Jotkun höpöttäny profiilissaan että toivovat tulevan kumppaninsa olevan avoin personallisuudeltaan. Minun mielestäni tämä on hiukkasen vanhanaikainen piirre, jota tässä nyt arvostetaan. Joissain kaupallisissa "kuinka nouset korkealle pallille yrityksessä ja olet edustava" -opaskirjoissa on joskus 90-luvun lopulla nostettu korokkeelle luonteenpiirteitä kuten avoimuus. Miten avoimuus muka oikeasti olisi ylitse muiden / hyvä ominaisuus?.... Avoimet ihmiset ovat usein joko paskanjauhajia taikka naiiveja jotka paljastavat itsestään kaikille enemmän kuin tarvitsisi. En tarkoita että pitäisi kontrolloda mitä sanoo, mutta avoimuus siinä mielessä kuin sitä käytetään yleensä käsitteenä, tarkoittanee sitä, että ihminen on hiukkasen tyhmä. Ei sitä tarvitse niin kovin avoin olla, että kertoisi kaikille syvät tuntonsa. Ihan tyhmää sellainen vain olisi. Ensin tutustutaan pikkuhiljaa ja sitten vasta aletaan puhumaan asioistaan enemmän. Voihan sitä siis puhua kahdenkesken enemmänkin, mutta sellainen yleinen avoimuus on aivan turhaa.
Osaako ihminen itse edes arvioida onko avoin vai ei?.. Moni joka vaikuttaa avoimelta ei oikeasti päästä itseään lähelle tai sitten on niitäkin jotka päästää, ja he ovatkin niitä tyhmiä. sellainen avoin ihminen, joka puhuu pelkkää turhanpäiväisyyttä eikä itsestään sitten paljasta mitään, on myös rasittavaa kuunneltavaa, jos kovin "avoin" (lue: puhuu paljon) tosiaan on.
Osaako ihminen itse edes arvioida onko avoin vai ei?.. Moni joka vaikuttaa avoimelta ei oikeasti päästä itseään lähelle tai sitten on niitäkin jotka päästää, ja he ovatkin niitä tyhmiä. sellainen avoin ihminen, joka puhuu pelkkää turhanpäiväisyyttä eikä itsestään sitten paljasta mitään, on myös rasittavaa kuunneltavaa, jos kovin "avoin" (lue: puhuu paljon) tosiaan on.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mutta kun on viimeiset 10 vuotta taistellut jätkän kanssa, joka ei saa suutaan auki, kyllä sitä ihmeesti alkaa arvostamaan myös kaikenlaisia lörpöttelijöitä.
Sen sijaan tyhmää voisi olla se, että paljastaa jokaiselle vastaantulijalle ne syvimmät tuntonsa ja on kaikkien edessä avoin kirja - jos nyt ylipäänsä kukaan ihminen on. Liiallisen avoimuuden kieltämättä yhdistää vähän siihen naiiviuteenkin. Tosin tuostakin voi olla montaa mieltä...
Muuten väittäisin kyllä, että se aidoin ja syvin kohtaaminen ei toisen kanssa onnistu, jos on liian sulkeutunut ja pelkää koko ajan paljastavansa itsestään "liikaa". Itse ainakin kaipaan tuollaisia kohtaamisia, ja tuo ei tosiaan onnistu, jos ei ole valmis avautumaan itsekin. Kieltämättä "avoimuus" on käsitteenä aika laaja ja merkinnee eri ihmisille eri asioita. Itse kuitenkin yhdistän avoimuuteen nimenomaan sen ulottuvuuden, että on valmis paljastamaan itsestään myös niitä hauraimpia ja herkimpiä puolia ja asioita.
olet joko älykäs tai tyhmä.On hienoa että ihminen on avoin koska silloin voimme helposti itse arvioida hänen älykkyytensä suhteessa omaamme?Toisin sanoen avoimuus ei määrittele älykkyyttä,mutta avoimuus määrittelee älykkyyden.
Siksi ei ole järin viisasta pistää ilmoitukseensa toiveominaisuudeksi avoimuutta, koska ei sitä voi toiselta vaatia, että hän tuosta vaan paljastaisi kuinka älykäs hän mahtaa olla.
Eikä ole myöskään kovin älykästä ihannoida avoimuutta ominaisuutena itsessään, sillä silloinhan ihannoisi sitä että antaa toisille mitä he eivät välttämättä ole ansainneet tai mitä he eivät osaa käsitellä antajalle suotuisalla tavalla. Avoimuuden tulisi aina lähteä omasta halusta kertoa toiselle asioistaan ja paljastaa itseään, siksi koska se tuntuu mukavalta. Ei siksi että niin tulisi tehdä. Näin ollen avoimuus syntyy aina yksilöllisessä vuorovaikutuksessa.
Ihminen joka luulee olevansa älykäs ja tämän takia kertoo avoimesti juttua(paljastaen älykkyytensä) on usein luonteeltansa itseään täynnä oleva tai ainakin tätä ominaisuutta lähentelevä.
Onhan jonkin asteinen avoimuus suotavaa ja elämän ilo, mutta tyhmää toivoa erikseen sellaista luonteenpiirrettä toiselta, sillä eiköhän jokainen ihminen avaudu jossain vaiheessa kumppanilleen, kun tarpeeksi kauan ollaan ensin tutustuttu.
oli ihmeellinen kommentti. Et taida omata juurikaan kokemuksia parisuhteista. Ensinnäkään en oikein tajua miksi kukaan yrittäisi kätkeä älykkyyttään. Sen tajuan, että joku voi yrittää peitellä tyhmyyttään, mutta että älykkyyttä? Miksi? Avoimuus kertoo paljon henkilön asenteesta muihin ihmisiin. Ts. onko asenne se, että muut ihmiset ovat lähinnä pelottavia uhkia vaiko pääsääntöisesti mukavia ja luottamuksen arvoisia. Henkilöstä, jolla on negatiivinen asenne muihin ihmisiin, on vaikea löytää mitään puoleensa vetävää. Toisekseen niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Jos toinen on ummikko, niin sen toisenkin on yhä vaikeampi ja vaikeampi avautua. Avoimuudessa on myös kyse ennen kaikkea rehellisyydestä. Siitä, että toinen sen kummemmin sensuroimatta puhuu mielessään olevista asioista. Ummikon tapauksessa ei voi koskaan tietää onko kommentti aito vaiko vain taktinen lausahdus, joka sanotaan toisen mieliksi. Kuvitelma siitä, että ennemmin tai myöhemmin pari avautuu suhteessa toisilleen on haihattelua. Jos sinulla olisi asiasta kokemusta, et puhuisi noin pehmoisia. Parin tapa kommunikoida määräytyy hyvin usein sen pohjalta millaiseen kommunikointiin on tottunut suhteen alussa. Sen jälkeen sitä dynamiikkaa on vaikea muuttaa. Ummikosta on turha haaveilla avointa keskustelijaa parisuhteessa.
On vielä se mahdollisuus, että avoin ihminen ei välitä pskan vertaa siitä mitä muut hänestä ajattelevat - työelämässä tämä on vaikeaa/haitallista ellei ole koko joukon pomo. Parsuhteessa sen sijaan - eiköhän naiset tällaista miestä haluakin. Avoimet ihmiset yleensä myös valehtelevat paljon. On paljon helpompi olla avoin jos ne asiat jotka kerrot eivät edes ole totta - vähintäinkin ne on pyöristetty omaksi eduksesi. Myös valehtelijoiden seurassa naiset näyttävät viihtyvän hyvin - en tiedä hakevatko ihan sitä kuitenkaan. Tästä päästäänkin siihen, että avoimuudella voidaan myös hakea sitä, että esittää olevansa avoin. Miksi - koska sitä pidetään positiivisena piirteenä joissain piireissä ja näin on myös helpompi saada toinen avautumaan jolloin itse pääsee niskan päälle. Itse olen sitä mieltä, että useimmiten ääriominaisuudet kuten avoimuus tai sulkeutuneisuus eivät ole kovin viehättäviä piirteitä ihmisessä. jotkut ihmiset taas ainakin ilmoittavat hakevansa ääriominaisuuksia. Itse pidän siitä jos ihminen on normaali - luultavasti.
Voihan sitä tietysti pyöritellä sanoja ja tehdä niistä filosofisia kysymyksiä.
Itselleni avoimuus on sitä että olen sellainen kuin olen. Jos vaikkapa pidän Sinusta, näytän sen miettimättä pitäisikö niin tehdä.
Jos en pidä, ylläpidän hyviä tapoja ja olen vain neutraali.
Ei avoimuus (minulle siis)tarkoita sitä että hölpöttää kaikki asiansa vaan sitä että uskaltaa olla oma itsensä. Elämää on liki 50 vuotta takana ja yleisten mittapuiden mukaan minua voitaneen pitää ns. menestyneenä.Ei avoimuus ole koskaan estänyt minua onnistumasta - ei avoin automaattisesti ole tyhmä.
Olen elämääni tyytyväinen. Valmis en suinkaan, joka päivä tulee eteen uusia asioita joista voi oppia. Avoimuudestani en tingi - enkä voikaan niin tehdä muuttamatta itseäni.
Millainen ihminen ei sitten ole rasittava?Puhun paljon.Olen kertonut syvimmät tunteeni miehelle josta todella pidän.Olenko rasittava?