Mikä erossa eniten satuttaa? Kaipaatko vielä exää ja kuinka kauan erostanne on? Uskotko siihen, että aikuinen,kypsässä iässä oleva voi vielä löytää elämäänsä uuden rakkauden?
Kysymys kaikille
eronneille
183220
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mies oli loukkaava ja inhottava. Siinä syitä erota. Eroon menee aikaa, prosessi kestää 6 kk, vielä pitäisi malttaa odottaa omaisuuden myynnit ja jaot.
Tahtoisi päästä jo uuteen elämään. Uusi elämä odottaa sinua.
En ole vuosiin kaivannut ex-miestäni, siinä totuus.
Meidän olisi pitänyt erota jo 2 vuotta sitten, viimeiset 2 vuotta avioliittoa olivat täysin turhia.
Kuulostaa siltä, ikäänkuin et haluaisi erota.
Niin, ex-mieheni harjoitti henkistä alistamista ja lievää fyysistä väkivaltaa minua kohtaan.
Vihdoinkin nyt, kun olen päässyt hänestä eroon (emme tapaa enää) uskon olevani arvokas ihminen...
Erossa satutti eniten se, että ulkopuolisilla ihmisillä on tarvetta tehdä jommastakummasta osapuolesta "syyllinen" tai suuri sika ja asettua jommankumman "puolelle". Mielestäni ero on kahden kauppa, jossa parisuhde lakkautetaan eikä se muille kuulu. Vanhemmuus jatkuu. Niin turhaa ja tarpeetonta on puuttua toisten asioihin pyytämättä, jos omasta elämästä puuttuu dramatiikkaa.
Ero ei ole aina paha asia eikä eronneet ihmiset epäonnistujia.
Erostani on kaksi vuotta. En kaipaa exääni. Arvostan häntä asioista huolehtivana etävanhempana. Joskus on tarpeen soitella lapsiin liittyvistä käytännön asioista.
Uskon siihen, että aikuinen kypsässä iässä oleva voi löytää uuden rakkauden. Tärkeää on, ettei katkeroidu. Uutta kumppania valitessa on hyvä kuunnella, miten tämä puhuu exästään, se kertoo paljon ihmisestä.
Eniten satuttaa se että kun on luottanut toiseen ihmiseen, kokenut läheisempiä asioita kuin kenenkään muun kanssa(ei edes oman äitinsä tai läheisten ystävien kanssa)niin yhtäkkiä ne asiat menettävät merkityksensä. Ei ole koskaan ollutkaan "me", kaikki on ollutkin vain valhetta sen toisen osalta. Alkaa miettimään että missä vaiheessa tein väärin ja missä vaiheessa toinen alkoi tosissaan teeskentelemään vai oliko kaikki alusta alkaen teeskentelyä.
Aikuinen, kypsässä iässä oleva voi löytää uuden rakkauden, mutta minä en voi. En usko siihen enää. Aikaa erosta on pari vuotta.
Erossa satuttaa eniten se että meidän perhe on rikki. Mieheni jätti mut toisen naisen takia ja mä uskon että mun toipumiseen menee kauan, ennen kuin olen taas ehjä ihminen. Ikävöin ex miestäni hirveästi, ikävöin meidän perhettä. Eniten ikävöin sitä että sain joka päivä olla tyttöni kanssa. Erostani on siis 5kk ja olen vielä ihan keskivaiheessa toipumisessa, enkä välillä tiedä selviänkö mä ikinä tästä ja kuinka kauan siinä menee. Mua on petetty, jätetty, loukattu ja satutettu niin syvästi että tällä hetkellä mun tulevaisuus on tosi synkkä.
Erossa eniten satuttaa se, ettei toinen kerro missä meni vikaan, mikä on hänen erohalujensa syy. Ei suostu mihinkään yrityksiin parantaa suhdetta. Toinen ei siis anna minulle mahdollisuutta tarkastella itseäni ja korjata virheitäni. Sanoo vain, ettei sussa mitään vikaa ole. Tiedän kyllä, että kuvioissa oli toinen nainen. Muttei sekään enää ole se suurin asia, vaan vastaamatta jäänyt Mikä tähän johti, Miksi?
Niin kauan kuin epätietoisuutta jatkuu, on irtautuminen suhteestakin vaikeaa. Se tekee kaiken niin h*tilliseksi.
Erosta n.8 vuotta.Mies lähti toisen naisen matkaan.Eniten loukkasi se,että huoritteli minua ja yritti vielä tehdä minusta huonon äidin.Itse oli alkoholisti ja reissuhommissa,ettei lapsia paljon hoitanut.Silloin tuntui tosi pahalta.Puolentoista vuoden päästä helpotti.
Mutta oli aika shokki huomata,että tämän päivän seurustelukuviot olivat aivan toista kuin aiemmin.
Ihmiset menevät vaan sängystä sänkyyn,toisten tunteilla leikitään.
No sitten minäkin lopulta löysin miehen,jota rakastin.2,5 v seurusteltiin,sitten jätin hänet,kun jäi kiinni uskottomuudesta.5 kk oltiin erillään,hän halusi takaisin,ja otin.
Nyt hän halusi erota.Ei suostu vastaamaan yhteydenottoihin,ei mitään.
Liekö löytänyt taas uuden.
Kyllä usko miehiin ja rakkauteen on karissut.
Eniten satuttaa luottamuksen menetys. Mieheni petti ja valehteli. Halusi erota, koska ei ole onnellinen minun kanssani. Kuvioissa ei muka ollut toista naista. Loppujen lopuksi sieltä paljastui toinen nainen, joka on vielä huomattavasti häntä nuorempi. Ex-mieheni ei vielä pari kuukauttakaan sitten myöntänyt toisen naisen olemassaoloa. Hän muka kertoo minulle, jos alkaa tämän toisen kanssa seurustelemaan! Uutukainen oli kuitenkin jo esitelty yhteisille ystäville ja vanhemmille. Ja vielä on pokkaa väittää minulle edelleen muuta, vaikka on jo virallisesti erottu! Se harmittaa, että luotin syvästi exääni. Olimme koko avioliiton ajan toisillemme rehellisiä ja sitten ex muuttui moiseksi valehtelijaksi. Miksi ei voinut rehellisesti tunnustaa? Tunnen itseni tosi tyhmäksi, kun luotin. Sekin suututtaa, että minun elämäni on nyt sekaisin ja koen hirveätä tuskaa, vihaa ja surua. Tuntuu kuin elämäni kuluisi hukkaan. Mietin mikä on paikkani tässä elämässä.
Sitäkin suren, että minulta jäävät nyt ihan varmasti lapset hankkimatta. Olen jo nelikymppinen ja biologinen kello alkaa jo lakata raksuttamasta. En tähän hätään löydä uutta miestä lasta tekemään, eikä hätäinen ratkaisu varmasti olisikaan oikea valinta.
Rikotut yhteiset unelmat ja tulevaisuuden haaveet...
Haluaisin jossain vaiheessa löytää uuden rakkauden ( en todellakaan ole vielä nyt kypsä siihen, tunnen sen itse), mutta toisaalta pelkään, veikö avioero minulta luottamuksen rakkauteen. Minä menin naimisiin ajatuksella, että olen tämän miehen kanssa loppuelämäni ja kaikki suunnitelmani perustin sen mukaan. Kotiammekin rakensin siltä pohjalta, että tämä on minun loppuelämäni asuinpaikka. Ex asuu nyt siellä ja hyötyi nyt jälkikäteen ajateltuani huomattavasti taloudellisesti, mutta itsepähän pistin nimeni osituspaperiin. Tunnen itseni petetyksi ja loppujen lopuksi myös hyväksikäytetyksi.
Kipu ja tuska vaihtelevat mielialan mukaan. Eniten taitaa satuttaa ymmärrys siitä että on itse ollut kyvytön ratkaisemaan parisuhteen ongelmat sekä se ettei ex-kumppani suostu enää juurikaan keskustelemaan.
Kyllä kaipaan exää ja näen hänestä unia.
Moni kypsässä iässä oleva näyttää löytävän uuden rakkauden, joten ilmiselvästi se on mahdollisesti. Vaikea kuitenkin uskoa tällaista sattumaa omalle kohdalle osuvan.
Minua satuttaa eniten ositus. Olen jo kertaalleen maksanut asunnon ja nyt sitten maksan toiseen kertaan. H-vetti!
Varmasti vastauksia on montaa variaatiota mutta minulla on pari seikkaa jotka ovat raskaita.
Valheessa eläminen, toinen hankki uuden rakkaan joka itseään 7 vuotta nuorempi pojankloppi - ei halua olla lasteni kanssa missään tekemisissä. Hänen kaverit tiesivät missä mennään ja minä en tiennyt mitä elämässäni tapahtuu. Miksei voi olla rehellinen, tiesin asiasta pitkään ennekuin lopulta laitoin hänet seinää vasten.
Minulta riistettiin elämä, kaikki mitä minulla oli lapset perhe ja omaisuus (ei niin tärkeää) katosi. Eikä minulla ollut mitään sanottavaa.
Ihmisen muuttuminen, kerran niin rakas vaimo on yhtenä aamuna etäinen muukalainen joka kertoo ettei koskaan rakastanut minua ja kuitenkin väläyttelee vielä tänäänkin yhteenpaluun mahdollisuutta kun uuden poikaystävän kanssa homma ei etene. Eli hän manipuloi minua vieläkin ja minä en pääse irti hänen otteestaan - henkistä väkivaltaa tuo on.
Haluan rakkautta jota en saa, olen löytänyt rinnalleni mitä ihanimman nasien joka on vastakohta tuolle julmalle exälle mutta jostakin syystä kaipaan vielä entiseen.
puheet siitä että miten en koskaan ole tehnyt mitään toimeentulon eteen,olen kummikin käynyt töissä(lukuun ottamatta äityyslomia)koko ajan,miten exä on joutunut elättämään minut. 17 vuotta hoidin kodin ja lapset,kävin vakituisessa työssä,en harrastanut enkä liiemmin tuhlaillut. Nyt erottuamme saan kuulla mikä rasite olen ollut.
En kaipaa exää,hän on ihan vieras ihminen...
Aivan rehellisesti sanottuna asia on niin että eron jälkeen otti kaaliin puhumattomat asiat sikäli että tunsin tarvetta selvitellä muutamia erimielisiä näkemyksiä ym.
Totta kai pitkän liitön jälkeen kun toinen on poissa oli orpo olo,mutta yllättävän nopeasti tilanteeseen löytyi taas arki rutiini eikä elo pelottanut yhtään.
Vuosiakin myöhemmin kaiveli tietyt mustamaalaukset joihinka tunsi tarvetta puuttua haluten puhdistaa maineensa mutta lopulta ajan kuluttua ymmärsin ettei se olisi ketään edes kiinnostanut vaan koko asia oli suurempi ongelma omassa päässäni,voisin kuvailla sellaista viimeiseksi riipaksi vanhasta suhteesta joka katkeaa sitten lopulta kumminkin ja huomaat että parasta antaa asioiden olla ja keskittyä uuteen elämään.
Itse ainakin löysin uudeen suhteen vanhoilla päivilläni ja moni asia vanhassa suhteessa muutti mielessäni merkitystä,katkeruus katosi ym.
Olin se jätetty osapuoli tutulla tarinalla ettei kolmatta pyörää muttei haluta suhdetta jatkaakkaan ,kuten kaikissa vastaavissa se kolmaspyöräkin oli sittenkin olemassa..
Mikä erossa eniten satutti?
- Sydänystävän menetys
Kaipaanko vielä häntä?
- Tavallaan, en seksuaalisessa merkityksessä mutta hän oli särmä ja tulinen sielu, niitä ei ole ikinä liikaa. Erosta 1,5 vuotta.
Uskotko että pystyy löytämään rakkauden?
- Uskon, löysin sen kerran avioeorn jälkeen mutta sekin kaatui.
iskut ne sattu eniten liitossa, nyt helpotus kun ei turpaan tule.
noin pari vuotta ja sitten alkoi helpottaa....
ensimmäinen puoli vuotta oli kamalinta joskin alkuviikot eli hybriksessä ja voihki että IHANAA, nyt elämä alkaa taas uudestaan!
Sen "ilon ja helpotuksen" jälkeen tömähti masennus jota kesti yli vuosi mutta kuten sanottu, puolen vuoden paikkeilla jokin naksahti pykälän verran helpompaan suuntaan.
Aivoero on kuin pieni kuolema, sanovat.
Itse muistan kuinka olin kuin puoliksi leikattu ja kun mies tuli käymään, leikkasi ruohoa pihamaalla; katsoin ikkunasta ja olin pakahtua tunteeseen saada olla taas ehjä, edes sen aikaa kun mies viipyy.
Kaksi vuotta erosta aloin pistää hakua päälle. Kolmas tärppäsi oikeasti ja olen nyt onnellisempi kin koskaan aiemmin elämässäni!
Eniten satuttaa omien toiveiden kariutuminen ja yhteisen historian loppu. Niin paljon olisi ollut vielä yhdessä koettavaa ja jaettavaa. Tuntuu kuin joku olisi oma puoliso kuollut ja samalla appivanhemmat.
Eniten satuttaa se että tuntuu siltä kuin olisi ollut huono tai jotain kun HÄN kerran ei haluu olla enää mun kanssa ja se kun sydän särkyy tuhansiksi sirpaleiksi...:( erosta on nyt lähes 4kk ja kesäkuus HÄN halus alottaa uudestaan ja suostuin. Se kesti suunnilleen pari päivää et en yhtään tajua HÄNTÄ.:O Oisin halunnu olla HÄNEN kanssaan ikuisesti...(silloin) Joskus kaipaan kun ajttelen niitä ihania hetkiä ja sanoja ja joskus vihaan kun ajattelen valheita ja sitä mitä HÄN oikein ajatteli jättäessään. Kuka vain, mistä vain ja milloin vain voi löytää elämänsä ihanimman, aidon,todellisen ja kestävän rakkauden. Koskaan ei kannata luopua toivosta!!!