Onko ketään muuta, joka on tunaroinut kaiken mahdollisen?( Eka suhde) En ollut valmis suhteeseen, tai ainakin siltä minusta tuntui. Noh, eron jälkeen tulin toisiin mietteisiin...silloin oli jo liian myöhäistä, kaikista pahimmalla tavalla... Hänestä välitin paljon, enkä halunnut satuttaa, vaikka tämä kuulostaakin vain turhalta selittelyltä. Nyt edelleen tunnen syyllisyyttä. (toinen suhde) Vuosi kului ja menin sokkotreffeille. Olimme ensin kavereita, mutta myöhemmin aloimme seurustelemaan. Suhde oli kaukosuhde ja ei tietenkään toiminut (tällä kertaa minut jätettiin) Noh, ihan oikein minulle.. harmittaa vaan kun olen menettänyt toivon lähes kaiken suhteen. Tuossa viime vuonna ihastuin erääseen ihanaan naiseen, olin onneni kukkuloilla. Nyt tiedän, että hän aloitti seurustelemaan jonkun toisen kanssa. Tuntuu vaan siltä, että minulle ei ole onnea tässä elämässä suotu. Menneet painaa jokapäivä mieltä, ja olo on melko usein väsynyt, eli varmaan joku masennus. Itseluottamuskin on kadonnut, juuri tällaista valitusta on turha tehdä. Että voinkin olla tyhmä, siis todella aikaansaamaton typerys! Hmm. tuo itsensä haukkuminen ei tuntunut missään...on minulla kuitenkin pieniä hetkiä, joina tunnen taas ilon. Itsemurhaa olen toki ajatellut, mutta tiedän sen olevan hyvin itsekästä jne, joten ajattelin palloilla täällä maan päällä niin kauan, kuin voimia riittää. Liikaa olen unelmoinut, liikaa olen tuhlannut aikaa siihen. En vaan voi käsittää näitä tunteita, ei niitä sanoin voi kuvailla...
päivästä toiseen
...
51207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
koski vaan ihmissuhteita. Ajattele, kuinka paljon on ihmisiä, joilla on oikeesti kaikki asiat ihan päin h**vettiä...siis KAIKKI asiat.
LUULETKO, ETTÄ MINÄ EN OLE TIETOINEN ASIASTA?? En ole niitä kultalusikka perseessä syntyneitä. Ei pidä ihmistä arvioida heppoisin perustein. Ihmiset on yksilöitä, jotkut ovat haavoittuvampia kuin toiset. JOILLEKIN RIITTÄÄ VÄHÄINEN MÄÄRÄ PASKAA NISKASSA, KUN TAAS JOILLAKIN SITÄ SAA OLLA KILOKAUPALLA.
Mitä alat uuteen suhteeseen, kun et ole päässyt vielä vanhasta yli. Sitten kun entinen juttu ei enää vituta, niin voi alkaa miettiä uuden suhteen etsimistä. Vaikutat aika nuorelta. Opettele olemaan itseksesi ja kehitä jotain muuta tekemistä, niin et liian tarkkaan kelaa noita mönkään menneitä juttuja (joita kaikille tulee). Ole vähemmän ankara itsellesi. Joskus homma vain ei toimi, mutta siitäkin yleensä jää kokemuksia ja oppia seuraavaa varten.
Tsemppiä. Kuulostat kyllä aika nuorelta. Elämä on vielä edessäsi. Tunnistan kuitenkin kertomuksesi jollain tasolla nuoruusajoista. Eka suhde meni pieleen koska en halunnut mennä kihloihin niin nuorena, enkä sitä paitsi tuntenut häntä ollenkaan vielä. Toinen suhde-pitkäaikainen sellainen meni pieleen koska ihastuin toiseen. Luultavasti koska suhde ei mennyt eteenpäin, mies oli tylsä, halusin enemmän ja luulin saavani sitä muualta. 20 vuotta myöhemmin hänellä oli perhe ja minä jäin ilman-toivoin että olisin tehnyt toisin. Valitsin seuraavan kohteeni huolellisesti jotta saisin perheen josain vaiheessa-sanoin ei muille kiinnostuneille jotka olivat mielestäni liian nuoria. Kuinkas kävi-jäin ilman perhettä-nykyään noilla muilla on perheitä. Luulisin että tuosta olisi oppinut, mutta ei. Seuraava kohde oli samanlainen, ei halunnut sitoutua. Ihastuksista ei koskaan tullut mitään, nykyään olen joo liian vanha saadakseen lapsia, ura jäi koska en jaksanut suhdeongelmien vuoksi. Oli masennusta-on edelleenkin-ja muita sairauksia. Mutta tällaista on elämä, muutamilla on tuuria elämässä, muutamilla ei. Olen kuitenkin siinä mielessä onnellinen että läheisilläni on kaikki hyvin. Ilahdun niiden puolesta. Ja he antavat tukea minulle. Jos itken illalla yksinäisyydessäni niin se on sitten ehkä ymmärrettävä. Olen jo niin tottunut siihen että asiat menevät pieleen etten enää jaksa ponnistella, eli aiheutan ehkä sillä tavalla huonot asiat itselleni.
Et ole siis yksin. Tsemppiä. Elämässä on paljon hienoja asioita, luonto ja aurinko, toisten lapset, ystävät, sukulaiset. ja paljon kiinnostavia asioita. Jos ajattelet niitä asioita niin pärjäät päivästä toiseen-ja ehkä huomaat joskus että ehkä elämä oli kuitenkin ihan siedettävä vaikkapa et saavuttanut tai saanut yhtään mitään sellaista mitä olisit toivonut.
Minkähän ikäinen olet? Olet aika levoton sielu, opettele rentoutumaan. Ajattele ihan muita asioita, harrastuksia ja ole paljon ystäviesi ja perheesi kanssa. Jos entiset suhteet todellakin vain jaksavat vaivata paljon. Ehkä voisit puhua heidän kanssaan?
Tai kirjoita kirje Hänelle? Pyydä anteeksi, puhukaa asioista!
Opi pitämään itsestäsi, sitten olet valmis rakastumaan toiseen kunnolla! Ja sitten jo voit olla sielunkumppanisi kanssa vaikka eliniän. :)
Kyllä se oikea vielä löytyy, joko existäsi, tai joku aivan uusi henkilö!
Älä vaivu masennukseen, kyllä elämä on ihanaa,
virheistään huolimatta. Niistä voi oppia paremmaksi ihmiseksi. :)
Tsemppiä!
Toivoo Kohtalotoveri, jolle kävi hyvin..