Palatutelkaa minua maan pinnalle, sanokaa jotain... Olen keväällä eronnut 29v nainen. Minun ja erään miehen välillä on ollut jotain selittämätöntä kipinää siitä asti, kun ollaan tunnettu, n. 3 vuotta. näemme satunnaisesti työkuvioissa. "mitään" välillämme ei ole tapahtunut, sitä selittämätöntä tunnetta lukuunottamatta. mies on minua n. 15v vanhempi, naimisissa, teini-ikäiset lapset, vaimo.
Yksissä kesäjuhlissa jännite välillämme oli tosi voimakas... ne katseet, ne kosketukset, joita muut ei huomanneet, ihan viatonta, ei edes suudelmaa... mutta niin selittämätöntä kemiaa.
Noiden juhlien jälkeen alettiin laittamaan viestejä, meilillä ja tekstareina. syvällisiä pitkiä posteja, voin kertoa ihan kaiken. oon kertonut mm. kipeästä erostani... hänen kanssaan on niin luontevaa ja helppoa. joskus istutaan yötä myöten koneella ja kirjoitellaan. hän on syvällinen, taiteellinen, älykäs, herkkä. Kuten minäkin... ei siis olla nähty niiden juhlien jälkeen, mutta satoja meilejä ollaan lähetetty. voiko sielunkumppania olla? jos voi, niin tässä minulla on sellainen.
joka tapauksessa, kun syvemmälle ja syvemmälle ajatuksen tasolla mennään, niin liikutaan vaarallisilla vesillä.... pitäisi varmaan jättää tähän ja arvostaa tuollaista ihmistä ystävänä. Mutta välillämme on niin vahva se eroottinenkin vetovoima, että jotenkin mieli on niin heikko tässä asiassa. en halua vaatia häntä jättämään perhettään tai yhtään mitään, mutta mulla on joku käsittämätön polte, että saisin hetken hänen vieressään olla. en tartteis seksiäkään, mutta sitä syliä... tuntea, onko se aitoa vai kuvitelmaa... ja mitä sitten...
En ole itse koskaan ketään pettänyt, minua on kyllä petetty ja tiedän, miltä se tuntuu. siksi tää olo on niiiiin ristiriitainen. en halua aiheuttaa sellasta paskaa tämän miehen vaimolle, perheelle. ja loppujen lopuksi myös meille. mutta mun mieli on ihan sekaisin tästä kaikesta. jos vaika se yksi viikonloppu ja pitäisin jalat maassa sen jälkeen. mä en tiennyt, että tuollaisia ihmisiä voi olla olemassa... jotenkin oon aina meidän välillä sen tietyn jännitteen tuntenut, huomannut, mutta.... että pelkän ajatusten vaihdon perusteella... miten voi tuntua tältä.
sain ehdotuksen, että vietettäis joku viikonloppu pääkaupunkiseudulla (täällä "pienet piirit") ja juteltais ihan livenä. mulla oli sen verran selkärankaa, että sanoin harkitsevani... mutta oikeesti haluisin mitään miettimättä suostua, ilman ennakko-oletuksia. onko musta tulossa kovaa vauhtia "halveksimani" toinen nainen? olenko tekemässä jollekin toiselle niin, mistä oon itse joskus kärsinyt kovin?
ajatuksia, pliiis. olenko ihan hullu?
Yksissä kesäjuhlissa jännite välillämme oli tosi voimakas... ne katseet, ne kosketukset, joita muut ei huomanneet, ihan viatonta, ei edes suudelmaa... mutta niin selittämätöntä kemiaa.
Noiden juhlien jälkeen alettiin laittamaan viestejä, meilillä ja tekstareina. syvällisiä pitkiä posteja, voin kertoa ihan kaiken. oon kertonut mm. kipeästä erostani... hänen kanssaan on niin luontevaa ja helppoa. joskus istutaan yötä myöten koneella ja kirjoitellaan. hän on syvällinen, taiteellinen, älykäs, herkkä. Kuten minäkin... ei siis olla nähty niiden juhlien jälkeen, mutta satoja meilejä ollaan lähetetty. voiko sielunkumppania olla? jos voi, niin tässä minulla on sellainen.
joka tapauksessa, kun syvemmälle ja syvemmälle ajatuksen tasolla mennään, niin liikutaan vaarallisilla vesillä.... pitäisi varmaan jättää tähän ja arvostaa tuollaista ihmistä ystävänä. Mutta välillämme on niin vahva se eroottinenkin vetovoima, että jotenkin mieli on niin heikko tässä asiassa. en halua vaatia häntä jättämään perhettään tai yhtään mitään, mutta mulla on joku käsittämätön polte, että saisin hetken hänen vieressään olla. en tartteis seksiäkään, mutta sitä syliä... tuntea, onko se aitoa vai kuvitelmaa... ja mitä sitten...
En ole itse koskaan ketään pettänyt, minua on kyllä petetty ja tiedän, miltä se tuntuu. siksi tää olo on niiiiin ristiriitainen. en halua aiheuttaa sellasta paskaa tämän miehen vaimolle, perheelle. ja loppujen lopuksi myös meille. mutta mun mieli on ihan sekaisin tästä kaikesta. jos vaika se yksi viikonloppu ja pitäisin jalat maassa sen jälkeen. mä en tiennyt, että tuollaisia ihmisiä voi olla olemassa... jotenkin oon aina meidän välillä sen tietyn jännitteen tuntenut, huomannut, mutta.... että pelkän ajatusten vaihdon perusteella... miten voi tuntua tältä.
sain ehdotuksen, että vietettäis joku viikonloppu pääkaupunkiseudulla (täällä "pienet piirit") ja juteltais ihan livenä. mulla oli sen verran selkärankaa, että sanoin harkitsevani... mutta oikeesti haluisin mitään miettimättä suostua, ilman ennakko-oletuksia. onko musta tulossa kovaa vauhtia "halveksimani" toinen nainen? olenko tekemässä jollekin toiselle niin, mistä oon itse joskus kärsinyt kovin?
ajatuksia, pliiis. olenko ihan hullu?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tiedän tismalleen miltä sinusta tuntuu, koska olen itse lähes identtisessä tilanteessa sillä erotuksella että kaukorakastamani mies-sielunkumppanillani on pienemmät lapset ja 6len todella epätoivoinen. Kyseessä on teillä aivan varmasti aito molemminpuolinen tunne, joka on niiin käsittämättömän ihana. tunne kun tuttu, ihana, läheinen ihminen on siinä. itsekin olen eronnut ihastukseni vuoksi, tai oikeastaan olihan rakkaudettomuus omassa suhteessa suurin syy. mitään konkreettista ei ole kyllä tapahtunut rakkauteni ja mun välillä. Nyt on niin yksinäinen ja hylätty olo joka päivä, mutta helpompi sikäli että on vapaa. Olen ajatellut usein myös hänen perhettään ja miettinyt ettei minun ole mitään järkeä olla ja elää ilman häntä, hän on ainoa jolle voisin lapsia saada. Ristiriitaista.
vaan -vaikka onkin todella vaikeaa- keskittyä johonkin ihan muuhun, ja unohda tämä tyyppi. Vapaitakin miehiä on maailmassa, miksi ihmeessä mennä rikkomaan toisen liitto ja saada lisää "isättömiä" lapsia, kun ei ole pakko. Se, että on palavasti rakastunut toiseen, ei ole mikään pakko. Ne tunteetkin kuolevat jossain kohtaa, ja jos järjestät elämääsi niin paljon muuta, et ehdi ajatella tätä miestä.
Itse olen kertaalleen eronnut 2 teinin äiti, nykyisellä miehelläni ei ole omia lapsia. Nyt on alkanut tuntua, että hänellä on jonkinsorttista vipinää itseään 14 vuotta nuoremman typyn kanssa. Vetoa tähän naiseen ei kuulemma ole, mutta kännytkkä kilisee viikonloppuöisin ja kapakassa nähdään yms. Ei todellakaan tunnu mukavalta. Meillä on suhde kunnossa, joten siksikin tällainen "sekoilu" on sekä outoa että ällöttävää.
Sen olen päättänyt, että mikäli noiden kahden asiassa jotain tapahtuu, saa ukko lähteä. Omat lapset ovat minulle rakkainta maailmassa enkä haluaisi heitä loukattavan. Siksi onkin mielestäni äärettömän typerää "kakkosilta" - kuin myös miehiltä- antautua hetken huumassa suhteeseen, joka sitten aiheuttaa niin paljon surua ja harmia. Pitäisi olla vähemmän itsekäs ja katsella ympärilleen - maailmassa kyllä riittää vapaita miehiä, ettei tarvitsisi varattuja bongailla.
Nyt ei tarvitse kakkosten loikkia seinille, ei ole tarkoitus haukkua eikä moittia, mutta oikeasti - onko pakko toimia omien mielihalujensa mukaan? Itse, ennen nykyisen mieheni tapaamista, sinkkuna ollessani, pidin aina tarkkaan huolta siitä, etten koskenut varattuihin miehiin, vaikka olisivat olleet kuinka kiinnostavia tahansa. Joku raja on oltava, eikä voi olla itsekäs, vaikka kuinka haluaisi. Se on ehkä sitä moraalia, mikä nykyään niin monelta puuttuu...
Että haluaisitko että miehesi keksii itselleen paljon tekemistä unohtaakseen ihastuksen/rakastuksensa...haluaisitiko elää suhteessa jossa miehesi on vaan velvollisuudesta/tottumuksesta/vihkivalasta..??
Ihmiset muuttuu vuosien myötä,toiset parit kasvaa yhtee toiset taas valitettavasti kasvavat pikku hiljaa erilleen..Iän ja henkisen kasvun myötä saattaa tarpeet ja halut muuttua(en puhu seksistä). Jokin on täytynyt olla pielessä kun miehesi päästää ketään edes henkiselle tasolle. Olettenko keskustelleet siitä että molemmat ovat tyytyväisiä teidän yhteiselämään..?? Jos oletten ja miehesi on tyytyväinen silloin sinulla ei ole mitään syytä olla huolissasi miehesi uskollisuudesta.
Moraali on laaja käsite,onko moraalisesti oikein vaati toista jatkamaan liittoa jos hän on vähäkään tyytymätön siihen..??
Raukkamaista on mielestäni syyllistää ketään perheen rikkomisesta ja isättömistä lapsista,ei kukaan pysty rikkomaan tasapainoista ja ennen kaikkea rehellistä liittoa,niin se vaan on.
he kerjäävät kyrpää varatuilta miehiltä.
taas kerran kypsä kommentti..hoh hoijaa...
- On niin ihanaa kun joku kuuntelee minua ja on kiinnostunut tekemisistäni kun omaa vaimoani ei minun ajatukseni kiinnosta ( hänhän pitää kodin pystyssä, siivoaa, hoitaa lapset, käy töissä, tekee ruokaa ... )
- Omaa vaimoa ei kiinnosta mitä tein työpäivän aikana, mutta laastari kuuntelee silmät pyöreinä ihastuksesta vaikka kertoisin käyneeni paskalla.
- Oman vaimon kanssa ei voi jutella muusta kuin lapsista ja kodista. Ei mitään kivaa ja erilaista.... aina vaan koti koti koti ja kuka lapsista teki tänään sitä ja sitä. Laastari kuuntelee minua, on kiinnostunut ...
- Oman vaimon kanssa ei voi lähteä minnekään koska se haluaisi ottaa lapset mukaansa, koska minä en kuulemma vie heitä edes ulos syömään. Laastarin kanssa voi mennä jopa nakkikiskalle eikä se valita, se vain katselee silmiin kuin koiranpentu ja sanoo "joo, joo "
- Omalla vaimolla rinnat eivät enää ole niin pystyt kuin ennen lapsia, mutta onneksi on tämä "laastari" on niin nuori ja lapseton ( ei kuulu Ramsteinia viereisessä huoneessa, kun yhdistämme nesteitä ) jolla nännit hipovat taivaita. Tosin vaimoni rinnat ovat pehmeän ihanat.
- Seksi ... Oman vaimon kanssa se on syvällisempää mutta laastarin kanssa se on kiihkeätä hekumallista ja nopeaa seksiä. En tiedä saiko hän viimeksi ...
- Laastari puhuu jostain sielunkumppanuudesta, kait se täytyy sanoa että tunnen samankaltaista, koska muuten jäisin ilman kuuntelijaa, hekumahetkiä, ei-kakruja-lähimaillakaan-rakastelua, ja sitäpaitsi ... laastarin pystyy nopeasti kiskaisemalla irrottamaan. En aio jättää ihanaa vaimoani.
kehoittanutkin; VEDÄ LAASTARIN VITTU PÄÄHÄSI JA PAETKAA YHDESSÄ VUORILLE!
sinähän olet nainen!!
"syvällisempää seksiä" hehehhehehh
Mieheni kommentoi kakkosnaistaan, sille oli kiva puhua, kun ei se mistään mitään tiennyt, eikä ymmärtänyt.
Kuten sinullakin silmät pyöreinä kuunteli ja ihaili.
Tätäkö halutaan?
Seksistä mieheni kommentti, kakkosen kanssa perinteistä ja välilä jopa vaikeaa, syyllisyys teki seisomisen vaikeaksi. Kakkonen tosin omien sanojensa mukaan erinomainen imuttaja ja pakkohan se on auttaa.
Et tiedä saiko kakkonen, ei tiennyt miehenikään, eikä välittänyt.
Ovat siis olleet samalla tasolla.. ;)älykkyyden suhteen..ja seksiähän on pakko harrastaa..vaikka se olisi huonoa kuhan on seksiä.. just just.. näinhän se varmaan menee...
Blondi