Aina iloinen nainen

no johan sä itse vastasit kysymykseen...
Eikai sitä nyt aina voi iloinen olla, mutta ei nyt pidä kaiken aikaa mörököllinä olla.
aaargh.

ei sitä jatkuvaa hapanta naamaa jaksa kukaan kattella. Vielä vähemmän sitä, että mököttää aina "kotona".

Kyse on siis elämänasenteesta. =)

ei tarvii olla ylipirteä. Aidolla iloisuudella pääsee pitkälle.Hämmästyin todella paljon, kun tutustuin erääseen mieheen, ja hän sanoi ihastuneensa minuun. "Sä oot aina niin iloinen". Ensreaktioni oli: Minä? Iloinen?

Ennen tätä en ollut tullut edes ajatelleeksi että olisin iloinen. Mutta sittemmin olen kuullut usemman suusta olevani iloinen. Eli kyllä sitten varmaan olen, tai ainakin sellaisen vaikutelman välitän ihmisille. Ennen pidin iloisuutta ehkä juuri sellaisena tekopirteytenä, enkä kuvitellut olevani sellainen- siis sopivani siihen määritelmään. Ennemmin pidin itseäni vakavan oloisena ja haikeamielisenä. Minusta löytyy myös se puoli, mutta ihmisten kanssa tekemisissä ollessa se menee syrjään.

Sittemmin olen tajunnut, että iloisuus on hymyn kera toisen huomioon ottamista. Se ei ole tekopirteän esittämistä, vaan se on hyväntuulisuutta.

Kyllä minunkin toivelistalla on iloinen nainen ja se ei, niin kuin väärin tulkitset, tarkoita ylipirteää ja aina hymyilevää naista.

Iloisuus tarkoittaa peruspositiivisuutta ja hyväntuulisuutta, ei sen kummempaa vaikka näkyypä tuosta iloisuudesta saavan ongelmankin kun oikein yrittää...valittaa!

Minua vaan itseä mietitytti tää asia koska itse en ole kovinkaan iloinen ihminen. Olen enemmänkin pessimisti, mutta valittamisesta en tykkää. En voi käsittää sellaisia ihmisiä joilla on kokoajan hymy naamalla.

Elämänasenteeni on positiivinen ja osaan iloita pienistäkin asioista, kuitenkaan en kulje kokoajan suu virneessä.

Treffipalstalta olen löytänyt pari tyyppiä, joiden kanssa olen tavannut kasvotusten. Jokusen kanssa jäänyt kirjoittelun asteelle.
Sen olen omalla kohdallani pannut merkille, että iloista naista etsivät miehet ovat itse olleet masentuneita. He etsivät positiivista ja iloista kumppania, joka nostaisi heidät mustasta suosta ja pitäisi omalla iloisuudellaan myös iloisena.
On tyrmäävää kuulla treffeillä tai meilien välityksellä, miten on kaikki asiat huonosti, mikään ei kiinnosta, missään ei ole mitään järkeä jne...mutta MINÄ saan niin iloiseksi, meidät on tarkoitettu toisillemme ja mies on saattanut jopa suitsuttaa sukulaisilleen että nyt on löytynyt se oikea nainen (rakastuu välittömästi pelkkään kirjoitettuun tekstiin).

Ottaistko vastuulle ja huoleksesi seurustelukumppanin, jonka henkisestä pinnalla pysymisestä olisit vastuussa - minulle sellainen olisi liian suuri taakka, kyllä siinä oma positiivisuus häviäisi hyvin äkkiä.
Kun olen tällaisille tyypeille nätisti sanonut, että eivät ole tyyppiäni ja että jatketaan etsimistä tahoillamme, olen saanut hirveät ryöpytykset niskaani. Olen saanut kuulla mm. olevani nirppanokka joka ei koskaan tule löytämään itselleen ketään, omahyväinen, itserakas jne.