Suullisesti huono

Minullakin on sama ongelma: kirjoitan sujuvasti mutta joutuessani tärkeään ensikontaktiin puhelimitse pelkään änkkääväni ja jankkaavani niin, ettei alkeellisinkaan yhteydenmuodostus onnistu. Tilanne hankaloituu, jos minun täytyy puhelimessa odottaa tiettyä henkilöä tai yleensä sitä, että soittooni reagoidaan. Kuvitelmissani kauhistelen sitäkin mahdollisuutta, että esittäydyn väärin nimin!
Täytyy kuitenkin luottaa ja uskoa siihen, että työ- ja kurssipaikoista päättävät tyypit ovat ihmisiä hekin ja ymmärtävät, että meitä, hakijoita, jännittää vaihtelevassa määrin ja että tuo jännitys myös välittyy kontaktissa eri tavoin.
Kirjallisesti tapahtuva ensikontakti helpottaa tilannetta molemmin puolin sikälikin, että kirjoittajan jännittyneisyys ei yleensä näy, ja kirjallisen tuotoksen voi tarkistaa, ennen kuin sen lähettää. Suusta möläytettyä virtuaalisammakkoa taas on mahdotonta pyydystää takaisin, mikä toki pätee myös jo lähetettyihin sähköposteihin ja tekstiviesteihin.

Noh noh, älkäähän nyt! Ei tilanne ole niin paha miltä se teistä tuntuu... Heh, hyvä munkin sanoa näin, kun itekkään en uskalla useimmiten soittaa yhtään mihinkään. :D Jos olisi mahdollista, niin laittaisin jonkun tekemään kaikki tämmöset puhelut mun puolesta. Rohkeuden keräämiseen on itsellänikin mennyt usein jopa viikkoja... :/

Mutta minäpäs yritän antaa jonkulaisia vinkkejä teille. Ensinnäki, kirjoittakaa vaikka tärkeimmät asiat ylös paperille. Sellaiset mitkä voi paniikissa unohtua (esim. vaikeet firmat nimet, ihmisten nimet, haetun harjoittelupaikan tai työtehtävän nimet). Itse kirjoitan lyhyillä ranskalaisilla viivoilla kaikki asiat ylös paperille. Jopa oman nimen voi laittaa muistiin, jos pelkää senkin menevän väärin! :) Puhelua voi myös harjotella etukäteen. Esim. itse harjoittelen kaverin kans, ja käsken sen kysyä kaikkea mahdollista, mitä se ihminen vois oikeastikin kysyä multa siellä puhelimessa. Näin osaan varautua erilaisiin kysymyksiin. Sitten itse puhelun soitat yksin ja rauhallisesta paikasta, missä ei oo mitään taustahälinää. Otat sen lappusen ja kynän ja paperin esiin ja keräät kaiken rohkeutesi ja soitat!!! Esität asian niin hyvin kuin osaat ja jos et tiedä tai muista jotain, mitä sinulta kysytään, niin sanot että et tiedä tai muista. Ei se ole noloa! Samoin jos sanot jotain tyhmää/hassua/väärin, niin korjaat asian ja voit ihan hyvin sanoa että sua vaan jännittää niin paljon, koska esim. tämä on sulle niin tärkeää tai haluaisit niin kovasti päästä sinne töihin/harjotteluun/työelämävalmennukseen tms. Eikä jännittämiselle tarvi edes välttämättä sanoa mitään syytä. Voit vaan sanoa, että jännittää! Sehän on ihan normaalia ja useimmat varmasti jännittää tuommoisia tilanteita jossain määrin!!

Se, mitä sun pitää sanoa, niin esittelet itsesi tietysti, kysyt oikeaa henkilöä (esim. sanot että haet työelämävalmennuspaikkaa ja haluaisit puhua henkilön kanssa, joka tietää/päättää näistä asioista). Sitten kun on oikea henkilö puhelimessa, niin esität asiasi, eli että haluaisit työelämävalmennukseen ja perustele vaikka vielä jotenkin, miksi soitit juuri siihen yritykseen. Ole kiinnostunut yrityksestä ja siitä hommasta mitä olisit menossa tekemään!

Työnhaussa voi monesti olla ihan järkevääkin laittaa vaikka ensin se kirjallinen hakemus ja vaikka soitella muutaman päivän päästä "varmistaakseen että se on mennyt perille". Näin he ehkä muistavat sinut paremmin, ja ajattelevat sinun olleen aktiivinen. Mutta työelämävalmennukseen hakiessa on mielestäni parempi ihan vaan soittaa ja esittää asiansa. Saapahan samantien jonkunlaisen vastauksenkin. :)

Jos puhelu kuitenkin sitten menee huonosti (mitä en kyllä usko!), niin soitat vaan uuteen paikkaan ja kokeilet uudestaan! Mitä enemmän harjoittelet näitä puhelutilanteita, niin sitä enemmän saat varmuutta ja sitä paremmin ne alkaa menemään! Pahin mitä voit tehdä, on alkaa vältellä niitä. Itse teen valitettavasti juuri näin, mutta yritän nyt kovasti saada asiaan muutosta ja tarttua härkää sarvista!! Useimmat firmat ottavat varmasti HYVIN mielellään ilmaisen harjoittelijan työhön, joten asia on heillekin pelkästään positiivinen, eivätkä he sinua jätä ottamatta pelkästään sen takia että jännität puhelussa! Varsinkaan jos kyse ei ole asiakaspalvelutyöstä, niin asialla ei silloin ole MITÄÄN merkitystä työn kannalta!

Minä uskon, että pääset työelämävalmennukseen kun vaan yrität! Sanoithan itsekin olevasti hyvä työntekijä! Ei ujous ole mikään este työnteolle! Rohkeasti vaan yrittämään!! :)