Juttelen paljon chateissa naisten kanssa. Uuden tuttavuuden kohdalla saan kuulla yllättävän usein naisen kertoessa itsestään "mä oon sellanen ja sellanen ja sit kans vähän hullu xD että teen kaikkee sekoa välillä".
Mielenkiintoni katoaa välittömästi näitä naisia kohtaan. Kyse on usein nuoresta iästä, muttei läheskään aina. Miehiltäkin tunnutaan odottavan että "tee nyt jotain tosi kreisiä, repäisevää".
Naiset: miksi koette positiiviseksi ominaisuudekseen ns. hulluuden, hurjan repäisevyyden?
Mielenkiintoni katoaa välittömästi näitä naisia kohtaan. Kyse on usein nuoresta iästä, muttei läheskään aina. Miehiltäkin tunnutaan odottavan että "tee nyt jotain tosi kreisiä, repäisevää".
Naiset: miksi koette positiiviseksi ominaisuudekseen ns. hulluuden, hurjan repäisevyyden?
Vastaukset 20
Vanhimmat
ihmisen kanssa ei ole tylsää! (Positiiviseksi hulluudeksi miellän nyt sen, että ei vahingoita itseään tai muita ihmisiä.)Myöskin luovuus on aina hiukan hullua, koska siinä poiketaan tavanomaisista normeista.
Ei tietenkään siitä kaikkien tarvitse tykätä. Itse kammoan kuivakkaan matemaattis-loogisia tyyppejä. Huumorintajuttomuus on pahin turn-off mitä voisin kuvitella.
Hulluus on jotain muuta kuin harmitonta spontaaniutta. Se on minulle välitön turn off, kun nainen kehuu olevansa "silleen vähän hullu kans".
Pidän spontaaneista, riehakkaankin humoristisista naisista, muttei sille voi mitään: hullun heiluvaksi itseään kuvaava nainen on vain ja ainoastaan rasittava ja lapsellinen, itsekehuinenkin. "Minun seurassani kellään ei ole tylsää."
Näin siis mielessäni. Ehkä tällöin jää kivoja ihmisiä tapaamattakin, kun en jaksa viedä juttua pidemmälle kenties pelkän väärän termistön käytön vuoksi.
Määrittelehän jotenkin se "hulluus"?
hulluutensa tähän suuntaan: "Teen aina jotain tosi yllättävää ja siistii, siis niinku jotain tosi kreisii. Saatan vaikka vaatekaupassa vetää hassun myssyn päähäni ja hyppiä kuin pupu, tai sit kerrankin lähettiin kaverin kans yhtäkkiä vaan taksilla Lappiin ryyppäämään."
Todella repäisevää ja siistiä. Mä olen todella huumorintajuton käppänä, kun en naura.
Minkä ikäinen olet ja minkä ikäisiä nämä "hullut" ovat?
Olen 29, naiset ovat olleet 19-32 -vuotiaita.
siteeraamasi teksti oli jotenkin niin teinimäinen, että mitä muuta voisi odottaakaan about parikymppiseltä.
Mutta tuota ikähaitarin toista päätä en osaa selittää, muutakuin että kukin on laisensa. Anna olla ja etsi jotain muuta, kun et kerran siitä pidä.
Voihan se olla että jonkun toisen mielestä tuo siteeraamasi juttu on todellakin tosi siistiä. :)
Toisille se on plussa, toisille ei. Toiset haluavat elämältään impulsiivisuutta ja jännitystä, toiset tasapainoa.
Mitä luulit saavasi vastaukseksi?
näsäviisauksia. Kiitos ensimmäisestä.
Fiksut vastaukset yllättivät minut positiivisesti.
Mä ainakaan en tunne yhteenkuuluvaisuuden henkeä sellaisiin henkilöihin, jotka juuri mainostavat olevansa "hulluja" tai "sekoja"... Mitä nyt olen kokenut näiden termien tarkoittavan, on juuri sitä, että he tuntuvat olevan impulssiivisia ja tekevän usein ns. tyhmiäkin ratkaisuja ja vieläpä hätiköiden. Eli tämän ihmistyypin neitoset eivät vielä ole ehtineet siiheen vaiheeseen elämässä, että haluaisivat sitoutua johonkin ihmiseen tai työhön tai asuntoon, vaan he "elävät tässä ja nyt" ilman sen kummaisempaa järjestelmällisyyttä. Itse koen moisen touhun rasittavana, jos se liittyy ihan jokapäiväiseen elämään, eikä vain elämään 6 siiderin jälkeen... :)
erimieltä, tai sitten tuo mielikuvasi on aika kapea. Impulssiivisuudella voi toisinaan saada aikaan myös juuri sen oikean ratkaisun. Intuitio-niminen kaveri on yleensä aika nopea tapaus.
Mielestäni elämä on nimenomaan tässä ja nyt, eilinen on mennyt ja huomisesta ei tiedä edes tuleeko sitä. Olen siitä huolimatta sitoutunut parisuhteeseen ja siidereistä en välitä.
Oma hulluuteni on ehkä enemmän sellaista alitajunnan käyttöä työssä ja harrastuksissakin. Ja kieltämättä hetken mielijohteesta toimimista. Vaikkapa senlaatuista että lähden luistelemaan keskellä yötä, jos siltä tuntuu.
"Itse koen moisen touhun rasittavana, jos se liittyy ihan jokapäiväiseen elämään, eikä vain elämään 6 siiderin jälkeen... :)"
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi on soveliasta sekoilla kännipäissään? Kyllä ne kaikki ihmisen teot tulevat hänestä itsestään, ei niitä pulloissa myydä. Tai en ole ainakaan alkon etiketeistä löytänyt mitään "kadulle pissaamista", "nyrkkitappelua" tai "itkuraivareita"... Tuntuu olevan hyväksyttävää tehdä melkein mitä vaan kun on promilleja veressä, mutta selvinpäin jos teet jotain tavanomaisuudesta poikkeavaa, olet heti "hullu". Minusta on hullua jo pelkästään myrkyttää kehoaan niin suurella määrällä alkoholia, ettei muka ole enää vastuussa tekemisistään.
Ymmärrän kyllä ettei maailma ehkä pyörisi ihan täysillä ilman järkiperäisiä ja vakaita tyyppejä. Kaikenlaisia tarvitaan. Mutta tarvitseeko muodostaa hierarkioita joissa niitä toisensorttisia dissataan?
Minusta keskellä yötä luistelemaan lähtö ei ole "hullua" eikä "sekoa", vaan ihan vain pelkkää impulssiivisuutta, jota on itsellänikin. Saatan myöskin päättää yhtäkkiä, että 'nyt tekisi mieli lähteä etelään auringonottoon', minkä seurauksena olen aivan viipymättä etsimässä netistä äkkilähtöjä, ja ilmoitan heti matkan varattuani miehelleni, että lähtö on sitten huomenillalla klo 19. Sen verran järjissäni kuitenkin olen, että tuollaisen tempun voin tehdä VAIN, jos tiedän että miehelläni ja minulla on edessä muutama vapaapäivä, ja että tililtäni löytyy katetta sen verran ettei matkakustannukset mene mihinkään ulosottoon. Eli järkiperäisen äkkinäisestä päätöksestä tekee sen, että päätös on täysin mahdollinen. Minusta hullua ei ole kaikki se, mitä joku toinen ei tekisi, vaan sellainen, mitä kukaan järjissään oleva ihminen ei tekisi: pahoittelen tätä kapeakatseisuuttani... :)
Mutta ilmaisin tuon ekan viestini mietinnön juuri siltä pohjalta, että kun keskustelun aloittaja mainitsi nimenomaan tyypit, jotka mainostavat itseään sanoilla "hullu" ja "seko", niin minun kokemuksieni mukaan kyseisiä ilmauksia käyttävät ovat kuvailuni mukaisia. TAI sitten he vain väittävät olevansa sellaisia, koska ovat esim. tottuneet käyttämään noita termejä kaveripiirissään, joka siis puhaa aina vaan kaikkea takuu-hullua ja takuu-kreisiä....
Ongelmana lienee mitä sen "hullun" määritelmän takana sitten on? Ja mikä on se määritelmä "järjissään olevalle ihmiselle"?
En mielelläni "mainosta" itseäni hulluna, mutta sen verran monta kertaa olen kuullut sitä olevani, että ehkä toisinaan se lipsahtaa jonkinlaiseksi määreeksi. Harvemmin kuitenkin.
Omistan muuten aika mainion kirjan positiivisesta hulluudesta, Anna Maria Rosendalin HULLUN KÄSIKIRJA.
Voihan se itsensä hulluksi määrittäminen varsinkin jossain chat- ja deittipiireissä olla tarkoituksellinen signaali, jotta kaikki järkevät tosikot ymmärtää pysyä kaukana. ???
Parhaiten tietysti ymmärrän asian jos kyseessä ovat kovin nuoret naiset, eikö nuorena kuulukin melkein olla hullu?
Kannattaisiko aloittajan metsästää vähän vanhempia? :P
Ihan oot oikeessa! :) Minäkin suosittelisin aloittajalle sellaista hitusen "kasvaneempaa" seuraa, missä sellaiset teini-jutut on jo tippunu pois.
Joku voisi muuten minutkin lukea tosikoksi, koska suhtautumiseni joihinkin asioihin on varsin tosikkomaista - mutta toisissa asioissa minua pidetään sitten varsin "lepsuna"... Ja koska olen niin jakautunut persoona, etten mainosta itseäni mitenkään tietyntyyppisenä, niin minkähänlaiseksi hissukaksi minutkin luetaan?? ;D
Tuo chättaily taitaa olla aika vaativaa puuhaa loppujen lopuksi, koska melko vaikeeta on tehdä johtopäätöksiä ihmisen persoonallisuudesta muutamien sanojen perusteella... Ja chatissä on niin erilaista kirjoitella ihmiselle, josta on kiinnostunut, kun ei voi samaan aikaan seurata toisen ilmeitä! En minäkään huumorittomassa seurassa ala vitsailemaan tai puhumaan kaikesta extremeilystä miehelle jolla on jalka paketissa..... Tollaisia asioita kun ei välttämättä näe muuten kuin omilla silmillään....
mielestä se keskellä yötä luistelu oli hullua, kun soitti poliisit.
Maija siinä kiersi ensin jään ympäri ja sitten poliisisedät kysymään jotta: "Mitäs teet?"
Minä sitten, jotta: "Miltäpä näyttää. Luistelen. Onko siinä jotain laitonta?"
Ei ollut. Poliisit lähti ja toivotteli liukkaita jäitä. :D
Näinhän se menee..! Eikä myöskään ole kiellettyä tai mitenkään epäsovinnaista mennä makoilemaan bikineissä uimarannalle keskellä yötä. Outoa se kyllä olisi....
Entä mitenkäs sitten, jos jossain noissa chat-/seuranhaku-jutuissa kertoisi olevansa 'outo', niin mitenkäs kirjaimellisesti me se otettais..?? Olen itseasiassa ite törmänny siihenkin sanaan jossain: tulee kyllä lähinnä mieleen joku TOSI outo, jos se pitää ihan mainita... Eli heti lähtee mielikuvitus laukkaamaan...... Vai onkohan sekin joku muotisana, joka rinnastetaan noihin muihin hullu/seko ym. termeihin?
... tuo kyllä väistämättä mieleen jonkun totaalisen friikin, hiipparin tai sosiopaatin. :)
Epäsovinnainen tai omaperäinen ei taida olla enää kovin ihquja määreitä?
Marzi Nyman laulaa: "Sä oot outo tyttö..." mut Marzi taitaa olla vähän outo itsekin? :)
itseäni hulluna!! Mutta en ole ikinä tajunnut ihmisiä jotka ei tee hetken mielijohteesta mitään,sellasia tosikoita tapoihinsa kangistuneita yms yök!! Itse kun olen tälläinen aika impulsiivinen!!noh olenkin vasta 22!!!!!!! Minun ex oli sellanen vähän,se ei oikeen tajunnut minun päähänpistoja aina=)
"Mä oon vähän/ihan hullu" tarkoittaa kokemuksieni mukaan sitä, että puhuja on mieleltään teini ja toivoisi olevansa muiden silmissä hauska ja mielikuvituksekas. Useimmiten kyseessä on aika mielikuvitukseton tyyppi, joka venyttää hyvien tapojen rajoja vääristä paikoista.
Hulluiksi itseään tituleeraavia on eniten teineissä (kai tuo jotenkin jopa kuuluu tuohon ikään), mutta ihan aikuisiakin olen nähnyt. Teinejäkin pahempi oli 36-vuotias ex-kollegani, jonka suusta pääsi päivittäin sekä "mä oon ihan hullu" että "eiks mulla ookin ihan kauheee nauru" (tässä kohdassa kuului aina korviarepivä räkätys); hän yritti päteä näillä ominaisuuksilla työpaikassa, johon hänen kykynsä nipin napin riittivät. Miesten pyydystäminen ei tällä metodilla kyllä onnistunut, vaikka naisparka yritti näitä vikitellä jopa karkeilla (!).
Muuten tuollaiset ihmiset eivät heilauttaisi minua mihinkään suuntaan, mutta heillä on hyvin usein tapana leimautua minuun (olen ilmeisesti iso, vahva, rauhallinen, kärsivällinen ja järkeväkin) ja pitää minua jonkinlaisena mammana, joka sitten pelastaa "hullun" parvekkeen kaiteelta ja heikoilta jäiltä ja kantaa pois kapakasta hillumasta ja laulamasta. Nuorempana noin teinkin, mutta en enää.