Annoin miehen pompotella itseäni koko kesän. Juupas, eipäs, juupas, eipäs olla. Nyt on sydän särkynyt ja haluan vain unohtaa koko miehen. Tyhmähän olin kun annoin hänen minua noin kohdella.
Miten se yhteydenpidon lopettaminen häneen on silti niin vaikeaa kun toista ajattelee koko ajan. Hänen puolestahan me Toki voisimme olla ystäviä. Häneen tämä ei vaikuta mitenkään.
Haluan hänet vaan pois päiväjärjestyksestäni niin nopeasti kuin mahdollista. En halua itkeä hänen takiaan. Mutta rakastan häntä kuitenkin paljon, olimmehan ystäviäkin ennen suhdetta...
Miten voikin vituttaa ja surettaa näin paljon.
Miten se yhteydenpidon lopettaminen häneen on silti niin vaikeaa kun toista ajattelee koko ajan. Hänen puolestahan me Toki voisimme olla ystäviä. Häneen tämä ei vaikuta mitenkään.
Haluan hänet vaan pois päiväjärjestyksestäni niin nopeasti kuin mahdollista. En halua itkeä hänen takiaan. Mutta rakastan häntä kuitenkin paljon, olimmehan ystäviäkin ennen suhdetta...
Miten voikin vituttaa ja surettaa näin paljon.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Samanlainen on minulle tunne, vituttaa ja surettaa,mietin,olinko miehelle kesäkissa,joka syksyn tullen heitetään menemään?!!!
Itse annoin miehen pompotella itseäni 3 vuotta!!! Vihdoin sain riuhtaistua itseni irti siitä "suhteesta" mutta kipeää tekee...
Kolme vuotta (tyhmä taidan olla) kuuntelin, ymmärsin , odotin ja uskoin. Jokin sisällä sanoi koko ajan, että ei tästä tule mitään, mutta silti yritin tukahduttaa tuon tunteen ja uskoin kaikki selitykset kiireestä. Perinteiset kliseet uppos kuin suohon... "Koskaan en ole ketään pettänyt"- jeah right!!
Viime yönä sain puhelun kaverilta, että oli törmännyt kyseisen miehen profiilin S24:n treffeissä. Nyt riitti!! Pistin siltä istumalta viestiä, että jäi kiinni!! Tosi tyhmä tapa pistää poikki, mutta en halua kuulla mitään selittelyjä, en anteeksi pyyntöjä. Ja pelkään, että en pysy päätöksessäni, koska oikeasti rakasta miestä ja todella olisin halunnut, että tästä olisi tullut jotain. Sillä luulin, että hänen sydän on täyttä kultaa.
Näin sitä taas pyöritettiin hyväuskoista ämmää...
Ystäväksi en rupea, kaverikaan en halua olla vaan toivon, että pääsen tästä nopeasti eteenpäin ja löydän ehkä joskus uskoni miehiin takaisin.
Aivan, mitä itua on jatkaa sellaisella muka kaveri/ystävä -linjalla? Kun ilmeisestikään koko suhde ei sille miehelle ollut kovinkaan vakavaa laatua. Eihän ystäviä ja tärkeitä ihmisiä sillä lailla pompotella ja petetä...siksi on turha tulla anelemaan jotakin "ystävyyttä"!! En suostu ystäväksi enkä kaveriksi vain siksi että tyypin mahdolliset syyllisyydentunteet vähän vaimenisivat. Ehei...hän ei selvästikään välittänyt minusta niin paljoa että olisi arvostanut ja kunnioittanut, joten en halua mitään muuta kuin päästä omassa elämässäni eteenpäin ja unohtaa.
Minut jätettiin kaksi vuotta sitten, mies halusi olla ystävä ja ollaan oltukin. Jossain vaiheessa seksi palasi kuvioihin. Nyt ollaan epämääräisessä seksisuhteessa, joka ei johda mihinkään. Mies ei halua muuta ja minä rakastan yhä ko. miestä. Voin siis vain hävitä tässä jutussa, mutta kaipaan miestä jatkuvasti...
Ole siis viisaampi ja katkaise kaikki yhteydenpito. Parempi itkeä ja surea kerralla kaikki tuska pois, kuin kiduttaa itseään vuosikausia! Voi kun itsekin saisin jostain voimaa miehestä irtautumiseen! Olen sitä monta kertaa yrittänytkin, mutta siitä se mies vasta innostuukin ja taas palataan vanhaan kaavaan...
Koko kesän kans takunnut samalla lailla miehen kanssa! Kun oliskin niin paljon voimia että riuhtaisis itsensä irti koko paskasta! Mutta kun ei, en voi itselleni mitään, rakasta sitä paskaa liikaa, että sen saisin tehtyä!
Niin pompoteltiin minuakin koko kesä. Pelimies on pelimies. Erottiin onneksi. Koski todella kovasti,mutta hengissä ollaan ja eteenpäin mennään. Muista, että olet enemmän arvoinen! Arvosta itseäsi.
Hymyä kaikille