aikuisen siskon mustasukkaisuus aikuisesta veljestään? Aviomieheni sisko on siis todella nyreissään, kun ei saa viettää enemmän aikaa veljensä kanssa kahdestaan, eikä muka tiedä tarpeeksi tämän elämästä.
En ymmärrä mikä tarve hänellä on jatkuvasti viettää kahdenkeiskeistä aikaa veljensä kanssa. Itsellänikin on veli, muttei tulisi mieleenkään olla mustasukkainen hänen tyttöystävälleen, kun hän saa viettää enemmän aikaa veljeni kanssa. Minulle sopii ihan hyvin se, että kun tapaan veljeäni, niin myös hänen vaimonsa ja minun mieheni ovat mukana.
Onko yleistä/normaalia olla mustasukkainen veljestään?
En ymmärrä mikä tarve hänellä on jatkuvasti viettää kahdenkeiskeistä aikaa veljensä kanssa. Itsellänikin on veli, muttei tulisi mieleenkään olla mustasukkainen hänen tyttöystävälleen, kun hän saa viettää enemmän aikaa veljeni kanssa. Minulle sopii ihan hyvin se, että kun tapaan veljeäni, niin myös hänen vaimonsa ja minun mieheni ovat mukana.
Onko yleistä/normaalia olla mustasukkainen veljestään?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Veljen vaimon ylettömän ja suhteettoman mustasukkaisuuden edes pienistä yhteisistä
hetkistä veljeni kanssa aikoinaan. Hän onnnistui
myrkyttämään suhteemme, eikä tehnyt mieli tavata niissä olosuhteissa enää veljeäkään.
Kysyisin toisinpäin, onko normaalia vaimojen olla ylen mustasukkaisia miehensä sisarille saati tämän muulle perheelle?
Kun kanssakäyminen oli kaikenlisäksi perin harvaa ja aina hienotunteista sisaren ja muunkin perheen osilta.
Itse pöyristyin sukuun tulleen, naidun töykeydestä ja melko ilkeistä piikittelyistä milloin mistäkin. Ei tee mieli tavata veljen vaimoa, ja samalla sääli kyllä, ennen niin rakasta veljeäkään, joka muuttui kovin naituaan epävarman, mutta perin piikikkään vaimon.
Sääli ennen niin hyväsydämistä veljeä, joka koki suuren muutoksen. Ja mihin suuntaan.
piikittely ja töykeily tietenkään ole normaalia. Varmaankin teillä on todella ikävä tilanne. Täytyy kuitenkin muistaa, että kai veljelläsikin (ja sinulla?) on jotain osaa ja arpaa tapahtumiin. Tuskin vaimo yksinään onnistui pilaamaan sinun ja veljesi suhteen?
Minulla on kuitenkin päinvastainen tilanne. Olen alusta asti ollut ystävällinen mieheni siskolle. Luulin, että hänkin piti minusta, kunnes aloimme kuulla millon mistäkin, että näin ei taida asia olla. Hän alkoi myös selvästi osoittaa, että MEIDÄN seuramme ei kiinnosta (mm. lähtee nopeasti paikalta, jos on kutsuttu meille jne.), mutta kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa taas ei ole koskaan tarpeeksi. En ymmärrä tätä.
On ilmeisesti hyvin vaikeaa sulattaa se, ettei hän olekaan enää ykkösnainen veljelleen. Mielestäni omituista. Täytyykö minun vastaisuudessakin vain sulattaa kaikki ja näyttää iloista naamaa? Miehenikin on ärsyyntynyt siskoonsa.
aika usein, koska kaiketi tietty seksuaalisuus on aina se tekijä, joka piilossa toimii - veli ja sisar ovat saattaneet kasvaa hyvinkin läheiseksi lapsuudessa ja sitten siihen tulee uusi nainen, joka vie kaiken sen huomion, minkä sisar sai veljeltään ennemmin, vaikkakin tietenkin ilman seksuaalisuutta - tosin uskon, että piiloitettu seksuaalisuus on joka ainoassa suhteessa taustalla ja aiheuttaa kitkoja - halu olla siis ykkönen, tai ihailtu - sairaalloisissa suhteissa ei ole tilaa muille, kumminkin päin siis.
Terveet suhteet sallii vanhat ja uudet - naiset - vai salliiko?
Joo. Ikäviähän nämä. Ja paljon tuhoavia, juuri veljien vaimot ja näiden sisarien suhteet tuntuvat usein olevan melko tulenarkoja, vaikka vain anopeista yleisemmin puhutaan. Sisaret kuuluvat vain samaan sukupolveen vielä, joten suhteet voivat siksi muuttua ehkä vielä tulenaremmiksi, kuin 'vanhan' anopin, josta ei ole kilpailijaksi - kärjistetysti.
Molempiin suuntiin löytyy esimerkkejä, mustasukkaisuudesta.
vasta nyt kirjoituksesi, olen varmaan lukenut huolimattomasti. Kirjoitit mielestäni todella hyvin ja asiaa!
Juuri tällaisesta uskon olevan kyse, halusta olla ykkönen.
Tuokin oli hyvä pointti, että sisaret ovat samanikäisiä, joten kilpailuasetelma voi syntyä helpommin, kuin vaikka juuri anopin kanssa.
Kyse on siis toisaalta varmaan ihan luonnollisesta asiasta, mutta meillä tämä tilanne on kyllä mielestäni mennyt hieman överiksi. Mitenköhän tähän pitäisi suhtautua? Pitääkö vaan jatkuvasti ymmärtää ja "antaa" heidän viettää paljon aikaa yhdessä (vaikka mieskään ei toisaalta aina haluisi). Vai pitäisiköhän siskolle sanoa asiasta? Sitten toisaalta kyllä varmasti loukkaantuu, enkä sitäkään tietysti halua.
Tämä on vaan niin rasittava tilanne, kun itse olisin halunnut olla tämän siskon ja hänen miehensä kaveri. Olisi ollut ihan kiva käydä nelistään vaikkapa syömässä jne. mutta nyt se ei näytä olevan mahdollista.
meneillään vielä, kuka on ykkönen,
eikä miehesi sisar ole valmis päästämään
veljestään irti, ainakaan vielä..
tosin ei kai siinä mitään pahaa ole,
jos sisarukset viettävät joskus aikaa
ihan vaan keskenään - mustasukkaisuus kun
voi olla milloin missäkin nurkassa vaanimassa..
ehkä sinun kannattaisi puhua tuntemuksistasi miehesi kanssa, jos se aiheuttaa sinulle jatkuvaa päänvaivaa - jos miehesi on herkkä tunteillesi, hän osaa asiaan ehkä parhaiten vaikuttaa?
..ehdottaa esimerkiksi enemmän yhteisiä illallisia natosi miehenkin kanssa, jotta miehesi sisar oppisi hyväksymään sinut - ehkä on kyse siitä, että miehesi sisar ei hyväksy sinua, vaan pyrkii sinut sivuuttamaan omimalla veljesi, siis miehesi.. arggh.... rofl! =D
Ihmissuhteet on melko usein mutkikkaita,
varsinkin jos niistä mutkista vielä vaietaan ja nuristaan vaan oman mielen nurkissa tai nettipalstoilla - itse syyllistynyt samaan.. kohtaaminen ei ole helppoa.
tarkoitit, niin en ole todellakaan pelkästään nurissut asiasta nettipalstoilla. Miehen kanssa olemme tästä keskustelleet aika paljonkin.
Kysyin täältä lähinnä mielipidettä siitä, kannattaako siskolle välttämättä avautua asiasta. En nimittäin haluaisi, että tästä syttyisi sota, mutta pelkään niin tapahtuvan, jos siskolle mainitsee asiasta.
Muutama päivä sitten mieheni kuitenkin hellävaraisesti otti asian esille, saa nähdä mikä vaikutus sillä siskon mustasukkaiseen käytökseen on.
Jaa-a...
Meillä on sama tilanne. Mutta ymmärrän että sisko haluaa olla veljensä kanssa kahdestaan kun niin harvoin näkevät. Mutta siitä en pidä että omassa kodissa pitäis kävellä vierailujen aikaan seiniä pitkin. Asua hiirenhiljaa kaapissa ja sen verran poistua että käy ruokaa laittamassa heille.
Muutekin on tullut jo selväksi että miehen sisko ei minusta pidä, ja mustasukkaisuudesta se johtuu. Sen verran paljon miehen sisko on muutamien saunakaljojen jälkeen minulle tilittänyt. Mutta ei se minun ongelmani ole. Mutta siltu tulee vaan ikävä fiilis kun tietää että toinen on tulossa, sitä alkaa samointein miettiä kuinka osais taas pysyä poissa tieltä ja näkymättömänä, vai tekiskö jonkun reissun jonnekkin. Mies ei taas auta yhtään asiaa kun haluasi tehdä kolmistaan koko ajan. (ymmärrän toki senkin, helpointa olis kun keskittys vaan sillon siskoonsa)
En tiedä mitä se on mutta voiskohan olla että nainen ei kestä miehen maailmassa toista yhtä tärkeää naista? Mene ja tiedä sitten?
omassa kotonani alkaisi kulkea seiniä pitkin tai lähtisi reissuun vain siksi, että sisko haluaa "omia" veljensä. Kyllä niitäkin tilanteita ihan luonnollisesti syntyy, että sisarukset saavat jutella keskenäänkin. Jos se ei riitä, niin murjottakoon sisko sitten minun puolestani.
En pidä normaalina sitä, että aikuisen siskon ja veljen pitäisi jatkuvasti viettää aikaa kahdestaan, etenkin, jos molemmilla on jo kumppanit.
Mielestäni se on kuitenkin ymmärrettävää, jos vaikkapa samaa sukupuolta olevat suht samanikäiset siskokset viettävät aikaa keskenään ja käyvät vaikka kahvilla, jos heille on muodostunut ystävyyssuhde ja puhuvat ns. tyttöjen juttuja. Muussa tapauksessa en ymmärrä.
Itsellänikin on veli, ja hyvin läheinen ja tärkeä sellainen, mutta ei minulla ole mitään pakonomaista himoa viettää aikaa hänen kanssaan kahdestaan.
yksinäinen (sinkku)?
ehkä hänen veljensä on siinä tapauksessa hänelle läheisin henkilö..? on siten ihan ymmärrettävää, että haluaa viettää kahdenkeskistä aikaakin.
tai ehkä hän haluaa puhua esim. lapsuus asioista, ja olettaa että sinua ne ei niin kiinnosta.
minulla on sisko, jonka kanssa on mukava joskus olla kahdestaan, ja puhua lapsuus jutuista (niistä vaikeistakin). ei se ole sama asia, jos siinä on muita paikalla...
mutta varsinainen mustasukkaisuus ei oikein kuulosta hyvälle/normaalille.
olen ajatellut, että jos sisko olisi sinkku, niin ymmärtäisin tämän käytöstä edes jossain määrin enemmän. Mutta ei! Hänellä on mies, joten tuntuu oudolta, että hän jaksaa kuitenkin roikkua veljensä perässä ja loukkaantua, jos ei ihan joka viikko soitella.
Noista lapsuusasioiden juttelusta ei oikein mielestäni voi olla kyse, koska se ei selitä töykeää suhtautumista minuun. Toisekseen, mies on kertonut, etteivät he edes keskustele mistään yksityisistä asioista, vaan juttelevat ihan niitä näitä, kun tapaavat.
Sisko tuntuu nimenomaan olevan mustasukkainen siitä, ettei ole nr1 mieheni elämässä. Jollain tapaa ymärrän tämän ajatustavan (itsellänikin on veli), mutten ymmärrä, että tunteille annetaan noin kovasti valtaa, että se vaikuttaa käyttäytymiseen.
Miksi miehesi ei saa tavata siskoaan? Jos he ovat olleet läheisiä, niin onko ihme, että voi tulla mustasukkaiseksi? Oletko itse mustasukkainen?
Itse "menetin" veljeni itsekkäälle naiselle, joka estää heidän lastaan esim. tapaamasta serkkujaan.(toisen siskommme lapsia) Tämä satuttaa myös minua, sillä lapsethan eivät ymmärrä. Ensimmäiset tapaamiset appivanhempien kanssa meni hyvin ja minä jopa pidin tästä naisesta. Mutta mutta... Toki suhde veljeen/siskoon muuttuu jos perustaa perheen, mutta sitä on hyvin vaikea ymmärtää miten yhtäkkiä muuttuu epätoivotuksi hirviösiskoksi???
Tämän jälkeen alkoi haukkuminen: olimme outoja, kohtelimme väärin kaikkia yms. yms. Tämän johdosta esim. Myös veljeni tuntuu ajattelevan näin.
Ikävää että näin tapahtui. Vielä ikävämpää on se, että heidän lapsensa eivät tule ikinä oppimaan tuntemaan serkkujaan vain koska tämä nainen on niin päättänyt ja veljeni hyväksyy asian ihan noin vain. Ja kyse on loppujen lopuksi pienestä riidasta. Vanhempamme kärsivät tästä kovin. Itse kyllä pärjään ilman veljeäni ja hänen perhettään. Toki mielelläni kävisin siellä kylässä, mutta kun en ole toivottu persoona.
Ennen niin läheinen veli muuttui täysin vieraaksi naimisiin mentyään vaimon piikitellessä natoaan ja pienistäkin yhteisistä
hetkistä veljen kanssa mustausukkaisia kommentteja tehden.. kun muistelimme joskus vaikkapa automatkalla jotain lapsuutemme tapahtumaa, vaimoke totesi takapenkiltä lapsilleen heidän jotain kysyessä, että 'eipä oltu silloin paikalla' myrkyttäen jokaisen pienenkin hetken, jos sivuttiin jotain yhteistä kasvun aikaamme..
Ei se ole tosiaan kovin aina niin mustavalkoista, kuten tahtoo nähdä, että vaimokkeet ovat mielellään maalailemassa miestensä siskoista hirviösiskoja ja veljet väsyvät sitten mustasukkaisuuteen ja antavat periksi vaimoilleen..
ja siskot tietävät myös pysyä kaukana.
Surullista, mutta näin kävi meilläkin. Tunsin kyllä ihan alusta asti, etten ollut tervetullut, eikä edes kyllä kutsuttu.. kemiat eivät kohdanneet - lue: vaimoke ei kestänyt jakaa miehensä menneisyyttä.
Loukkaannuin useaan otteeseen piikikkäästä ja asiattomasta käytöksestään enkä ole välittänyt juuri kontakteja ylläpitää. Veljet joutuvat ristituleen, jos naivat asemastaan epävarman narsistin.
Tilaa normaalille kanssakäymiselle ei enää ole, usean tarina. Olkoon.
Veljeä, sitä, joka oli hyvä sisarelleen, on ikävä. Ilman piikikästä vaimoa.
Harmillista, että tällaisia tarinoita on enemmänkin.
Minusta pitäisi muistaa, että siskojen ja veljien suhde normaalisti on eri asia kuin parisuhde, vaikka olisi läheinenkin. Kyse ei ole mistään onko joku "nro 1" miehen elämässä. Vaan siitä, että on menettänyt osan siitä ennen läheisestä perheyhteydestä, kun veljen uusi nainen ei jostain syystä hyväksykään miehensä perhettä. Bestis ei tarvitse sentään olla, jos ei halua.
Ikävä on tosiaan veljeä...
mitä on sivukorvin kuunnellut,
että nämä miehen sisko ja veljen vaimo- suhteet
ovat aika vaiettu aihe, ja monella perin vaikea, jos jopa täysin katkeaa suhteen sitten lopulta veljeenkin ja tämän perheeseen ja mahdollisiin lapsiin.. itsekään en ole enää vuosiin lapsia tavannut, kyllästyin ja loukkaannuin siihen yliolkaiseen veljen vaimon käytökseen, joka sielunsa voimin osoitti minulle ovea aina, jos ei aina aivan suorin sanoin, mutta käytös kyllä antoi sen ymmärtää.. ja oh well, kutsumattomat kutsut esim. lasten syntymäpäiville, joita aina kuitenkin muistin, uskollisesti jopa kaikki nimipäivät jokaisen.. kiitoksia saati edes pieniä muodollisia takaisnpäin muistamisia ei koskaan kuulunut, joten toden totta.. tänä vuonna unohdin ensimmäisen kerran itsekin muistamiset sinne päin.. ehkä alitajunta teki unohtamisen, jatkuvasta heidän puolisen ignooramisen ja loukkaamisen, ulossulkemisensa jälkeen.. en koe enää merkitystä edes teeskennellä yhteydenottoja, edes merkkipäivien muistamisilla.. koska response on 0.
Metsä oppi viimein vastaamaan samoin, kuin sinne huudettiin. On aika suojata omanarvontuntoa ja elää ilman kontakteja, jonka uusi perheenjäsen tahallisesti halusi myrkyttää.
Voikaa hyvin - voikoon sekin veli hyvin, jota kerran rakastin ja kunnioitin.
Ex-sisko
joku ymmärtänyt väärin...
Kysyit: "Miksi miehesi ei saa tavata siskoaan?"
En muistaakseni sanonut, ettei mies saa tavata siskoaan. Meitä on miehen kanssa vaan jo pitkään rasittanut sisko, jolle ei tunnu mikään riittävän.
Miehellä ei ole siis halua jatkuvasti kyhnätä siskonsa kanssa, mutta sisko ei taida olla tyytyväinen, ennenkuin tapaavat KAHDESTAAN suunnilleen joka päivä. Mielestäni (eikä miehen mielestä) tämä ole normaalia.
Seura ei siis tunnu kelpaavan, kun minä olen paikalla, vaikka korostan, että itse olin aluksi innoissani tutustumassa kyseiseen siskoon. Ajattelin jopa, että meistä olisi voinut tulla ystäviä keskenämme. Näin ei nyt kuitenkaan ilmeisesti ole tapahtumassa.
Sinulle vielä kommenttia "surullinen sinisisko". Ikävää, jos teidän tilanne on mennyt noin kuin kuvailit, mutta uskoisin, että noin radikaalilla välien poikkimenemisellä on usein kaksi osapuolta.
Ei kai teille syyttä ole sanottu, että kohtelette ihmisiä väärin jne. Entä jos asia tosiaan onkin niin, ja veljesi ja hänen vaimonsa ovat loukkaantuneita teidän käytöksestänne. Ja veljesi on tosiaan aika ressukka, jos vaimo saa ajatuksensakin laitettua tämän päähän.
Eikö nimenomaan veli ole tehnyt väärin, jos on syyttä katkaissut välit siskoonsa? Miksi vaimo saa kaikki syyt niskoilleen?
Kommenttini oli lähinnä toisen näkökulman esille tuomista, että voi olla noinkin päin. Mielestäni jokapäiväinen kahden olo ei ole normaalia. Ehkäpä miehesi voisi keskustella asiasta siskonsa kanssa, vai olisiko niin, että miehesi kertoo eri asioita siskolleen ja sinulle?
Veljestäni on tullut mielestäni ressukka. Itsekin haluaisin että vaimona mieheni tukisi minua, mutta olen sitä mieltä myös, että ei voi olla liikaa vaadittu normaaliin kanssakäymiseen esim. pari kertaa vuodessa kyläilyyn. On käynyt niinkin, että miniä on tullut kylään, mutta sitten jälkikäteen on sanotaan, ettei siellä voi olla ja mikään ei ole hyvä... no ei tarvitse sitten tulla. Päästäisi miehensä lasten kanssa kyläilemään ja voi jäädä kotiin jos ei huvita. Mieleen tulee väkisinkin että tämä nainen pelkää jotain tosi paljon.
Olen puhunut asiasta veljeni kanssa hyvinkin vakavasti ja ainakin nyt vanhempamme saavat tavat lapsia. "Miniä" käyttäytyy meitä kohtaan hyvin alentavasti.Mitä meidän tulee mielestäsi sitten hyväksyä???
Itselleni oli aivan äärettömän suuri yllätys, kun kuulin olevani vaikka mitä, vaikken ollut ollut edes heihin yhteydessä...ja tasan yhden kerran tavannut koko ihmisen.
Se että meidät on kasvatettu väärin ja kaikki mikä liittyy veljeni perheeseen ja lapsuuteen on vähintäänkin muotoiltu irvokkaaksi. Ei sekään ole normaalia käytöstä. Itse en enää välitä loukkaanko heitä. Lapset surettavat, mutta lähden siitä, että aikuiset ihmiset itse tekevät päätöksensä.
ps. ihmiset loukkaavat usein toisiaan tahtomatta ja tietoisesti. Se kuuluu elämään. Tietyn määrän kestää kyllä. Mutta vuosikausien kierre ei ole sen arvoista.