ja huonosta itsetunnosta? Ongelmani pariutumisen suhteen on äärimmäisen huonossa itsetunnossa, jota ovat edesauttaneet koulukiusatuksi joutuminen sekä monien miesten törkeät kommentit ulkonäöstäni: linnunpelätin, hirviö etc. Jossakin vaiheessa elämääni ei tainnut olla päivääkään, ettei joku idiootti kommentoinut ulkoista olemustani. Eikä syypäitä olleet aina pelkästään miehet, kyllä naisetkin osasivat olla tarvittaessa inhottavia. Ja iällä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Ilkeitä kommentteja voi saada niin keski-ikäisiltä kuin teineiltäkin.
Noiden aikojen jälkeen olen aika paljon muuttunut ulkoisesti ja voisin sanoa olevani jopa kaunis. Mutta sisäisesti olen yhä erittäin epävarma. En pysty muodostamaan läheistä suhdetta miehiin, koska ajattelen koko ajan, että kohta mies sanoo pahasti ulkonäöstäni. Eikä kyse ole mitenkään pienestä ongelmasta vaan erittäin suuresta. En pysty luottamaan millään tavalla.
Ja ne hetket, joita miesten kanssa vietän, menee ulkonäköäni murehtien enkä osaa rentoutua yhtään. Jossakin vaiheessa /tai heti miehet alkavat pitämään minua ylpeänä prinsessana ja kaikkoavat pois paikalta. Olen kuitenkin ihan eri ihminen naisten kanssa, paljon rennompi, mutta miesten kanssa menen lukkoon.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Miten olette päässeet eroon menneisyydestä? Tiedän, että ongelma saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta uskokaa, se ei ole sitä. Se vaivaa minua joka päivä. En haluaisi ajatella miehiä pelottavina olentoina vaan ihmisinä, mutta en vain kerta kaikkiaan osaa.
Noiden aikojen jälkeen olen aika paljon muuttunut ulkoisesti ja voisin sanoa olevani jopa kaunis. Mutta sisäisesti olen yhä erittäin epävarma. En pysty muodostamaan läheistä suhdetta miehiin, koska ajattelen koko ajan, että kohta mies sanoo pahasti ulkonäöstäni. Eikä kyse ole mitenkään pienestä ongelmasta vaan erittäin suuresta. En pysty luottamaan millään tavalla.
Ja ne hetket, joita miesten kanssa vietän, menee ulkonäköäni murehtien enkä osaa rentoutua yhtään. Jossakin vaiheessa /tai heti miehet alkavat pitämään minua ylpeänä prinsessana ja kaikkoavat pois paikalta. Olen kuitenkin ihan eri ihminen naisten kanssa, paljon rennompi, mutta miesten kanssa menen lukkoon.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Miten olette päässeet eroon menneisyydestä? Tiedän, että ongelma saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta uskokaa, se ei ole sitä. Se vaivaa minua joka päivä. En haluaisi ajatella miehiä pelottavina olentoina vaan ihmisinä, mutta en vain kerta kaikkiaan osaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiedän että se ei ole helppoa. Mutta jos kerron oman esimerkin, niin olisipa siitä sinullekin apua..
Itse ryömin pari vuotta ainakin ihan pohjamudissa,
en kestänyt itseäni pätkääkään. Sitten ajattelin, että pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja tehtävä ensin kaikki ne asiat loppuun, jotka on pakko tehdä.
Sitten keräsin voimia ja kerroin ystävilleni mieltäni painavista asioista.., jotka olivat painaneet jo monta vuotta. JA oikeasti se helpotti niin paljon, että oli joku jolle pystyi puhumaan ja tuntui että vihdoin joku ymmärsi.
Aloita vaikka siitä että kerrot tuon saman, jonka kirjoitit, jollekkin oikealle ihmisille, sellaiselle josta todella välität. Hän kyllä ymmärtää jos hän välittää sinusta!
"Menneisyys on aina läsnä oleva."
"Past is always present."
Omalle kohdalleni tuota ei onneksi ole osunut, muuten kuin satunnaisten kommenttien osalta, mutta niin on varmaan käynyt kaikille. Nykyinen naiseni kertoi minulle oikeastaan lähes sanasta sanaan saman tarinan minkä sinä kerroit, jonka tietysti kumosin sanoen ettei niillä haukuilla ole mitään katetta. Ei niillä ollutkaan, eikä varmaan ole sinunkaan tapauksessasi, jonka itsekin tiedostat. :-)
Sanoisin että kaikkein paras keino olisi nostaa tuo asia avoimesti esille. Et voi hävitä mitään, ja hyvin harva ihminen on pohjimmiltaan ilkeä. Kun puhut asiasta siitä tulee arkipäiväisempi, ja lopulta se painuu jonnekin taka-alalle eikä paina enää mieltäsi niin paljon että siitä olisi haittaa. Se joka avaa suunsa puhuakseen, hänen on koko maailma. Pieniä askeleita eteenpäin, muut tulevat kyllä vastaan. :-)