tehdä mitä tykkää ja vähät välittää vaimon mielipiteestä tai tunteista?:
Mieheni on menossa ex-vaimonsa (josta erosi 10 v sitten) luokse sukutapaamiseen, jossa on koolla EX-VAIMON sukua ulkomailta.
Hän ei halua minua mukaan koska ex-vaimo, jonka kanssa minulla ei ole koskaan ollut tekemistä, ei kuulemma kestä että olisin paikalla.
Minusta mieheni pitäisi pysyä pois sellaisista juhlista?
Hän on sitoutunut minuun avioliiton kautta ja eronnut ent. vaimostaan 6 vuotta ennenkuin minä ja mieheni tapasimme.
Olenko jotenkin tyhmä kun en tajua nyt tätä yhtälöä enkä ainakaan jaksa hyväksyä?
Mieheni on menossa ex-vaimonsa (josta erosi 10 v sitten) luokse sukutapaamiseen, jossa on koolla EX-VAIMON sukua ulkomailta.
Hän ei halua minua mukaan koska ex-vaimo, jonka kanssa minulla ei ole koskaan ollut tekemistä, ei kuulemma kestä että olisin paikalla.
Minusta mieheni pitäisi pysyä pois sellaisista juhlista?
Hän on sitoutunut minuun avioliiton kautta ja eronnut ent. vaimostaan 6 vuotta ennenkuin minä ja mieheni tapasimme.
Olenko jotenkin tyhmä kun en tajua nyt tätä yhtälöä enkä ainakaan jaksa hyväksyä?
Vastaukset 57
Vanhimmat
Nykyään on tapana järjestää sukutapaamisia. Sukututkimuksen myötä amerikanserkut ovat tulleet tärkeiksi. Meilläkin on edessä tällainen samantapainen juttu ensi kuussa Kanadassa.
Minusta tässä kuvaamassasi tapauksessa ei ole niinkään kysymys sinun tunteistasi (siis muille).
Kaikkein tärkein kysymys kuuluu: Onko miehelläsi lapsia ensimmäisestä avioliitosta? Jos on, pidän itsestäänselvänä, että miehesi menee lastensa takia näiden sukulaisten tapaamiseen.
Toinen, pienempi asia on, että miehelläsi on oma henkilöhistoriansa. Hän on ollut osa edell. vaimon sukua (ja kenties on edelleenkin osa sitä, mikäli on lapsia). Ehkä hän ehti olla naimisissakin kauan?
En ymmärrä, että tuot tällaiseen asiaan omia tunteitasi suorastaan katkeran ja mustasukkaisen oloisena. Miehesi on miehesi, mutta et sentään omista häntä. Eikä miehesi tarkkaan ottaen ole edes sinun sukuasi, teidän yhteisten lasten sukua kyllä.
Tässä on minusta tyypillinen sellainen tilanne, josta puolison ei kannata nostaa äläkkää. Eihän miehesi aio sinua pettämään mennä, kai?
No huh huh!
Jos sinne "suku"tapaamisiin on IHAN pakko päästä, silloin miehen pitäs vähintään ylpeänä esitellä uusi ihana ja simpsakampi vaimo. Ja ex-vaimon on vaan nieltävä ylpeytensä.
Ylipäätään... en ymmärrä miks pitäs miehen mennä ex-vaimon sukukokoukseen jossa ihmiset eivät ole koskaan olleet edes verisukulaisia. Kummalta näistä ex-puolisoilta on jäänyt napanuora katkaisematta?
Siis niin outo juttu! Aivan outoa touhua.
Oletko kenties "keski-ikäinen nainen" eronnut omasta liitosta mutta vielä vaadit ja pompottelet ex-miestäs?
Miehesi ei kuulu ex-vaimon sukuun. Lapset jos niitä on ex-vaimon kanssa kuuluvat. Mutta eiköhän lapsillekin ole jo selvää, että äidillä on oma sukunsa, isällä omansa. Isä hoitakoot sukujuhlat oman sukunsa kanssa, äiti omansa.
Tämä minun mielipiteeni.
Et ole ollenkaan tyhmä, onhan tuo loukkaavaa. Ei ole mitään syytä "lasten takia" mennä ex-vaimon sukujuhliin, eivät ne miehen sukulaisia ole. Ja perhe ei ole enää ehjä, ketä sen esittäminen palvelisi. Jos ex-vaimo ei kestä sinua nähdä, kertoo se omaa kieltään hänen tunteistaan yhä ex-miestään kohtaan. Muutenhan sinä et olisi hänelle mikään uhka. Eli ainakin ex-vaimo on kiinnostunut miehestäsi, ja jos miehesi todella on noin puupää ja näin olemaatomin kriteerein selittää hänen "pitävän mennä ex-vaimonsa sukujuhliin", saattaapi olla että on myös itse kiinnostunut yhä exästään. Pistä miehes selkä seinää vasten, ettet joudu turhan kusetuksen kohteeksi.
...nuo molemmat joskin täysin päinvastaisia!
Noloa mutta olin molempien kanssa samaa mieltä
Luulen kuitenkin että korrektimpaa olisi mieheni osalta antaa ex vaimolle selkeä viesti jättämällä k o pippalot väliin!
kyse on respektistä minua kohtaan. En ole asiasta mustasukkainen vaan moraalisesti närkästynyt.
kiinnostaa kovasti tietää, minkäikäinen ap. kirjoittaja on.
Toisen kirjoittajan virke "Isä hoitakoot sukujuhlat oman sukunsa kanssa, äiti omansa" herätti ajatuksia.
Toinen kirjoittajaa tarkoittanee samaa MYÖS toisen vaimon kohdalla?
Tuo "ehjä perhe" oli toinen viestin kohta, mikä sai minut hymähtämään.
Voihan mies toki jättää pippalot väliin, mutta kuka pystyy tietämään miehen motiivit ja kieltäytymisen vaikutukset.
Seuraisiko "painostuksesta" respektiä vai avautuuko miehelle jokin sellainen asia, joka ei ole tullut ennen mieleen?
Miestäkin voi respekteerata ja - kannustaa.
keski-ikäisen vastaus!
Kyllä mielestäni respektiä osoitetaan muulla tavalla kuin nielemällä hiljaa hymyillen miehen omituiselta vaikuttava hinku mennä ex vaimon sukubileisiin!?
Mitä hittoa hänellä on siellä tekemistä jos oma vaimo ei kelpaa mukaan?
Höpö höpö. Toisenkin vaimon kohdalla voi sukujuhlat unohtaa siinä tapauksessa, jos siitä toisesta vaimosta eroaa. Merkitystä tässä kohtaa on siis tuolla ex etuliitteellä. On aivan naurettavaa, että entisen puolison sukujuhlissa rampataan hamaan hautaan asti. Entinen puoliso on entinen, ja on melko hölmöä, että ex edes haluaa entisensä viedä sukujuhliin. Veisikö sittenkin, jos hänellä itsellään olisi uusi mies? Joko tässä kohtaa ymmärrät, mikä ajatuksessa mättää?
Eli ei yhtään mitään tekemistä toisen naisen kanssa minnekään, jos oma vaimo ei kelpaa mukaan.
Sanohan miehelles, että ei siinä mitään, jos mies bilettää toisen naisen kanssa ilman sua, sinä meet ja biletät toisen miehen kanssa ilman häntä. Asia on täysin vastaava, paitsi se että miehelläs ja exällään on yhteinen intiimi historia takana, tekee siitä asiasta vielä arveluttavamman. Kyse ei minustakaan ole mustasukkaisuudesta tai epäluottamuslauseesta, vaan siitä, että koko ajatus on loukkaava ja täysin perustelematon.
En tarkoita että oikeasti niin toimisit että lähtisit vieraan miehen kanssa bilettämään, se tuskin pitkälle vie tai mitään auttaa, mutta tuon sanomalla voisit saada miehes ymmärtämään miltä hänen toimintansa sinusta tuntuu. Ehkä vielä paremmin, jos kertoisit meneväsi entisen poikakaverisi kanssa, eikä tuo halua, että miehesikin tulee.
Kenen etua tosiaan palvelee esittää jotain mitä ei enää ole olemassa? "Lasten takiako" on hyvä luoda turhia toiveita siitä mitä ei tule enää olemaan? Exänkö takia pitäisi esittää?
10 vuotta erosta on aika pitkä aika. Ymmärrän jos vasta eronneilla on vielä hakusessa rajat, mutta kauan sitten eronneilla?
Väleissä tulee voida olla lasten takia, mutta se ei tarkoita, että mennään ja tehdään perheenä asioita, kun ei enää perhe olla.
Tulipas lunta tupaan - minulle.
Taisin joutua suorastaan altavastaajaksi mielipiteeni takia.
Minusta rupesi vastausviestejä lukiessani tuntumaan, että kannanottajat taitavat olla melko nuoria naisia. Kenties ap. on vanhempi ? ja enemmän elämää nähnyt?
Minustakin kysymyksesi oli kiinnostava. Tilanne on erikoinen, mutta ei minun elämänpiirissäni tavaton. Ap. ei tainnut vastata kysymykseeni lapsista.
Monella vanhemmanpuoleisella herralla on intohimonaan sukututkimus. Voi olla, että ap:n mies on näitä. Tulee mieleeni siksi, että meidän suvussa on monia sukuseuralaisia. Niinpä pidän sukutapaamisia ihan tavallisina.
Eikö ap.lla ole lähinnä kaksi mahdollisuutta: 1) kieltää miehen menon tapaamiseen (Miksi joku puhuu biletyksestä?) ja saa katsella onnetonta miestä tai 2) antaa miehen mennä ja on itse onneton.
Eiköhän eksän ja aviomiehen intiimiajasta ole jo riittävästi aikaa. Luultavasti kumpikin alkuperäisistä avioliittolaisista on moneen kertaan järjestänyt elämänsä kuntoon avioeron jälkeen? Vai onko ap:llä syytä luulla ettei näin olisi?
Vaimoja on tietysti monenlaisia, niin myös kakkosvaimoja. Kakkonen säästyisi monelta turhalta murheelta, jos jaksaisi uskoa avioliittoonsa. Avioliitossa tarvitaan myös tilaa. Ei muinainen eksä voi horjuttaa yhtään mitään nykyisessä liitossa.
Tapaaminen voi olla miehelle tärkeä ihan muista syistä kuin jostain intiimisuhteen haikailusyistä. Minulla on itselläni intohimoisesti sukututkimukseen ja -tapaamisiin höyrähtänyt aviomies. On kiva kuunnella miehen innostunuita löytöjä sukutapahtumista, kun hän palaa viikonvaihteiden tapaamisista. Itse olen aika harvoin mukana, koska meillä on aika erilaiset harrastukset ja siis eri menot molemmilla. On aikaa mennä kummallakin, kun lapset ovat jo aikuisia.
Viisautta ap:lle, teit sitten miten tahansa.
"vanhempien herrojen" sukututkimuksesta ollut puhe!
Mitä sukututkimusta mieheni tekisi vieraasta suvusta, ex vaimonsa sellaisesta?
nyt meni jo ihan höpinäksi, jos suot lisää lunta sinne tupaan, arvoisa "keski-ikäinen"!
mitä ikääni tulee, niin minä OLEN keski-ikäinen mutta sinä kyllä vaikutat sen iän jo ohittaneelta.
Hupaisaa huomata miten poukkoilevaa tämäntapainen "keskustelu" on, mutta hyviä huomioita olen saanut!
Sukututkimusta ex-vaimon suvusta? No joo, ehkä olet hivenen enemmän iällä kuin muut täällä, jos tuollaista mietit. :D Eipä ensimmäisenä tullut mieleen. Onko ap:n mies kertonut syistä? Ovatko jotkut näistä ex-vaimon sukulaisista pitäneet yhteyttä koko 10 vuotta kestäneen eron ajan, jonka vuoksi mies kokee menonsa sinne hyväksi? Miten hän itse perustelee sinne menonsa? Hivenen oudolta tuntuu, jos ainoa peruste on ex-vaimon toive asiasta, johon samalla sisältyy se, että nykyinen vaimo ei voi tulla, koska se tuntuisi kiusalliselta. Sehän on hänen ex-miehensä nykytodellisuutta, pitäisikö siis sukulaisten vuoksi esittää, ettei sitä ole olemassa? Millä tahansa tavalla asiaa ajattelee, se tuntuu oudolta.
Vapautta ja luottamusta suhteessa voi osoittaa terveemmilläkin tavoin kuin tukemalla kuvioon, joka ei näin ensilukemalta ainakaan kovin terveeltä vaikuta. Toki on totta, että miehen nykyinen ei millään muotoa kuulu ex-vaimon sukuun, mutta sittenkin. Ei kuulu mieskään, josta on erottu. Varsinkaan ilman nykytodellisuutta. Jos avarakatseisuutta peräänkuulutetaan, mielestäni se lähtisi jo siitä, että kutsu koskisi myös ap:tä.
On melko eri asia antaa tilaa toiselle parisuhteessa kuin ex-vaimon kanssa sukujuhlilla perheenä esittäytyminen. Vapautta ja tilaa on otettavissa huomattavasti normaalimmissakin asioissa. Vai olenko täysin väärässä?
Ei ole tarkoitus kenellekään antaa siipeen, tämä on vain minun (ja näköjään muutaman muunkin) mielipide asiasta.
tosi hyvä ja perusteltu vastaus kysymykseeni! Kiittoossss!
Ajatella, että näin voi peilata omia murheitaan täysin avoimella foorumilla ja saada viisaita vastauksia ja erilaisia näkökulmia.
Kaikki vastaukset ovat sisältäneet hyviä ajatuksia, en voi muuta kuin kiittää vielä kerran.Mutta tuon viimeisen minä luen vielä uudestaan!!!: )
Miehesi ei halua sinua siksi mukaan, koska ei saa huomiota silloin ex-vaimoltaan. En näe siinä muuta syytä. Haluaa tietysti sinulle uskotella muuta. Jos miehesi ajattelisi asiaa SINUN kannalta niin ilman muuta menisit mukaan ja niinhän sen pitäisi mennäkin. Käännä asia toisinpäin, antaisiko sinun miehesi luvan sinulle mennä ja tavata ex-miestäsi jossain sukukokouksessa? Tuskinpa. En oikein ymmärrä muutenkaan miksi helvetissä miehesi täytyy mennä sinne, koska sehän on ex-vaimo ja hänen sukunsa?? Älä anna periksi vaan pidä pääsi ja kiellä meneminen sinne, toinen vaihtoehto on, että menette sinne yhdessä.
Tollaisessa tilanteessa miehen olisi ollut ehdottomasti sanottava ex-vaimolleen ettei aio sinne tulla jos sinä et ole tervetullut, siis ei edes harkita muuta vaihtoehtoa.
Luin läpi koko ketjun ja mun mielestä alkuper. ei kertaakaan sanonut yhtään syytä, miksi mies menee sukutapaamiseen. Siis mitä mies itse on sanonut syyksi?
...että miehet ovat tällaisissa tilanteissa usein "tossukoita", joilla ei mitään omaa kunnon mielipidettä asioista. Vaimot, nykyiset ja exät käskyttävät heitä miten vain. Tämä on aika yleinen tilanne pareilla.
Minusta ap:n olisi hyvä keskustella miehensä kanssa siitä, miksi mies kokee asian niin tärkeäksi, että menee tällaiseen sukukokoukseen vuosien jälkeen. Onhan se kieltämättä hieman erikoista. Eronneet kun eivät yleensä kuulu enää sukuun, ainakaan 10 vuoden erossa olon jälkeen...
että mieheni haluaisi tavata erään sukulaisista, joka oli aikoinaan hyväkin kaveri, mutta joka ei ole pitänyt yhteyttä 10:een vuoteen
siinäkin tapauksessa että kyse on siitä, on omituista jos emme mene sinne yhdessä avioparina?!
ole tossukka, tämä mieheni, vaan tekee tässäkin asiassa juuri niinkuin haluaa tehdä.
Ajattelin kuitenkin esittää hänelle oman mielipiteeni asiasta ja siksi peilasin näillä keskustelukommenteilla omaa asennettani!
Eiköhän hän voisi tavata tämän kyseisen sukulaisen ennen tai jälkeen sukujuhlien, onko tätä mentävä 10-vuotta vanhan ex-vaimon sukujuhliin tapaamaan?
Eiköhän hän voisi esittää kutsun vaikka sen exänsä kautta tälle ihmiselle, kutsua teidän kotiin ja esitellä samalla sinutkin tai mennä jonnekin muualle kahvittelemaan jos kahden kesken tahtoo nähdä, onhan tuo nyt hieman erikoinen syy mennä vieraan suvun sukujuhliin.
ja näin itsekin ajatelen.
Halusin vain tietää olenko ihan toope kun pidän koko suunnitelmaa täysin moukkamaisena.
Kiitos kaikille mielipiteistä!Myös Sinulle, "keski-ikäinen nainen"!
En voi , en saa, enkä halua painostaa miestäni jättäytymään kekkereistä
mutta jos hän menee, en takaa että pidän häntä enää yhtä paljon arvossa...
No nih, eikös tuo ole ihan pätevä syy että menee tapaamaan vanhaa kaveria?
Jos vaimo haluaa kanssa tavata tämän kaverin, niin kutsua vaan kehiin! Kutsukaa teille. Vanhat kaverit ovat miehelle näitä miesjuttuja joihin yleensä ei naisia kaivata. Mutta voisit varata jääkaappiin ruokaa ja lähteä vaikka omiiin juttuihisi.
By the Way. Anoppini on aina anoppini vaikka miehestä aikoinaan erosinkin. En minä mukavasta suvusta eronnut vaan kelvottomasta aviomiehestä. Sekin on nyt kun ei enää ole aviomies ihan asiallinen tyyppi.
Olet kaiketi pitänyt yhteyttä anoppiisi koko ajan, ja exmiehesi sukuun? Siellä et olisi outo lintu sukujuhlissakaan, kun taas 10 vuotta sitten eronnut, joka ei ole nähnyt niitä ihmisiä vuosiin, on takuu varma outo ja ihmettelyä lisäävä ilmestys. Kyllä siellä kysellään ja kuhistaan, onko Matti ja Mervi palanneet yhteen, vai miksi Matti Mervin sukujuhlilla luuraa, sormus sormessa ja ilman puolisoa.
Miesporukoitten omat jutut ovat tietenkin omia juttujaan, ei sinne nainen sovi mukaan. Kyse onkin siitä, että jos ex-vaimo sopii, niin sitten pitäisi sopia nykyisenkin vaimon.
...normaalia, että menisit yhdessä tuon ex-miehesi kanssa oman sukusi juhliin, vaikka mies ei olisi pitänyt yhteyttä sinun sukuusi, kuten sinä hänen?
Ok, jos se sinulla toimii niin. Minulla ei.
ei varmaan ele kauheasti tehtävissä, siis sen suhteen löhteekö miehesi matkalle - hän lähtee joka tapauksessa. Mutta annan hänen perustella päätöksensä hyvin.
Anna nyt hyvä ihminen miehellesi omaa tilaa ja harkinnanvapautta! Et sinä miestäsi omista, eikä exän sukukokoukseen menemisellä ole sitä paitsi mitään tekemistä sen kanssa, että hän on sitoutunut sinuun. Keskity vaihteeksi vaikka omaan elämääsi.
sukukuviot ovat sukukuvioita
kaverikuviot ihan eri asia
exän sukujuhliiin meno ilman vaimoa joka nimenomaan on ei-kutsuttu!!!hohhoijaa,
vain täysin tollo mies loukkaa vaimoaan noin
kaveria voi tavata vaikka pubissa tai kahvilassa, miksi sukujuhlissa
On aivan sama mihin muuten pariskuntia koskevaan kokoontumiseen puoliso olisi menossa, (vaikka olisi oman suvun kokous, johon muut sukuun naidut ovat tervetulleita paitsi tämä kyseinen vaimo,) on tarkoituksella osoitettu loukkaus, johon mies on valmis osallistumaan, mikäli sen hyväksyy.
Kaveriporukat, joissa nähdään juuri vaikka tuon pubittelun merkeissä ilman puolisoita on ihan eri juttu, ja juuri sitä normaalia vapautta, jota puolisot toisilleen mielelläänkin välillä vastavuoroisesti antavat.
Mies on melko hölmö jos ei näe paljonko hallaa tekee omalle suhteelleen hyväksymällä omaan puolisoon kohdistetun tarkoituksellisen loukkauksen.
Kummassa mies on paremmassa seurassa?
Pitääkö miestä tosiaan vahtia jossain sukutapaamisessa?
Minusta kuulostaa siltä että alkuper avioliitto on kriisissä, jos näin pieni asia muodostuu elämää suuremmaksi.
Missä muodossa kutsu miehelle on mahtanut tulla? Ei avecia, vai?
Olen samaa mieltä, että jokin suhteessa ilmeisesti mättää, jos tollaset tarvitsee noin hirveän raskaasti ottaa.
Jos nyt oikein muistan, tämä nykyinen vaimo ei ole ollut tekemisissä sen ex-naisen kanssa, joten miksi ihmeessä hänet olisi sinne pitänyt automaattisesti kutsua? Ei sillä, etteikö _voisi_ kutsua, mutta turha sellaisesta on loukkaantua.
Jotenkin kun täällä palstalla näitä juttuja lukee, niin ihmetyttää kuinka rajoittunutta ja kaavamaista monien parisuhdearki näyttää olevan. Tosin ei tietysti milläään pahalla, jokaisellahan on oikeus laatia itse suhteensa pelisäännöt. Mutta mulla hajois kyllä pää.
Nehän tässä avaimia ovat.
Kutsuhan oli tullut exvaimon taholta niin, että ei halua nykyisen vaimon tulevan mukaan, vaikka erosta on jo 10 vuotta. Eli exvaimo sanelee, miten nykyistä tämän puolison tulee kohdella. Kyllä, pienoinen kriisin paikka, jos mies on valmis niin epäkunnioittavaan toimintaan. Asiahan on sinällään pieni, mutta kertoo omaa kieltään niin suuresta asiasta kuin keskinäinen kunnioitus.
Pubittelu taas. Jos siellä rampataan jatkuvasti ja jos toinen ei ole vastavuoroisesti tasavertainen siinä asiassa, eli ei voi myös mennä rimpustella naisporukassa, siinäkin on kriisin paikka.
Sitten taas harvat tapaamiset pubeissa joskus, ja toisen samanlainen oikeus vastaavaan toimintaan, eivät mielestäni ole kriisiytymisen merkkejä, vaan hyvän parisuhteen luottamuksen.
Oikeastaan olen sitä mieltä, että pubittelutkin ovat enemmän sinkkujen puuhaa, mutta tuskinpa kerran puolessa vuodessa tapahtuvat vanhojen kaverien muisteluhetket niin kovin vaarallisia ovat. Suomalainen kaverikulttuuri nyt vain on sellainen, että muuta kivaa ei osata tehdä kuin lähteä pubiin istumaan. Mukavampaa olisi vaikka pariskuntina tavata, mutta se tietysti on mukavampaa vain minun mielestäni. Toisaalta, meillä ei kummallakaan ole tarvetta rimputella eri porukoissa pitkin yötä kaupungilla. Se kuului tuonne kultaiseen nuoruuteen, jolloin ei parisuhdetta ollut.
että exvaimo on kyseessä. Tuskimpa jonkun mieskaverin sukujuhlaan lähtö edes olisi haitannut. Jos kerran olisi joitain perusteita mennä jonkun muun suvun sukujuhliin.
Hei hetkinen, puhutaanko täällä nyt jostain sukujuhliin menosta vai puhutaanko täällä avioparien välisestä vapaudesta vai mistä?
Parisuhteessa olevan vapauden pitäisi mielestäni olla sellaista vapautta, mikä ei loukkaa toista osapuolta. Mikä parisuhde se sellainen on, jossa ei toisen tunteita tarvitse ottaa huomioon? Tehdä kompromisseja ja hakea ne yhteiset "pelisäännöt" jolloin kummallakin on hyvin? Ei se mikään parisuhde ole, se on toisen puoliskon diktatuuri, ja suhteen tarkoitus ainoastaan saada itselle hyvää, ei jakaa sitä vastavuoroisesti. Ihan siis suomeksi vaan hyvin itsekästä.
..kun on niin kiire virtsata tähänkin hiekkalaatikkoon!
Olen jo aiemmin jossain kohtaa vastannut, että EN MISSÄÄN TAPAUKSESSA PUUTU ASIOIDEN KULKUUN
EN EDES ESITÄ MIELIPIDETTÄNI ELLEI SITÄ KYSYTÄ!!!!
mieheni saa mennä ja on mennyt tähänkin asti minne haluaa : )
asetelma vain sattuu olemaan erikoinen ja kiinnostuin miettimään sitä ihan eettisenä parisuhdekysymyksenä ja ihan periaatteellisella tasolla sekä heittämään sen tänne keskusteluaiheeksi
Uskokaa tai älkää, minulla ON oma elämä!
"Kutsuhan oli tullut exvaimon taholta niin, että ei halua nykyisen vaimon tulevan mukaan, vaikka erosta on jo 10 vuotta."
Ja kaukaa viisas päätös näyttää olevan. Alkaa nimittäin vaikuttaa vahvasti siltä, että nykyinen vaimo on aika mustasukkaista sorttia. Miksi vaimo sinne sukujuhiliin edes haluaa ängetä, kun kuitenkin itse tietää (?), ettei kykene olemaan tilaisuudessa normaalisti, koska saa jo nyt mustasukkaisuuskohtauksia (jotka naamioituvat kysymyksiksi "keskinäisestä kunnoituksesta")? Vai pelkääkö vaimo, että miehellä olisikin tilaisuudessa oikeasti kivaa? Haluaako vaimo kenties mukaan, jotta exä ja mies eivät vain pääsisi muistelemaan lämmöllä menneitä - menneitä, jotka ovat miehen "omaisuutta", ei nykyisen vaimon!
"Eli exvaimo sanelee, miten nykyistä tämän puolison tulee kohdella."
Aika tarkoitushakuista logiikkaa. Juu, onhan niissä kutsuissa tapana "sanella" ketä juhliin on kutsuttu, mutta se kai kutsujen lähettämisen tarkoituskin on. Aika epävarmalla pohjalla mennään, jos 10 vuotta vanhat exät koetaan uhkana, ja kuvitellaan, että exillä todella olisi muka jotain sananvaltaa - tai edes intressejä - näin monen vuoden jälkeen alkaa sekoittaa toisen avioliittoa.
"Kyllä, pienoinen kriisin paikka, jos mies on valmis niin epäkunnioittavaan toimintaan. Asiahan on sinällään pieni, mutta kertoo omaa kieltään niin suuresta asiasta kuin keskinäinen kunnioitus."
Jonkun ajatuksenjuoksu on nyt joko a) vanhoillista tai b) vainoharhaista, ehkä molempia.
Oma vaimoni ei koskaan järjestäisi tällaisesta asiasta näin suurta kohtausta! Luultavasti toki vähän nälvisi siitä, ettei ole kutsuttu - toisaalta en usko, että hänellä sinne ventovieraiden sekaan olisi pahemmin hinkuakaan ängetä.
On kai sitä suhteessa tähdellisempääkin mietittävää kuin joku helvatan sukukokous, johon näyttää nyt latautuvan paljon muutakin pinnan alla kuplivaa.
En jummarra -miehen kanssa samaa mieltä. Saan paljon kutsuja, samoin saa mieheni. Joskus ovensuussa mies muistaa ennen oven sulkeutumista sanoa: "Ai niin. Voit säkin tulla. En muistanut kysyä." Ei se mitään. Minä itse en muista aina edes ovella sanoa, mihin olen menossa.
Minuakin hämmentää ap:n esittämä hypoteettinen kysymys niin paljon, että käytimme eilisillasta pienen palan ja pohdimme kysymystä yhdessä mieheni kanssa.
Olimme molemmat sitä mieltä, että elämä on liian lyhyt noin pienten asioiden paisutteluun. Ainakin meillä.
Meillä taitaa avioliiton kestävyyden salaisuus ollakin se, mitä alunperin ounastelin: toisen kunnioittaminen on (myös) sitä, että antaa toiselle ison reviirin.
Ei nyt ollut kyse mistä tahansa menosta ja siksi toiseksi kaikki ei saa paljon kutsuja eikä pysty lasten takia edes menemään.
Kyllä musta olisi aika outoa etten tietäisi mieheni menemisistä etukäteen juhliin tai johonkin illanistujaisiin. Avioliiton salaisuus ei voi olla tuo, että saa mennä miten lystää toisen tietämättä. Näin ainakin minusta.
Ei avioliitossa sen kummempaa salaisuutta ole kuin avoliitossakaan. Ei se suhde avioliiton myötä mihinkään muutu. Jokaisella parilla on omat pelisääntönsä. Toiset vahtaavat enemmän, toiset vähemmän. Ja tietysti se, mikä jollekin on vahtaamista, onkin toiselle rakkaudenosoitus. Toiset haluavat enemmän omaa tilaa ja päätäntävaltaa, toiset ovat enemmän "paita ja perse". Onneksi parisuhteen säännöt voi yhdessä sopia kullekin parille sopivaksi.
"Onneksi parisuhteen säännöt voi YHDESSÄ sopia kullekin parille sopivaksi."
Mikä muista tuntuu pieneltä, tuntuu toisista suurelta asialta.
Miten ap:n tunnetta ja ajatusta asiasta kunnioitetaan ja huomioidaan, jos asia on hänelle yhtä epämukava kuin ex-vaimolle hänet nähdä? Kumman naisen epämukavan olon AP:N AVIOMIES tässä on ottamassa huomioon? Sehän tässä oudolta näyttääkin, mies on valmis huomioimaan exänsä toiveen, ei vaimonsa toivetta. Ovatko pelisäännöt siis hyvät ainoastaan, jos ne ovat sellaiset kuin itse haluaa, eivät sellaiset, jotka sopivat kummallekin? Kumpi tekisi isomman uhrauksen, mies joka jäisi exvaimon sukujuhlista pois oman vaimonsa takia, ja tapaisi sen yhden kaverinsa muualla, aivan vapaasti, vai vaimo, joka nielisi koukkuineen päivineen sen, että oma mies kunnioittaa enemmän exvaimonsa toiveita kuin hänen?
Täällä tulee siksi niin paljon eriäviä mielipiteitä, että selvästi toisille parisuhde tarkoittaa likipitäen kahden yksityishenkilön bisnestä, jossa jaetaan kyllä sänky ja asuntovelka, mutta ei juurikaan muuta, toisille taas parisuhde vaatii tiiviimpää yhdessäoloa, asioiden tekemistä yhdessä, ehkä vain yhdessä. Tässä ääripäät, ja mikä sitten tasavertaiseen, kunnioittavaan, kestävään ja uskolliseen parisuhteeseen tukee parhaiten, on varmaan jokaisen omassa harkinnassa.
A) Minä kelle vastasit, en muuten ole ap, joten ei ap tässä ole peiteltyjä mustasukkaisuuksia verhoillut kuten asian hienosti ilmaisit, vaan siis minä, jonka mies ei ole edes kenenkään ex.
"Haluaako vaimo kenties mukaan, jotta exä ja mies eivät vain pääsisi muistelemaan lämmöllä menneitä - menneitä, jotka ovat miehen "omaisuutta", ei nykyisen vaimon!"
Tästä päättelin, että olet jonkun ex-vaimo. Kenelle muulle tuo nyt edes mieleen tulisi? Eiköhän se 10-vuotta erossa ollut mies siinä tapauksessa tekisi nykyiselleen selväksi, että haluaa muistella lämmöllä exänsä kanssa, eli ottaisi eron, ja ap voisi potkia persauksilta menemään koko turhan äijän, jos näin olisi. Siis mikäli mies olisi mies eikä hiiri.
Kyllä minustakin ex-vaimolla voi olla jotain intressejä, miehellä tuskin, miehet nyt eivät tunnetusti osaa ajatella miltä asiat näyttävät ja vaikuttavat, kunhan miettivät että kiva nähdä siellä exän sukujuhlissa se yksi tuttu kaveri, jota ei ole vuosiin nähnyt. Jos exvaimolle on tullut edes mieleen kutsua mies jonnekin sukujuhlilleen, mistä muuten mies ei siis olisi edes tiennyt mitään, ja kertoa ettei halua silti nähdä naista, jonka kanssa mies meni naimisiin 4 vuotta eronsa jälkeen, on siinä mielestäni ex-vaimolla asioita käsittelemättömänä. Kyllähän hän naisena tietää, miltä tuollainen kutsu toisesta voi tuntua, toisin kuin se mies siinä välissä. Että siinä mielessä ex-vaimolla taitaa ainakin olla mukavaa ajatella, että tekee nykyiselle vaimolle pientä härnää.
Vanhoillista tai vainoharhaista. Sinähän olet mies. Et voikaan ymmärtää mitä tarkoitan. Tottakai parisuhteessa pitää voida olla vapautta ja tilaa, mutta epäkunnioittavaksi sen tekee se, jos tilanotto toisesta käytetään vanhaan vaimoon tai mieheen. Se nyt vain on niin. Vai olisitko itse riemumielellä, jos vaimosi ilmoittaisi menevänsä yhteisiin juhliin ex-miehensä kanssa, joka muuten ei sitten sinua siellä halua nähdä. Että sori vaan, jää sinä kotiin, minä menen ex-miehen kanssa, kun en halua loukata häntä jäämällä pois tai ottamalla sinua mukaan. Mikäli asia ei sinussa mitään tuntemuksia herätä, ihmettelen. Toki, meitä on niin monenlaisia.
Kuinkako iso teidän reviirinne on?
"Joskus ovensuussa mies muistaa sanoa... Minä itse en muista aina edes ovella sanoa, mihin olen menossa."
Elättekö parisuhteessa vai talousasiat jakavassa kämppäkaveruussuhteessa? Miksi ylipäätään haluta sen toisen siihen rinnalleen, jos se tarkoittaa sitä, että tuuliviireinä painetaan erikseen kodin ulkopuolella vapa-ajan riennoissa, niin ettei toinen edes tiedä missä toinen painaa? Niin, siksi tietysti, että jos jakaa sen talouden jonkun kanssa, sitä saa korkeamman elintason.
Minusta parisuhde on muutakin kuin sen ulospäin näyttämistä mitä muillakin on (omakotitalo, valkoinen aita, lapset ja koira). En JYMMÄRRÄ ihmisiä, jotka valitsevat itselleen kumppanin, jonka kanssa ei kuitenkaan haluta jakaa elämää, tehdä yhdessä asioita, olla yhdessä. Enkä tarkoita jatkuvaa kyhnäämistä ja sitä, etteikö esim. joitakin harrastuksia voi olla erikseenkin, tottakai niitäkin pitää olla, mutta jos ei ole mitään yhteistä, eikä hyvää oloa ihan vain toisen seurasta nauttimisesta, ja halua kantaa kortensa kekoon, että toinenkin olisi onnellinen, ei vain itse, niin mikä ihmeen parisuhde se sellainen on?
Ahdistavaa olla kotona toisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita? Parempi paeta omiin rientoihin? Kuulostaapa tosiaankin avioliitolta. Sehän sen alkuperäinen tarkoitus on ollut. No, edelleenkin, mikä kenellekin sitten toimii, hyvä on jos toimii.
"Sehän tässä oudolta näyttääkin, mies on valmis huomioimaan exänsä toiveen, ei vaimonsa toivetta."
Niin, parisuhteen pelisäännöt olisi syytä sopia yhdessä, eikä se silti tarkoita, etteikö hiertoa olisi. Sellaista se elämä on. Joka tapauksessa, miehellä on myös elämä parisuhteen ulkopuolella. Miksi ihmeessä vaimon toiveen pitäisi aina mennä etusijalle? Omituinen oletus. Miehellä on menneisyys, johon nykyisellä vaimolla ei ole ollut osaa eikä arpaa. Pitäisikö vaimon hallita miehensä menneisyyttäkin?
Alkaa tulla pikku hiljaa sellainen epäilys, että ehkäpä ap:n miestä juuri ahdistaa paita&perseys ja hän haluaa edes hivenen omaa tilaa (en voi syyttää). Tietysti toivoisi, että näistä asioista myös puhuttaisiin kotona ääneen, ettei tarvitse toisen motiiveja arvailla. Jotenkin tuntuu, että miehellä ei ole edes tullut mieleen, että vaimo voisi tällaisesta asiasta vetää hernettä nenuun. Tietty vaikea sanoa, kun ei pariskuntaa tunne.
...ja ajatuksista, joista sain paljon miettimistä suuntaan ja toiseen.
Päälimmäiseksi minulle jäi tämä asetelman eettinen puoli:
Mieheni hyväksyy ex vaimonsa pompottelun ja minun,nykyisen vaimonsa, halveksunnan jos hän osalllistuu juhliin, joihin hänet on kutsuttu ja joihin alleviivatusti vaimo ei ole tervetullut.
Asia on ihan selvä ja ihmetykseni ja loukkaantumisenikin täysin oikeutettua.
Tietenkin annan mieheni mennä mutta kyllä hän täysi tollo on jos menee.
Meidän parisuhde on perustunut läheisyyteen, yhteisymmärrykseen ja kunnioitukseen.
Toisaalta mieheni on aina paaponut exäänsä koska avioero oli tämän kannalta julma, eikä ex-vaimo ole löytänyt/halunnut löytää uutta kumppania.
Joskus minusta tuntuu että olen saanut "myötäjäisiksi" tämän exän.
Että minun on hiljaisesti ymmärrettävä ja olla kinaamatta kun mieheni matkustaa exänsä luo korjaamaan milloin mitäkin ränniä tai ovenpieltä.
Mutta se, että olen kiltisti antanut hänen tätä exäänsä auttaa monin tavoin puuttumatta asioihin, ja hoitanut ja lellinyt kotonani tämän exän lapsia (3) siivonnut heidän jälkiään ja pedannut petjeä jne...
Että tämä ex kehtaa kaiken jälkeen suhtautua minuun halveksien ja nöyryyttäen ja että mieheni vielä kaiken hyväksyy jopa menemällä tällaisessa asetelmassa johonkin perhejuhlaan, jotta ex saisi tuntea voimaisa tuntoa....
Kyllä mieheni -osallistumalla tähän näytelmään -osoittaisi minulle että arvostaa exän tunteita enemmän kuin minun.
"Minusta parisuhde on muutakin kuin sen ulospäin näyttämistä mitä muillakin on (omakotitalo, valkoinen aita, lapset ja koira)."
Niin, SINUSTA. Jonkun muun mielestä taas ei. Ei ole olemassa mitään absoluuttisen oikeaa parisuhteen kaavaa, onneksi. Minulle on oikeastaan yksi lysti, mitä muut minusta tai parisuhteestani ajattelevat. Minulla on vaikeuksia ymmärtää kaltaisiasi, joille on tärkeää näyttää ventovieraille, kuinka "hyvin" menee tai kuinka rakastunut on. Mitä väliä? Mielikuvia ne vain ovat ja harva tietää, mitä onnellisten kulissien takana todella tapahtuu. Ja sitä paitsi ihmiset juoruavat kuitenkin vastoin parempaa tietoaan, joten "imagonrakennus" on tyhjänpäiväistä ajanhaaskausta. Minusta.
Todellinen onni on se, jos sattuu löytämään samanhenkisen kumppanin itselleen. Silloin suuri reviiri ei todellakaan tunnu vain talouden jakamiselta vaan aidolta rakkaudelta. Jos taas suurta reviiriä kaipaava lyöttäytyy yhteen sellaisen kanssa, joka haluaa jakaa KAIKEN, on seurauksena valitus "Miksi et rakasta minua?" tms. Eli kukin tyylillään, vaikka kuinka olisi vaikeuksia ymmärtää muiden valintoja.
"miehet nyt eivät tunnetusti osaa ajatella miltä asiat näyttävät ja vaikuttavat"
Juu, ja tätäkin mieskirjoittajaa luulit "jonkun ex-vaimoksi". Naiset ne ovat tarkkanäköisiä. ;)
mustasukkaiselta ja yksinäiseltä. Ei mulla muuta.
"Miksi ihmeessä vaimon toiveen pitäisi aina mennä etusijalle?" "...että ehkäpä ap:n miestä juuri ahdistaa paita&perseys ja hän haluaa edes hivenen omaa tilaa (en voi syyttää)."
Aikalaisia oletuksia kun et paria kerran tunne. Vai tunnetko?
Vaimon toiveen pitäisi mennä ex-vaimon toiveen edelle. Muissa asioissa voi MIEHEN toive mennä edelle. Miksi juuri menneisyyden puolison toiveen pitäisi mennä etusijalle? Se on menneisyyttä.
Mistäs tiedät paljonko ap:llä ja miehellään vapauksia on ihan normaaleissa asioissa, joihin ei liity mitään vanhoja sussuja tai muita naikkosia. Tervettä maalaisjärkeä sentään vapauksissakin voi käyttää.
Jos toisen seura ja huomiointi ahdistaa, niin johan on omituinen parisuhde.
"Minulla on vaikeuksia ymmärtää kaltaisiasi, joille on tärkeää näyttää ventovieraille, kuinka "hyvin" menee tai kuinka rakastunut on."
Anteeksi mutta tuo kuullostaa kyllä melko katkeralta. Ilmeisesti itse haluaisit tuntea ja kokea sitä mistä kirjoitin, muutenhan se ei saisi sinua kyynisesti toteamaan sellaisen olevan pelkkää kulissia ja esittämistä, mikä on täysin todellinen ja jaettu tunne kahden ihmisen välillä. Miten se on esittämistä, että rakastaa toista ja haluaa jakaa yhdessä asioita, tehdä asioita yhdessäkin, että viihtyy toisen seurassa ja nauttii yhteisestä ajasta? Mitä esittämistä se ulospäin on, mitä kodin lämmössä tapahtuu? Ei meillä ainakaan ole yleisöä katselemassa, eikä sen enempää yhdessä kulkiessamme kodin ulkopuolellakaan. Meillä on tuttuja ystäväperheitä, joiden kanssa jaamme välillä mukavia hetkiä, eikä sielläkään kukaan kyllä mitään esitä, meillä on vain mukavaa. Että anteeksi vain meillä se "hyvin" on hyvin ihan ilman sitaatteja. Ja on meillä kummallakin muutama harrastus, joissa kuljemme ilmankin toisiamme, että ei sekään mitenkään ahdista, se vain on tosiasia meidän kohdallamme, että nautimme myös suunnattoman paljon toistemme seurasta ja lastemme seurasta. Sellaista kai se perhe-elämä on? Kulissit ovat mielestäni täysin muuta, kyllä minä tiedän mikä meidän tilanteemme on, koska meillä ei ole mitään vaikeutta keskustella keskenämme siitäkään asiasta.
Mitä tarkoitit imagonrakennuksella? Mitä väliä on sillä, mitä ne muut ihmiset juoruavat vastoin parempaa tietoaan, eiköhän pelkästään sillä ole merkitystä, minkä itse tietää ja kokee todeksi. Aivan turha on pitää yllä kulissia sen talon ja valkoisen aidan ja lasten ja koiran kanssa, jos kaikki on kuitenkin pelkkää silkkoa sisältä. Ei ne ulkoiset puitteet tuo mitään parisuhteeseen, vaan ne ihmiset ja heidän välinsä.
Tuosta olen samaa mieltä, todellinen onni todellakin on se, että on löytänyt samanhenkisen kumppanin itselleen. Meillä se tarkoittaa sitä, että kumpikin viihtyy todella hyvin yhdessä. Ei siinä sen kummempaa. Eipä ole valitteluja tullut kummaltakaan, miksei toista rakastaisi.
Sitten vielä tuo:
"Ei ole olemassa mitään absoluuttisen oikeaa parisuhteen kaavaa, onneksi."
Miksi siis täällä lytätään ap:tä tiukkapipoiseksi, koska ei tunne asian olevan ok, että mies lähtee exänsä kanssa ilman häntä juhlimaan? Jos miehelläni olisi ex, olisin varmaan asiasta täysin samaa mieltä, tosin niin olisi hänkin.
Tarkkanäköisyydestä puheen ollen, ehkä olisit saattanut huomata jos sitä itse olisit, että tiesin kyllä kirjoittajan mieheksi, se lukee viestini loppuosiossa. Kunhan naljailin hänen vaikuttavan jonkun ex-vaimolta.
Ihan järkeviä ajatuksia ap:n ajatukset oli.
Eihän hän miestään mistään suhteesta epäile, säälistä se mies näyttää exänsä toiveita toteuttelevan. Ja ilmeisesti syyllisyydestä, miten on ero tapahtunut. Johon ap ei ollut ollut osallisena. Että näin.
itse olla vähän pipi!
en ole mitään noista
helppo tuollaisia on laukoa kun ei tunne tilannetta kokonaan
-kaikenmaailman ällöt tänne kirjoitteleekin
kuin jostain häkkikaniinista, jota tarkastelette likaisilla silmälaseilla ja kilpailette kumpi näkee selvemmin!
vaan tuolle edelliselle kyynikolle äskeisen pipi-viestini
Kyllä tämä näyttää menevän kahden erilaisen mielipiteen väliseksi nokkeluuskisaksi, olet aivan oikeassa, alkuperäinen asia on tainnut unohtua jo aikoja sitten, pahoittelut omasta puolestani. :)
Mielestäni olet aivan oikeassa mielipiteissäsi ja pohdinnoissasi, toivottavasti asiaan löytyy teitä kumpaakin (itseäsi ja miestäsi) miellyttävä ratkaisu. Mukavaa syksyä teille, minä poistun nyt tältä areenalta, koska tätä vänkäysleikkiä on turhaa jatkaa pidempään, ei sillä ole kenenkään mielipiteiden kannalta merkitystä.
"-osoittaisi minulle että arvostaa exän tunteita enemmän kuin minun." Käsittääkseni kaikkien tunteita voi arvostaa. Se miten toimii läheisiään kohtaan voi olla joskus ristiriidassa omien ihanteiden kanssa mutta silloinkin on kyse siitä miten valitsee -jos kumarrus on toisaalle pyllistys.
"Aikalaisia oletuksia kun et paria kerran tunne. Vai tunnetko?"
Opettele lukemaan, niin huomaat, että totesin viestissäni, että en tunne ja siksi onkin vaikea sanoa. Ja sillä käytin myös sanaa "ehkä".
"Miksi juuri menneisyyden puolison toiveen pitäisi mennä etusijalle? Se on menneisyyttä."
Nimenomaan, miehen menneisyyttä. Omasta näkökulmastani tilanteessa ei ole mitään epäselvää.
"Mistäs tiedät paljonko ap:llä ja miehellään vapauksia on ihan normaaleissa asioissa, joihin ei liity mitään vanhoja sussuja tai muita naikkosia."
En tietysti tiedäkään. Rivien välistä voi kuitenkin tehdä oletuksia. Jotka voivat olla vääriäkin.
"Jos toisen seura ja huomiointi ahdistaa, niin johan on omituinen parisuhde."
Niin, joillakin voi olla sellainenkin parisuhde. Meitä on moneen. Jonkun mielestä vaimon mustasukkaisuus on ymmärrettävää, jonkun toisen näkökulmasta se on lapsellista ylireagointia.
Minä henk.koht. pidän enemmän raitaisista kuin mustista sukista.
Hän ei halua minua mukaan koska ex-vaimo, jonka kanssa minulla ei ole koskaan ollut tekemistä, ei kuulemma kestä että olisin paikalla.
Aika outoa suhtautumista kyseisiin naisiin. Jotenkin tässä asiassa lipun väri ei selviä.
Ymmärän sinua täysin jos et hyväksy tuollaista toimintaa, en minäkään.