Hei. Haluan viedä uuden ihastukseni oopperaan, koska hän ei ole koskaan ollut. Entinen mieheni vei minua paljon ja pidin oopperassa käymisestä paljon joten toivon, että se jatkuisi myös myöhemmin.=) Eli mitä minun kannattais vielä katsomaan nyt tänä talvena? Olisko se sitten vaan Carmen?
Auttakaa!
haluan viedä treffeille...
7616
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Menkää Sevillan parturiin, se on aloittelijallekin vähän kevyempi kuin Carmen ja hauska! Plus siinä laulaa Ville Rusanen.
Pitää tietysti valita siitä, mitä on tarjolla. Carmen käy ihan hyvin, vaikka 3. näytös on aloittelijalle synkän puoleinen...
Sevillan parturi tulee aikaisemmin ja sisältää huumoria (tai on ainakin tarkoitus sisältää) Siellähän on se tekstityskonekin, niin voi jonkin vitsin tajutakin.
Kyllä Carmen mielestäni käy ensimmäiseksi oopperaksi, mutta sitä kannattaa vähän selittää etukäteen. Koko jutun punainen lanka on tietysti don Josén tuhoutuminen. Oopperan alussa hän on idealistinen mammanpoika. Kun Michaëla tuo Josélle suudelman tämän äidiltä, José laulaa ylistystä äidilleen. Carmen käyttää hyväkseen Josén naiiviutta, viettelee tämän rikoksiin ja sitten hylkää. Ei ihme, että hän saa lopulta puukosta. Musiikissa kontrastoituvat maaseutua ja ”hyveellistä elämää” kuvaavat yksinkertaisen puhtaat duuri-mollisävelkulut (joita esittävät Michaëla ja José, varsinkin laulaessaan äidistään) ja toisaalta mustalaisten ja salakuljettajien ”paheellista elämää” kuvaavat kromaattiset sävelkulut ja synkopoidut rytmit (joita edustavat Carmen ja salakuljettajat). Kolmannessa näytöksessä Carmen laulaa rakastavansa härkätaistelija Escamilloa (Ah! je t'aime, Escamillo…) ja hän laulaakin nyt yllättäen näillä ”puhtailla” sävelillä: onko hänkin vihdoinkin löytänyt todellisen rakkauden vai haluaako hän vain esittää viatonta Escamillolle. Oopperan (siis yleensä, ei vain Carmenin) viehätys on paljolti siinä, että musiikki kertoo paljon asioita joita sanat eivät kerro, mutta musiikki jättää paljon tilaa erilaisille tulkinnoille.
Kannattaa myös opetella tunnistamaan Carmenin ”kohtalonaihe”, sellainen laskeva motiivi, joka toistuu aina oopperan dramaattisissa kohtauksissa; ensimmäisen kerran Carmenin ja Josén kohdatessa. Siitä, miten dramaattisesti tämä kohtalonaihe on kulloinkin orkestroitu, voidaan päätellä kuinka dramaattista tavaraa on tulossa.
Tupakkatehtaalla, jonka kuumassa ilmassa vähäpukeiset naiset rullaavat sikareita, on muuten historiallinen vastineensa. 1800-luvulla tultiin junalla Pariisista asti Espanjaan katsomaan tauolle tulevia tupakkatehtaan naisia alusvaatteisillaan.
Sevillan parturi on kyllä hauska, mutta ensikertalainen tajuaa vain juonen vitsit, jotka saattavat tuntua nykyajan katsojasta slapstikeiltä. Parturin hienous on runsaat oopperan sisäpiirin vitsit ja parodiat, jotka jäävät ensikertalaiselta huomaamatta.
>Carmen käyttää hyväkseen Josén naiiviutta, >viettelee tämän rikoksiin ja sitten hylkää.
Olen itse sitä mieltä, että Carmen on kyllä tosissaan Josén suhteen, mutta pettyy tähän ja impulsiivisen luonteensa vuoksi vaihtaa ihastustaan. Enkä pidä Carmenia sinänsä "pahana", hänhän on valmis kohtaamaan tekojensa seuraukset ja kohtalonsa suoraselkäisesti hamaan loppuun asti, hän on vain kasvanut "pahan kulttuuriin", mitä José ei todellakaan ole.
Tänä vuonnakin on Teemalta tullut useita ”normaaliversioita” Carmenista (Pariisi, Glyndenbourne, Berliini) ja näiden lisäksi mm. Etelä-Afrikan zulujen xhosa-kielinen Khayelitshan Carmen (U-Carmen e-Khayelitsha) plus muutamia tanssi- tai elokuvaversioita. Onko Carmen oikeasti rakastunut Joséehen alusta pitäen vai haluaako hän vain pilailla naiivin sotilaan kustannuksella, on asia jonka ohjaajatkin näkevät eri tavoilla. Jommassa kummassa keväällä lähetetyssä (Pariisi, Glyndenbourne tai molemmissa) Carmen antaa kukan kauniisti Josélle, mikä voisi viitata aitoihin tunteisiin, mutta Berliinin versiossa Marina Domashenko heittää kukan päin Rolando Villazonin naamaa, mikä selvästi tarkoittaa kiusoittelua tai pilailemista. Tämän kohtauksen musiikkikin viittaa mielestäni enemmän kiusoitteluun.
Pointtini ei tietenkään ole se, että jostain asiasta olisi oikeita tai vääriä tulkintoja, vaan se, että ylipäänsä on olemassa useita vaihtoehtoisia tulkintoja.
Joo en tietenkään tarkoittanut vaan Carmen... Tarkoitin sillä enemmänkin, että useat tuntevat vain sen. Taidan vielä katsomaan sitä... Itselleni se ainakin oli mieletön kokemus nähdä/ kuulla...
No, miksi veisit ystäväsi katsomaan Carmenia siksi, että useat sen tuntevat jo ennestään? Hei haloo, vie hänet katsomaan jotakin sellaista, mitä et itsekään ole vielä nähnyt! Eihän kenenkään musiikkitietämystä avarra pätkän vertaa, jos aina käydään vain samoja tuotantoja katsomassa.