Että rahamies ei lähde autoa mistään saksasta raijjaamaan. Se on köyhien/pihien touhua.
Itse en ole rikas, mutta hyvätuloinen. En ole koskaan tarvinnut ostaa käytettyä autoa.
Itse en ole rikas, mutta hyvätuloinen. En ole koskaan tarvinnut ostaa käytettyä autoa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ostetaan käteisellä, ei osamaksulla.
Ja kyllä sieltä niitä uusiakin saa pakasta vedettynä juuri sellaisen kun haluaa ilman saakutin pitkää odotusaikaa.
Minäkään en ole rikas, ja olen myös melko hyvätuloinen. Mutta en heittäisi rahaa ihan hukkaankaan, jos minulla on mahdollisuus pienellä ja hauskalla vaivannäöllä säästää muutama tuhatlappunen, niin kyllä sen mieluusti teen. Eri asia on, jos en ehdi, en uskalla tai en pysty, silloin tietenkin joudun maksamaan valinnastani vähän enemmän.
Itse Saksasta tuotuun autoon liittyy lisäbonus: piristävän reissun ohella sitä ei kannata tuoda tyhjänä, vaan kontti täyteen tuomisia puolella hinnalla ihan oman maun mukaan. Jotkut hakevat näitä tuomisia itselleen ja kavereilleen ihan varta vasten, ilman autonostoakin. Ja jos se säästö ei houkuttele, niin sitten tuomisten laatu: kenen suu ei ole tuohesta, löytää kaikkea sellaista mitä koto-Suomesta ei edes saa. Mutta jos sekään ei houkuttele, niin sitten ei auta muu kuin jatkaa vaan tasaisen harmaan ja turvallisen mikään-ei-toivottavasti-koskaan-muutu -elämän viettoa. Sekin on sallittua, elämisen tapoja on niin monia ja kaikki ovat ok.
Että uutta autoa en ole koskaan ostanut mutta
2 x saksasta itselleni hakenut ensin vuonna 2005
MB 270 E 04. ja nyt kasällä 2007 hain BMW 530xd 07. Ei ollut varaa uuteen.
Samalla tulee tehtyä pieni lomareissu ajellen kun tuo auton Suomeen.
Olen myös hyvätuloinen ja aina ostanut uuden auton Suomesta. Mutta maailma muuttuu. Seuraava autoni on todennäköisesti käytetty tai uudenkarhea tuontiauto. Ihan periaatteesta.
on se että olet vaippoihin paskova teini, jonka luuseri isä unelmoi Volvo V70: stä....
Ennen suola-auton ostamista kotimaasta tai hienon tuontiauton hakemista Saksasta kannattaa tarkasti selvittää se, onko todellista tarvetta vaihtaa lainkaan autoa. Minä ajelen päivittäin Essolle kaljalle (tietenkin kahville) 91-mallisella luotettavalla Carinalla, eikä minulla vielä vuosiin ole tarvetta mennä autokauppaan.
Itsetuntoni on niin hyvä, että ei minun tarvitse sitä hienolla autolla lisää pönkittää. Kaikki essolaisetkin tietävät, että voisin milloin tahansa käydä uuden Mersunkin Vehosta ostamassa käteisellä, mutta ikäni ja kuntoni huomioon ottaen siinä ei olisi mitään järkeä.
Kylläpä vaan on automobilin tarvetta tässä pitkien etappien ja kovin kalliisti hinnoiteltujen jukisten liikennevälineiden sohjoisessa maassa. Me aktiivissa työiässä olevat ja siitä leipämme ansaitsevat tarvitsemme, tai ainakin osa meistä tarvitsee autoa ihan oikeasti liikkumiseen. Joko säännöliiseen edestakasin kelaamisen, tai sitten jatkuvasti muuttuville, eri pituisille reiteille. Se vain on niin.
Itse olen tähän asti, itse asiassa jo erinäisiä kymmeniä vuosia, körötellyt erilaisilla bensiinikäyttöisillä automobiileilla. Vuosi vuodelta yhä huolestuneemmin olen tarkkaillut Essonkin valotaululla olevien numeroiden nousua, ja kiinnittänyt huomiota niiden joukossa oleviin, noin 30 eurocenttiä alhaisempiin lukuihin. Samaan aikaan vuotuiset ajokilometrimääräni ovat kaiken aikaa kasvaneet.
Kun sitten perehdyin asiaan oikein kunnolla, minulle selvisi, että minun kannattaa ajaa kaasuöljyllä eli dieselillä. Ja eikun toimeksi, mistä niitä tällaisella säästöbudjetilla saa? Kun katson nettiautosta ja lehtien sivuilta ja ties mistä, käytössäni olevalla varallisuudella saan noin 400.000 km ajetun, hyvässä suolassa olevan pohjolan oloihin rakennetun automobiilin. Haluanko sellaista, kun en osaa enkä välitä opetella sen kanssa renaamista? En.
Olen seurannut juupas-eipäs-vääntöä näistä saksalaisista vähemmän suolatuista tuontiautoista. Oikein diisselillä, automaatti-ilmastoinnilla, parkkitutkalla, xenon-valoilla, vakionopeussäätimellä, pienillä ajokilometreillä, penkinlämmittimillä, sähkösäätöisillä sillä sun tällä, ja niin edelleen. En aluksi oikein minäkään uskonut, että se voi niin helppoa olla. Ja halpaa. Eihän mikään tässä maailmassa voi olla helppoa ja samaan aikaan halpaa, ei voi.
Mutta sattui sitten tässä sellainen vapaa väli kalenterissa, jolloin tämä poika päätti, että kerran pitää tuotakin harrastusta kokeilla, että ainakin tiedän, mistä puhutaan. Ja sen myös tein, meni syteen tai saveen.
Ja tänä päivänä pihassani seisoo kauniisti kimmeltävä, pohjoismaissa rakennettu, Saksassa muutaman lapsuusvuotensa viettänyt loistokuntoinen auto, jonka mittarissa on 140.000 todellista kilometriä, eikä yhtään epätodellista piilossa missään. Oikeaksi ruokintaväliksi on osoittautunut sellaiset 1100 km, jolloin kerta-annoksen hinnaksi tulee noin 60 euroa. Automaatti-ilmastointi pitää sisäilman raikkaana, vakionopeussäädin huolehtii vaivattomasta matkanteosta ilman tahattomia ylinopeussakkoja, peruutustutka suojelee peräpeiliä kosketuksilta, 6 ämyrin ja yhden subbarin orkesteri viihdyttävät nautittavalla soitannallaan. Ja tietenkin ajotietokone kertoo kaiken tarpeellisen ja vähän tarpeetontakin tietoa. Ja kaikki tämä sen saman ikäisen 400.000 km ajetun, hyvin suolatun auton hinnalla ja vähän allekin. Ja kaupanpäällisinä hakureissulta peräkontillinen elsassilaista. Kiltti katsastumieskin kehui, että onpas erinomainen yksilö, mutta totesi myös, että tällaisiahan ne tuppaavat olemaan, ne sieltä keskisestä Euroopasta tulevat automobiilit.
Niin, että älä sinäkään, hyvä Yleismies enää kiusaa itseäsi vanhalla Tojotallasi, vaan suo itsellesi arvoisesi nautinto. Kerranhan me täällä vaan elämme, ei kannata pihdata turhan päiten.
Tarvetta on jos siltä tuntuu. Onko sinulla tarvetta suojata sisuskalusi tai kurttuinen naamasi törmäyksen varalta?
Mitähän jos saat sairaskohtauksen juotuasi sitä seissyttä Esson kahvia ja Carinasi osuu maitolaituriin 60 nopeudella?
Olisiko silloin tarvetta uudemmalle, pienemmälle ja paljon turvallisemmalle autolle?
Vanha ukkeli menetti liukkaalla tiellä ajoneuvonsa hallinnan täysin omasta syystään ja ajoi lähisukulaiseni auton kylkeen. Onneksi oli '05 mallinen iso auto alla, ei käynyt kuinkaan vaikka '91 Carinan keula meni täysin päreiksi.
Kelaile sinä sitä kateusargumenttiasi ajaessasi lintuhäkillä, minä ajan mökkimatkat lapsen kanssa turvallisella ja luotettavalla autolla, vaikka onkin liian iso moottori ja liian kiiltävä merkki keulalla. Siinä ei paljon Yleispellen vikinät liian isosta kulutuksesta tai näyttämisenhalusta kiinnosta. Tahdon perille ehjänä ja varmasti joka säässä.
Liikenteessä kuljettajan asennoituminen merkitsee turvallisuuden kannalta paljon enemmän kuin ajoneuvon koko ja tekninen laatu. Harkitsevainen kuljettaja, kuten esimerkiksi minä, ajelee Tojotallakin paljon turvallisemmin kuin juppielämäntapaa ihaileva trendikäs kuljettaja parhaimmalla Mersulla. Kaikissa autoissa kuolee, jos päätöntä vauhtia metsään ajaa.
On selvää, että eläkeläinen, ja joskus jopa työikäinenkin ihminen, voi saada sairauskohtauksen ajaessaan. Jos kohtaus on hyvin äkillinen ja vauhtia paljon, niin kyllä siinä silloin henki lähtee nuorelta ja vanhalta. Autokin menee yleensä aivan mäsäksi. Jos minulla olisi tässä tilanteessa kallis Mersu allani, niin silloin kuolemani jälkeen poikani saisi vähemmän perintöä kuin siinä tapauksessa, että sairauskohtauksen seurauksena rikon kaupallisesti arvottoman vanhan Tojotani.
Pitkillä matkoilla minäkin käytän sitä raskasta maantieautoani, jossa on iso V6-moottori ja turvatyynyt sekä minulle että vaimolleni. Siinä autossa ei nokalla kiiltele mikään tähti, mutta bensaa autoni vie varmasti yhtä paljon kuin Sinun uusi Mersusi. Turvallisesti minä olen silläkin autolla kaikki pitkät matkani taittanut.
Minäkin tahdon päästä perille turvallisesti joka säällä, ja niin olen aina päässytkin. Varsinkin talvisilla sohjokeleillä on mukavaa kiusata näitä takavetoisia Mersuja ja Bemareita, jotka luikertelevat holtittomasti tiellä, kun minä ajelen isolla ja vakaalla maantieautollani kuin kiskoilla. Joskus nämä vähemmän arvostetut merkit ovat huonoissa olosuhteissa ajoltaan paljon parempia kuin paljon kehutut saksalaiset laatuautot.
En minä ollenkaan kiusaa itseäni, kun ajelen vanhalla luotettavalla Tojotalla Essolle. Miksi ihmeessä pitäisi olla kiusaantunut autoon, joka lähtee aina liikkeelle laakista ja joka on huolto- ja korjauskustannuksiltaan ylivoimaisen edullinen. Kun vielä ajankin nykyisin Tojotallani vain 7000 km/v, niin mitä ihmeen järkeä olisi vaihtaa kyläajoon kalliimpi auto?
Kun haluan nautiskella, niin silloin ajelen isolla maantieautollani. Siinä on 3-litrainen V6-moottori (bensiini), ja kaikki tarvittavat lisukkeet. Silläkään autolla en ajele kuin 10000 km/v, joten sekin kestää minulla hautaan asti.
myöskään tyhmä tarvi olla. Vain tyhmä ostaa uuden auton -fiksu ostaa 0.5-2 vuotta vanhan ja säästää tonneja.
Ihmisen varallisuutta on turha lähteä arvioimaan ajoneuvon perusteella. Essolaisista Kalu-Kallella on varmasti eniten käteisvaroja, maaomaisuutta ja muuta varallisuutta, mutta siitäkin huolimatta hän ajelee Essolle 4-vetoisella Valtrallaan. Kalle pystyisi helposti ostamaan käteisellä kaikki Esson pihassa seisovat velkavetoiset tuonti-Mersut, mutta hän ei näe sellaista liiketointa järkevänä.
olet tai sitten autokauppias, haluat vain maksaa paljon veroja.Jos useampi hakisi saksasta ehkä saataisiin tämä suomalainen DDR-autopelleily kuriin.Itse hain uudemman ihan siitä syystä että sapettaa tämä suomalainen pelleily.Ja käteisellä tottakai,köyhä sen kaupasta ostaa lainalla tai osamaksulla.