Susanna Sievinen kertoo kirjassaan, miten naista tulee kohdella ja lukee itsensä ja kaltaisensa ns. prinsessaksi. Kuinka moni tämän palstan naisista tuntee olevansa prinsessa? Kuinka moni haluaisi olla prinsessa? Olisiko huvittavaa, jos mies tuntisi olevansa prinssi? :-D
Oletko prinsessa?
kirjassa sanotaan
321930
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
I'm The Queen.
kuullut tai lukenut, että jokainen mies haluaisi olla prinssi omalle prinsessalleen. Myös ääneen olen kuullut yhden miehen sanovan etsivän omaa prinsessaa itselleen.
Olen mieluummin vaikkapa kuningatar tai jumalatar kuin prinsessa. Prinsessalla on herne patjojen alla. Prinsessan rooli on hyvin rajoittava ja teennäisen pinnallinen, eikä prinsessalla ole todellista valtaa.
Uskoisin monen miehen todellakin haluavan prinsessan itselleen päätellen monista parisuhteessa elävistä naisista.
kuulostaa paljon prinsessaa paremmalta. En tosiaan haaveile olevani mikään prinsessa, tai edes kuningatar. Tota jumalattarena oloa vois pitää vaikka tavottteena. Tällä hetkellä kyllä se mies on se prinssi ja mä oon se kerjäläistyttö.
onkohan edes sukupuoli oikein?
kerjäläistytölle hyvin vai huonosti? Taisi käydä hyvin.
sitä epäili, siis sukupuoltani. Olen nainen, mutten ~nainen~.
Mies sitten olisi kai kuningas tai itse jumala? :)
loogisesti ajatellen niin mene? Kuningatar-kuningas; Jumalatar-jumala. :)
Kansa sitten vaatisi niitä prinssejä ja prinsessoja, sekä veroja alemmaksi.
ilman haasteita on haaskausta.
elämäsi suurin haaste?
semmonen asia, josta ulkopuolisten ei tarvi tietää. =)
vaikeasti tavoiteltavaa, ja sinä kerjäät?? Mies vie sinua kuin pässiä narussa.
Onkos pelailu hauskaa? Miltä tuntuu olla tuolla puolen, noin naisena? Itellä on kyllä tuosta kokemusta, mutta yleensä roolit on toisin päin.
mielestä on tässä tapauksessa reilua kertoa mikä on ulkopuolisen suurin haaste. Se on ulkopuolinen itse. Toisin se ei voisi ulkopuoliselle enää olla. Eikä sinun tarvitse vastata ulkopuoliselle. Jotkut asiat on joskus hyvä pitää omana tietona. Heräsi vaan uteliaisuus sanoista haaste ja elämä. Viikonloppuja.
sanottuna vielä ei ole käynyt kuinkaan. Et siinä mielessä on kaikki vielä ihan hyvin..
kumpikaan mitään leiki. Eikä se toinen käytä asemaansa minuun nähden mitenkään hyväkseen... Joskus tilanteet vain menee näin.
tarkoittaa sitä satua:) Siinä oli onnellinen loppu.. saduissahan on aina.
Itse on haaste jokaiselle tai oikeastaan se, että haluaa, uskaltaa tai kykenee olemaan oma itsensä. Haaste on siis enempi egon tai persoonan puolella. Maailma palkitsee egoa, elämä itseä. Kumman haluaa valita?
joskus vuosia sitten valintansa. Ulkopuolinen valitsi itsensä ja Elämän.
Mitä pahaa siinä on!?en siis tarkoita et olisin joku kana mut silleen jee jee
Susan Kuroselle.
Vuoden bimboin-limboin kirja piti olla ilman muuta Kurosen 'Morsiamelle prinssi', mutta räväkkä Susanna vetikin pohjat.
Prinsessa ei ole tavaranpystyttäjä eeeeeeehhehee.
Tämä oli myös mainiosti sanottu...
http://blogit.hs.fi/julkkikset/opas-susannan-kayttajille/
ilman valtakuntaa
..ja myös tämä kysely.
Herrajesta mihin nainen alentuu! Ei taas!!! Toinen Kuronen...?Oppaita? Niiltä jotka eivät itsekään kykene hoitamaan omiakaan juttuja? Ei millään pahalla,mutta tämähän on järjetöntä! Vai prinsessa??!!
taas. Toivottavasti mun ei ikinä tarvitse nähdäkään kys. teosta. Taas tuota populistista ja tarkoitushakuista seksillä ratsastamista...
Ihmettelen oikeasti niiden tyhmien määrää, joille ei ilmeisesti tarvitse sanoa kuin sana "seksi" tai "pili", niin jo vain mielenkiinto herää. Hohoi. Mitä nyt asiasta vilkaisin lehtijuttua, niin tuntuis todella epäeroottiselta ja vähän epäonnistuneeltakin tuollainen "prinsessa- asetelma".
Vaikka nainen olenkin, niin luulen, että aika monen miehen seisokki loppuu kuin seinään Prinsessan nuolentaohjeita luettaessa... Ei miehet pidä itseään prinsessoiksi mieltävistä naisista. Prinsessana oleminen on fantasiamaailmaa... Satakertaa lämpimämpää, ihmiskeskeisempää ja eroottisempaa lienee vähän arkisemman kaltainen ymmärrys miehen ja naisen välisestä suhteesta. Realismi on seksikästä.;)
En todellakaan tunne olevani prinsessa. Onneksi.
En ole vielä lukenut kirjaa, enkä usko lukevanikaan. Siksi on aika vaikeaa ottaa kantaa minkälaisesta prinsessasta kokonaisuudessaan on kyse.
Prinssinnakeille kuitenkin ei kiitos. Huvittaavaa tai ei. Onhan noita itsensä korottajia miehistäkin löytynyt, varsinaisia rinsessoja ruikutuksineen siitä, ettei naiset tule iskemään yms tyttökitinää. Täältäkin olen joskus sellaisesta miehestä lukenut....
S. Sievinen ei todellakaan ole mikään prinsessa.
Hän jätti oman elämänsä elämättä ja koulut käymättä kun hyysäsi urheilijamiestään ja oli hänelle äitinä. Uhrautujatyyppi ei ole mikään prinsessa....
Minä en aina tunne olevani prinsessa, koska joudun joskus tekemään myös työtä sen eteen että saan... ;) Mutta teen sen kyllä ihan asenteella..... Ja silloin mies tuntee olevansa prinssi... ;D
Ja kyllä minä ainakin koen, että kun itse osoitan kiinnostukseni miestä kohtaan, niin hänellä saattaa jossain vaiheessa ruvetakin seisomaan (siis muualla kuin makkarissa) - Susannan mielestä miehellä pitäisi olla seisokki jo siinä vaiheessa kun mies näkee hänet! Huh.... Hän joko jää, tai on jo jäänyt pahaan kierteeseen tavattuaan jonkun himokkaan miesrakastajan........ Ei "normaalielämässä" ole minun mielestäni sallittua kulkea heppi ojossa yleisillä paikoilla...
Jotenkin tuntuu, että Susanna Sievinen on vain yksi pettynyt suomalaisnainen muiden joukossa: on niitä muitakin, jotka eivät vaan ole masennuspäissään lähteneet noista aatoksistaan kirjaa kirjoittamaan... Kehittyneimmät naisyksilöt taipuvat oppimaan kuten koe-apinat, että itsekin saattaa joutua tekemään jotakin, jos kerran haluaa jotakin...
En ole prinsessa enkä kaipaa prinssiä. Olen mielelläni melko tavallinen ja avaan itse itselleni auton oven (säästää aikaakin!).
Enkä haluaisi ollakkaan, en oikea kruununprinsessa enkä semmonen herkkä mimosa joka ei mittään vois tehä ettei design-vaatteet sotkeennu eikä rakennekynsi katkiais. Enkä kaipaa mitään prinsessan kohteluakaan. Tuolla minä oon nytkin viikonlopun aikana Kultsin kanssa purkanut vanhaa tiilistä grillinurkkausta ja lapioinut hiekkaa autotallirakennuksella. Aikoinaan kun olin mansikkamaalla kesätöissä niin siellä kerätiin vasta kynnetyltä pellolta kiviä poisa ja se mansikkamaan omistaja (mies) meille tytöille siinä neuvoi että "kerätkäähän te tytöt vaan noita kaikkein pienimpiä kiviä ettette loukkaa itteenne." Ja kyllä mua ärsytti niin että määhän varmasti kannoin niitä "isompia" kiviä ja näytin että ei täsä mistään hattarasta tehtyjä olla.
PS. On mulla kyllä tuola peilipöydän laatikossa kerran vitsillä ostettu tiara, ehkäpä sitte synttäreillä vois leikkiä Peikkomettän rinssessaa. :)
Mur
en prinsessa.