...monenlaista tekstiä täällä ilman mitään realisuuden tajua. Kaikki haukkuu kaikkia, mutta uskottomuuden syyt ja seuraukset ovat aina ihmisen omia, joista ei täälläkään uskalleta puhua. Olisko se tarpeenkaan, kun on olemassa ammatti-ihmisiäkin vyyhtiä purkamaan.
Olen vuosia elänyt suhteessa, jossa toinen meistä varattu. Vaivaa on nähty, jotta suhde pysyy salassa. Onnistuttukin, mutta...jotain puuttuu. Tarpeeksi kauan kun salasuhdetta elää jomman kumman tunteet alkavat loppua. Silloin toinen helposti takertuu ja syyllistää irtautumassa olevaa.
Jos kuitenkin teot ja sanat ovat ristiriidassa, kukaan ei jaksa loputtomiin elää sydän sirpaleina. Näin olen huomannut itselleni käyneen ja se tekee vain surulliseksi. Mielestäni elämä on liian arvokas tuhlattavaksi ja toivon tsemppiä kaikille niille, jotka tahtovat irrottautua epätyydyttävästä suhteesta. Ei tilanteesta kannata ulkopuolisille olla vihainen, koska itse on kuitenkin omasta tahdostaan alkanut aikoinaan tähän salasuhteeseen.
Kannattaa lopettaa suhde ja kipuilla sen asian kanssa. Kipu hellittää sitten aikanaan, mutta voit kohdata läheisesi ja muut ihmisetkin kirkkain silmin. Koskaan ei tiedä mitä menettää, kun elää salasuhteelleen, joka kuitenkin pysyy yhdessä vaimonsa/miehensä kanssa, ja jota et kuitenkaan loppupeleissä ottaisi omaksesi tietäessäsi hänen taipumuksensa hakea seuraa muilta miehiltä/naisilta.
Olen vuosia elänyt suhteessa, jossa toinen meistä varattu. Vaivaa on nähty, jotta suhde pysyy salassa. Onnistuttukin, mutta...jotain puuttuu. Tarpeeksi kauan kun salasuhdetta elää jomman kumman tunteet alkavat loppua. Silloin toinen helposti takertuu ja syyllistää irtautumassa olevaa.
Jos kuitenkin teot ja sanat ovat ristiriidassa, kukaan ei jaksa loputtomiin elää sydän sirpaleina. Näin olen huomannut itselleni käyneen ja se tekee vain surulliseksi. Mielestäni elämä on liian arvokas tuhlattavaksi ja toivon tsemppiä kaikille niille, jotka tahtovat irrottautua epätyydyttävästä suhteesta. Ei tilanteesta kannata ulkopuolisille olla vihainen, koska itse on kuitenkin omasta tahdostaan alkanut aikoinaan tähän salasuhteeseen.
Kannattaa lopettaa suhde ja kipuilla sen asian kanssa. Kipu hellittää sitten aikanaan, mutta voit kohdata läheisesi ja muut ihmisetkin kirkkain silmin. Koskaan ei tiedä mitä menettää, kun elää salasuhteelleen, joka kuitenkin pysyy yhdessä vaimonsa/miehensä kanssa, ja jota et kuitenkaan loppupeleissä ottaisi omaksesi tietäessäsi hänen taipumuksensa hakea seuraa muilta miehiltä/naisilta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kirjoituksestasi päätellen sinä olit varattu. Näinhän se tulee ajanmittaan menemään. Et kuitenkaan eroa ottanut suhteen alussa kun tilanne oli kuuma? Miksi? Mietin että miten mies, joka on ollut kakkosena, on jaksanut salasuhdetta vuosia? Naisethan siihen osaan lankeaa useimmin. Eikö se aiheuttanut teille riitoja ja halusiko hän että eroat? Minulla säpinää yhden vapaan miehen kanssa, mutta ei taida kannattaa tuhota liittoa...
täyttä asiaa. Itse olen elänyt 13,5 kk suhteessa, jossa on alkanut olla juuri näitä piirteitä, että mies alkaa vetäytyä. Itse alan tuntea hätää ja vihaa ja takertumisen fiilareita. Ajoittain yritän olla, kuten normaali mutta joskus lyö yli. Kipuilua on edessä ja pitkään. Omaa irrottautumista on kestänyt jo kohta 9 kk, ja se on vaikeaa. Irrottautumisen tekee vaikeaksi kerran kuussa tapahtuvat kohtaamiset, jotka on puolivahinkoja. Kun ei jaksa olla koko aikaa tiukka ja vastustaa tapaamisia. Eli toisen naisen rooli on tosiaan sellainen, että on hukassa itsensä kanssa. Hylätty ja yksinäinen olo. En suosittele kenellekään, oltaa varovaisia kun alatte tällaisiin juttuihin. En olisi vuosi sitten ajatellut, että fiilarit menee lopulta synkiksi...
mitäpä tuohon lisämään paitsi, että maailma on täynnä miehiä/naisia, turha tuhlata elämäänsä sellaiseen jota ei loppupelissä ottaisi, kun tietää sen epäonnistuvan vain, saati tuhlata aikaa salasuhteeseen, niistä kun ei tule mitään useimmiten.
Kipu hellittää ajan päälle ja elämä on edessä.