaja ryhtyy heti töihin ja ylpeänä esittää, että noin tippui mittarista 200 000 kilometriä pois. Olen raivoissani, kun halusin nimenomaan 200 000 kilometriä lisää! Mittarinruuvaja repeää nauruun ja sanoo minun olevan ensimmäinen joka haluaa lisää kilometrejä ja alentaa oman auton arvoa. Säälistä mies ei ota uutta maksua, kun hän hoitaa homman kuntoon ja lisää kilometrejä.
Tässä vaiheessa huomaan tuulipuvussani harmaata maalia. Mistä se on tullut? Saman väristä kuin ostamani auto... PERKELE! Autohan on maalattu ja sen takia se näytti hyvältä. Mittarinruuvaja naureskelee minulle ja sanoo, että hän heti katsoi auton olevan fiksattu vähemmän ajetuksi kuin onkaan. Ratti on vaihdettu, pedaalit on vaihdettu, kepin pää vaihdettu ja penkkien päälle vedetty uusi verhoilu. Turkkilainen veti tyhmää suomalaista 6-0. Mittarinruuvaja kertoo, että alkuperäisestä väristä päätellen auto oli taksi ja oikeasti kilometrejä on varmasti lähellä miljoonaa. Nyt mittarissa on 400 000km.
Ei auta mikään. Laivaan on ehdittävä. Auto on laivassa ja pää sekaisin taas, vituttaa sen verran. Onneksi on kohtalotovereita.
Tullissa sitten seison asennossa kuin armeijassa ja tullimies, anteeksi, herra tullimies tutkii autoa ja toteaa auton olevan priimakuntoinen. Varovasti koitan esittää sen olevan entinen taksi, paikkamaalattu ja muuta vastaavaa. Eivät kuulemma vaikuta mitään ja auto on priimakuntoinen. Kilometrejä hän ei kuitenkaan hyväksy, koska en pysty niitä todistamaan oikeiksi. Perkele, totean, maksoin turhaan mittarinruuvaajalle. Tullimies laittaa kilometrit 18 800km/vuosi mukaan.
Onneksi minulla on 3 kuukautta ajoaikaa totean tullista päästyäni. Sen jälkeen katsastuskonttorille. Ei mene läpi, koska sivuvilkut puuttuvat ja päästöt ylittää sallitun. Sivuvilkut vaan poralla autoon ja uudestaan kokeilemaan onnea toiselle konttorille, no nyt menee läpi kun nuolen kieli ruskeana katsastusmiestä. Ei saatana, auto hyytyy kolmansiin liikennevaloihin. Ei muuta kuin hinuri paikalle ja lähimpään korjaamoon. Mersun korjaajalla on ruuhkaa ja lähden kotiin taksilla. Ilmoittelee kuulemma sitten kun on kunnossa. Kaksi viikkoa myöhemmin puhelin soi ja hän kertoo, että auto on kunnossa. Remonttilasku on 25% Saksassa autosta maksamastani summasta! Iso remontti kun autolla on ajettu paljon enemmän kuin mitä mittarissa on, korjaaja toteaa. Ei muuta kuin pankista hakemaan lisää lainaa.
Vihdoinkin on sitten Mersu alla. Olen kova mies. Helkkarin kova. Mersumies. Parranpärinää kuuluu joka suunnalla, kusi on noussut päähän mersumiehelle. Ihmettelen mistä nyt kenkä puristaa. Seuraavana aamuna joku kateellinen on puhkaissut renkaani. Perkele. Uudet renkaat vaan alle ja taas rahaa palaa. Samassa yhteydessä minulle kerrotaan, että autosta puuttuu esimerkiksi lohkolämmitin. Taas palaa rahaa. Tässä vaiheessa lasken ja huomaan, että olisin saanut samanlaisen auton halvemmalla Suomesta. Vituttaa. Olisin saanut täältä auton ja myyjät olisivat nuolleet minua, kun Saksassa minulle naureskeltiin ostaessani vanhaa Mersua.
On lottovoitto syntyä Suomeen tai ainakin sitä lottovoittoa täällä tarvitaan, jos haluaa muutakin kuin vitutusta elämäänsä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Joo, tais olla taas jollain automyyjällä ylimääräistä aikaa. Onnea vaan automyyntiin tällekin päivälle, saattaahan olla että joku todellakin haluaa ostaa Suomesta käytetyn auton.
Onhan autoliikkeissä myytävät autot niin hyvin hoidettuja ja huoltokirjat aina kunnossa eikä suomalaisia autoja "fixata" ollenkaan autoliikkeissä myyntiin. Ei muuta kuin lisää vastaavia kirjoituksia niin ihmiset saa päivän kulumaan mukavasti...
Minä olen autonostaja, tavallinen tallaaja. En myyjä.
Piti vaan purkaa pahaa oloa ja tätä vitutusta jollakin tavalla. Mitä tässä muuta voi? Huutaa suoraa huutoa???? Vetää itsensä kaulakiikkuun?
Tässä on nyt vuosia odotettu, että vihdoin saataisiin niitä halpoja autoja Saksasta. Ei saada vieläkään. Eikä ilmeisesti vuosiin saada.
Tämä saatanallinen autokauppiaiden, valtiovarainministeriön ja tullin kombinaatio pitää huolen siitä, että kyllä menee vuosia ennen kuin EU-lainsäädäntöä ihan oikeasti aletaan tässä maassa noudattaa.
Siihen saakka voimme vain juoda vitutukseen ja silloin tällöin nauraa absurdille tilanteelle huumorin varjolla.
Minua naurattaa se, että aina vaahdotaan niin mahdottomasti noista huoltokirjoista. Jos auto on yli 3 vuotta vanha ( takuu ummessa), niin huoltokirjalla ei ole mitään merkitystä, sillä ne tiedot voivat olla yhtä tyhjän kanssa. Monesti huoltokirja täytetäänkin vasta juuri ennen ajoneuvon myyntiä, jotta hyväuskoisella ostajalla olisi parempi olo.
Jos kotimaassa on näin, niin onko tilanne Saksassa sen parempi. Turkkilainen myyjä tietää, että ostaja ei tule enää jatkossa kadulla vastaan, joten pieni huoltokirjan kaunistelu ei tunnu suurelta rikokselta sielläkään.
Kyllä huippuhieno auto huoltakirjalla vahvistettuna on riskittömämpi ostaa/helpompi myydä.
Myös huoltokirjan aitous on helppo päätellä.
Älä siis tälläisiä kirjoita, jos et asioista tiedä.
(Toisaalta voit olla autokauppias, valitettavasti)
Mahtava kirjoitus. Eihän suomalaisella tallaajalla voi olla johtajatason autoa esim 7000 eurolla. Tällä hinnalla saattaisi saada vaikka jollakin johtajalla mahdollisesti olevan V8 740 bemarin vuosimallia 1995.
Happamia sanoi Tulli Saksalaisista autoista.
hiukan huumori-vilpillisesti hävytön vuodatus suomiauton puolesta.
Eittäin hvyin kirjoitettu. Vaikka kaikki onkin toisin, paitsi tämä suomen valtion pelleily.
Heeh olipa hauska läppä, naurua tuli suupielestä pariinkin otteeseen :-)
Tosin itse saksasta bemun hakeneena tiedän että tuo saksanpään läppä oli liioittelua, tosin mahdollisiin faktoihin perustuen.
Hauska pakina kaikkinensa!
P.S
Omaan saksasta haettuun tuli tänä aamuna pettymys! Biltemasta ostettu kiinalainen rattilukko oli jämähtänyt ja ei suotunut avaimella aukeamaan. Pyysin ohikulkevaa somaliakin kokeilemaan jos olisi sormistaan näppärämpi mutta ei!
Rautasahaa hakemaan, kai se ilman rattilukkoakin siinä säilyy, muutaman vuoden vanhakin jo.
Vaimo ja koirakin ihmetteli mitä mä tääl koneella hekottelen.
Auton tuonnista sen verran, että toin itselleni mersun, siis sen paljon puhutun papan mersu. 2,5 dieseli 124-koppainen 89-mallinen 150tkm. ajettu. Auto on kuin uusi. Tuli halvemmaksi kuin Suomesta vastaava. Itse asiassa vastaavan kuntoisia ei ole Suomessa alkuperäisinä.
Et voi siinä Saksan kaupassa onnistuakin...
nyt tämmöistä kirjoittele.
Kaikki ulkomaalaiset ajelee kolariautoilla, jotka on entisiä takseja:)