Mikähän oikein auttaisi minun olotilaani, kun olen menettänyt täysin luottamukseni parisuhteeseen käsitteenä? Enkä ole vielä edes mitenkään erityisen vanha, mutta silti olen vakuuttunut etten voisi olla kenenkään kanssa aidosti onnellinen...
En siis varsinaisesti ole koskaan seurustellut, mutta parin naisen kanssa olen jonkinlaista kokemusta itselleni kerännyt joten jonkinlainen
aavistus on siitä, kuinka raadollista se touhu voi pahimmillaan olla.
Omien kokemuksieni lisäksi olen nähnyt aika törkeää käytöstä lähipiirissäni, sillä väittäisin miespuolisten kaverieni jakautuvan aika tarkalleen kahteen osastoon:
Ensimmäinen 50% joukko on niitä jotka pettävät naista jos vain omaa naista nätimpi ehdokas sattuu esim. baarissa tulemaan vastaan ja osoittaa halukkuuttaan.
Loput 50% puolestaan jakautuu karkeasti n. 30/20 joista tämä 30 on joutunut näkemään niin paljon vaivaa saadakseen sen yhdenkin naisen että ovat uskollisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Loput sitten on niitä tavallisia miehiä jotka odottavat parempia aikoja.
Lisäksi itsellä viimeisestä säädöstä on kohta kulunut vuosi, niin alkaa tuntumaan että osaako sitä enää edes jutella jollekkin naiselle jos semmoinen kuvatus sattuisi tulemaan joskus vielä juttelemaan...
No joo... Kunhan avauduin pikku päissäni. Elkää liikaa miettikö minun sanomaa. :I
En siis varsinaisesti ole koskaan seurustellut, mutta parin naisen kanssa olen jonkinlaista kokemusta itselleni kerännyt joten jonkinlainen
aavistus on siitä, kuinka raadollista se touhu voi pahimmillaan olla.
Omien kokemuksieni lisäksi olen nähnyt aika törkeää käytöstä lähipiirissäni, sillä väittäisin miespuolisten kaverieni jakautuvan aika tarkalleen kahteen osastoon:
Ensimmäinen 50% joukko on niitä jotka pettävät naista jos vain omaa naista nätimpi ehdokas sattuu esim. baarissa tulemaan vastaan ja osoittaa halukkuuttaan.
Loput 50% puolestaan jakautuu karkeasti n. 30/20 joista tämä 30 on joutunut näkemään niin paljon vaivaa saadakseen sen yhdenkin naisen että ovat uskollisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Loput sitten on niitä tavallisia miehiä jotka odottavat parempia aikoja.
Lisäksi itsellä viimeisestä säädöstä on kohta kulunut vuosi, niin alkaa tuntumaan että osaako sitä enää edes jutella jollekkin naiselle jos semmoinen kuvatus sattuisi tulemaan joskus vielä juttelemaan...
No joo... Kunhan avauduin pikku päissäni. Elkää liikaa miettikö minun sanomaa. :I
Vastaukset 1
Vanhimmat
naissäätöä, SIINÄ ei enää osaa edes puhua saatika itsetunto kestä katsoa naista silmiin hetkeä kauempaa. Ei puhettakaan että uskaltaisin tehdä aloitteita. Töissäkin nuorempien ämmien kanssa jäänyt etäiseksi (vaikka jo puoli vuotta ollut), koska hekin ilmeisesti odottavat että minä tekisin aina ne puhealoitteet. Siis TÖISSÄ, missä voisi olettaa ettei edes haeta mitään panosuhdeseuraa, vaan oltais ihan vaan työkavereita. Vai onko muijilla aina SE mielessä?