Olemme olleet naimisissa 2 vuotta ja meillä on lapsi.
Mies jäi noin vuosi sitten kiinni muutamasta kännipanosta ja heitin hänet pihalle. Vatvoimme asiaa ja hän sanoi katuvansa ja nyt vasta tajuavansa mitä voi menettää.
Voiko pitää paikkaansa? En luota mieheen tippaakaan ja hän tietää sen. Epäilen kokoajan ja avioero on mielessä lähes joka päivä. Voiko avioliittomme enää toimia? Voiko tämän jutun pelastaa? Voiko pettäjä parantaa tapansa?
Mies jäi noin vuosi sitten kiinni muutamasta kännipanosta ja heitin hänet pihalle. Vatvoimme asiaa ja hän sanoi katuvansa ja nyt vasta tajuavansa mitä voi menettää.
Voiko pitää paikkaansa? En luota mieheen tippaakaan ja hän tietää sen. Epäilen kokoajan ja avioero on mielessä lähes joka päivä. Voiko avioliittomme enää toimia? Voiko tämän jutun pelastaa? Voiko pettäjä parantaa tapansa?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Lyhyesti ja ytimekkäästi: Valitettavasti kukaan ei meistä tiedä tuohon yksiselitteistä, kaiken kattavaa vastausta. Jotkut voivat parantaa tapansa yhdestäkin kerrasta, mutta sitten on eräitä jotka ovat tässä suhteessa paatuneita ensimmäisestä kerrasta lähtien. Ja kenestäkään ei voi olla varma etukäteen. Siksi kerran menetetyn luottamuksen saaminen takaisin on ****n vaikeaa. Mikä sitten neuvoksi? Lapsenne on niin pieni, että se ei erosta juuri kärsi (pidemmällä aikavälillä siis) ja miehesi panoja on ollut kuitenkin muutamia (!) ja sinua stressaa pirusti kuinka avioliittonne käy. Lapsen etu on kuitenkin rakastavat ja toisiinsa luottavat vanhemmat. Minusta tuntuu että tiedät jo vastauksen kysymykseesi. Otan osaa, really. Voimia!!
mutta silti se on hankalaa kun kuitenkin haluaisin yrittää, edes lapseni vuoksi. Olen päättänyt että katson tämän kesän vielä. Jos juttu ahdistaa vieläkin näin kovin niin sitten aion ainakin ottaa asumuseron ja miettiä. Sittenhän näkee kaipaammeko toisiamme vai emme.
Asumusero voi olla hyvä idea, koska silloin saat oman rauhan ja voit huilata ja selvittää ajatuksiasi ilman "tilivelvollisuutta" kenellekkään.
Yrittämisestä sen verran, että jos miehesi ei sitoudu samalla tavalla liittonne pelastamiseen, niin ei se pelkästään sinun panoksellasi pelastu. Ahdistut (tai siis jatkat oloasi ahdistuneena) ja sekään ei välttämättä ole hyväksi, ei sinulle eikä lapsellenne. Toivottavasti miehesi ymmärtää nyt vähän aikuistua ja yrittäisi olla enemmän puhaltamassa kanssasi yhteen hiileen. Toivottovasti teillä onnistuisi tuo.
Mutta hei yritä
käytöksellään puolitiehen vastaan. Kesähän on sitä aikaa että katsellaan vähäpukeisia naisia. Jos näin tapahtuu niin sitten saa mies mennä. Hän tietää että yksikin,pienikin riittää, hairahdus niin se on adios hänelle.
Olen myös alkanut oleen enemmän sinut itseni kanssa ja tajunnut että pärjään ilman tuollaista petturiakin. Jos hän ei pistä tikkuaan ristiin niin olkoon, ansaitsen parempaa.
Katsotaan vielä kesän verran ja sitten... niin katsotaan
Näyttää pahasti siltä että tuo avioliitto on erittäin huonossa jamassa, koska luottamusta ei ole. Vaikka itselläni ei kokemuksia olekkaan avioliitosta niin sen tiedän että suhde perustuu luottamukseen ja ilman sitä se vaan hajoilee. Siitä en osaa sanoa voiko mies parantua. Mahdollisesti. Mutta haluaako hän oikeasti parantua? Ja itse kiinnitin huomiota vielä tuohon sanaan "muutamasta". En voi henk.koht. ymmärtää kusipäitä (anteeksi julma kielenkäyttöni), joille ei oma kulta riitä. Itselläni ei edes ole omaa kultaa tällä hetkellä enkä muuta haluaisikaan..
Voi pitää paikkansa...siis tuo, että tajuaa mitä voi menettää. Anna ihmeessä mahdollisuus!!
Kyllä se luottamus tulee ajan kanssa..ei heti!
Itse olen ollut pettäjä..mutta sain uuden mahdollisuuden.......ja avioliittomme toimii, usko tai älä, miltei paremmin kuin ennen!
Olen vaimo, jolle mieheni antoi uuden mahdollisuuden!
Olen ollut samassa tilanteesssa kuin sinäkin.Päätin antaa miehelleni uuden mahdollisuuden enkä ole katunut.Kovasti töitä suhteen eteen on tehtävä kummankin osapuolen:pettäjän on ansaittava luottamus uudestaan. Ei enää valheita yms.Pienistä asioista on koottava palaset taas uudestaan kokoon eikä luottamus tule hetkessä takaisin se vaatii aikansa.Kriisi voi myös lähentää pariskuntaa usko tai elä.Mutta ehdottamasti kannattaa yrittää..
Voimia ja tsemppiä sinulle koitokseen!!!
Pettäjä voi parantaa tapansa ja suhde voi vielä toimia.
Suosittelen lisävatvomista yhdessä, kun asia noin sinua vaivaa. Ehkä mieskin taas tajuaa siitä jotain lisää.
Mies varmasti katuu ihan oikeasti, mutta ei se mitään takaa. Miehet suurimmaksi osaksi ovat luonteeltaan sellaisia, että "lipsahduksia" sattuu. Alkoholinkäyttö vielä alentaa tuota lipsahduskynnystä aika lailla.
Jos sinä vielä epäilet suhteen kestävyyttä koko ajan ja mietit avioeroa, niin ei hyvältä näytä.
toiseen, ei luota itseensäkään.
Jos on vahva luottamus siihen, että itse on paras ihminen kumppanilleen ja kumppani itselle, suhde voi jatkua, vaikka siihen tulisi mitä häikkää.
Kuulostaapa kovin tutulta. Noin minäkin sanoin omalle kullalleni seurusteluajan alussa. "Sun pitää luottaa ensin itsees voidakses luottaa toiseen". Minä luotin häneen mutta kuinka ollakaan, meni vuosi ja sain hänet kiinni pettämisestä jota oli jatkunut jo useampi kuukausi. Siinä vaiheessa minun itsetuntoni romahti. Tuntui, kuin olisi ammuttu haulikolla musta reikä sydämen kohdalle. Masennuin ja kääriydyin kuoreeni. Nykyään olen hemmetin kyyninen enkä jaksa enää uskoa ihmisten rehellisyyteen vaikka tapahtuneesta on kulunut jo yli vuosi. Ehkä nämä haavat vielä parantuvat mutta pysyvä arpi niistä jää. Pitää vain yrittää kasata itsetuntonsa riekaleet. Niin ja uskokaa tai älkää, seurustelen vielä saman ihmisen kanssa mutta luottamus on kuollut ja kuopattu.
ei ollut vahva jos se romahti kultasi pettäessä.
Reagointisi on silti ollut vahva ja ihmettelen miten jaksat jatkaa saman miehen kanssa suhteenne raunioilla?
Hyvä kysymys, mutta toimiiko suhde, jossa toinen pettää? Oletko sinä tyytyväinen? Ensimmäisessä liitossani (kesti 15 v.) petin jo suerusteluaikana ja heti häitten jälkeen, jatkuvasti. Yleensä lyhyitä juttuja, muutama vakavampi. Vaimo tiesi jotain, vaikka en koskaan kertonut, jos kysyi kielsin kaiken. Ero tuli kun löysin nykyisen puoliskoni, jota ei tulisi mieleenkään pettää. En edes pystyisi kun tämä on rakkaussuhde. Ensimmäinen oli jotain muuta, ystävyyttä, kiintymystä, kumppanuutta?
Jos sinulla on pettämisessä jo pitkä historia takana, niin minua kiinnostaisi tietää mikä sinua nykyisessä suhteessasi estää pettämästä? Entä sitten kun arki on toden teolla tullut vastaan ja rakastuminen vaihtunut rakastamiseksi? Kuitenkin pettäminen on ollut jo tapasi, tuskin tuntisit yhtä kertaa lisääkään niin pahaksi?
vähän kummallista puhua pettämisestä yhtenä klönttinä: Pettämistä on niin montaa sorttia kuin on ihmisiä.
Joku pettää kerran elinaikanaan ja toinen heti ja usein 14-vuotiaana seurustellessaan vakituisesti. On sanomattakin selvää, että lapsesta asti pettäneellä tuskin on toimivaa suhdetta. Silloin onkin ehkä pääasia, että seurustelee! Samantekevää kenen kanssa ja onko hänelle uskollinen...
Pettäminen kuitenkin johtuu itsestä eikä kumppanista: Itse on siihen "syyllinen", että on parisuhteessa kumppaninsa kanssa.
Vaikka ihmiset pettäisivätkin eri tavoin, niin tuskin se silti pettämisen käsitettä muuttaa. Ainoastaan se, minkä kukin subjektiivisesti kokee uskottomuudeksi vaihtelee. Alkuperäinen ongelma ei tainnut olla tämän rajan vetämisestä; molemmat osapuolet kyllä tiesivät kyseessä olevan uskottomuuden.
eivät ole uskottomia vain eri tavoin vaan myös eri syistä. Noita syitä pitäisi pohtia eikä sitä missä raja kulkee tai onko kyse uskottomuudesta vai ei.
Siis totuutta on turha muuttaa.Kerran jos pystyy pettämään, pystyy siihen aina tilaisuuden tullen uudelleen....itse en pysty ainakaan lopettamaan, vaikka kuinka yrittää, niin aina tulee kohdalle tilaisuus, jota ei voi jättää käyttämättä...enpä kyllä ole katunutkaan kertaakaan, et olen pettänyt naistani...Eikä siinä menetä mitään, aina löytyy uusia........
Ihmisen mieli on siitä kummallinen, että se pystyy kuvittelemaan vaikka mitä tapahtuvaksi, mutta on aivan eri asia sitten kuka toteuttaa mielikuvituksensa tuotteet. Sitä paitsi pettäminen syntinä on historian saatossa niin kevyttä kamaa, että. Ihmisen arvo jossain päin maailmaa ei ole kovinkaan suuri. Mietipä mitä Venäjän puolella maksaa palkkamurhaajan tilaaminen.
Pettäjä: sinä voit muuttaa tapasi jos haluat (itse asiassa olet ainut joka sen pystyy todella tekemään). Et sinä toimi pelkkien ärsykkeiden varassa, vaan sinä itse voit vaikuttaa tekemisiisi. Voit aina tehdä päätöksen olla myös uskollinen kumppanillesi, no matter what.
Ymmärsinkö oikein että olet sinkku? Kyllä joku menettää hyvän miehen sussa :D
Juu sinkkupa ollaan, takana 11 vuotinen rankka suhde, josta hyppäsin pois pari vuotta sitten. Ihan samanlaiseen systeemin minulla ei kuitenkaan ole kiire takaisin :)) Nyt nautitaan olosta ja annetaan kesän tulla. Aurinkoa ja terasseja kohti!
Kyllähän miehesi voi parantaa tapansa, mutta ei kyllä pysyvästi. Viimeistään kahden vuoden kuluttua hän on jo unohtanut katumuksensa, on baarissa jälleen kännissä ja lähtee jonkun naisen mukaan. Jälkeenpäin hän puolustelee tekoaan itselleen sillä, että oli "kuivilla" jo niin pitkään. Ja seuraavalla kerralla baarissa taas mennäänkin jo sillä edellisen kerran liikkeelle panemalla voimalla. Sinä saat asian jälleen selville, ja liittonne pysyy kasassa, koska sinä lannistut etkä enää välitä. Olette yhdessä vain tavan vuoksi, ja lopulta huomaatkin olevasi selälläsi jonkun muun miehen äheltäessä päälläsi.
Kuinka todennäköisesti arvioit noin tapahtuvan? Vai lakkaako miehesi käymästä baarissa, alkaa imuroida, laittaa ruokaa ja tuoda sinulle kukkia joka toinen viikko. Eikä muutu siitä enää miksikään kahden vuoden jälkeen? Viiden vuoden jälkeen? Kymmenen vuoden jälkeen? Kahdenkymmenen? Ikinä? Tuskinpa. Ihmiset haluavat muuttua, mutta noin radikaali muutos on aika epätodennäköinen. Muistetaanpa vain, kuinka vaikeaa useimmille on jo muutaman kilon laihdutus. Tässä sentään puhutaan paljon suremmasta elämänmuutoksesta: tietynlaisesta selibaatista. Miehesi himoitsee vieraita naisia, ja heistä pidättäytyminen olisi hänelle selibaatti.
Joka yhden kerran pettää.. se pettää aina..
Jos ihminen Rakastaa toista ihmistä hän ei petä
KOSKAAN..
Mie ainakin oon sellainen immeinen..
mutta miulla on huonoja kokemuksia
vastaavanlaisesta..
tosin toisen sukupuolen toimesta.. KOITA KESTÄÄ !
paikkaansa. Pettämishistoriat ovat ihmisillä erilaisia. Tapapettäjille (vrt. alkoholismi) on vaikeaa luopua tavastaan, mutta suuri osa ihmisistä hairahtuu vain kerran.
Miksi ne ihmiset pettävät vain kerran? Vai onko kaksi kertaa jo tapapettämistä? Jos kykenee pettämään kerran, se osoittaa vain sen, ettei pettämiselle ole estettä. Kyllä se toinenkin kerta sieltä tulee, kunhan tilaisuus koittaa.
siksi, että se tuntui pahalta ja he ottivat opikseen!
Itse uskon romantikkona siihen, etteivät ihmiset ole uskottomia läheskään aina pelkän seksin takia: Suhteessa on oltava muutakin, mutta silti oma kumppani vie voiton, hyvin nopeasti.
Romanttiset ihmiset eivät kertakaikkiaan ole uskottomia aina tilaisuuden tullen vaan hyvin harkiten ja harvoin tai ei ollenkaan.
Romanttiselle ihmiselle niitä tilaisuuksia tulee siis vain harvemmin, jos vaatimukset puitteille ovat paljon tiukemmat. Mutta näiden edellytysten täyttyessä (eli tilaisuuden tullen) hänkin pettää.
Mitä tarkoitit harkinnalla? Suunnittelua etukäteen että ensi elokuun 14. päivä otan ja petän? Vai sen harkitsemista että pettääkö vai ei?
Ei sillä minusta ole väliä millaisissa tunnelmissa pettäminen on tapahtunut, vaikka toisaalta sellainen romantinen, tunteita sisältänyt tilaisuus tuntuu kyllä pahemmalta kuin pelkkä kännissä äkkiseltään suunnittelematta tapahtunut paneskelu.
Miehesi on jäänyt kiinni jo vuosi sitten ja asia rassaa sinua yhä noin pahasti, haluatko voida pahoin vielä ensi vuonnakin hänen tekojensa takia? Kyllä se tahtoo olla niin että luottamuksen katoamisen jälkeen suhteelta on pohja pois. Ja kun se pohja puuttuu jonka päälle rakentaa, romahtaa homma kasaan enemmin tai myöhemmin ja jäljelle jää vain rumat rauniot.
Itse en usko siihen että pettäjä parantaisi tapansa. Enpä ole vielä törmännyt keneenkään joka olisi todistanut väitteen "kerran pettäjä, aina pettäjä" vääräksi. Tämän olen kokenut itse, samoin kuin lähipiiri ja osa ystävistä. Näyttää olevan niin että kiinnijäämisen jälkeen jaksetaan katua pari vuotta, sen jälkeen sama peli alkaa uudestaan. Mutta tämähän on vain minun mielipiteeni, voihan olla että miehesi on se poikkeus joka vahvistaa säännön.
Voimia sulle, mitä ikinä päätätkin tehdä.
Kerpele nii se valitettavasti on minunkin mielestäni. Ja se mieli on tullu omien kokemusten kautta. Jos luottamus menee pitäisi ihmissuhderakennelmaan tehdä uudet perustukset. Ja on se vaikeaa ellei pura sitä hataraa taloa päältä ensin pois. Ja siinä purkuhommassa sitten usein huomaa, ettei tällaista mökkiä enää...
Ei voi. Kerran pettänyt pettää aina, vakuutteluistaan huolimatta.