Onko muilla kokemusta siitä, että mies ilmoittaa, että naimisiin mennään vasta kun raskaus on alkanut? Hänellä jo ikää ja lapsettomuus ollut ongelma edellisessä pitkässä parisuhteessa. Pelkään että hän käyttää hyväksi tilannetta avioehtoa laadittaessa, kun olen varakkaampi ja sukuni perinteet vaatii, että olemme naimisissa kun lapsi syntyy. Eli hän tietää, että menen naimisiin jos olen raskaana. Olemme siis nyt alkaneet yrittämään saada lasta.
Raskaus ehtona naimisiinmenolle
Vuokko_80
182265
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
lapsia. Haluatko oikeasti tuollaista miestä? Mieshän voi olla muutenkin kykenemätön saamaan biologisia lapsia, esim. klamydia tehnyt lapsettomaksi. Ainahan lapsettomuus ei ole naisesta peräisin.
Hän taitaa haluta vaan, että lapsella on rikas äiti, jotta talous olisi turvattu. Naimisiin mennään rakkauden takia ja lapsi on rakkauden hedelmä, joka syntyy, jos syntyy.
Mielestäni tässä on jo niin sairaat ainekset parisuhteeseen tai lapsen hankintaan, että voit olla varma, että kiristystä tulee myös myöhemmin.
Lapsettomuus johtuu miehestä ja naisesta seuraavasti, olettaen että halutaan lasta eli ei käytetä ehkäisyä:
kolmasosa johtuu naisesta, kolmasosa miehestä, kolmasosa molemmista tai syytä ei saada selville.
Kyllähän avioehto kannattaa tehdä jos on yhtään enemmän omaisuutta toisella.
Silti en ymmärrä miehen kantaa sillä että raskauden PITÄÄ olla ehto naimisiin menemiselle? Avioliittohan on sitä että haluaa elää toisen kanssa loppuelämänsä, ja sitoutuu siihen. Mut toisaalta, ei mun tarttekkaan ymmärtää, sehän on jokaisen oma asia.
"sukuni perinteet vaatii, että olemme naimisissa kun lapsi syntyy"
Kasva aikuiseksi ja ota vastuu omasta elämästäsi. Sukusi perinteet voit tunkea raamatun väliin.
Muilta osin en ota kantaa, kuin raskaaksituloon.
Olisi tosin yhtä ja toista muutakin mielessä viestit luettuani.
Entisajan agraariyhteiskunnassa oli tärkeä tietää, että nainen oli sikiävää sorttia. Niinpä maalla morsiamen raskaus oli suositus avioliittoa solmittaessa. Myös avioton lapsi katsottiin plussaksi. Asia oli toisin keskiluokkaisissa piireissä, joissa seksuaalisuus piiloteltiin ja ns. avioton lapsi oli häpeä.
Aloittajan asian vierestä menee niin että rytisee, mutta millähän perusteella sanot, että ennen agraariyhteiskunnassa avioton lapsi oli plussaa? Tai morsiamen raskaus sen paremmin, tarkoitit ilmeisesti, että oli raskaana vihittäessä?
Agraariyhteiskunnan eri yhteisöjä noin sukututkimuksen kannalta tutkineena voin todeta, että kertaakaan en ole törmännyt tapaukseen, jossa kirkonkirjoissa avioton lapsi olisi luettu naiselle plussaksi. Ja kyllä siveän morsiamen erilaiset merkit olivat jotain verrattuna siihen, että morsian hääpukeutumisellaan tunnusti, ettei kuukausia kannattanut laskea.
avioehtoon ennen kuin rupeatte sitä beibiä tekemään.. perinteet hehheh
Ei ihan aloittajan asiasta, mutta vastailen sukututkijalle:
Kuten sukututkimusta tehneenä tiedät, kirkonkirjoihin avioton lapsi merkittiin aika häveliäästi, usein esim Adamson tms. Eri puolilla Suomea papeilla oli erilaisia käytäntöjä. Perinteisesti maaseudulla on suhtauduttu aika vapaamielisesti "äpäriin", koska salatietona oli selvää, että lasten alkuunpano oli usein miehelle arveluttava.
Köyhälle naiselle aviottomien lasten saaminen tietysti saattoi olla ja olikin aika katastrofi. Mutta esim yhden ennen aviota saadun lapsen katsottiin useilla seuduilla olevan hyvä merkki naisen (tulevan emännän) hedelmällisyydestä.
Keskiluokkaisissa piireissä asia oli toisin - siihen viittasitkin.
Muutama vuosikymmen sitten puolet morsiamista oli alttarilla raskaana. Usein kyse oli siitäkin, että lapsentulo vain saattoi nopeuttaa häiden pitämistä. Se oli aikaa ennen pillereitä. Morsiamen raskaus ei ollut erityisen merkillinen seikka.
Nyt tietysti ajan- ja tilanpuutteen takia jouduin yleistämään.
Perheessäni on kaksi sukututkijaa. Meidän suku on aika tarkasti tutkittu.
* Mistä päin Suomea sukututkimustieteilija (?) on tehnyt tutkimustaan?
Tälle keskustelulle taitaisi olla parempikin palsta, mutta...
Oma tutkimushavaintoni on ollut, että entisaikaan avioton lapsi ei ollut naiselle kunniaksi. Yhtä tapausta lukuunottamatta nainen on nuorella iällään jäänyt naimattomaksi aviottoman lapsensa kanssa. Yhdessä lapsen isä (ilmeisesti) on hänet lapsen syntymän jälkeen puolisoksi ottanut. Ja kahdessa nainen on kelvannut vanhemmalla iällään ikämiehen puolisoksi. Mutta muuten on melkein ollut kohtalona olla qvinnsperson. Nämä siis varhemmalta ajalta, eivät muutaman vuosikymmenen takaa. 1900-luvun käytännöistä ei niinkään ole tietoa.
Niin, se alue on Länsi-Suomi aika lailla laidasta laitaan. Oulun seutu odottelee vuoroaan kuten Ahvenanmaakin.
(Taidetaan olla sukua ;)
"Pelkään että hän käyttää hyväksi tilannetta avioehtoa laadittaessa, kun olen varakkaampi ja sukuni perinteet vaatii, että olemme naimisissa kun lapsi syntyy."
Avioehtoon hänelle epäedulliset pykälät, eli ei sinun varakkuuteesi pääse käsiksi jos tulee esim. ero. Turvaa lapsesi tulevaisuus.
Haluatko todella tuollaisen kyynisen laskelmoivan miehen?
En oikein ymmärtänyt. Miten mies voi käyttää tilannetta hyväkseen, jos olet raskaana? Eihän avioehdon sisältö siitä miksikään muutu! Luulisi ennemmin, että jos mies niin kiihkeästi haluaa lapsen, sinullahan ne valtit olisivat kädessä. Vai meinaatko, että jäätkin yksin piltteinesi, jollet suostukaan avokätisiin myönnytyksiin? Kannattaako silloin edes ryhtyä koko juttuun.. Selvennä hiukan, kiitos.
Miehelle tuntuu olevan hyvin tärkeää saada lapsi ja jatkaa sukua? No onhan se monelle naisellekkin... Tulee vain tunne, että rakastaako toista tarpeeksi, jos olisi valmis jättämään toisen sen takia, että tämä ei saa lasta? Minä ainakin eläisin sitten kumppanini kanssa mieluummin lapsettomana. Kuin vaihtaisin toiseen kumppaniin! Tutkittiinko lapsettomuuden syyt hänen edellisessä parisuhteessa? Jos ei, niin vikahan voi olla hänessä? Miltähän hänestä tuntuu, jos kumppani jättää hänet sen takia? Vaikka sattuuhan sitä.
Voisithan sinäkin asettaa ehdon, että lasta aletaan yrittämään vasta sitten kun olette avioliitossa. Mistä tietää meneekö mies naimisiin sitten kun olet raskaana? Tai tunnustaa lapsen omakseen? Ja lapsen takiako menette vaan naimisiin?
Tilanteenne ei vaikuta kovin hyvältä, jos mies vaatii tuollaista ja sinä epäilet jo nyt, että mies kärkkyy rahojasi... Toki pitää olla varovainen, mutta...
Kuule, ihan vakavissasiko olet edes?
Jos kiristykseen alat, olet todella ammattiavun tarpeessa, minun mielestäni.
Miten voit olla varma, että mies ylipäätään pitäisi lupaustaan naimisiin menosta, raskaaksi tultuasi?
Yksi ehto on mielestäni selitettävissä, mikä estää naimisiin menon:ei rakasta toista!
Vaikka tuntuu, ettei kommenteista ole mitään hyötyä, kertomasi mukaan kun olette jo alkaneet tuumasta toimeen.
Lastensuojelutyötä tekevänä, muutoinkin elämää nähneenä huokaan, sillä suurella todennäköisyydellä olette tulevaisuuden lastensuojelu tapauksia.
Kenenkään lapsen ei soisi saavan moista "kulttuuriperintöä" syntymälahjakseen, mielestäni.
Mieti tämän kiristävän miehesi kanssa arvomaailmaanne, mikä teille on tärkeintä, minkä varaan elämäänne rakennatte?
Toivon kuitenkin teille mahdollisuutta muutokseen, mahdollisesti tulevien lastenkin tähden.
Olet kuitekin alkanut ymmärtämään, ettei kaikki ole normaalia, muutoin et olisi tänne kirjoittanut ja pyytänyt kommenttia, joten näen, että vielä sait mahdollisuuden.
Jos teksini on suoraa ja suomeksi, olen kuitenkin sitä mieltä, että suoruus ja rehellisyys ovat paremp kuin pään silittelyt ja kaiken hyväksyminen( kuitenkin ollaan häpeämättömän vahingoniloisia).
Siis arvokeskustelua peliin, älä suostu kiristettäväksi, missä rajasi ovat?
Sukunne on aika erikoinen ja vanhanaikainen? En ole kuulluutkaan moisesta, että joku tekee päätöksensä sen mukaan miten on suvussa ollut perinteenä? Tai, että ylipäätänsä on joku tuollainen perinne. Ja se ei ole edes vaan perinne vaan suku oikein vaatii?
Aikuinen itsenäinen ihminen (ja et varmaan ole mikään "siniverinen"?) tekee mielestäni päätöksensä ihan itse. Ja avioliitto pitäisi solmia ihan muista syystä kun siitä, että niin on ollut tapana tai suku vaatii. Sinua ohjailee nyt sekä suku, että mies?
Miten mies perusteli vaatimuksensa? Ja ei kai tuo ole mikään ilmoitusluonteinen asia? Että mies vaan ilmoittaa ja sinä toimit sen mukaan? Eikö molempien toiveet pitäisi ottaa huomioon?
Itse halusin ensiksi naimisiin ja sitten vasta lapsia ja se sopi miehellekin.
Puutun vain yhteen kohtaan edellisessä viestissä.
Kyllä Suomessa edelleenkin on sukuja ja perheitä, joissa pidetään yllä kiinteitä suhteita ja joilla on perinteitä.
Ei ehkä uskoisi, mutta näin on. Myös eteläisessä Suomessa eli ihmisten ilmoilla.
Meidän suvussa on paljon perinteitä. Esim. viikonvaihteessa lankoni poika toi meille näytille opiskelukaverinsa, jonka kanssa aikoo mennä kihloihin ennen joulua. Poika tekee hyvän valinnan meidän mielestä ;)
Mun mielestä jotkut suvun perinteet voi olla ihan hyviä. Ja se, että suvussa on kiinteät suhteet. Mutta toi avioitumisjuttu ei mun mielestä ole hyvä perinne. On kyse kuitenkin niin isosta asiasta, että ei sitä päätöstä voi tehdä vaan sillä perusteella, että se on suvun perinne. Mutta tämä on oma mielipiteeni. Ei kai suvun perinteet saisi liikaa ohjailla elämää. Että vaikka suvussa on ollut perinteenä "tehdä" kolme lasta. Ja niin tehdään (jos vaan tulee lapsia) vaikka ei haluaisi tehdä edes yhtä. Näin hieman liioiteltuna...
Joku tulevan kihlatun näytille tuominen on vielä eri juttu, kun että pitää mennä naimisiin ennen lapsen syntymää. Eihän kaikki halua edes koskaan naimisiin.
Vuokko rakas, älä usko pelkkiin puheisiin.
Ihmisestä kertoo enemmän hänen tekonsa, tekemättä jättämisensä.
Sapera aude-Uskalla ajatella itse.