Olen siis mustis miehestäni kaiketi siksi (jonka tajusin nyt vasta kun näitä tekstejä täältä ristiin rastiin luin) että suhteemme alkoi silloin kun minä olin ollut jo 6 kk sinkku mutta mieheni seurusteli toisen kanssa (olivat olleet 1 kk yhdessä kun tapaisimme) mutta selvästikkin
mustasukkaisuuteni johtaa siitä miten me olemme mieheni kanssa tavanneet.
Pelkään että minulle käy samalla tavalla kuin mieheni ex-tyttöystävälle (eli mieheni löytää paremman/ihananamman naisen taikka rakastuu toiseen).
Me kyllä asumme nykyisin yhdessä vaikka olemme seurustelleet suht vähän aikaa.
Aika toki näyttää mutta mieheni oli ennen tätä 1 kk kestänyttä suhdetta useamman kuukauden sinkku ja sitä ennen hänellä oli 6 vuoden suhde ex-avovaimoonsa.
Joten en usko hänen olevan hunsvotti kerran muutti kanssani yhteen omasta aloitteestaan kun minulla oli muutto mielessä.
Asia silti mietityttää ja olen tehnyt hänelle selväksi että olen mustasukkainen ja kertonut etten itse ymmärrä miksi.
Tämä on aivan uusi tunne enkä halua takertua, en ole koskaan aikaisemminkaan ollut sellainen, juu ja tiedän kyllä että suhteet ovat erilaisia. Mutta ei parisuhteet eri miesten kanssa ole koskaan muuttanut käyttäytymistäni.
Mustis olen siis lähinnä kun paikalla on naispuolisia uusia ystäviämme/ystäviäni, koska minusta tuntuu että mieheni käyttäytyy eri tavalla kun paikalla on esim monen vuoden vanhoja ystävättäriäni kuin uudet 1-4 kuukauden vanhat tutut. Ja tämä mustis tunne tulee siis ainoastaan silloin kun paikalla on uusia naisia... Ja olen ajatellut asiaa myös näin että se johtuu siitä kun mieheni todellakin käyttäytyy eritavalla kuin esim ex-vaimonsa parhaimman ystävän seurassa (jonka olen tavannu).
Vai kuvittelenko vain? Neuvoja?
ja sen verran piti vielä jatkaa että vaikka minusta tuntuu että tiedän mieheni todelliset tunteet (vaikka hän ei selvänä kerrokaan minua rakastavansa) niin yritän tehdä hänestä mustasukkaista (esim kertomalla jos joku mies on kehunut minua tai yrittänyt lähennellä) yritänkö tällä käyttäytymisellä hukuttaa oman mustasukkaisuuteni? ennen tätä nykyistä avomiestäni minulla oli 4 kk suhde toisella paikkakunnalla asuvaan mieheen (150 km välimatkaa) jonka jätin osittain siksi että hän oli sairaalloisen mustasukkainen minusta. Ja olen myös ollut 2 vuoden suhteessa jossa mies hakkasi minua ja oli mustis.
mustasukkaisuuteni johtaa siitä miten me olemme mieheni kanssa tavanneet.
Pelkään että minulle käy samalla tavalla kuin mieheni ex-tyttöystävälle (eli mieheni löytää paremman/ihananamman naisen taikka rakastuu toiseen).
Me kyllä asumme nykyisin yhdessä vaikka olemme seurustelleet suht vähän aikaa.
Aika toki näyttää mutta mieheni oli ennen tätä 1 kk kestänyttä suhdetta useamman kuukauden sinkku ja sitä ennen hänellä oli 6 vuoden suhde ex-avovaimoonsa.
Joten en usko hänen olevan hunsvotti kerran muutti kanssani yhteen omasta aloitteestaan kun minulla oli muutto mielessä.
Asia silti mietityttää ja olen tehnyt hänelle selväksi että olen mustasukkainen ja kertonut etten itse ymmärrä miksi.
Tämä on aivan uusi tunne enkä halua takertua, en ole koskaan aikaisemminkaan ollut sellainen, juu ja tiedän kyllä että suhteet ovat erilaisia. Mutta ei parisuhteet eri miesten kanssa ole koskaan muuttanut käyttäytymistäni.
Mustis olen siis lähinnä kun paikalla on naispuolisia uusia ystäviämme/ystäviäni, koska minusta tuntuu että mieheni käyttäytyy eri tavalla kun paikalla on esim monen vuoden vanhoja ystävättäriäni kuin uudet 1-4 kuukauden vanhat tutut. Ja tämä mustis tunne tulee siis ainoastaan silloin kun paikalla on uusia naisia... Ja olen ajatellut asiaa myös näin että se johtuu siitä kun mieheni todellakin käyttäytyy eritavalla kuin esim ex-vaimonsa parhaimman ystävän seurassa (jonka olen tavannu).
Vai kuvittelenko vain? Neuvoja?
ja sen verran piti vielä jatkaa että vaikka minusta tuntuu että tiedän mieheni todelliset tunteet (vaikka hän ei selvänä kerrokaan minua rakastavansa) niin yritän tehdä hänestä mustasukkaista (esim kertomalla jos joku mies on kehunut minua tai yrittänyt lähennellä) yritänkö tällä käyttäytymisellä hukuttaa oman mustasukkaisuuteni? ennen tätä nykyistä avomiestäni minulla oli 4 kk suhde toisella paikkakunnalla asuvaan mieheen (150 km välimatkaa) jonka jätin osittain siksi että hän oli sairaalloisen mustasukkainen minusta. Ja olen myös ollut 2 vuoden suhteessa jossa mies hakkasi minua ja oli mustis.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mun mielestä on outoa että jotkut valittaa että mies lyö. Mä en edes halua mitään nössöä vaan tosi miehen joka ottaa mut... Meillä usein riidellään ja siihen liittyy pienet lyönnitkin, mutta sen jälkeen on sovintoseksiä ja se on aivan ihanaa. Kerrankin kun mieheni tuli töistä hän käski mut polvilleen ja retutti mua hiuksista, sen jälkeen sekstattiin ja se oli aivan ihanaa. Käsiin jäi mustelmia kun mun mies piti mua alistavassa seksiasennossa, mutta ei se mua haittaa. Eli lopettakaa valitus jostain mustasukkaisuudesta!
Jos teidän mielestä väkivaltainen parisuhde on ok, niin ehkä kannatis hakea jotein apua! :O
minultakaan ei aivan terveeltä pohjalta seurustelu lähtenyt.. ja se voi olla osin mustasukkasuuteen johtavaa.. mutta tiedän kyllä miehen olevan uskollinen ja hyvä ihminen se ehkäpä vähän mietityttää että olisiko hän sitten vietävissä kun mikä..
no ehkä ei sentään:D
minäkin kasrsastan aina sillon kun muita naisia paikalla.. minustakin tuntuu että mies juttelee muille enemmän ja katseleekin:D "niinhän ne kyllä tekeekin;D" mieheni totesi sarjan repliikin "olen naimisissa en kuollut" itse taas en kovin paljoa muita miehiä tule kyttäilleeksi.
joskus harvoin;D
sitten tuota olen naimisissa en kuollut hommelia sillä että toki ihmiset katseleevat toisia ja puhuu kait kohteliasuudesta ehkä enemmän.
tai sitten itse kiinnittää siihen enemmän huomiota että toinen juttelee/kattelee mene ja tiedä;D
mutta onko sillä loppujenlopuksi väliä jos suhde on jo alkutekijöissään tuhoon tuomittu niin on tai jos kestävällä pohjalla niin on:)
toistahan kun ei voine omistaa:) mutta kaikki aikanaan..
Hei Sinulle.
Voi älä ole mustasukkainen. Minä olen ollut koko elämäni ajan joka ainoalle miehelleni. Naimisissa en ole ollut, mutta eka mies, kenen kanssa asuin 13 vuotta, petti minua edellisen tyttöystävänsä kanssa heti alkumetreillä, siitä se sit alkoi, tämä mustasukkaisuus. En tiedä oliko se mustasukkaisuutta vai menettämisen pelkoa? Olen käynyt juttusilla psykologin kanssa, psykoterapeutilla, hypnoterapiassa (siinä lähinnä käsiteltiin huonoa itsetuntoa), lasteni isä maksoi kaiken tämän. Kaikki nämä ovat vahvistaneet, että olen sen vuoksi menettämisen pelkoinen, koska äitini kuoli kun olin kuuden vanha. Se, jota rakastin, tavallaan jätti minut. Nyt, kun olen ollut viisi vuotta yksin, lasteni kanssa, ymmärrän, miksi lasteni isä, jonka kanssa asuin seitsemän vuotta, jätti minut. Kanssani oli mahdoton elää. Olin "mustasukkainen" kaikille hänen exille, kavereille. Hullu minä. Olin jopa mustankipeä menetetystä yhteisestä ajastamme tai että hänellä oli jossain muuallla kivaa. Jos hän oli mukava jollekin ystävälleni, olin svartsjuk. Ällö olo itselleni ja etenkin hänelle. ONNEKSI, hän yhtenä iltana sanoi minulle, että etsi asunto. Näin tiesin, että nyt on aika lähteä etsimään itseäni. Kukaan ei ole syntynyt elämään minua varten. Kukaan ei hengitä minun vuokseni, vaan itsensä. En voi tukahduttaa toista, en voi laittaa elämään ketään siten, että aina on varpaillaan, kuinka käyttäytyä. EI! Jos on näin, silloin täytyy mennä peilin eteen ja katsoa itseään ja kysyä: Kuka tekee kenen elämän helvetiksi? Minä, "en olevinaan mustasukkainen".
Hei! Minusta sinulla on mustasukkaisuutesi käsittely jo pitkällä, kun olet löytänyt syyn, mistä se johtuu ja tilanteet, joissa se ilmenee. Jotenkin kai pitäisi noissa tilanteissa yrittää kääntää se asia vain niin, että miehesi on sinun kanssasi, koska hän haluaa, eikä hän etsi ketään toista naista. En usko, että se uudelleen tapahtuu, vaikka sinut tapasikin ollessaan jo suhteessa. Voisitko pyytää, että miehesi kertoisi tunteistaan sinulle enemmän ja avoimemmin? Itselleni ainakin tämä on tärkeää ja silloin tulee olo, että toinen oikeasti välittää, eikä ole menossa minnekään. (miehet ei vain aina tätä ymmärrä, että se on meille naisille niin tärkeää)itse ainakin huomaan, että jos mies kertoo tunteistaan ja olen aivan varma, että hän rakastaa minua, niin ei minulla ole edes syytä mustisteluun. Jos joutuu arvailemaan toisen tunteita, niin johan se musta sukka nostaa päätään..tsemppiä sinulle! olen kokenut saman ja uskon, että olet matkalla jo hyvään suuntaan!