Olen rippaamassa cd-levyjä tietokoneelle ja olen ihan pihalla siitä, millaiseen kokoon nämä kannattaa laittaa, ettei äänenlaatu huomattavasti kärsi. Olen näitä samoja biisejä laittamassa myös mp3-soittimeen [512 mb], että sekin pitää ottaa huomioon.
Vinkkejä?
Vinkkejä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse käytän 160 VBR Lamea. 120 (tai pienempi) myös riitää, kunhan muistat käyttää Variable Bitratea!
Pariin aiempaan pikkusoittimeen rippasin musiikkia LAME:lla 128kbps asetuksella VBR päällä eikä äänenlaatu kärsinyt "huomattavasti" niin kauan kun sitä kuunneltiin tämmöisellä halvalla ämpärisoittimella ja mukana tulleilla nappikuulokkeilla. Noin pienelle muistille nämäkin tiedostot ovat selvästi liian isoja koska soittimeen ei montaa CD-levyllistä sovi.
Kun samot mp3-tiedostot poltti CD-levylle ja soitti niitä kotistereoiden AV-viritinvahvistimella tai suoraan parempien kuulokkeiden kautta huomasi aika äkkiä miten lattealta musiikki kuulosti ja erotti jopa koodauksen aiheuttamia selviä virheitä.
Nykyään käytän iPodia ja rippaan AAC:ksi 256kbps asetuksella joka kestää kuuntelun sellaisenaan kotistereoistakin ilman että minun korviini laatu kuulostaisi mitenkään heikentyneeltä.
Itse rippasin joltakin HiFi-testilevyltä raitoja LAME:lla eri bittinopeuksilla ja vertasin niitä sitten keskittyneesti ja kriittisesti. Joku keskimääräinen 160...192 kbps (VBR) alkaa kuulostaa virheettömältä, tosin ei riitä kaikelle musiikille tuokaan. Lisäksi ensi alkuun on vaikea kuulla akustiikan eli tilavaikutelman elämistä.
Raaka testi on jollakin audio-ohjelmalla vetää mp3:sta toinen kanava vastavaiheeseen ja sitten summata kanavat eli kuunnella kanavien EROTUSTA. Jopa alkaa kuulua artifakteja oikein selkeästikin, ainakin kurlutuksen tapaisia efektejä 128 kbps -fileillä! Korva vaan ei näitä normaalisti erota voimakkaampien äänien alta.
Kannattaa kerralla tehdä kunnollisia fileitä, korva kouliintuu kuulemaan ne virheet ajan myötä ja nautinto menee niihin keskittyessä!
Tässä LAME:n asetuksia (suosituksia osassa "Quick Start"):
http://www.hydrogenaudio.org/forums/index.php?showtopic=28124
Käytännössä vasta joku 256kbps VBR olisi niin lähellä originaalia että tuollaisia mp3:ia kannattaisi ripata arkistoon laadukkaampiakin toistolaitteita varten. Noin pieneen muistiin ei tällaisia biisejä kyllä kovin montaa mene mutta ei tarvitsekaan
Tuommoisen halvan ämpärisoittimen tapauksessa äänenlaatu on jopa paremmilla kuulokkeilla sitä luokkaa että 128kbps kuulostaa ihan yhtä hyvältä tai huonolta kuin originaalikin. Soittimen mukana tulleilla nappikuulokkeilla voi tiedostojen laatua pudottaa vielä tuostakin ilman että huomaisi mitään eroa.
Kokemuksesta voin kyllä kertoa että hatuttaa melkoisesti kun on ripannut kovalla vaivalla satakunta CD:tä huonolla laadulla ja tämän jälkeen hankkii paremman soittimen ja kuulokkeet tai koittaa soitella mp3 kirjastoa kotistereoista vain tajutakseen että koko savotta pitää aloittaa uudestaan paremmalla koodauksella.
Tuo omakohtainen kokeilu bitrate-arvoilla kannattaa. Pitää löytää tarpeeksi vaativaa musiikkia, josta löytyy myös heleitä korkeita ääniä ja transientteja sekä kunnollisen tilantuntu. Aina uudelleen ja uudelleen kuunnellen etsitään bitrate-arvoja, joiden jälkeen tulos ei enää parane. Valitaan sitten varmuuden vuoksi pykälän pari suurempi nopeus. Tällaiseen kokeiluun varataan tunteja ja tarvitaan oikeasti harjaantunutta korvaa. Ja lepotaukoja välillä.
Tarvitaan siis ainakin kunnon kuulokkeet ja laadukas soitin. PC ei oikein riitä tulosten vertailuun. Kun sieltä jostakin 160 ... 192 kbps -arvosta mennään ylöspäin, vain ylärajataajuus kasvaa mutta aikuinen ihminen ei enää sitä eroa välttämättä kuule. Sanoisinko, että erot laatuerot bitrate-arvojen välillä ovat silloin sananmukaisesti "korvien välissä"!
Itselle yllätyksen on tuottaneet alkuperäismateriaalissa olleet vaihevirheet kanavien välillä, nämä saavat jotkut 128 kbps -mp3:t kuulostamaan suorastaan sairaan oudoilta! (Tämä varsinkin ns. joint-stereo -asetuksella, jolla kanavat enkoodataan toisistaan riippuvaisina).